Hoitoalan kriisiin on ratkaisuja

Sosiaali- ja terveysala on kriisissä ja kriisi vain syvenee. Ongelmaa on niin lastensuojelussa, vanhustenhuollossa kuin terveydenhuollossakin. Ruuhkia syntyy palveluissa, palvelutarpeiden arvioinneissa, hoitoon pääsemisessä on kohtuutonta jonoutumista, ei saada hoitoa ja hoitajat uupuvat. Tänä päivänä saamme jatkuvaa tietoa kriisistä uutisista ja lehdistöltä.

Uutissuomalaisen artikkeli kertoo kuinka ”Useat vanhukset joutuvat odottamaan hoivakotipaikkaa yli lain salliman ajan, sanoo Hyvinvointiala HALI ry. Lain mukaan tehostetun palvelusasumisen paikkaa pitää tarjota viimeistään kolmen kuukauden kuluessa asian vireilletulosta.

Järjestön selvityksen mukaan hieman yli puolet tarkastelluista kunnista tai kuntayhtymistä aloittaa odotusajan laskennan vasta myönteisestä palvelupäätöksestä, kun se pitäisi aloittaa hakemuksen jättämisestä.

– Kunnat aloittavat jonotusajan laskemisen väärästä ajankohdasta, jotta pystyvät näyttämään, että tehostetun palveluasumisen paikka järjestyy kolmen kuukauden sisällä. Odotusaikaan ei kuitenkaan lasketa mukaan sitä aikaa, joka kestää prosessin aloittamisessa tai palvelutarpeen arvioinnissa, sanoo HALI:n johtaja Arja Laitinen järjestön tiedotteessa.”

Länsi-Uusimaassa kerrotaan kuinka Lohjalla yhteispäivystys on ruuhkautunut. Tilanteesta ollaan huolissaan, huolehditaan potilasturvallisuudesta ja he seuraavat jatkuvasti mahdollisia haittatapahtumia.

mm. Helsingin Sanomissa Husin toimialajohtaja lausuu yhdeksi syyksi kesän resurssionglelmiin, että ”Opiskelijoiden asenteet ovat vuosien saatossa muuttuneet. Nykyään pitkälle koulutetut opiskelijat tahtovat pitää myös lomaa, eivätkä he enää halua tehdä kesäisin yhtä paljon töitä. ” Itse pitäisin tärkeänä juuri levon arvosamista. Tämän päivän opiskelijat, tulevat hoitoalan ammattilaiset pitävät tärkeänä omaa jaksamistaan ja lepoa. Se on hyvin tärkeää, jotta pystyy tekemään töitä, pitää työtään mielekkäänä ja se kaikki näkyy potilas- ja asiakastyössä. Lausuja ei kuitenkaan näe palkkakartellia osana ongelmaa. Lausuja toteaa myös, että ”Esillä olleiden ongelmien vuoksi hoitoala ei ole kovin muodissa tällä hetkellä, mutta tosiasia on, että ihmisiä hoitamaan tarvitaan ihmisiä, ja heitä tullaan tarvitsemaan tulevaisuudessakin.”

Palkka on yksi tärkeä motivaattori, me kaikki teemme töitä siksi, että saamme siitä korvauksen, jolla maksaa asumiskulut, ruoka ja niin edelleen. Työolosuhteet ja työympäristö on tärkeää olla kunnossa. Upeaa olisi, jos jokainen meistä voisi työllistyä unelma-ammattiinsa, jonka palkkaus riittäisi jokapäiväisen elämän ylläpitoon. Unelma-ammattiin ei jokainen pääse, mutta työelämän pitäisi mahdollistaa tasa-arvon, jokapäiväisen syömisen, asumiskustannusten maksun sekä lasten harrastamisen. Nythän niin ei ole. Palkkauksessa on muutakin ongelmaa kuin sen koko. Työnantajalla on vaikeuksia suorittaa niitä maksuja, eikä kukaan ota siitäkään vastuuta. Esimerkiksi Helsingin kaupungilla on vakavia ongelmia palkanmaksussa ja huolta herättää, että moni hyvinvointialue on ottanut palkanmaksujärjestelmäkseen saman ongelmaisen Sarastian, jonka palkkanauhaa lukiessa ei voi varmasti tietää, onko palkka maksettu oikein.

Tekniikka tulee olla hallussa, hankinnoissa tulee olla asiantuntijat päättämässä valinnoista, järjestelmien pitäisi olla kunnossa ennen käyttöönottoa ja vastuulliset heti tiedossa. Tekniikan ja järjestelmien perusidea on helpottaa työtä ja tuoda lisäarvoa.

Hoitoalan työvoimapulasta on puhuttu jo kauan ja ratkaisuja on pyritty löytämään. Hyvinvointitoimiala HALI on listannut keinoja työvoimapulan ratkaisuksi:

1. Oikeat ihmiset oikeissa töissä − eroon ylisääntelystä

Pätevyysvaatimusten pitää olla suhteessa työn vaativuuteen. Hoivassa usein tärkeintä on taito ja halu kohdata ihminen​. Tämä ei vaadi monen vuoden koulutusta vaan oikean ihmisen.

Yhden lukuvuoden kestävä hoiva-avustajakoulutus on nopea väylä työelämään hoivassa, mutta myös vammaispalveluissa. Hallituksen on lisättävä hoiva-avustajien koulutusmääriä ja käynnistettävä ohjelma, jossa järkeistetään henkilöstön käyttöä läpi sote-palvelujen. Asumispalveluissa tarvitaan korkeammin koulutettua sote-henkilöstöä, mutta oikeassa suhteessa työtehtävien vaatimuksiin nähden.

Pätevyysvaatimusten järkeistäminen vapauttaisi koulutettuja hoitajia perus- ja erikoissairaanhoidon tehtäviin.

2. Digitalisaatiota hyödyntämällä lisää aikaa kohtaamiseen

Kaikkialla maailmassa palvelualat automatisoituvat ja digitalisaatiota hyödynnetään ihmisten auttamiseksi. Hoito- ja hoivatyössä tarvitaan aina kohtaamista ja läsnäoloa, mutta esimerkiksi digitalisaation täysmääräinen hyödyntäminen esimiestyössä vapauttaa sairaanhoitajia tekemään sitä työtä, jota varten he alalle hakeutuivat.

Hoitajapulaa voitaisiin helpottaa heti, jos hoivakodeissa voitaisiin hyödyntää teknologiaa, esimerkiksi oppivaa tekoälyä. Ongelma on, että hoivatoimijoilla ei ole nyt kannustimia investoida digitalisaatioon, koska sen avulla saatavaa työpanosta ei saa laskea mukaan mitoituksiin. Tilanne pitäisi korjata.

3. Sujuvalla tutkintojen tunnustamisella nopeammin työelämään

Sote-alalle kaivataan lisäksi työperäistä maahanmuuttoa. EU:n ulkopuolelta hankittu sote-koulutus on tunnustettava tehokkaammin. EU- ja ETA-maissa hyväksytään aiemmin suoritettu sairaanhoitajatutkinto, mutta muualta tulevien tutkintojen hyväksyntä on nykyisin hidas prosessi, jota on sujuvoitettava.

Sairaanhoitajiksi kouluttautuneille pitää järjestää näyttökoe, jonka jälkeen he voisivat toimia vähintään lähihoitajina tai koulutuksensa mukaisesti sairaanhoitajina.

HALI on lähettänyt ministeriöille vetoomuksen siitä, että EU- ja ETA-maiden ulkopuolisten sairaanhoitajien tutkinto pitää rinnastaa suomalaisiin tutkintoihin nykyistä sujuvammin ja nopeammin.

Maahanmuuttajien kielikoulutus on vakinaistettava valtion rahoituksella. Kielen opiskelu on mahdollistettava nykyistä paremmin työn ohessa. Lisäksi kielitaidon näyttökokeita on järjestettävä nykyistä useammin ja joustavammin.

Työvoimapoliittisesta saatavuusharkinnasta on luovuttava koko maassa. Sairaanhoitajille, jotka ovat päättäneet muuttaa Suomeen töihin, pitää olla suomalaiseen ammattitutkintoon tähtäävää koulutusta tarjolla jo lähtömaassa. Myös perheenyhdistämisen tulorajoja on laskettava, jotta ulkomailta tulevat hoitajat saavat perheensä mukaan.

4. Lisätään koulutuspaikkoja ja panostetaan alan vetovoimaan

Erityisesti lähihoitajia ja sosionomeja tarvitaan lisää. Koulutuspaikkojen lisäys ei kuitenkaan hyödytä, jos hakijoiden määrä ei kasva. Ala on mainettaan parempi ja vetovoiman lisäämiseksi tulee tehdä työtä.

Esimerkiksi osatyökykyiset ja jo maassa olevat maahanmuuttajat pitäisi nähdä nykyistä joustavammin mahdollisina alalle työllistyvinä ja kannustaa heitä sote-opintoihin.

Oppisopimuskoulutuksen tulee olla houkuttelevampi vaihtoehto. Nykyinen malli ei toimi ja koulutusmäärät ovat liian pieniä. Sääntelyä on purettava, jotta se ei ole hallinnollisesti liian raskas tai kallis.

Oppisopimuskoulutettavat pitäisi vanhuspalvelun yksiköissä laskea mukaan henkilöstömitoitukseen nykyistä aikaisemmassa koulutusvaiheessa. Lisäksi työnantajalle pitää taata riittävä oppisopimustuki. (lähde: hyvinvointiala.fi)

HALIn keinot vaikuttavat järkeviltä ja kannatettavilta. Keskustelin erään ammattikoulun opettajan kanssa viime keväänä/alkukesästä ja hän toi esiin huolensa siitä, että lähihoitajaopiskelupaikkoja oli enemmän kuin hakijoita.

Ongelmia meillä siis on, mutta meillä on myös ratkaisuja.

Koulut alkavat! Ajetaan ihmisiksi

Koulut alkavat tällä viikolla. Muistattehan olla liikenteessä tarkkoina, moni lapsi kulkee ensimmäisiä kertoja kouluun. On meidän aikuisten vastuulla, että se matka on turvallinen.

Koulumatka Lohjalla 9.8.2018

Päivien lyhentyessä näkyvyyskin alkaa pian olla huono varsinkin aamuisin.

Turvataan lastemme koulumatka ja ajetaan ihmisiksi.

Aiemmin koulumatkoista kirjoittamaani mm.:

Translain uudistus ja mitä siitä (ainakin) puuttuu

Nykyinen translaki loukkaa sukupuolivähemmistöjen perus- ja ihmisoikeuksia, kehollista koskemattomuutta ja itsemääräämisoikeutta. Translain uudistuksen on arvioitu esiteltävän viikolla 34 (22.8. alkava viikko). Uudistusta valmisteltaessa Sosiaali- ja terveysministeriön työryhmä esitti raportissaan (31.1.2020) vaihtoehtoja translakiuudistuksen toteuttamiseksi. Raportin mukaan nykyinen oikeustila altistaa transsukupuoliset ja muunsukupuoliset henkilöt syrjinnälle ja muille oikeudenloukkauksille, erityisesti yksityisyyden loukkauksille. Lisäksi työryhmä arvioi raportissaan alaikäisten transihmisten tilannetta. Työryhmä huomautti, ettei nykyinen hallitusohjelmakirjaus tunnista työryhmän havaitsemia haasteita alaikäisten yhdenvertaisuuden toteutumiselle. Työryhmä esitti vaihtoehtona, että sukupuolen juridinen vahvistaminen voisi olla mahdollista 15 vuotta täyttäneille.

Kansallinen lapsistrategia toteutti lapsille ja nuorille kyselyn yhteistyössä sosiaali- ja terveysministeriön sekä Translasten ja -nuorten perheet ry:n kanssa. Kyselyä on valmisteltiin yhdessä Seta ry:n, Pelastakaa Lapset ry:n, Trans ry:n ja Trasek ry:n kanssa. Kysely suunnattiin erityisesti 13-18 -vuotiaille nuorille, jotka ovat sukupuoliltaan moninaisia.

Uudistuksessa on tarkoitus säätää kokonaan uusi laki sukupuolen vahvistamisesta. Laissa säädettäisiin siitä, miten väestötietojärjestelmään merkityn sukupuolensa voi muuttaa vastaamaan sukupuoli-identiteettiään eli omaa kokemusta sukupuolestaan. Kuten nykyään, sukupuolen vahvistaminen olisi mahdollista vain täysi-ikäisille.

Vaikka nuoria on ns. kuultu, silti valmistellussa laissa edelleen esitetään, että sukupuolen vahvistaminen olisi mahdollista vain täysi-ikäisille. Hallituksen tulisikin arvioida uudelleen alaikäisten asema lakiuudistuksessa. Sukupuolen vahvistamisen lykkääntyminen jopa vuosilla heikentää transnuorten hyvinvointia huomattavasti. Mahdollisuus saada oikean sukupuolen mukaiset henkilöpaperit viivytyksettä helpottaisi lukuisten transnuorten elämää, vähentäisi syrjintää ja parantaisi nuorten hyvinvointia. Sukupuolen vahvistaminen alaikäisenä on mahdollista muun muassa Norjassa, Irlannissa ja Maltalla. Uusi nimilaki on jo vahvistanut alaikäisten oikeuksia, sillä 15-vuotiaasta alkaen etunimen voi muuttaa toisen sukupuolen mukaiseksi. Sukupuolen vahvistamista koskevan lain olisi luontevaa olla linjassa tämän kanssa.

Transnuori joutuu käymään suhteellisen perusteellisen tutkimuksen ennen varsinaisiin tutkimuksiin pääsyä. Nuorisopsykiatrian poliklinikalla käydään läpi nuoren mielialaa, keskustellaan ja arvioidaan, määrätään lääkitystä mielialaan ja esitetään terapiassa käymistä. Tämä kaikki sukupuolipoliklinikan vaatimuksesta. Nuorisopoliklinikalla voidaan kirjoittaa näiden jälkeen lähete tutkimuksiin. Lähetettä ei tietenkään ole pakko hyväksyä transpolilla.

Nuori on jo käynyt kovan kamppailun itsensä kanssa, potee huonommuutta, mieliala on usein huonompi kuin ikätovereillaan ja läheisille kertominen on vakava kriisin ja kasvamisen paikka, kaikille osapuolille.

Nuori kokee myös muita vahvoja tunteita, kuten esimerkiksi pettymyksen tunteet nuorisopoliklinikalla, kun on käynyt vaaditulla hoito- ja arviointijaksolla saadakseen lähetteen sukupuoli-identiteetin tutkimuspoliklinikalle, odottamista, itsensä selittämistä uudestaan ja uudestaan. Pelkoa hylkäämisestä. Pelkoa lähetteen hylkäämisestä, pelkoa siitä, että häntä ei hyväksytä, hänen itsensä vuoksi.

Itsensä hyväksymisessä on mennyt kauan, ja kun on sinut itsensä kanssa, kamppailua siitä, että hänet hyväksytään.

Yhteiskunta ja kouluelämä on hyvin sukupuolittunutta, esimerkiksi vielä tänä päivänä joissain kouluissa jopa bussijonot on määritelty tyttö-poikajaoitteluilla (ihan oikeasti).

Henkilöllisyystodistukset, asuntohakemukset, tukihakemukset, kaikki kyselyt, lomakkeet, you name it, kaikissa kysytään sukupuolta.

Miksi sukupuolen ilmoittaminen on niin vakavaa toisille? Nyt tarkoitan nimenomaan cis-enemmistöä. Miksi se heille on tärkeää, miten joku toinen ilmoittaa oman sukupuolensa? Miksi vastustaa sitä, että toinen saa ilmoittaa sukupuolensa? Miksi se, että jollekin on tärkeää kertoa olevansa mies/nainen, kun vihdoin on sinut itsensä kanssa, on uhka heille, joille sukupuoli on aina ollut. Miksi on tärkeää vastustaa vapautta ja oikeutta olla itsensä ja kertoa se? Miksi on tärkeää vastustaa ihmisen minuutta ja hyvinvoinnin parantamista?

Miksi on tärkeää, että translain uudistus etenee ja että siinä oikeasti otetaan alaikäiset huomioon:

Etuja, joita sukupuolen juridisesta korjaamisesta on sitä tarvitseville alaikäisille:

  • lasten oikeudet toteutuvat suositusten mukaisesti
  • lapsi saa sukupuoltaan vastaavat henkilöpaperit ja tulee kohdatuksi sukupuolensa mukaisesti
  • lapsen itsemääräämisoikeus vahvistuu häntä itseään koskevissa asioissa
  • lapseen kohdistuva väärinsukupuolittaminen ja syrjintä väheneevät ja hyvinvointi lisääntyy.

Sukupuolen oikeudellisessa vahvistamisessa on alaikäisten kohdalla kyse ihmisoikeuksista. YK:n Lapsen oikeuksien sopimusta tulkitaan siten, että sukupuolivähemmistöihin kuuluvilla lapsilla on myös oikeus saada oma oikeudellinen sukupuolensa vahvistettua.

Nyt on myös tärkeää huomioida, että Translain kokonaisuudistus ei tarkoita sukupuolen korjaamiseen liittyvän kirurgian vaatimista alaikäisille.

Tärkeä huomio myös on, että vaikka puhumme kauniisti väestöpohjaisesta rintasyöpäseulonnasta, on trans- ja muunsukupuolisten henkilöiden osallistuminen jäänyt paitsioon. Meneillään oleva translain uudistaminen on erinomainen paikka edistää ihmisten yhdenvertaisuutta. Kansainvälisen arvion mukaan trans- ja muunsukupuoliseksi identifioituvien osuus maailman väestöstä on 0,1–2 prosentin välillä (Goodman ym. 2019). Suomessa lähetteiden määrä sukupuoli-identiteetin tutkimuksiin on 15 vuodessa lähes 20-kertaistunut. Eli asia koskee yhä kasvavaa osuutta väestöstä. Nykyinen käytäntö jättää siis transmiehet, eli sukupuoltaan mieheksi korjanneet, ilman tärkeää seulontaa, vaikka he yhä voivat sairastua kohdunkaula- tai rintasyöpään. Seulontaa tulisi tarjota ihmisten elinten ja niihin liittyvän syöpäriskin eikä juridisen sukupuolen perusteella (Sterling 2020).

Lähteet:

https://www.syopajarjestot.fi/ajankohtaista/blogit/syopaseulontoja-on-tarkeaa-tarjota-myos-transtaustaisille/

https://valtioneuvosto.fi/-//1271139/translain-uudistamisessa-kuullaan-lasten-ja-nuorten-nakemyksia

Alaikäisten tutkimukset ja hoito

Kirjoittajavieras-kolumni Länsi-Uusimaa 2.7.2022: Emme saa turtua

Kirjoitin Länsi-Uusimaan kolumnin siitä ettemme saisi unohtaa Venäjän hyökkäyssotaa Ukrainaan emmekä varsinkaan uhreja. On tärkeää pysyä ajantasalla, emme voi unohtaa, emmekä turtua. Sota ei katoa mihinkään, emmekä me sitä saa unohtaa. Ukraina tarvitsee meitä, meidän huomiotamme ja me tarvitsemme Ukrainaa.

Kolumnini:

Emme saa turtua

Maailma on täynnä pahuutta. Euroopassa on edelleen käynnissä Venäjän aloittama silmittömän julma hyökkäyssota ja asiantuntijoiden pahimpien arvioiden mukaan sota voi kestää vielä vuosia.

Seuraan twitterissä Auschwitz Memorial -tiliä, joka muistuttaa joka päivä Auschwitzin keskitysleirin julmuuksista, murhatuista taaperoista, lapsista, nuorista, kaikenikäisistä.

Varsinkin tänä päivänä on tärkeää muistaa. Varsinkin nyt, kun julmuus on silmitöntä ja aivan meidän silmiemme alla. Emme saa turtua, emme unohtaa, emmekä varsinkaan väsyä uutisiin, avuntarvitsijoihin, emmekä julmaa sotaa pakoon lähteviin ihmisiin. Meidän tulee auttaa ja osoittaa tukeamme.

Olen Viipurista evakkoon lähteneiden lapsenlapsi, Ruotsiin lähetetyn sotalapsen lapsi. Omat isovanhempani eivät juuri sodasta puhuneet, äiti on kertonut paljon sotalapsiajastaan ja kotiinpaluusta, joka ei tuntunut kotiinpaluulta.

Isäni näki vielä aikuisena painajaisia Helsingin pommituksista ja muistan lapsena toisinaan heränneeni hänen huutoonsa. Minun sukupolveni kantaa näitä muistoja ja taakkaa, emmekä olisi halunneet, että meidän lapsemme enää olisi sodan lähellä. Sitä toivoi, että tämä sukupolvi olisi turvassa.

Juttelin tässä eräänä päivänä ystäväni lapsen, jo täysi-ikäisen nuoren miehen kanssa ja hän kertoi työhaastattelusta, jossa oli juuri käynyt. Hän kertoi, että häneltä oli kysytty, ”missä näet itsesi viiden vuoden päässä”.

Vastaus, jonka hän antoi, järkytti minua. ”Sodassa tai töissä”.

Ei meidän nuortemme pitäisi joutua vastaamaan tällä tavalla. Ei meidän nuortemme pitäisi miettiä tätä. Ukrainan nuorten ei pitäisi kokea sitä, mitä joutuvat nyt kokemaan. Heidän ei pitäisi nähdä asioita, joita näkevät. Heidän pitäisi saada olla turvassa.

Vaikka aloitin sanoilla ”maailma on täynnä pahuutta”, osoitetaan me, että se ei ole täysin totta. Osoittakaamme, että maailmassa on paljon enemmän hyvää, osoitetaan, että osaamme olla hyviä toisillemme, olla tukena avuntarvitsijoille. Pienikin teko on tärkeä. Ei unohdeta.

Kirjoittaja on lohjalainen kaupunginvaltuutettu (kesk), sotalapsen lapsi

https://www.lansi-uusimaa.fi/paakirjoitus-mielipide/4704508

Naisten steriloinnista Suomessa ja puolison lupa

Yhdysvaltain korkeimman oikeuden päätös kumota Roe vs. Wade-päätös on kirvoittanut Suomessakin keskustelua abortista ja sitä myötä myös steriloinnista.

Väite, jota näkee paljon on, että Suomessakaan sterilisaatiota ei nainen saa ilman puolisonsa lupaa/suostumusta. Tämähän ei aivan yksiselitteisesti pidä paikkansa.

Luin keskusteluja hetken ja kovia väitteitä ja muistelin omaa steriloimiskokemusta. Olen siis kokenut kuuden raskauden, viiden synnytyksen, yhden keskenmenon ja yhden lapsen menetyksen. Steriloimiskeskustelua meillä oli käyty jo jonkin aikaa, synnytykset ovat olleet kovin vaikeita, erilaiset ehkäisykeinot kokeiltu, mikään ei tuntunut sopivan keholleni ja viimeisimmän raskauden aikana alkoi ajatus siitä, että nyt on aika kasvattaa lapsia, ei enää lukumäärää, oli hyvin vahvana.

Olin ilmoittanut jo äitiyspoliklinikkakäynneillä, että haluan steriloinnin synnytyksen jälkeen. Ennen sterilointia kävimme lääkärin, kätilön ja hoitajan kanssa keskustelua, ne kyllä olivat lyhyitä, sillä lain kirjain ja oma pohdintani oli hyvin selkeä. Missään vaiheessa puolisoltani ei ns. kysytty lupaa. Keskusteluissa ilmaisin, että olemme puolisoni kanssa keskustelleet asiasta.

Steriloimislaki on suhteellisen vanha ja olisi kokonaisuutta ajatellen hyvä uudistaa sitä. Se onkin jo eri ja pitkä keskustelu.

Eli palataan naisten steriloimiseen ja lupaan puolisolta:

Lain ensimmäinen pykälä sisältää mm.

Steriloimiseen voidaan tämän lain säännöksiä noudattaen asianomaisen henkilön pyynnöstä ryhtyä:

1) kun hän on synnyttänyt kolme lasta tahi hänellä on yksin tai aviopuolisonsa kanssa yhteensä kolme alaikäistä lasta;

2) kun hän on täyttänyt kolmekymmentä vuotta;

3) kun raskaus vaarantaisi hänen henkensä tai terveytensä;

Pykälässä kolme:

Mikäli steriloimista pyytänyt henkilö on avioliitossa, on hänen aviopuolisolleen varattava mahdollisuuksien mukaan tilaisuus saapua 1 momentissa tarkoitettuun tilaisuuteen, ja aviopuolisoille on tällöin, milloin siihen katsotaan olevan syytä, selvitettävä, siten kuin asetuksella tarkemmin säädetään, kumman steriloiminen 1 §:n säännökset huomioon ottaen on tarkoituksenmukaisempaa, ja annettava tarvittaessa tilaisuus vielä harkita, kumpi heistä pyytää steriloimista.

Tässä on siis kyse siitä, että molemmat puolisot tietävät, mistä steriloinnissa on kyse ja siitä, että voivat vielä keskustella kumpi sterilisaation tekee. Ei siitä, että mies päättää naisen kehosta.

Laissa on painotettu enemmän lääkärien oikeutta päättää steriloinnista kuin puolison.

Voit tutustua koko steriloimislakiin tästä linkistä: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1970/19700283

Kaupunginhallituksen 20.6 kokouksessa kiivastakin keskustelua

Hyvä hallinto edellyttää, että luottamushenkilöillä on riittävä aika tutustua toimielimen esityslistaan ja sen materiaaleihin. Hallintolain 6 luvun 31 § määrittää, että viranomaisen on huolehdittava asian riittävästä ja asianmukaisesta selvittämisestä.

Kaupunkisuunnittelulautakunnan 13.6. kokouksessa keskustan Kirsi Ferin teki vastaesityksen, että kokousta ei ollut kutsuttu koolle laillisesti, koska sähköinen kokousmateriaali ei tullut riittävän ajoissa jäsenten saataville. Samanlainen perustelu koski myöhemmin asioiden käsittelyjärjestyspykälää.

Lautakunta oli äänestänyt kokouksessa jatkamisesta ja olivat äänestäneet 10-2 sen puolesta, että asiat otetaan käsiteltäviksi.

Kokouksen jälkeen Kaupunginjohtaja Jarkko Härmälä käytti hänelle kuuluvaa otto-oikeutta kaupunkisuunnittelulautakunnan 13.6 tekemiin päätöksiin. Härmälän tekemän viranhaltijapäätöksen mukaan asia tuli nyt kaupunginhallituksen käsiteltäväksi.

Kaupunginhallituksen kokouksessa hallitus päätti:

Kaupunginhallitus päättää 1. palauttaa kaupunkisuunnittelulautakunnan 13.6.2022 kokouksen päätökset 80-91§ lautakuntaan uuteen käsittelyyn; sekä 2. tarkastaa pöytäkirjan tämän asian osalta kokouksessa.

Tein muutosesityksen:

Kaupunginhallitus päättää 1. palauttaa kaupunkisuunnittelulautakunnan 13.6.2022 kokouksen päätökset 80-91§ lautakuntaan uuteen käsittelyyn;

2. esittää, että toimielinten kokouksissa esitellään alustavasti tulevia käsiteltäviä asioita sekä (lisäys)

3. tarkastaa pöytäkirjan tämän asian osalta kokouksessa.

Esitykseni raukesi kannattamattomana.

Perustelut esitykselleni olivat se, että vaikka muutosesityksessä lisäämäni kohta 2. on hallintosääntö- ja lautakuntien oma asia, mutta koska lautakunnilla on omia käytäntöjä riippuen myös puheenjohtajista, olisi hyvä, että hallitukselta tulisi yhtenevä ohjeistus. Monella lautakunnallahan tällainen käytäntö jo on. Esimerkiksi lasten, nuorten ja perheiden lautakunnassa otimme jo viime kaudella tämän käytännön ja se on ollut hyvä.

Olisi hyvä, että jokaisen kaupunkisuunnittelulautakunnan kokouksen lopussa olisi lyhyt katsaus seuraavan kokouksen alustavaan asialistaan. Lautakunnan asiat on toisinaan järkälemäisiä ja eri puolilla Lohjaa olevia asioita. Olisi hyvää palvelua antaa lautakunnan jäsenille hieman lisää aikaa tutustua jo olemassa olevan materiaalin pohjalta tulevan kokouksen aiheisiin ja käyttää aikaa tiedonhankintaan ko. alueen asukkailta.

Tämä myös tukisi päätöksentekoa ihan selkeyttämällä kokouksissa sitä, että mitkä kaavat on tulossa käsittelyyn seuraavaksi ja missä vaiheessa päätöksentekoa kaava on. Toisi selkeyttä ja ennakoitavuutta luottamushenkilöille.

Mutta kuten sanottua, esitykseni raukesi kannattamattomana.

Hallituksessa päätettiin myös monesta muusta asiasta, kuten Pride-liputuksesta ja hallitus päättikin äänin 8-5 järjestää liputuksen 11–17. heinäkuuta ja jatkossa Lohja Pride -tapahtuman yhteydessä.

Päätimme myös raakamaan ostamisesta Vaanila-Lempolan alueella. Meidän Lohjan Hannele Maittila teki hyvin valmistellun ja perusteellisen vastaesityksen, joka tiivistetysti on se, että ei osteta ja että valtuusto päättäisi näin merkittävästä ostosta (Maanomistajan tasapuolinen kohtelu on turvattava kaavassa.) Hinta oli 1209 euroa alle miljoonan, joten ei valtuuston käsittelyä.

Äänestys päättyi 11-2 pohjaesityksen mukaisesti (äänestin valtuustonkäsittelyn puolesta). Muuta hallitusta ei haittaa se, että hinnalla on keinotekoisesti kikkailtu, että valtuuston ei tarvitse päättää asiasta. Koska rahaa on, ostetaan! Valtaa ei haluta valtuustolle tässä asiassa.

Virkkalan alueen päivähoidon hankesuunnitelmasta keskusteltiin suhteellisen pitkään.

Hankeselvitys on hyväksytty valtuustossa 22.1.2020 ja 02.11.2020 § 308 Kaupunginhallituksessa päätettiin, että Virkkalan alueen päiväkodin hankesuunnittelua jatketaan siten, että päiväkoti sijoitetaan taloudellisimman ja toiminnallisimman vaihtoehdon mukaisesti joko Rauhalan koulun vapautuviin tiloihin tai Järnefeltin alueelle sijoitettaviin tilaelementteihin.


Esitylistan esittelytekstin mukaan tämän jälkeen seuraava luottamushenkilökäsittely on ollut Lasten, nuorten ja perheiden lautakunta 19.05.2022 § 58., jossa todetaan, että hankesuunnittelussa taloudellisemmaksi ja toiminnallisemmaksi vaihtoehdoksi on arvioitu päiväkodin sijoittaminen Rauhalan koulun vapautuviin tiloihin.
Esityslistan asiakirjoissa ei ole vertailua kustannustehokkaimmasta vaihtoehdosta, ainoastaan kustannuslaskelma siitä, mitä maksaa Rauhalan koulun muuttaminen päiväkodiksi. Ja haluan tässä muistuttaa kustannusten noususta. Kysymykseni on siis se, että kuinka Rauhalan kouluun vaihtoehtona on päädytty? Toki ymmärrän esittelytekstistä lukemani, että Järnefeltillä ei ole tilaa, mutta tällä suunnitelmalla jatkossa on kaksi päiväkotia ihan vierekkäin. Miten tämä on huomioitu? Logistisesti ajatellen tämä päätös eriarvoistaa perheitä eri alueilla. Onko tässä oikeasti mietitty niin, että läheinen päiväkoti lakkautetaan? Onko toiselle puolen Virkkalaa suunnitteilla päiväkoti? Tiedän vastuullisen virkamiehen tekevän kattavaa työtä ja varmasti hän on nämäkin asiat huomioinut. Kuten olikin. Saimme kattavan esityksen valmistelusta ja riskiarvioinneista sekä tulevaisuuteen varautumisesta. Totesin vastuulliselle virkamiehelle, että toisaalta virkamiehet toisinaan käyttävät todella luovuuttaan ja pohtivat laatikon ulkopuolelta huolimatta hallituksen tai muun toimielimen päätöksistä ja kehotin käyttämään tätä luovuutta vielä.


Kävimme kiivasta keskustelua Villa Haikarin kilpailutuksen keskeyttämisestä.

Puheenvuorossani kysyin, mikä ero on Sammatin kievarilla, Villa Kokkokalliolla ja Villa Haikarilla? En oikein ymmärrä tätä yrittäjien eriarvoista ja tökeröä kohtelua. Enkä tätä, että toisinaan kaupunki voi omistaa kiinteistöjä ja joissain ei voi. Entä juuri tehty valtuustoaloite Villa Haikarin myynnistä? Miten se vaikuttaa tähän? Meidän tulisi ajatella kokonaisuuksia ja olla johdonmukaisia. Tämä kilpailutuksen keskeyttäminen maaliviivoilla ei ole ollut sitä. 

Eikä tämä  ainakaan paranna Lohja-kuvaa. Tai yrittäjäystävällistä Lohja-kuvaa.