Lohjan talous näyttää hyvältä – jos ei huomioida lastensuojelua

Kaupunginjohtaja iloitsee 4.9.2021 paikallislehdessä, että ”Lohjan kaupungin talouden puolivuotisraportti kertoo hyviä uutisia kaupungin taloustilanteesta. Jos yllätyksiä ei loppuvuodesta tule, kaupungin verotulot ovat kipuamassa jopa 7,5 miljoonaa euroa talousarviossa arvioitua suuremmiksi.” (https://www.lansi-uusimaa.fi/paikalliset/4281594) Otsikkona lehdessä: Roima verotulojen kasvu siivittää Lohjan taloutta – uusia leikkauslistoja ja veronkorotuksia ei näy, mutta koronapeikkona on nyt valtio

Niin. Hienoa, että näyttää hyvältä ja peikkona valtion koronatuet (jos eivät toteudukaan). Mitäs siitä muista kaupungin kuluista ja kuntalaisten hyvinvoinnista.

Jos katsoisimme kuitenkin kokonaisuutta ja nappaisimme tarkasteltavaksemme monivuotista ongelmaa, jota ei näköjään edelleenkään haluta tuoda esiin: lastensuojelun jatkuvat alibudjetoinnit.

Lohjalla leikkaaminen (talouden pelastaminen) on tehty pitkälle säästämällä lasten, nuorten ja perheiden lautakunnan talousarviosta, on kiristetty ruuvia ja lopetettu toimia, jätetty palkkaamatta henkilöstöä, tai siirretty palkkaamista. Säästetyt rahat (750 000€ vuonna 2019 ja 2,4 miljoonaa vuonna 2020 €) on siirretty sotelautakunnalle. Toki sotelautakunnassakin niitä tarvitaan ikääntyneiden palvelualueella, mutta tämän 2,4 miljoonan euron siirron jälkeen haettiinkin lisämäärärahaa 230 000 euroa lastensuojeluun. Siis juuri sinne, mistä oli muutama kuukausi aiemmin otettu ja siirretty muualle. Eikä se 230 000 euroa edes riitä. Pelkästään kesäkuuhun mennessä ylitystä arvioitiin olevan noin 830 000 enemmän kuin vuonna 2020 vastaavana aikana.

Ja kaupunginhallituksen jatkava puheenjohtaja samassa lehdessä 7.9.2021 (https://www.lansi-uusimaa.fi/paikalliset/4282266):

Ja kun jotakin lähdetään tekemään, tehdään se kerralla kunnolla. Edetään pala palalta ja hoidetaan varmat tapaukset kotiin pilvilinnoja rakentamatta.

Onneksi meillä Lohjalla osataan tämä positiivinen ajattelu, ehkäpä sillä saamme resursseja lastensuojeluun.

Aiemmin lastensuojelusta kirjoittamaani:

Vielä talousarviosta ja lisämäärärahan myöntämistä ikääntyneiden palvelualueelle

Haluan vielä palata talousarvioon, ainakin mitä tulee hyvinvoinnin toimialaan.

Talousarviossa hyvinvoinnissa iso asia on tietysti se, että budjetti ylittyy henkilöstömenojen vuoksi, eikä tämä ole yllättävää eikä uutta. Niiden budjetointi pitäisi saada lähemmäs toteumaa. Näin on menty hyvin monta vuotta ja joulukuu räjäyttää potin, jälleen. On aika vaikea ymmärtää, miten tätä ei voida ennakoida. Ei edes kalenteriin katsomalla. Hurjimmat ylitykset tullevat yllättävistä pyhistä ja niiden palkoista.

Talousarvion tavoitteissa ja  prosesseissa on hienoja lauseita ja tavoitteita. On aika hankalaa kehittää perusasioita tai huolehtia niistä perusasioista, kuten ”Hyvinvoiva henkilöstö”, ”asiakastyytyväisyyden kehittäminen asiakaspalautteiden perusteella” on hankalaa ilman tekijää, kun taloden tasapainottamisohjelman päätösten myötä työhyvinvoinnin kehittäjä on irtisanottu yt:issä.

Miksi henkilöstökulut kasvavat, vaikka asiakirjojen mukaan henkilöstö vähenee? Eikö vähentämisen tarkoitus ole kulujenkin pieneneminen?

Käsittelimme valtuustokokouksessa myös, itse asiassa heti talousarviopykälän jälkeen, lisämäärärahan myöntämistä Ikääntyneiden palvelualueelle. Ja koska talousarvio vuodelle 2020 perustuu tämän vuoden arviolle, ei toteumalle, olemme ensi vuonna samassa tilanteessa. Tuskin tässä ihmeitä tapahtuu ja laskimen ja kalenterin synkkaaminen alkaa toimimaan oikein.

Käytin puheenvuoron asiasta:

Lisämääräraha on tietysti pakko myöntää. Sehän on palkkoihin ja sijais- ja ylityökorvauksiin, ne on välttämätöntä maksaa. Hyvinvoinnissa huomattava asia on se, että budjetti ylittyy henkilöstämenojen vuoksi, eikä tämä ole koko toimialalla yllättävää eikä uutta. Niiden budjetointi pitäisi saada lähemmäs toteumaa. Näin on menty koko vuosi ja joulukuu räjäyttää potin, taas. Minun on vaikea ymmärtää, että tätä(kään) ei voi ennakoida. Ei edes kalenteriin katsomalla. Toivottavasti se vihdoin muuttuu. Suurempi ja tärkeämpi kysymys on rakenteellinen ongelma. Se, että kotihoidossa on niin huonokuntoisia ihmisiä, että he vaativat useita käyntikertoja päivän mittaan. Käynnit ovat lyhyitä, väki vaihtuu kaiken aikaa. Se ei ole mitään hoitoa, vaan minimikontrollia. Säilyttämistä.

Kunnan omat palveluasumispaikat ovat täynnä. Yksityisellä puolella on tilaa, mutta ovat todella kalliita paikkoja kunnalle.

Tällä hetkellä ikääntyneiden palvelut eivät toimi ennakoivasti, vaan kulloisenkin tilanteen mukaan. Meidän pitäisi katsoa lähitulevaisuuteen ja miettiä sisällöllisiä ja määrällisiä parannuksia vanhusten hoitoon.

Keskustelin erään asukkaan kanssa ja hyvä punainen lanka keskusteluumme oli (jota olen käyttänyt myös puheenvuoroissani tämän jälkeen), että

Lähtökohtaisesti Lohjalla on paljon varoja kiinni jo rakennetussa kiinteistökannassa, josta tulisi pitää hyvää huolta ja optimoida niiden energian käyttöä (valaistus, ilmanvaihto, kunnossapito, lämmitys, jne….) Eli investoimalla olemassa olevaan kiinteistökantaan voidaan lyhyelläkin aikavälillä pienentää merkittävästi käyttökustannuksia. Sama ajatus pätee asukkaisiin eli investoimalla heihin ja heitä tukeviin palveluihin, niin käyttökustannukset laskevat samalla tavalla, kun ihmiset voivat paremmin -> terveydenhuollon kustannukset laskevat. Investoimalla myös varhaiskasvatukseen, kouluihin ja koulutukseen, niin pitkällä aikavälillä hyvinvointi lasten keskuudessa paranee ja täten myös sosiaalikustannukset.

Eli asukkaiden hyvinvoinnin kautta jokainen lohjalainen on kävelevä mainos valtakunnassa, joka edes auttaa Lohjan vetovoimaisuuden parantumisessa -> lisää asukkaita Lohjalle. Ja vaikka Lohjalla olisikin hyvät koulut ja lapset olisivat hyvin koulutettuja ja he nuorena aikuisena muuttaisivat pääkaupunkiseudulle,  niin myöhemmin he suurella todennäkäisyydellä myös palaavat syntysijoilleen hyvinä veronmaksajina, koska ovat itse kokeneet Lohjan olevan laadukas, lapsiystävällinen ja asukasystävällinen paikka.

Vastaesitykseni kaatuivat valtuustossa

Valtuustokokouksessa 11.12.2019 käsiteltiin lukuisa määrä aloitteita, lisämäärärahan myöntämistä ikääntyneiden palvelualueelle ja talousarviota vuodelle 2020 ja taloussuunnitelmaa vuosille 2021-2022.

Lohjan kaupungin aloitteita koskevissa ohjeissa on omaksuttu käytäntö, että määrärahoja vaativat aloitteet käsitellään vuotuisen talousarviokäsittelyn yhteydessä lautakunnissa omana pykälänään ja yhdistelmä lautakuntakäsittelyistä tuodaan edelleen kaupunginhallituksen ja valtuuston hyväksyttäväksi. Oletuksena on, että aloitteet voidaan tällöin katsoa loppuun käsitellyiksi, oli kannanotto tarvittavaan määrärahaan myönteinen tai kielteinen. Tähän asti käytäntö on myös ollut se, että riittää, jos yksikin valtuutettu esittää aloitteen vireillä olevaksi. Ensi vuoteen tulee muutos ja se tarkoittaa sitä, että tällainen automaatio päättyy. Jos aloitetta esitetään edelleen vireillä olevaksi, pitää siihen saada kannatus ja siitä äänestetään.

Talousarviolla oli odotetusti pitkä käsittelyaika.

Minulla oli kaksi vastaesitystä:

  • Esitän muutosta kohtaan 7.5.5.: varhaiskasvatuksen palvelusetelin kattohintaa ei lasketa. (1)

Perusteluna se, että laki sosiaali- ja terveydenhuollon palvelusetelistä määrää, että kunnan tulee määrätä palvelusetelin arvo niin, että se on asiakkaan kannalta kohtuullinen. Kohtuullisuutta arvioitaessa on otettava huomioon kustannukset, jotka aiheutuvat kunnalle vastaavan palvelun tuottamisesta kunnan omana tuotantona tai hankkimisesta ostopalveluna sekä asiakkaan maksettavaksi jäävä arvioitu omavastuuosuus. 

Kattohinnan lasku ei ole realistinen, se on myös ristiriidassa palvelusetelituotannon nostamisen 23%:iin kanssa. Arvonlaskeminen tulee kaatamaan pieniä perhepäivähoitoyrittäjiä ja asettaa perheet epätasa-arvoiseen asemaan, jopa sen mukaan, missä asuvat.

Vastaesitykseni hävisi 43-8

  • Esitän myös, että talousarvion sivulta 38 poistetaan kokonaan lause: Taiteen perusopetusta antavien oppilaitosten (Lohjanseudun kuvataidekoulu, tanssistudio Funka, tanssikoulu Un Dos Tres, musiikkikoulu Demo/ Jamkids, Lasten ja nuorten teatteri Aploodi ja Taito Uusimaa/ käsityökoulu Helmi) avustusten määrä sopeutetaan taloudelliseen tilanteeseen. (2)

Perusteluna: Se ei ole talouden tasapainottamisohjelman mukainen.

Vastaesitykseni hävisi 32-19, tarkoittaen siis sitä, että ensi vuonna kaupunki voi vähentää avustusten määrää. Se taas tarkoittaa sitä, että lasten taiteiden perusopinnot voivat hankaloitua.

(1) Varhaiskasvatuksen palvelusetelin kohdalla kyse on tästä:

Valtuuston hyväksymässä tasapainotusohjelmassa on linjattu, että varhaiskasvatuksen asiakasmaksut nostetaan enimmäishintoihin. Tämä tarkoittaa, että Lohjalla siirrytään 1.8.2020 kolmeen lain varhaiskasvatuksen asiakasmaksuista (1503/2016) määrittelemään hoitoaika- ja asiakasmaksuportaaseen. Jos lapsi on varhaiskasvatuksessa keskimäärin enintään 20 tuntia viikoittain, saa kuukausimaksu olla enintään 60 prosenttia 5 §:n mukaan määräytyvän kokoaikaisen varhaiskasvatuksen maksusta. Jos lapsi on varhaiskasvatuksessa keskimäärin vähintään 35 tuntia viikoittain, voidaan kuukausimaksuna periä kokoaikaisen varhaiskasvatuksen maksu. Jos lapsi on varhaiskasvatuksessa keskimäärin enemmän kuin 20 tuntia viikoittain mutta alle 35 tuntia, tulee kunnan periä maksu, joka on suhteutettu varhaiskasvatusaikaan.

Valtuuston asettama taloudellinen tasapainotustavoite palvelusetelien enimmäismäärän laskemiselle vuodelle 2020 on 96 000 euroa. Kyseinen summa on laskettu 1 995 000 eurosta, joka oli talousarviossa yksityiseen palveluseteliin varattu raha 2019. Vuodelle 2020 on varattu yksityisen varhaiskasvatuksen palveluseteliin rahaa 2 400 000 euroa. Jos palvelusetelin enimmäisarvoa lasketaan 1.8.2020 alkaen säästöä kertyy 50 000 euroa. Jäljelle jäävä säästötavoite katetaan siten että 1,5 perhepäivähoitajaa jätetään palkkaamatta loppuvuodeksi.

(2) Taiteen perusopetusta antavien oppilaitosten …kohdassa on kyse siitä, että talouden tasapainottamisohjelmassa oli taiteen perusopetuksen avustukset vaihtoehtoisissa esityksissä, joita ei koskaan nostettu harkintaan. Hyväksytyssä talouden tasapainotusohjelmassa päätettiin siis, että lasten taiteiden perusopetuksen avustuksista ei säästetä, nyt päätettiin säästää niistä. Toisilla valtuutetuilla tuntui olevan käsitys, että ko laitokset ovat yksityisiä, yrityksiä. Eivät ole yrityksenkaltaisia toimijoita. Kaupungin talous pelastuu muutamalla tonnilla lasten harrastuksista.

Ryhmäpuheenvuoroni vuoden 2019 talousarviosta valtuustokokouksessa

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut, kuulijat ja virtuaaliväki.

Oiva kenraaliharjoitus, jota, kuten edellä on kuultu, todella yskien on pyritty saamaan maaliin. Näinä talouden kireinä aikoina kiristämme parhaamme mukaan ja vyötä vedetään tiukalle. Tiedämme mitä pitäisi tehdä, mutta emme tee niin, koska pitää säästää. Ennaltaehkäisy on asiassa kuin asiassa, toimialasta huolimatta tärkeää ja se tuottaa säästöjä. Esimerkkeinä mainittakoon kuraattoripalveluiden lisäystarve, varhaiskasvatuksen psykologi, hammashoito, tuntikehys, kiinteistöjen ylläpito ja huomioitavana vielä alueelliset erot.

Lasten, nuorten ja perheiden lautakunta päätti 0,5 % leikkauksesta tuntikehyksestä, mutta talousarviossa se onkin jo 1,7. Kuinka tähän on tultu? Keskustan valtuustoryhmä ei tue 1,7% leikkausta, ja toivoo että minimituntijakoon siirtymisen vaikutuksia arvioidaan vielä tarkoin ennen päätöksiä, miten se vaikuttaa esimerkiksi lasten matematiikan ja äidinkielen osaamiseen joiden oppimisesta ollaan jo tällä hetkellä huolissaan. Lautakunta päätti eilen uudesta tuntikehyksen jakoperusteista. Se vähentää tunteja erityisesti pienistä kouluista. Lapsivaikutusten arviointi näiltä osin olisi erityisen tärkeää.

Keskustan valtuustoryhmä ei tue myöskään palvelusetelien arvonalennusta. Kaupunkina olemme linjanneet, että perheillä on mahdollisuus käyttää niin yksityisen kuin kunnallisenkin palveluja.

Hinku-kuntana meidän olisi hyvä huomioida säästöissä myös päätökset, jotka tulevat johtamaan runsaisiin, turhiin lisäpäästöihin, kuten esimerkiksi suunhoidon kaikkien terveyspalvelujen keskittäminen. Tällöin pohjois-Lohjalta ei pelkästään vanhempien poissaolo töistä lisäänny, vaan myös liikenteen määrä lisääntyy, ja lasten poissaolot koulusta pitenevät. Keskustan valtuustoryhmä ei kannata Oinolan hammashoidon keskittämistä.

Päätösten seuraukset olisi hyvä pitää mielessä, pidemmälläkin aikavälillä. Kävin lapsiasianhenkilönä tutustumassa Nummen yhtenäiskoulun neljäsluokkalaisten arkeen, sillä väistöpäätöksen seurauksena käytännönsyistä joutuivatkin neloset väistämään, jotta eskarit pääsevät terveisiin tiloihin. Keskustelin perheiden ja opettajien kanssa, mutta päähuomio kuitenkin lasten kuuleminen. Sain oikein hyviä vastauksia lapsilta, he listasivat tosi hienosti hyviä ja huonoja puolia. Usein ne pienet asiat ja käytännön arjen asiat ovat tärkeimpiä. Parasta oli pyörivät tuolit. Se tuli molemmissa luokissa aivan ensimmäisenä parhaana puolena, toisessa luokassa se tosin sanottiin myös vähän huononakin, sillä keskittyminen vähän häiriintyy ja ääneen lukiessa lukijan ääni katoaa, kun pyörii tuolissa. Ja ne tuolit, ne eivät ole kaikille samanlaiset. Kaikki eivät saa säädettyä tuoleja alas. Kuten tuolissakin, on joka päätöksessä ne hyvät ja huonot puolet. Eikä tasa-arvo ole kaikille sama.

Talouden kestävyysvaje on 15 miljoonan luokkaa, se on suunnilleen saman verran kuin tämän talousarvion vuosikatetavoite. Siksi toivottavaa olisi että isoja perusratkaisuja pyrittäisiin tekemään kunnianhimoisemmin. Esimerkiksi erikoissairaanhoitomme on miljoonia kalliimpaa kuin verrokeillamme. Resursseja tulisi siirtää erikoissairaanhoidosta peruspalveluihin, se olisi pitänyt tehdä jo rakennemuutoksia tehdessä ja tuolloin olisi pitänyt arvioida vaikuttavuutta. Ulkoistetut palvelut ovat kalliita ja niitä joudumme käyttämään paljon. Luottamushenkilöinä on vaikea arvioida mitä pitäisi tehdä. Tarvitsemme kunnon tietoa ja selvityksiä, jotta voimme päättää.

Organisaatiomuutoksen tuomat haasteet näkyvät tekemisessä. Toivotaan, että tästä viisastutaan ja vuoden päästä teemme talousarvion taas fiksummin.

Keskustan valtuustoryhmä kiittää kaupunginhallitusta ja viranhaltijoita talousarvion valmistelusta, Muutosesityksiin valtuutetut ottavat kantaa oman harkintansa pohjalta.

Ehkä sitten, kun tilanne on räjähtänyt käsistä

Lasten, nuorten ja perheiden lautakunnan talousarvioseminaarissa esiteltiin lautakunnalle kaupungin surkeita talouslukuja ja säästötavoitteita. Toki niistä on puhuttu pidemmän aikaa.

Talousarvioesityksessä oli mukana muutamalla rivillä Ikkalan koulun lakkautus. Mä en pidä tällaisesta toiminnasta. Koulujen lakkautus tulee tehdä oikean prosessin kautta ja se, että koulun lakkautuksesta mahdollisesti tulevat säästöt esitetään etukäteen talousarviossa, ei ole sitä. En todellakaan halua enää ikinä tehdä samaa virhettä, minkä tein Karstun koulun kanssa. Uskoin viranhaltijoiden ja kokeneempien luottamushenkilöiden sanaan siitä, että ei se mitään tarkoita, että se säästö on huomioitu laskelmassa. Juu, eipä tosiaan. Karstun koulun kohdallapa vaan sanottiin, että ”talousarviossa ei ole varattu koululle rahaa”. Kallis oppi ja olen edelleen sitä todella pahoillani.

Olimme ennen lautakunnan seminaarin jälkeistä kokousta kuulleet, että talousarvion esittelijä olisi poistanut Ikkalan koulun lakkautuksen talousarvioesityksestään, mutta aineistossa se edelleen oli. Niinkuin pitikin. Esityslista ja talousarvioesitys oli jo julkaistu, eikä sitä saa enää julkaisun jälkeen muuttaa ennen käsittelyä. Jos viranhaltija olisi muuttanut asiakirjaa, olisiko hän syyllistynyt virkavirheeseen? Huonoa hallintoa se ainakin olisi ollut.

Kokouksen aikana Ikkalan koulun lakkautus poistettiin talousarvioesityksestä lautakunnan yhteisestä tahtotilasta.

Äitikin pääsi hyppimään

Lohjan talousluvut on surkeaa luettavaa ja jokainen lautakunta joutuu nipistämään ja säästämään isojakin lovia. Itselle moni säästettävä kohde on hyvin epämieluisa, enkä pysty moniakaan itsellenikään hyväksyttämään, mutta nämä päätökset olivat ne, joiden takana on oltava.

Kuten sen, että tuntikehyksestä nipistettiin 0,5 prosenttia. Tästä kyllä en muista olleen puhetta talousarvioseminaarissa tai aineistossa ennen kokousta. Tämä kohta lisättiin viranhalijoiden mukaan ”koska Ikkala päätettiin säästää”. Erikoista oli kuitenkin se, että  se oli lisätty jälkikäteen seminaariaineistoon, seminaarin aikana sitä ei siis siinä ollut. Ei ole mikään ihme, jos ei pysy asioissa mukana, jos näitä asiakirjoja ja esityslistoja muutellaan sen jälkeen, kun  ne on julkaistu. Aina pitäisi olla maininta lisäyksistä tai poistoista.

Kokouksen esityslistalla oli jälleen puutoksia, liitelistalla mainittiin liitteenä ”Talousarvion valmistelun lähtötilanne”, no sitä ei ollut. Toki olimme käyneet sen läpi talousarvioseminaarissa, mutta eikö liitteen pidä olla mukana, jos se mainitaan? Kyllä mielestäni.

Helmitaulu

Olen moneen otteeseen peräänkuuluttanut laskuvirheitä, joita tapahtuu todella paljon, unohduksia (oho, lasku tuosta ei ollutkaan tullut pariin vuoteen, ja nyt se tulikin ja on iso, tai oho, unohdettiin maksaa sivukulut). Niistä on tullut iso lasku, mutta eivät nekään tietenkään kata kaikkia liian suuria kuluja. Toki aika ison osan kylläkin.

Inhimillisiä virheitä tapahtuu, kaikille, mutta jos niitä tapahtuu kokoajan, ja vain kohautetaan olkia ja todetaan, että ”sattuuhan sitä” tai ”tekevälle sattuu”, niin se ei ole kestävää taloudenpitoa, tai kestävää yhtään mitään. Virheistä tulee oppia, mutta jos niitä virheitä tekee kokoajan, eikä niistä opi, pitäisikö miettiä, mistä se johtuu. Olen myös hämmentynyt siitä, että kaupungilla ei ole henkilöä, joka olisi perillä laskuista, joka tarkistaisi, että laskut ovat tulleet, omat laskut menneet, ja joka tarvittaessa soittaisi laskun perään. Eipä tulisi niitä ”hups, oho”, ainakaan niistä laskuista, joita ei olekaan tullut pitkään aikaan.

Tytyrin koulu

Sisäilmaongelmat ovat tuoneet ison loven talouteen ja ne tulevat olemaan vielä pitkään iso ongelma, ei pelkästään investoinneissa, vaan myös sairaanhoitokuluissa. Sairaanhoitokuluja maksetaan jo nyt, vaikka ei sitä vielä ymmärretä tai osata yhdistää. Tulevaisuudessa toivottavasti jo osataan tilastoida ja seurta sisäilmasta sairastuneiden sairaskuluja. Niitä tullaan maksamaan kauan ja isosti, kun nyt sairastuneet lapset ja nuoret sairastavat aikuisina, eivätkä välttämättä pysty opiskelemaan tai tekemään töitä. He maksavat siitä kovimman hinnan.

Kun on säästetty liian kauan väärässä paikassa, maksetaan siitä nyt kovaa hintaa.

 

Edelleenkin säästöt kohdistuvat osittain vääriin paikkoihin, ennaltaehkäisystä otetaan, tai ei ainakaan anneta lisää. Vaikeita valintoja. Kurjaa, että joutuu niitä valintoja tekemään.

Talousarviosta keskustellessamme yksi tärkeä teko ennaltaehkäisyyn olisi ollut varhaiskasvatuksn psykologin, kuraattorin ja opon palkkaaminen. Se tosin olisi jouduttu nipistämään varhaiskasvatuksen ryhmäkokosuhdeluvusta. Eli tällä hetkellä Lohjalla on ryhmäkoon suhdeluku 1:7 ja ehdotuksena oli, että se nostettaisi lain sallimaan 1:8. Ja nyt on tärkeä huomioida se, että tämä ryhmäkoon kasvattaminen olisi ollut vain isompien ryhmissä. Kaupungin viranhaltijat olivat itse laskeneet, että tästä olisi tullut säästöä 192 000 euroa. Sillä olisi katettu edellä mainityt rekrytoinnit ja Ikkalan koulu, tuntikehyksestä ei olisi tarvinnut leikata. Mutta ymmärrän toki myös sen, että ennaltaehkäisyä on myös ryhmäkoon pitäminen pienempänä. Hämmentävää oli, kun  kokouksessa kävi ilmi, että ryhmäkoon kasvattaminen ei olisi ollut edes mahdollista, sillä kaikissa päiväkodeissa neliöt eikä ilmanvahto olisi sallinut sitä. Ainoastaan viidessä päiväkodissa tämä olisi ollut mahdollista. Miksi laskea jotain säästöksi, jos sitä ei voi toteuttaa?

Yhtenä perusteena on myös käytetty lapsimäärän pienenemistä, ettei varhaiskasvatuksen psykologille todettu olevan tarvetta.

Tällä hetkellä Lohjalla on noin 1 500 lasta varhaiskasvatuksessa ja meillä on yksi varhaiskasvatuksen psykologi. Mutta ehkäpä me joskus saamme varhaiskasvatukseen tarvitsemamme toisen psykologin. Ehkä sitten, kun tilanne on räjähtänyt käsistä.