Sain suuren kunnian, kun äitini pyysi minua puhumaan hänen puolestaan siskoni häissä. Luin erilaisia ohjeita ja suosituksia puheen sisällöstä, rakenteesta, pituudesta ja mitä näitä nyt on. Päätin pitää puheeni suhteellisen lyhyenä, sillä kansainvälisen juhlan vuoksi puhe tuli olla myös englanniksi. Kirjoitukseni lopussa on puheeni morisusparille, tällä kertaa vain suomeksi, vaikka puheen pidinkin sekä englanniksi että suomeksi.
Meillä on sisareni kanssa vain puolitoista vuotta ikäeroa ja lapsuudessa meitä usein on luultu kaksosiksi. Olemme olleet hyvinkin läheisiä. Murrosiän aikana läheisyys hieman rapisi molempien erilaisten kipuilujen ja kasvamisten vuoksi, mutta sisko on rakas edelleen ja nyt aikuisena läheisyys on palannut.
Häät olivat kauniit, lämminhenkiset ja niin morsiusparin näköiset. Siskoni pitää rauhasta, eikä ole ikinä kaivannut huomion keskipisteenä olemista, Petri pitää hyvästä musiikista ja siitä huolehti hänen lapsensa. Juhlat olivat ihanat, perhekeskeiset ja rauhalliset.
Morsiamen siskon puhe:
Juhlaväki, rakkaat Tytti ja Petri
Mä olen morsiamen sisko, Lotta ja Läsnä ovat myös äiti ja isosisko Memmu. Eli jos huomaatte ihanassa morsiamessa jotain vikoja, ne ovat tässä.
Juhlapuheessa yleensä pitäisi muistella vähän menneitä ja kertoa historiaa. Historiasta sen verran, että Tytti on pikkusisko ja kaikki isosisarukset tiedetään, mikä pikkusisarusten tehtävä on, vai mitä Memmu? Sehän on luonnollisesti isosisarusten kasvattaminen, varsinkin luonteen kasvattaminen. Tytti on ollut loistava pikkusisko.
Historiasta viis. Teillä molemmilla on historia ja te molemmat tunnette toistenne historian. Se on yksi teidän vahvuuksistanne. Avoimuus.
Se, mihin meidän tulisi keskittyä on tämä päivä.
Huominen.
Tulevaisuus.
Ihania sanoja.
Suurin kaikista on rakkaus.
Kauniissa, mutta nopeassa vihkisaarnassa, puhuttiin rakkaudesta.
Kun me menimme mieheni kanssa naimisiin, vihkisaarnassa meille puhuttiin viisaasti halusta rakastaa.
Rakastaminen ei ole helppoa.
Se vaatii työtä.
Se vaatii juhlaa.
Se vaatii arjen sietoa ja se vaatii arjenkaipuuta.
Mutta eniten se vaatii halua, tahtoa rakastaa.
Te olette tänään luvanneet rakastaa.
Muistakaa myös muistaa haluta rakastaa. Joskus se rakkaus on vain siitä kiinni.
Kiitos, että halusitte jakaa tämän ihanan ja tärkeän päivän kanssamme. Olkaa onnellisia.
Ja nyt ystävät! Nostakaamme jälleen malja ihanalle morsiusparille kolminkertaisen ELÄKÖÖN!-huudon kera.
Lotta Paakkunainen 