Aluevaltuustoaloite – Lotta Paakkunainen

Aluevaltuustoaloite 6.10.2026: Selvitys vajaaravitsemusriskin seulonnan toteutumisesta kotihoidossa ja omaishoidon tuen asiakkailla

Jätin aluevaltuuston kokouksessa 6.10.2026 valtuustoaloitteen, jossa esitetään selvityksen laatimista vajaaravitsemusriskin seulonnan toteutumisesta kotihoidon ja omaishoidon tuen asiakkailla Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueella.

Aloitteen taustalla on yksinkertainen mutta tärkeä kysymys: tunnistammeko riittävän ajoissa ne ikääntyneet, joiden ravitsemustila on heikentynyt tai joiden kohdalla on riski vajaaravitsemukseen?

Ikääntyneiden palveluista käytävässä keskustelussa puhutaan usein henkilöstön riittävyydestä, hoivapaikoista, kotihoidon resursseista ja omaishoitajien jaksamisesta. Nämä ovat kaikki tärkeitä asioita. Samalla kuitenkin helposti unohtuu yksi toimintakyvyn kannalta keskeinen tekijä: ravitsemus.

Vajaaravitsemus voi heikentää lihasvoimaa, lisätä kaatumisriskiä, hidastaa sairauksista toipumista ja heikentää yleistä toimintakykyä. Se voi myös johtaa tilanteeseen, jossa ikääntyneen kotona pärjääminen vaikeutuu ja raskaampien palvelujen tarve kasvaa. Siksi kyse ei ole vain ruokailusta tai ruokahalusta, vaan ennen kaikkea toimintakyvyn, terveyden ja itsenäisen arjen tukemisesta.

Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueella ravitsemuksen merkitys on tunnistettu, ja aiheesta löytyy sekä ohjeistusta että neuvontaa. Hyvinvointialue on myös nostanut esiin aliravitsemuksen vaikutuksia ikääntyneiden hyvinvointiin.

Minulle on useaan otteeseen kerrottu viranhaltijoiden taholta, että vajaaravitsemuksen tunnistamista ja seurantaa tehdään hyvinvointialueella jo nyt. Se on hyvä asia. Julkisten tietojen perusteella ei kuitenkaan ole mahdollista arvioida, kuinka kattavasti seulontaa tehdään koko hyvinvointialueella, ovatko käytännöt yhtenäisiä eri palvelualueilla tai miten tunnistetut riskit johtavat konkreettisiin jatkotoimenpiteisiin.

Juuri tähän aloitteella haetaan vastauksia.

Aloitteessa ei vaadita uuden järjestelmän luomista eikä lähdetä oletuksesta, ettei mitään tehtäisi. Sen sijaan pyydän selvittämään, miten vajaaravitsemusriskin seulonta tällä hetkellä toteutuu kotihoidossa ja omaishoidon tuen asiakkailla, kuinka kattavaa toiminta on eri puolilla hyvinvointialuetta ja miten mahdolliset riskit johtavat ravitsemushoitoon tai muihin tarvittaviin tukitoimiin.

Pidän tärkeänä, että palvelut ovat yhdenvertaisia riippumatta siitä, missä päin Länsi-Uuttamaata asuu. Samalla meidän on tunnistettava ne keinot, joilla voidaan tukea ikääntyneiden toimintakykyä mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Usein kaikkein vaikuttavimmat ratkaisut eivät ole kaikkein näkyvimpiä tai kalleimpia, vaan sellaisia, jotka ehkäisevät ongelmia ennen kuin ne kasvavat suuremmiksi.

Ikääntyneiden määrä kasvaa tulevina vuosina merkittävästi. Siksi tarvitsemme entistä enemmän ennaltaehkäiseviä toimintatapoja, jotka tukevat kotona asumista, omaishoitajien jaksamista ja ikääntyneiden hyvää arkea.

Toivon, että aloitteen myötä saamme aluevaltuustolle selkeän kuvan nykytilanteesta ja tarvittaessa myös ehdotukset siitä, miten käytäntöjä voidaan edelleen kehittää koko Länsi-Uudenmaan alueella. Tavoitteena ei ole lisätä hallintoa, vaan varmistaa, että ikääntyneiden hyvinvointia tukevat keinot ovat aidosti käytössä siellä, missä niitä eniten tarvitaan.

Aloite:

Ikääntyneiden hyvä ravitsemustila on keskeinen toimintakyvyn, kotona asumisen ja hyvinvoinnin edellytys. Vajaaravitsemus voi heikentää toimintakykyä, lisätä kaatumisia, altistaa sairastavuudelle sekä hidastaa sairauksista ja toimenpiteistä toipumista. Varhaisella tunnistamisella ja oikea-aikaisilla tukitoimilla voidaan edistää ikääntyneiden toimintakyvyn säilymistä sekä tukea heidän mahdollisuuksiaan asua kotona mahdollisimman pitkään.

Länsi-Uudenmaan hyvinvointialue on tunnistanut ravitsemuksen merkityksen ikääntyneiden terveydelle ja toimintakyvylle ja aiheeseen liittyvää ohjausta, neuvontaa ja viestintää on saatavilla. Julkisesti saatavilla olevien tietojen perusteella ei kuitenkaan ole mahdollista arvioida, kuinka kattavasti vajaaravitsemusriskin seulontaa toteutetaan kotihoidon ja omaishoidon tuen asiakkailla koko hyvinvointialueella, kuinka yhdenmukaisia käytännöt ovat tai miten seulonnan tulokset johtavat jatkotoimenpiteisiin.

Ikääntyneiden määrän kasvaessa on tärkeää varmistaa, että mahdollinen vajaaravitsemus tunnistetaan riittävän varhain ja että käytännöt ovat yhdenvertaisia koko hyvinvointialueella.

Me allekirjoittaneet aluevaltuutetut esitämme, että Länsi-Uudenmaan hyvinvointialue selvittää

miten vajaaravitsemusriskin seulontaa tällä hetkellä toteutetaan kotihoidon ja omaishoidon tuen asiakkailla,

kuinka kattavasti seulontaa tehdään eri palvelualueilla,

mitä seulontamenetelmiä käytetään ja ovatko käytännöt yhdenmukaisia koko hyvinvointialueella,

miten tunnistettu vajaaravitsemusriski johtaa ravitsemushoitoon, ravitsemusterapeutin arvioon tai muihin tarvittaviin tukitoimiin,

miten seulonnan toteutumista ja vaikuttavuutta seurataan sekä

onko tarpeen yhtenäistää tai vahvistaa toimintamalleja siten, että vajaaravitsemus tunnistetaan mahdollisimman varhain erityisesti kotihoidon ja omaishoidon tuen asiakkailla.

Lisäksi esitämme, että selvityksen pohjalta aluevaltuustolle tuodaan tiedoksi mahdolliset kehittämistarpeet ja toimenpiteet, joilla voidaan vahvistaa ikääntyneiden toimintakykyä, tukea kotona asumista sekä ehkäistä raskaampien palveluiden tarvetta.

Espoossa 6.10.2026

Lotta Paakkunainen
aluevaltuutettu

Aloitteen aloitti 16 muuta aluevaltuutettua, kiitos heille!

Aluevaltuustossa tarvitaan päätösvaltaa, ei vain aloitteita

Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen aluevaltuusto kokoontui tiistaina 6.10.2026. Kokouksessa käsiteltiin muun muassa hyvinvointialueen taloutta, hyvinvointialuejohtajan jatkokautta, pelastustoimen palvelutasopäätöstä ja tarkastuslautakunnan arviointikertomusta.

Ennen kokouksen alkua kahvipöydässä käytiin keskustelua asiasta, joka jäi itse kokouksen jälkeenkin pitkään mietityttämään. Keskustelimme siitä, että kokouksissamme on ollut paljon aluevaltuustoaloitteita.

Keskustelukumppanini totesivat, että aloitteilla pyritään vaikuttamaan päätöksentekoon. Se on täysin ymmärrettävää. Aloite on yksi harvoista konkreettisista välineistä, joilla valtuutettu voi nostaa asian virallisesti käsittelyyn. Itse nostin keskusteluun toisen näkökulman.

Nostin esiin sen, että aloitteita on paljon myös siksi, että aluevaltuutetuilla on loppujen lopuksi melko vähän asioita, joista he voivat itse päättää. Jos valtuutettu kokee, ettei pysty vaikuttamaan päätöksiin, on luonnollista yrittää vaikuttaa aloitteilla, kysymyksillä ja muilla keskustelunavauksilla. Muistutin myös samalla, että tähän olisi olemassa myös aika yksinkertainen ratkaisu.

Siirretään päätösvaltaa aluehallitukselta ja virkajohdolta lautakunnille ja erityisesti aluevaltuustolle.

Tätä olemme keskustassa esittänyt jo pariinkin otteeseen hallintosääntöön, mutta toistaiseksi enemmistö ei ole ollut valmis tätä tekemään.

Minusta tätä pitäisi kuitenkin edelleen arvioida.

Aluevaltuusto on hyvinvointialueen ylin päättävä toimielin ja jos haluamme, että aluevaltuusto käyttää sille kuuluvaa poliittista johtajuutta ja kantaa vastuuta hyvinvointialueen suunnasta, sillä pitää olla myös todellista päätösvaltaa. Vastuuta joka tapauksessa kannamme.

Aloitteiden määrä ei itsessään ole ongelma. Päinvastoin, sillä koen, että aktiiviset valtuutetut ovat demokratian kannalta hyvä asia, mutta jos aloitteista tulee keskeinen tapa yrittää vaikuttaa asioihin siksi, että varsinaisessa päätöksenteossa valtuustolla on liian vähän valtaa, kannattaa katsoa myös rakenteita.

Voisimmeko antaa valtuutetuille enemmän päätösvaltaa sen sijaan, että annamme heille lisää mahdollisuuksia tehdä aloitteita?

Tämä kysymys liittyy myös siihen, mitä 6.10. kokouksessa tapahtui.

Aborttien maksuttomuus nousi esiin

Kokouksessa jätettiin useita aluevaltuustoaloitteita raskaudenkeskeytysten maksuttomuudesta.

Pidän tärkeänä, että tästä asiasta keskustellaan myös Länsi-Uudellamaalla. Terveydenhuollon asiakasmaksut voivat muodostua ihmiselle todelliseksi esteeksi palveluun hakeutumiselle. Lisääntymisterveyden palveluissa yhdenvertaisuus on erityisen tärkeää.

Yksi asia kiinnitti kuitenkin erityisesti huomioni. Myös kokoomuksesta jätettiin aloite aborttien maksuttomuudesta.

Asetelma on kiinnostava, koska samaan aikaan kokoomus on hallituspuolue ja hallitus on tuonut eduskuntaan esityksen terveydenhuollon asiakasmaksujen muuttamisesta. Hallitus esittää muun muassa uutta leikkaus- ja toimenpidemaksua sekä muutoksia päiväkirurgian maksuihin. Esityksen on tarkoitus tulla voimaan vuoden 2027 alusta.

Hallituksen esitys ei tarkoita kaikkien raskaudenkeskeytysten muuttumista maksullisiksi. HUSin mukaan 98 prosenttia raskaudenkeskeytyksistä hoidetaan lääkkeellisesti, joten kirurgisesti tehdään noin kaksi prosenttia keskeytyksistä.

Kaksi prosenttia voi kuulostaa pieneltä luvulta, mutta kyse on silti ihmisistä, jotka joutuvat tilanteessa maksamaan hoidostaan. Yhdenvertaisuuden näkökulmasta en pidä tätä merkityksettömänä. Jos raskaudenkeskeytyksen tarvitsija joutuu kirurgiseen toimenpiteeseen, ei hänen pitäisi joutua eri asemaan vain sen vuoksi, millainen lääketieteellinen menetelmä hänen hoidossaan tarvitaan.

Siksi poliittinen asetelma on mielestäni kiinnostava.

Jos aborttien maksuttomuutta pidetään hyvänä ja tavoiteltavana asiana aluevaltuustossa, miten sama tavoite näkyy valtakunnan politiikassa?

Ja toisaalta, jos hyvinvointialueilla on mahdollisuus päättää asiakasmaksuista lainsäädännön sallimissa rajoissa, miksi emme käyttäisi tätä mahdollisuutta Länsi-Uudellamaalla?

Näistä kysymyksistä pitää voida keskustella avoimesti ja ilman puoluerajoja. Aloite aborttien maksuttomuudesta on tervetullut keskustelunavaus, mutta samalla on syytä tarkastella sitä, ovatko tavoitteet johdonmukaisia sekä valtakunnan että hyvinvointialueen päätöksenteossa.

Aloitteilla pitää voida vaikuttaa

Minusta tässä on oikeastaan kyse samasta asiasta kuin aloitteiden määrässä.

Valtuutettujen pitää pystyä vaikuttamaan.

Aloite on tärkeä väline, mutta parhaimmillaan valtuutettu osallistuu myös varsinaiseen päätöksentekoon ja pystyy muuttamaan päätöksiä.

Siksi olen pitänyt esillä päätösvallan siirtämistä lähemmäs valtuustoa ja lautakuntia, sillä kun päätösvalta on siellä, missä poliittinen keskustelu käydään, valtuutettu voi myös aidosti kantaa vastuuta tekemistään ratkaisuista muuten vaarana on, että aluevaltuusto keskustelee, tekee aloitteita ja antaa lausuntoja, mutta varsinainen päätösvalta on edelleen aluehallitukselle ja virkajohdolle.

En kaipaa aluevaltuustoon lisää valtaa vallan vuoksi, vaan kaipaan sinne demokraattista päätösvaltaa siksi, että valtuutetut ovat saaneet ihmisiltä mandaatin tehdä päätöksiä ja kun päätöksiä voidaan tehdä, myös vastuu niistä on selkeämpi. Ehkä silloin emme tarvitsisi aivan niin montaa aloitetta siksi, että yritämme niiden kautta saada asioita liikkeelle.

Aloitteita tarvitaan jatkossakin, mutta vielä enemmän tarvitaan todellista mahdollisuutta päättää.

Aborttioikeus on ihmisoikeus, ei paluuta 1950-luvulle – Lotta Paakkunainen

Kun terveydenhuollon maksu nousee, kuka maksaa ja mitä siitä oikeasti säästyy? – Lotta Paakkunainen

Aluevaltuustoaloite hallintosäännön muuttamiseksi

Aluevaltuuston kokouksessa 28.4. saimme hyvinvointialuejohtajalta katsauksen ajankohtaisiin asioihin. Käsittelimme ainoastaan aluevaltuustoaloitteita sekä vastauksia aluevaltuustokysymyksiin. Se oli hyvä muistutus siitä, mikä aluevaltuusto muodollisesti on: hyvinvointialueen ylin päättävä elin.

Samalla kokous kuitenkin kirkasti ongelman, joka koskee koko hyvinvointialuejärjestelmää ja erityisesti hyvinvointialueemme hallintoa.
Tästä syystä jätin aluevaltuustoaloitteen hallintosäännön muuttamiseksi ja päätösvallan vahvistamiseksi aluevaltuustolle ja lautakunnille.

Ylin päättävä elin, mutta ei ylin päätösvalta

Hyvinvointialueiden hallintomallissa aluevaltuusto on ylimmäksi päättäväksi elimeksi määritelty toimielin. Se kantaa vastuun asukkaille, päättää strategioista, talousarviosta ja toiminnan suurista linjoista.

Käytännössä merkittävä päätösvalta on kuitenkin edelleen:

aluehallituksella ja erityisesti
hyvinvointialuejohtajalla sekä muulla viranhaltijajohdolla

Tämä on seurausta hallintosäännöstä, joka keskittää laajaa taloudellista, rakenteellista ja toiminnallista päätösvaltaa viranhaltijatasolle ja aluehallitukselle. Lautakuntien rooli jää suurelta osin seuraavaksi ja lausuvaksi.

Tästä syntyy ristiriita, jossa valtuusto vastaa, mutta ei päätä.

Tämä oli alussa perusteltua, mutta miksi ei enää

Hyvinvointialueita perustettaessa vahva viranhaltijajohtoinen malli oli monella tapaa ymmärrettävä ja perusteltu. Uudet organisaatiot aloittivat toimintansa keskellä historiallista uudistusta ja toiminnan jatkuvuus oli turvattava.

Mutta olemme nyt eri tilanteessa:

hyvinvointialueet ovat toimineet useamman vuoden
organisaatiot ovat vakiintuneet
poliittinen päätöksenteko on kehittynyt
valtuustot ja lautakunnat ovat rakentaneet osaamistaan

Se, mikä oli perusteltua perustamisvaiheessa, ei ole enää perusteltua pysyvänä hallintomallina.

Demokraattisen ohjauksen pitää vahvistua sitä mukaa, kun toiminta vakiintuu.

Miksi hallintosääntö on avainkysymys

Hallintosääntö ei ole tekninen yksityiskohta. Se on vallanjakosopimus:

kuka valmistelee
kuka päättää
missä vaiheessa poliittinen vastuu realisoituu

Nykyinen hallintosääntö mahdollistaa, että:

merkittäviä talous-, hankinta- ja omaisuuspäätöksiä tehdään ilman poliittista päätöstä
palvelurakennetta ja organisaatiota koskevia ratkaisuja valmistellaan ja ratkaistaan hallinnollisesti
lautakuntien vaikutus jää rajalliseksi, vaikka ne vastaavat omista vastuualueistaan

Tämä ei lisää tehokkuutta, vaan hämärtää vastuuta.

Aloitteen ydin on se, että valta ja vastuu samaan paikkaan

Jättämäni aloitteen tavoite on

aluevaltuuston asemaa ylimpänä päättävänä elimenä on vahvistettava
lautakunnille on annettava todellista päätösvaltaa omilla vastuualueillaan
viranhaltijajohto toimii poliittisten linjausten valmistelijana ja toimeenpanijana, ei korvaajana
merkittävät ja vaikutuksiltaan laajat päätökset tuodaan poliittiseen käsittelyyn

Kyse ei ole luottamuksesta viranhaltijoihin, vaan demokratiasta.
Kyse ei ole byrokratian lisäämisestä, vaan vastuun selkeyttämisestä.

Miksi tämä on ajankohtaista juuri nyt

Hyvinvointialue kohtaa tulevina vuosina vaikeita päätöksiä:

talouden sopeuttamista
palveluverkon muutoksia
henkilöstöä koskevia ratkaisuja

Näissä tilanteissa ei riitä, että valtuusto saa tiedon päätöksistä jälkikäteen.
Valtuuston ja lautakuntien on oltava aidosti päätöksenteossa mukana.

Jos vastuu on poliittisilla päättäjillä, myös päätösvalta kuuluu heille.

Aluevaltuustokokous 28.4. muistutti siitä, että aluevaltuusto on olemassa juuri tätä varten: keskustelemaan vallasta, vastuusta ja suunnasta.

Hallintosäännön muuttaminen ei ole hallinnollinen yksityiskohta.
Se on kysymys siitä, millaisena pidämme alueellista demokratiaa ja olemmeko valmiita vahvistamaan sitä nyt, kun siihen on sekä tarve että edellytykset.

Aloite:

Aluevaltuustoaloite: Hallintosäännön muuttaminen päätösvallan vahvistamiseksi aluevaltuustolle ja lautakunnille

Esitämme, että Länsi‑Uudenmaan hyvinvointialueen hallintosääntö avataan ja päivitetään siten, että päätösvaltaa siirretään aluehallitukselta ja viranhaltijajohdolta aluevaltuustolle sekä lautakunnille.

Nykyinen hallintosääntö keskittää merkittävää poliittista ja taloudellista päätösvaltaa aluehallitukselle (§ 42) sekä erityisesti hyvinvointialuejohtajalle (§ 91, § 152). Tämän seurauksena aluevaltuuston ja lautakuntien rooli jää monilta osin seuraavaksi ja lausuvaksi, mikä ei vastaa niiden demokraattista ohjaus‑ ja vastuuasemaa.

Hallintosäännön perusteella:

hyvinvointialuejohtaja päättää laajoista talous‑, hankinta‑ ja omaisuuskysymyksistä

aluehallitus päättää strategisesti merkittävistä palvelujen järjestämistä, organisaatiota ja henkilöstöä koskevista asioista

lautakunnilla ei ole pääosin itsenäistä päätösvaltaa edes oman vastuualueensa asioissa

Tämä kaventaa aluevaltuuston ja lautakuntien tosiasiallista mahdollisuutta ohjata hyvinvointialueen toimintaa ja kantaa sille kuuluvaa poliittista vastuuta.

Esitämme, että hallintosääntöä muutetaan siten, että:

aluevaltuuston päätösvaltaa laajennetaan strategisesti ja taloudellisesti merkittävissä asioissa

aluevaltuusto päättää alueellisesti merkittävistä ja koko hyvinvointialueen kattavista palvelujen laatuun ja saatavuuteen liittyvistä asioista

lautakunnille annetaan itsenäistä päätösvaltaa omien vastuualueidensa palveluja, taloutta ja henkilöstöä koskevissa asioissa

osa hyvinvointialuejohtajan ja aluehallituksen nykyisestä suorasta päätösvallasta siirretään poliittiseen käsittelyyn

viranhaltijapäätöksenteko rajataan aluevaltuuston ja lautakuntien tekemien linjausten valmisteluun ja täytäntöönpanoon

poliittiseen päätöksentekoon tuodaan nykyistä laajemmin ne asiat, joilla on olennaisia vaikutuksia palveluverkkoon, henkilöstöön, talouteen tai alueelliseen yhdenvertaisuuteen

Aluevaltuuston asemaa ylimpänä päätöksentekijänä tulee vahvistaa siten, että strateginen vastuu ja todellinen päätösvalta kohtaavat.

Hallintosäännön muutoksessa tulee noudattaa seuraavia periaatteita:

Aluevaltuusto

päättää kaikista strategisesti, taloudellisesti tai alueellisesti merkittävistä asioista

päättää merkittävistä palvelurakenteen, palveluverkon ja organisaation muutoksista

päättää merkittävistä investoinneista, hankinnoista ja omaisuusjärjestelyistä

Lautakunnat

saavat itsenäisen päätösvallan omien vastuualueidensa palveluja, taloutta ja henkilöstölinjauksia koskevissa asioissa

eivät toimi pelkästään lausunnonantajina aluehallitukselle

voivat tehdä päätöksiä, joita ei voida ohittaa viranhaltijapäätöksillä

Aluehallitus

vastaa poliittisesta valmistelusta, kokonaisuuden yhteensovittamisesta ja aluevaltuuston päätösten toimeenpanosta

ei käytä aluevaltuuston ohi strategista tai rakenteellista päätösvaltaa

Hyvinvointialuejohtaja ja viranhaltijajohto

toimivat poliittisten toimielinten linjausten valmistelijoina ja toimeenpanijoina

eivät tee merkittäviä talous‑, henkilöstö‑ tai rakenteellisia päätöksiä ilman poliittista päätöstä

viranhaltijoiden päätösvalta rajataan täytäntöönpanoon ja operatiivisiin asioihin

Viranhaltijaohjeet ja delegoinnit

eivät voi kaventaa aluevaltuuston tai lautakuntien toimivaltaa

hallintosäännön mukainen toimivaltajako on ensisijainen suhteessa toimintaohjeisiin ja delegointeihin

Edellytämme, että aluehallitus käynnistää viipymättä hallintosäännön uudistamisen ja tuo hallintosääntömuutoksen aluevaltuuston päätettäväksi.

Tavoite

Uudistuksen tavoitteena on vahvistaa alueellista demokratiaa, poliittista vastuunkantoa ja päätöksenteon avoimuutta sekä palauttaa päätösvalta sinne, missä myös vastuu on, eli aluevaltuustolle ja lautakunnille.

Perustelut

Nykyinen hallintosääntö mahdollistaa päätösvallan keskittymisen, vaikka aluevaltuusto on muodollisesti ylin toimielin. Tämä heikentää demokratian toteutumista, päätöksenteon läpinäkyvyyttä sekä asukkaiden vaikutusmahdollisuuksia.

Hallintosäännön täsmentäminen ei lisää byrokratiaa, vaan selkeyttää vastuita, vahvistaa poliittista ohjausta ja parantaa päätöksenteon legitimiteettiä.

Espoossa, 28.4.2026

Lotta Paakkunainen