Avainsana-arkisto: Länsi-Uusimaa

Aluevaltuustoaloite 6.10.2026: Selvitys vajaaravitsemusriskin seulonnan toteutumisesta kotihoidossa ja omaishoidon tuen asiakkailla

Jätin aluevaltuuston kokouksessa 6.10.2026 valtuustoaloitteen, jossa esitetään selvityksen laatimista vajaaravitsemusriskin seulonnan toteutumisesta kotihoidon ja omaishoidon tuen asiakkailla Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueella.

Aloitteen taustalla on yksinkertainen mutta tärkeä kysymys: tunnistammeko riittävän ajoissa ne ikääntyneet, joiden ravitsemustila on heikentynyt tai joiden kohdalla on riski vajaaravitsemukseen?

Ikääntyneiden palveluista käytävässä keskustelussa puhutaan usein henkilöstön riittävyydestä, hoivapaikoista, kotihoidon resursseista ja omaishoitajien jaksamisesta. Nämä ovat kaikki tärkeitä asioita. Samalla kuitenkin helposti unohtuu yksi toimintakyvyn kannalta keskeinen tekijä: ravitsemus.

Vajaaravitsemus voi heikentää lihasvoimaa, lisätä kaatumisriskiä, hidastaa sairauksista toipumista ja heikentää yleistä toimintakykyä. Se voi myös johtaa tilanteeseen, jossa ikääntyneen kotona pärjääminen vaikeutuu ja raskaampien palvelujen tarve kasvaa. Siksi kyse ei ole vain ruokailusta tai ruokahalusta, vaan ennen kaikkea toimintakyvyn, terveyden ja itsenäisen arjen tukemisesta.

Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueella ravitsemuksen merkitys on tunnistettu, ja aiheesta löytyy sekä ohjeistusta että neuvontaa. Hyvinvointialue on myös nostanut esiin aliravitsemuksen vaikutuksia ikääntyneiden hyvinvointiin.

Minulle on useaan otteeseen kerrottu viranhaltijoiden taholta, että vajaaravitsemuksen tunnistamista ja seurantaa tehdään hyvinvointialueella jo nyt. Se on hyvä asia. Julkisten tietojen perusteella ei kuitenkaan ole mahdollista arvioida, kuinka kattavasti seulontaa tehdään koko hyvinvointialueella, ovatko käytännöt yhtenäisiä eri palvelualueilla tai miten tunnistetut riskit johtavat konkreettisiin jatkotoimenpiteisiin.

Juuri tähän aloitteella haetaan vastauksia.

Aloitteessa ei vaadita uuden järjestelmän luomista eikä lähdetä oletuksesta, ettei mitään tehtäisi. Sen sijaan pyydän selvittämään, miten vajaaravitsemusriskin seulonta tällä hetkellä toteutuu kotihoidossa ja omaishoidon tuen asiakkailla, kuinka kattavaa toiminta on eri puolilla hyvinvointialuetta ja miten mahdolliset riskit johtavat ravitsemushoitoon tai muihin tarvittaviin tukitoimiin.

Pidän tärkeänä, että palvelut ovat yhdenvertaisia riippumatta siitä, missä päin Länsi-Uuttamaata asuu. Samalla meidän on tunnistettava ne keinot, joilla voidaan tukea ikääntyneiden toimintakykyä mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Usein kaikkein vaikuttavimmat ratkaisut eivät ole kaikkein näkyvimpiä tai kalleimpia, vaan sellaisia, jotka ehkäisevät ongelmia ennen kuin ne kasvavat suuremmiksi.

Ikääntyneiden määrä kasvaa tulevina vuosina merkittävästi. Siksi tarvitsemme entistä enemmän ennaltaehkäiseviä toimintatapoja, jotka tukevat kotona asumista, omaishoitajien jaksamista ja ikääntyneiden hyvää arkea.

Toivon, että aloitteen myötä saamme aluevaltuustolle selkeän kuvan nykytilanteesta ja tarvittaessa myös ehdotukset siitä, miten käytäntöjä voidaan edelleen kehittää koko Länsi-Uudenmaan alueella. Tavoitteena ei ole lisätä hallintoa, vaan varmistaa, että ikääntyneiden hyvinvointia tukevat keinot ovat aidosti käytössä siellä, missä niitä eniten tarvitaan.

Aloite:

Ikääntyneiden hyvä ravitsemustila on keskeinen toimintakyvyn, kotona asumisen ja hyvinvoinnin edellytys. Vajaaravitsemus voi heikentää toimintakykyä, lisätä kaatumisia, altistaa sairastavuudelle sekä hidastaa sairauksista ja toimenpiteistä toipumista. Varhaisella tunnistamisella ja oikea-aikaisilla tukitoimilla voidaan edistää ikääntyneiden toimintakyvyn säilymistä sekä tukea heidän mahdollisuuksiaan asua kotona mahdollisimman pitkään. 

Länsi-Uudenmaan hyvinvointialue on tunnistanut ravitsemuksen merkityksen ikääntyneiden terveydelle ja toimintakyvylle ja aiheeseen liittyvää ohjausta, neuvontaa ja viestintää on saatavilla. Julkisesti saatavilla olevien tietojen perusteella ei kuitenkaan ole mahdollista arvioida, kuinka kattavasti vajaaravitsemusriskin seulontaa toteutetaan kotihoidon ja omaishoidon tuen asiakkailla koko hyvinvointialueella, kuinka yhdenmukaisia käytännöt ovat tai miten seulonnan tulokset johtavat jatkotoimenpiteisiin. 

Ikääntyneiden määrän kasvaessa on tärkeää varmistaa, että mahdollinen vajaaravitsemus tunnistetaan riittävän varhain ja että käytännöt ovat yhdenvertaisia koko hyvinvointialueella. 

Me allekirjoittaneet aluevaltuutetut esitämme, että Länsi-Uudenmaan hyvinvointialue selvittää 

  1. miten vajaaravitsemusriskin seulontaa tällä hetkellä toteutetaan kotihoidon ja omaishoidon tuen asiakkailla, 
  1. kuinka kattavasti seulontaa tehdään eri palvelualueilla, 
  1. mitä seulontamenetelmiä käytetään ja ovatko käytännöt yhdenmukaisia koko hyvinvointialueella, 
  1. miten tunnistettu vajaaravitsemusriski johtaa ravitsemushoitoon, ravitsemusterapeutin arvioon tai muihin tarvittaviin tukitoimiin, 
  1. miten seulonnan toteutumista ja vaikuttavuutta seurataan sekä 
  1. onko tarpeen yhtenäistää tai vahvistaa toimintamalleja siten, että vajaaravitsemus tunnistetaan mahdollisimman varhain erityisesti kotihoidon ja omaishoidon tuen asiakkailla. 

Lisäksi esitämme, että selvityksen pohjalta aluevaltuustolle tuodaan tiedoksi mahdolliset kehittämistarpeet ja toimenpiteet, joilla voidaan vahvistaa ikääntyneiden toimintakykyä, tukea kotona asumista sekä ehkäistä raskaampien palveluiden tarvetta. 

Espoossa 6.10.2026 

Lotta Paakkunainen
aluevaltuutettu

Aloitteen aloitti 16 muuta aluevaltuutettua, kiitos heille!

Kun numerot näyttävät hyvältä mutta arki ei, eli Suomen vanhushoivan kaksi todellisuutta

Suomalainen vanhushoiva elää tällä hetkellä kahta todellisuutta. Ensimmäinen löytyy hyvinvointialueiden raporteista: odotusajat lyhenevät, palvelutarpeen arvioinnit valmistuvat ajallaan ja asiakasmäärät ovat hallinnassa. Toinen todellisuus löytyy uutisista ja se on huomattavasti synkempi.

Viime kuukausien uutiset Espoosta ovat tehneet tämän ristiriidan näkyväksi tavalla, jota ei voi ohittaa. Ne kertovat, että vaikka Länsi‑Uudenmaan Tahti‑raportin numerot näyttävät monin paikoin hyviltä, arjen todellisuus ei aina seuraa perässä. Ja ennen kaikkea: Tahti‑raportti ei kerro kaikkea.

Espoossa tutkitaan epäiltyä törkeää pahoinpitelyä palvelukodissa

MTV Uutisten mukaan Länsi‑Uudenmaan poliisi tutkii espoolaisessa palvelukodissa tapahtunutta epäiltyä törkeää pahoinpitelyä, jossa iäkäs asukas sai sairaalahoitoa vaatineita vammoja. Poliisi ei tässä vaiheessa kerro, kuka teosta epäillään tai mitä tarkalleen tapahtui, sillä tutkinta on kesken.

Tämä tapaus on vakava jo pelkästään siksi, että se tapahtui ympäristössä, jonka pitäisi olla kaikkein turvallisin. Kun haavoittuvassa asemassa oleva ihminen loukkaantuu vakavasti hoivayksikössä, järjestelmä on epäonnistunut riippumatta siitä, kuka teosta lopulta osoittautuu vastuulliseksi.

Ylen uutinen: Espoon kotihoidossa vakavia laiminlyöntejä ja kuolema

Toinen uutinen koskee Espoon kotihoitoa. Ylen mukaan

  • kotihoidon asiakas kuoli, kun häntä ei tavoitettu ajoissa
  • turvahälytyksiin ei vastattu
  • käyntejä jäi tekemättä
  • dokumentointi oli puutteellista
  • valvonta ei huomannut ongelmia ajoissa

Nämä eivät ole pieniä lipsahduksia. Ne ovat rakenteellisia puutteita, jotka voivat johtaa hengenvaarallisiin tilanteisiin ja tässä tapauksessa johtivat.

Valtakunnallinen kuva on se, että ongelmat eivät ole yksittäisiä, vaan rakenteellisia

Ylen laaja hoivakotiaineisto viime vuosilta osoittaa, että ongelmat eivät rajoitu yhteen ketjuun, yhteen alueeseen tai yhteen palvelumuotoon. Puutteita on löytynyt

  • yksityisistä hoivakodeista (mm. Yrjö ja Hanna Hoiva, Attendo, Esperi Care)
  • julkisista yksiköistä
  • kotihoidosta
  • turvapalveluista

Yhteistä näille tapauksille on se, että ne eivät ole “huonoja omenoita”. Ne ovat järjestelmän heikkouksia, jotka toistuvat eri puolilla maata

  • henkilöstöpula
  • valvonnan riittämättömyys
  • omavalvonnan epäonnistuminen
  • dokumentoinnin puutteet
  • yövuorojen alimiehitys
  • lääkehoidon virheet
  • rajoitustoimien väärinkäyttö
  • turvahälytysten ohittaminen

Kun ongelmia löytyy näin laajasti, kyse ei ole yksittäisistä päonnistumisista. Kyse on rakenteellisesta kriisistä, joka ei näy tilastoissa.

Länsi‑Uudenmaan Tahti‑raportin numerot ovat hyviä, mutta numerot eivät kerro kaikkea

Maaliskuun 2026 Tahti‑raportti antaa Länsi‑Uudenmaan ikääntyneiden palveluista varsin myönteisen kuvan

  • Odotusaika ympärivuorokautiseen asumiseen on vain 32 vuorokautta
  • Yli 90 vuorokautta odottaneita ei ole lainkaan
  • Seniori-infon takaisinsoitto tavoittaa asiakkaat 91-prosenttisesti
  • Asiakasmäärät asumispalveluissa ovat vakaat
  • Kotihoidon asiakasmäärät ovat hallinnassa

Nämä luvut ovat hyviä ja ne kertovat, että alueella on tehty paljon oikein, mutta Tahti‑raportti on ennen kaikkea määrällinen dokumentti. Se kertoo

  • kuinka monta
  • kuinka nopeasti
  • kuinka usein

Mutta se ei kerro

  • miten turvallista arki on yksiköissä
  • toteutuuko lääkehoito oikein
  • kuinka moni käynti jää tekemättä
  • miten henkilöstö jaksaa
  • miten rajoitustoimia käytetään
  • miten haavoittuvimmat asiakkaat voivat
  • mitä tapahtuu yövuoroissa, joissa on liian vähän työntekijöitä
  • mitä tapahtuu silloin, kun turvahälytys soi eikä kukaan vastaa

Juuri näistä asioista uutiset kertovat ja ne kertovat karua kieltä.

Hyvät numerot voivat luoda liian myönteisen kuvan

Tahti‑raportti on tärkeä työkalu, mutta se voi myös luoda lukijalleen liian optimistisen kuvan tilanteesta. Kun raportti kertoo, että odotusajat ovat lyhyitä ja asiakasmäärät hallinnassa, se antaa vaikutelman, että palvelut toimivat kokonaisuutena hyvin.

Mutta todellisuus on monimutkaisempi.

Hyvät numerot eivät kerro

  • onko yksikössä riittävästi henkilökuntaa
  • onko yövuoroissa turvallista
  • onko asiakkaiden perustarpeet täytetty
  • onko hoito laadukasta
  • onko valvonta riittävää
  • onko henkilöstö kuormittunut äärirajoille

Kun raportti ei kerro näitä asioita, se voi antaa liian myönteisen kuvan ja juuri siksi uutiset laiminlyönneistä ovat niin tärkeitä. Ne muistuttavat, että tilastot eivät näe kaikkea, mutta arki näkee.

Valvonta on edelleen järjestelmän heikoin lenkki

Sekä Ylen että MTV:n uutiset osoittavat, että valvonta ei ole pysynyt arjen perässä

  • tarkastuksia tehdään liian harvoin
  • ne ovat usein ennalta ilmoitettuja
  • omavalvontaan luotetaan liikaa
  • ongelmat huomataan vasta, kun jotain vakavaa tapahtuu

Kun valvonta ei näe arkea, ongelmat eivät näy myöskään raporteissa.

Jos haluamme välttää sen, että seuraava uutinen kertoo uudesta tragediasta, meidän on pohdittava

  • Miten varmistamme, että valvonta näkee arjen, eikä vain raportteja?
  • Miten tuemme henkilöstöä niin, että he voivat tehdä työnsä turvallisesti?
  • Miten varmistamme, että kotihoidon ja hoivakotien asiakkaat eivät jää yksin?
  • Miten rakennamme järjestelmän, jossa laatu ei ole sattumaa vaan seurausta rakenteista?

Hyvinvointiyhteiskuntaa mitataan sillä, miten se kohtelee heikoimpiaan.
Tällä hetkellä Suomi ei läpäise tätä testiä. Mutta se voi, jos vain uskallamme katsoa kokonaiskuvaa, ei vain hyviä numeroita.

Lähteet:

https://yle.fi/a/74-20227880

https://areena.yle.fi/1-76655459

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/epaily-iakas-palvelukodin-asukas-pahoinpidelty-torkeasti-espoossa/9325562

https://yle.fi/a/74-20227520

https://yle.fi/a/3-10618808

https://areena.yle.fi/1-4584916

https://yle.fi/a/74-20226935

https://yle.fi/a/74-20227496

Palvelutuotannon kuukausikatsaus – maaliskuu 2026Download

Hyvinvointialueen strategiapäivitys ja ennaltaehkäisyn sekä kokonaiskuvan puute

Länsi-Uudenmaan hyvinvointialue on julkaissut luonnoksen strategiasta vuosille 2026–2029. Asiakirja on kunnianhimoinen ja painottaa uudistumiskykyä, kustannustehokkuutta ja teknologian hyödyntämistä. Silti monista kohdista nousee huoli: ollaanko keskittymässä liikaa yksittäisiin toimenpiteisiin ja unohtamassa ennaltaehkäisyn ja varhaisen tuen ratkaiseva merkitys?

Ennaltaehkäisy jää varjoon

Luonnoksessa tunnistetaan, että palvelujärjestelmä painottuu edelleen reagointiin ja ongelmien korjaamiseen, ei ennaltaehkäisyyn. Tämä on rehellinen lähtökohta, mutta herää kysymys: miksi konkreettiset linjaukset ennaltaehkäisevästä työstä ovat niin vähäisiä?
Strategialuonnoksessa nostetaan esiin yksityiskohtia, kuten lasten palveluissa digitaalinen hyvinvointikysely. Sinänsä se voi olla hyödyllinen, mutta jos huomio keskittyy vain tällaisiin yksittäisiin välineisiin, vaarana on, että suuremmat kokonaisuudet jäävät huomiotta. Juuri näin on käynyt neuvolapalveluiden kohdalla.

Neuvola puuttuu kokonaan ja sen asema on heikentynyt

Yksi silmiinpistävimmistä puutteista strategiassa on neuvolatoiminnan täydellinen sivuuttaminen. Neuvola on suomalaisen ennaltaehkäisevän työn kulmakivi, jonka kautta tavoitetaan lähes kaikki lapsiperheet riippumatta perheen taustasta. Neuvolassa tunnistetaan varhaisessa vaiheessa niin terveydellisiä kuin sosiaalisia haasteita ja se on perheille luontevin ja matalin kynnys saada tukea ja ohjausta.

On huolestuttavaa, että strategialuonnoksessa neuvolaa ei mainita lainkaan. Tämä antaa kuvan, ettei sen merkitystä lasten ja perheiden hyvinvoinnin perustana ymmärretä. Samalla todellisuudessa neuvolapalvelujen saatavuutta on heikennetty. Aikoja on vähennetty, ja yhteydenpito on siirretty yhä enemmän mobiilisovellus Lunnan varaan. Lunna on sinänsä hyvä ja kehittyvä väline, mutta se ei voi olla ainoa tapa ottaa yhteyttä.

Neuvolaan saa toki yhteyden puhelinpalvelun kautta tietyinä aikoina, mutta omalle tutulle neuvolan työntekijälle ei voi enää soittaa suoraan. Tämä etäännyttää asiakasta ja vie pois juuri sen turvallisen ja luottamuksellisen suhteen, joka neuvolatyön ytimessä on. Tätä ei voi kutsua tehostamiseksi tai palvelujen parantamiseksi, vaan päinvastoin, kyse on palvelun laadun heikentämisestä.

Jos neuvola jätetään strategiassa sivuun, vaarana on, että sen rooli ennaltaehkäisevänä ja matalan kynnyksen tukena rapautuu entisestään.

Ikääntyneiden palveluissa teknologia ei yksin riitä

Ikääntyneiden kohdalla strategialuonnos korostaa kotiin vietävää teknologiaa ja tilannekeskuksia. Nämä voivat tuoda turvaa, mutta niihin liittyy riski: palvelu yksipuolistuu, jos ihmisen läsnäolon ja yhteisöllisyyden merkitys jää varjoon. Yksinäisyys ja turvattomuuden tunne eivät ratkea sensoreilla.

Lisäksi strategiassa ei juuri puhuta vajaaravitsemuksesta, joka on ikääntyneiden hyvinvoinnin ja toimintakyvyn kannalta ratkaiseva tekijä. Vajaaravitsemuksen seulonta ja hoito ovat sekä kustannusvaikuttavaa että inhimillisesti tärkeää työtä, mutta ne jäävät täysin varjoon. Tämä on jälleen esimerkki siitä, kuinka arkea koskevaan, konkreettiseen ennaltaehkäisyyn ei kiinnitetä tarpeeksi huomiota.

Vammaisten palvelut ovat näkymättömiä strategiassa?

Vammaisten ihmisten näkökulma jää strategiassa lähes piiloon. Puhutaan kyllä asiakaslähtöisistä poluista ja saavutettavuudesta, mutta konkreettiset linjaukset vammaisten palveluiden kehittämiseksi loistavat poissaolollaan. Tämä on huolestuttavaa, sillä vammaiset ihmiset ovat usein palvelujärjestelmän suurkuluttajia ja tarvitsevat jatkuvaa tukea. Heidän asemansa tulisi näkyä strategiassa paljon nykyistä selkeämmin.

Strategialuonnos nostaa esiin monia pieniä yksityiskohtia, kuten digikyselyitä, sovelluksia ja sensoriratkaisuja, mutta iso kuva jää liian usein hahmottamatta. Neuvola puuttuu, ikääntyneiden ravitsemuksesta ei puhuta ja vammaisten palvelut jäävät taka-alalle.

Jos strategia ei tunnista näitä puutteita ja korjaa niitä, vaarana on, että hyvinvointialueen resurssit kuluvat edelleen ongelmien korjaamiseen sen sijaan, että niihin puututtaisiin ajoissa. Todellinen uudistus edellyttää, että keskitymme ennaltaehkäisyyn ja peruspalveluihin, eli niihin isoihin, vaikuttaviin kokonaisuuksiin, jotka luovat pohjan kaikelle muulle.

Nuoren arvo

Kirjoitin lyhyen mielipidekirjoituksen, mutta aiheesta voisi kirjoittaa loputtomasti

Nuorten palveluista ja pahoinvoinnista voisi kirjoittaa loputtomasti. Tällä kertaa tiivistin ajatukseni mielipidekirjoitukseen, joka on julkaistu Suomenmaassa ja Länsi-Uusimaassa otsikolla

”Minkä arvoinen nuori on?”

Kirjoituksessa nostan esiin huoleni siitä, miten nuorisopsykiatrian poliklinikalle ei saa aikoja ja itsetuhoinen nuori voi joutua odottamaan lähetteen kanssa jopa 5–8 kuukautta. Omaishoidon tukea 0–17-vuotiaille kiristettiin maaliskuussa, kun aluehallitus käveli aluevaltuuston päätöksen yli, jättäen monet perheet ilman elintärkeää tukea. Samalla hallitus leikkaa lisää lastensuojelusta.

Meille on puhuttu vuosia ennaltaehkäisystä ja varhaisesta puuttumisesta, mutta silti leikkurit osuvat aina ensin niihin palveluihin, jotka näitä periaatteita tukisivat. Kuinka kauan voimme tehdä tällaisia päätöksiä? Me ryöväämme lastemme ja nuortemme tulevaisuuden ja samalla omamme.

Väestömme ikääntyy ja lapsimäärät vähenevät, mutta juuri siksi meillä ei ole varaa menettää yhtään lasta. Yksi syrjäytynyt nuori maksaa yhteiskunnalle noin 1,2 miljoonaa euroa, mutta minkä arvoinen yksi lapsi tai nuori on?

Lapsiin ja nuoriin panostaminen ei ole menoerä, vaan investointi, joka kantaa pitkälle tulevaisuuteen. Nyt olisi jo vihdoin aika kääntää suunta.

Voit lukea mielipidekirjoitukseni kokonaan 10.4. Suomenmaasta https://www.suomenmaa.fi/mielipide/lukijalta-minka-arvoinen-nuori-on/

ja 11.4 julkaistusta Länsi-Uusimaasta.

Se, mistä olen tyytyväinen ja toivon muuttavan paljon, on että Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen lasten ja nuorten terapiatakuu tulee voimaan 1.5.2025. Sen myötä alle 23-vuotiaat pääsevät mielenterveyspalveluihin viimeistään 28 vuorokauden kuluessa tarpeen toteamisesta. Tavoitteena on turvata yhdenvertainen pääsy psykososiaaliseen hoitoon tai lyhytpsykoterapiaan. Alue on valmistautunut uudistukseen kouluttamalla ammattilaisia hoitomenetelmien käyttöön.

Vierailu Lohjan Klubitalolla – Miksi aluevaalit ovat tärkeät?

Sain kutsun vierailla Lohjan Klubitalolla kertomassa aluevaaleista – mistä hyvinvointialueilla päätetään, miten päätöksiä tehdään ja miksi äänestäminen on tärkeää. Tilaisuuden aluksi esittelin itseni ja kerroin omasta taustastani, siitä työstä, jota olen jo tehnyt aluevaltuustossa sekä siitä, miten haluaisin jatkaa työtäni alueen palveluiden parantamiseksi.

Keskustelu oli vilkasta ja kysymyksiä tuli monipuolisesti eri aiheista. Kävimme läpi, miten päätöksenteko hyvinvointialueella toimii: aluevaltuusto päättää strategisista linjauksista ja talousarviosta, mutta aluehallitus ja virkajohto tekevät päätökset palveluverkosta ja monista ihmisille tärkeistä asioista – usein jopa ohittaen aluevaltuuston päätökset. Lautakunnat eivät käytännössä tee päätöksiä, lukuun ottamatta tulevaisuus- ja kehittämislautakuntaa, joka vastaa järjestöavustuksista. Keskusta on esittänyt muutosta tähän niin, että valtaa siirrettäisiin enemmän aluevaltuustolle ja lautakunnille.

Luonnollisesti nostin esiin myös Lohjan Klubitalolle merkittävän päätöksen, joka tehtiin tulevaisuus- ja kehittämislautakunnassa järjestöavustuksista. Pohjaesityksenä oli, ettei Lohjan Klubitalolle myönnettäisi heidän hakemaansa 5000 euroa, vaikka summa on heidän toiminnalleen elintärkeä. Tein kokouksessa vastaesityksen, että Klubitalolle myönnetään kyseinen summa. Tällaisessa päätöksenteossa on aina esitettävä, mistä raha otetaan, joten ehdotin, että vastaavanlaista toimintaa harjoittavalta järjestöltä, joka oli hakenut 100 000 euroa ja oli saamassa koko summan, vähennettäisiin 5000 euroa. Asiasta äänestettiin, ja vastaesitykseni voitti selvin numeroin 12–1.

Keskustassa olemme vastustaneet leikkauksia lastensuojeluun ja omaishoitoon sekä vastustaneet palvelujen heikentämistä ja lakkautuksia. Aluevaalit eivät ole vain hallinnollisia vaaleja, vaan niillä päätetään suoraan siitä, miten ihmisten hyvinvointipalvelut toteutetaan. Äänestämällä voi vaikuttaa siihen, millaiset arvot ja linjaukset ohjaavat hyvinvointialueen toimintaa.

Oli ilo huomata, kuinka aktiivista ja keskustelevaa väkeä Klubitalolla oli! Toivottavasti osasin vastata kysymyksiin riittävän kattavasti. Kiitos kutsusta ja antoisasta keskustelusta – demokratia toimii parhaiten, kun jokainen osallistuu!

Länsi-Uudenmaan hyvinvointialujohtajan talousarvioesitys vuodelle 2025

Eilen olemme lukeneet lehdestä Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen vuoden 2025 Talousarvioesityksestä ja luottamushenkilöt saivat esityksen tutustuttavakseen. Ainakin ensilukemalta esitys herättää mielessäni suurta huolta hyvinvointipalvelujen tulevaisuudesta ja alueen asukkaiden arjen laadusta. Vaikka talouden tasapainottaminen on välttämätöntä, on syytä pohtia kriittisesti, millaisia vaikutuksia esitetyt säästöt tuovat mukanaan.

Ensinnäkin, lastensuojelun säästöjen kohdentaminen laitoshoidon vähentämiseen on äärimmäisen riskialtista. Laitoshoidon tarpeen korvaaminen perhehoidolla saattaa teoriassa kuulostaa inhimilliseltä ja taloudellisesti järkevältä, mutta käytännössä perhehoitopaikkojen kaksinkertaistaminen näin nopealla aikataululla on erittäin haastavaa. Lastensuojelun asiakasmäärät kasvavat ja laitoshoito on monesti välttämätön ratkaisu vaativissa tapauksissa. Leikkaukset laitoshoidosta voivat pahimmillaan vaarantaa lasten hyvinvoinnin, jos perhehoitoa ei pystytä järjestämään riittävällä laadulla ja kapasiteetilla. Näissä olosuhteissa voi käydä niin, että säästöjen tavoittelu johtaa palvelujen heikentymiseen ja ongelmien kasaantumiseen.

Omaishoitajien palkkioiden leikkaaminen on toinen kiistanalainen säästökohde. Palkkioiden leikkaaminen saattaa tuntua pieneltä budjettilinjaukselta, mutta omaishoitajat ovat jo nyt valtavan kuormituksen alla. 500 000 euron leikkaus voi johtaa siihen, että entistä useampi omaishoitaja joutuu harkitsemaan tehtävästään luopumista. Tämä puolestaan lisää paineita ympärivuorokautisen hoivan järjestämiseen ja voi tuoda lisäkustannuksia pidemmällä aikavälillä. Taloudelliset säästöt omaishoitajien kustannuksella ovat lyhytnäköisiä ja riskialttiita erityisesti tilanteessa, jossa ikääntyneiden määrä kasvaa ja hoivapalvelujen tarve lisääntyy.

Henkilöstökulujen säästöt ja vuokratyövoiman vähentämisen tavoite on ymmärrettävä, mutta siinä piilee suuria haasteita. Henkilöstöpula on jo valmiiksi kriittinen, ja vaikka vuokratyövoiman käyttö on kallista, on se monilla alueilla ollut välttämätöntä. Säästöt tässä kohden voivat johtaa palveluiden laadun ja saatavuuden heikentymiseen, mikä taas kasvattaa asiakastyytymättömyyttä ja lisää painetta julkisten palvelujen korvaamiseksi yksityisillä vaihtoehdoilla.

Myös ikääntyneiden ympärivuorokautisen hoivan henkilöstömitoituksen lasku on askel huolestuttavaan suuntaan. Mitoituksen laskeminen 0,60:een on suoraa jatkoa politiikalle, joka uhkaa heikentää hoivan laatua. Tämä voi näkyä hoidon tasossa ja vanhusten elämänlaadussa, sillä hoitohenkilökunnan vähentyessä yksittäiset työntekijät ovat entistä suuremmassa paineessa.

Säästöjen painopiste ostopalvelujen vähentämisessä voi kuulostaa tehokkuuteen tähtäävältä linjaukselta, mutta käytännössä se johtaa tilanteisiin, joissa palvelujen tuotanto siirtyy enemmän julkisen sektorin vastuulle. Tämä voi olla hyvä strategia pitkällä aikavälillä, mutta siirtymävaiheessa syntyy helposti haasteita henkilöstön riittävyyden ja palvelujen laadun ylläpitämisen kanssa.

Talousarvioesityksessä esitetty lastensuojelun jälkihuollon ikärajan lasku 23 vuodesta 21 vuoteen herättää vakavaa huolta. Jälkihuolto on ollut keskeinen tuki lastensuojelun piirissä olleille nuorille, jotka siirtyvät aikuisuuteen. Moni heistä kamppailee itsenäistymiseen, koulutukseen tai työelämään liittyvien haasteiden kanssa ja jälkihuollon avulla he ovat saaneet tukea juuri kriittisellä hetkellä.

Ikärajan lasku tarkoittaa, että 21 ikävuoden jälkeen monet nuoret menettävät tärkeän tuen juuri siinä vaiheessa, kun he sitä eniten tarvitsevat. Tämä voi johtaa siihen, että entistä useampi nuori jää ilman ohjausta ja turvaa, mikä lisää riskiä syrjäytymiseen ja muihin sosiaalisiin ongelmiin, kuten asunnottomuuteen tai työttömyyteen. Taloudellisesti tämä voi luoda säästöjä hetkellisesti, mutta pitkällä aikavälillä se voi johtaa suurempiin kustannuksiin, kun yhteiskunta joutuu puuttumaan vakavampiin ongelmiin.

Nuorten tuki itsenäistymisvaiheessa ei ole vain investointi yksilöihin, vaan se vaikuttaa suoraan koko yhteiskuntaan. Leikkaukset jälkihuollosta vaarantavat juuri sen tuen, jonka avulla nuoret voivat rakentaa tulevaisuuttaan ja vältetään kalliita, jälkikäteen tehtäviä korjaustoimia.


Kaiken kaikkiaan, talousarvioesityksen leikkaukset kohdistuvat monin tavoin yhteiskunnan haavoittuvimpiin ryhmiin: lapsiin, vanhuksiin ja omaishoitajiin. Säästöjen vaikutuksia pitäisi tarkastella kokonaisvaltaisesti ja pitkäjänteisesti, sillä lyhytnäköiset leikkaukset voivat johtaa entistä suurempiin kustannuksiin myöhemmin. Lisäksi palvelujen laadun heikkeneminen on riski, jota ei voida hyväksyä ilman kriittistä keskustelua siitä, mitä tämä tarkoittaa alueen asukkaille ja heidän hyvinvoinnilleen.