Äiti, älä huoli. Kyllä sä muistat surra

Lapsen oikeuksien päivä on tärkeä päivä.

Kansainvälistä lapsen oikeuksien päivää vietetään joka vuosi 20. marraskuuta YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen hyväksymisen (20.11.1989) kunniaksi kaikkialla maailmassa. Päivän tarkoituksena on tuoda esiin lapsen oikeuksien sopimusta ja herättää keskustelua lasten hyvinvointiin liittyvistä asioista meillä ja maailmalla. Päivä saatiin nimettyä lapsen oikeuksien päiväksi suomalaisiin kalentereihin vuodesta 2002 Suomen UNICEFin aloitteesta.

Pyry olisi sinä päivänä täyttänyt kaksi vuotta. Marraskuun loppupuolella minut aina valtaa pieni paino, suru tulee sisään. Se vaan tulee aina pyytämättä, muistamatta. Tämä on joka vuotinen tunne. Pyry on ajatuksissa joka päivä, tämä murskaava tunne valtaa pahiten aina näihin aikoihin ja vuodenvaihteessa, Pyryn kuolinpäivänä.

Vanhan kansan mukaan marraskuu on kuoleman kuukausi. Mä vihaan marraskuuta. Tai oikeastaan pelkään. Olen lähes viikon ajan kokenut ahdistusta ja pelkoa huomisen päivän johdosta ja huomaan keränneeni itselleni näihin aikoihin ihan hirveän määrän tekemistä, jotta unohtaisin. Jotta en muistaisi surra. Äläpä huoli, äiti. Kyllä sä muistat surra. Itkeminen alkoi jo aiemmin ja tänäänkin sitä on riittänyt.

Tänään olisi Pyryn syntymäpäivä. Ihana, rakas, poikamme, Pyry. Pyry William Olavi. Jyri oli aina halunnut antaa pojalleen nimeksi Pyry. William tuli Jyrin isältä ja Olavi minun isäni mukaan. Olimme avomieheni kanssa toivoneet ja odottaneet raskautta. Raskausaikani ei ollut helppo. Kipuja ja sairaalakäyntejä. Mieheni isä toimi vaimonsa omaishoitajana ja jotta hän pääsi välillä vapaalle huilaamaan, kävin auttamassa anoppiani. Eräs hoitojakso piti viettää sairaalassa, sillä hänen vointinsa alkoi heikkenemään hetkellisesti. Muuten raskausaikani oli varmasti kuten monella muullakin ensisynnyttäjällä. Täynnä jännitystä ja odottamista. Synnyttämisestä oli auvoiset odotukset ja suunnittelin synnyttäväni ilman kivunlievitystä (hullu). Oli niin paljon kaikkia upeita mahdollisuuksia tarjolla kylpyammeesta lähtien. Synnytys meni kuten meni. Kivunlievitys oli pakko ottaa 20 tunnin jälkeen, en olisi jaksanut enää. Kivun vuoksi oksentelin ja väsyin. Ilokaasulla aloitettiin ja se sai oksentamaan enemmän. Kätilöopiskelija sai osansa siitä suihkusta. Epiduraali oli ihana helpotus ja sen jälkeen alkoi synnytys sujumaan. 23 tunnin jälkeen saimme ihana pojan. Poika oli hiljaa. Ja minä huolestuin. Kätilöopiskelija sai pojan virkoamaan viskomalla kylmää vettä hänen päälleen. Kotiin veimme lääkärin mukaan ”täydellisen terveen pojan”. Neuvolassa ihmettelin vauvan sinisiä kynnenalusia. ”ihan normaalia” totesi terveydenhoitaja (jota minun ei tarvinnut enää nähdä seuraavan lapsen neuvolakäynneillä)

Näihin sanoihin olen turvannut, kun naistenklinikalta lähdin synnytettyäni kuusi vuotta myöhemmin ”täydellisen terveen tytön”, kun olin pyytänyt sydänseurantaa. Alan ”guru” totesi minulle vauvan kotiinmenotarkastuksessa, että tyttäreni on täydellisen terve, ei tarvita seurantaa. Totesin, että näin minulle todettiin myös kuusi vuotta sitten. Totesin lisäksi, että kuusi viikkoa sen lausunnon jälkeen täydellisen terve poikani menehtyi syliini.

Tälle lapselleni sain seurannan. Ja leikattava sydänvika löytyi, toisin kuin Pyryn sydänvika, joka löydettiin vasta ruumiinavauksessa. Viisi viikkoa, melkein kuusi viikkoa Pyry meillä oli. Uudenvuoden aamuna, klo 9.21 Pyry menehtyi syliini. Yritin elvyttää, Jyri yritti elvyttää, Medi-Heli tuli, mitään ei ollut tehtävissä. Pyryllä löydettiin ruumiinavauksessa HLHS. Sydämen vasemman kammion hypoplasia. Eli vasen kammio ja eteinen olivat kehittymättömiä, käytännössä puuttuivat. Lääkäri ”lohdutti” sanomalla, että sairasta lastahan tässä surraan. Ihan sama, meille hän oli terve ja meille hän oli meidän rakas lapsemme.

Kaikenlaisia sammakoita olemme joutuneet kuuntelemaan ja ymmrtämään. Ihmiset eivät aina osaa kohdata surua, varsinkaan tällaista surua. Muistan erään lääkärin todenneen minulle kysyttyään kuinka vanhana Pyry menehtyi, että ”voi voi, siinä ajassa ehtii kiintyäkin siihen lapseen” ????? Totesin hänelle katkerana ja tyynenä, että ” hän mikään koiranpentu ollut. Kyllä siihen lapseen kiintyy jo raskaanaollessa”.

Minulla on iso, iso määrä valokuvia Pyryn odotus- ja vauva-ajasta. Ne odottavat vieläkin valokuvakansioon laittamista. Saimme hautastoimistolta kauniin muistolaatan, joka laitettiin väliaikaiseen ristiin. Olin ajatellut kiinnittää sen valokuvakansion päälle. En ole tehnyt sitäkään. Aika kuluu, mutta se ei paranna haavoja. Se tekee niistä arpia. Ja niiden kanssa pitää elää, niiden kanssa oppii elämään. Ne myös kestää paremmin kuin haavat. Päivääkään ei mene, ettetkö olisi ajatuksissani, päivääkään ei ole mennyt, ettenkö sinua kaipaisi. Suru on syvällä, kaipaus on ikuinen. Jokainen päivä olen kauempana sinusta, jokainen päivä olen lähempänä sinua. Jokainen päivä olen selviytynyt. Alussa suruni oli murskata minut. En ikinä uskonut, että aika kuluu, että jaksaisin olla.

Jokainen päivä.

Olen onnellinen siitä, että jälkeesi tuli neljä eläväistä, jotka ovat pitäneet minua elämänsyrjässä kiinni, joiden vuoksi muistan elää, joiden vuoksi muistan rakastaa, joiden vuoksi olen.

Ojamolla pidettiin huolta lauantaina

Kävimme lauantaina lasteni kanssa Ojamolla PidäHuolta Avustukset ry:n järjestämässä tapahtumassa. Tapahtumassa oli kirppis, islanninhevosia ja 100 litraa makkarakeittoa. Saapuessamme keitto oli jo loppu, mutta ihanaa kakkua oli vielä. Keitto ja kakku olivat yhdistyksen perustajan, Laila Janhusen tekemiä.

PidäHuolta Avustukset ry on lohjalainen, sitoutumaton yhdistys, joka auttaa vähävaraisia. Yksi sen tärkeimmistä toimintamuodoista on ruokajakelu yhdistyksen toimitiloissa neljä kertaa viikossa: maanantaisin, keskiviikkoisin, perjantaisin ja lauantaisin kello 11–15. Yhdistys jakaa hävikkiruokaa, jota haetaan arkipäivisin Klaukkalan Citymarketista, viikonloppuisin Lohjan Citymarketista. Jakopäivinä ruokakassin hakee 50–140 eri ikäistä ihmistä. Viikonloppuisin hakijoita voi olla 180.

Yhdistys on perustettu maaliskuussa 2020. Yhdistyksen toimintaa pyörittää muutaman vapaaehtoisen tiimi. Lisäksi yhdistyksellä on kaksi työkokeilussa olevaa työllistettyä. Oman toimitilan yhdistys sai Ojamon liikekeskuksesta vappuna 2020. Siellä on kirpputori, josta voi ostaa esimerkiksi pestyjä ja puhtaita vaatteita, kenkiä ja kodin tavaraa. Kirpputorin tuotto ohjataan yhdistyksen toimintaan.

Jouluna yhdistys pääsee järjestämään jouluruokailun kaupungin tarjoamissa tiloissa. Siitä varmasti lisää tietoa lähempänä, esimerkiksi yhdistyksen fb-sivulla: https://www.facebook.com/pidahuoltaavustukset/

https://www.lansi-uusimaa.fi/paikalliset/5357180

Hoitoalan kriisiin on ratkaisuja

Sosiaali- ja terveysala on kriisissä ja kriisi vain syvenee. Ongelmaa on niin lastensuojelussa, vanhustenhuollossa kuin terveydenhuollossakin. Ruuhkia syntyy palveluissa, palvelutarpeiden arvioinneissa, hoitoon pääsemisessä on kohtuutonta jonoutumista, ei saada hoitoa ja hoitajat uupuvat. Tänä päivänä saamme jatkuvaa tietoa kriisistä uutisista ja lehdistöltä.

Uutissuomalaisen artikkeli kertoo kuinka ”Useat vanhukset joutuvat odottamaan hoivakotipaikkaa yli lain salliman ajan, sanoo Hyvinvointiala HALI ry. Lain mukaan tehostetun palvelusasumisen paikkaa pitää tarjota viimeistään kolmen kuukauden kuluessa asian vireilletulosta.

Järjestön selvityksen mukaan hieman yli puolet tarkastelluista kunnista tai kuntayhtymistä aloittaa odotusajan laskennan vasta myönteisestä palvelupäätöksestä, kun se pitäisi aloittaa hakemuksen jättämisestä.

– Kunnat aloittavat jonotusajan laskemisen väärästä ajankohdasta, jotta pystyvät näyttämään, että tehostetun palveluasumisen paikka järjestyy kolmen kuukauden sisällä. Odotusaikaan ei kuitenkaan lasketa mukaan sitä aikaa, joka kestää prosessin aloittamisessa tai palvelutarpeen arvioinnissa, sanoo HALI:n johtaja Arja Laitinen järjestön tiedotteessa.”

Länsi-Uusimaassa kerrotaan kuinka Lohjalla yhteispäivystys on ruuhkautunut. Tilanteesta ollaan huolissaan, huolehditaan potilasturvallisuudesta ja he seuraavat jatkuvasti mahdollisia haittatapahtumia.

mm. Helsingin Sanomissa Husin toimialajohtaja lausuu yhdeksi syyksi kesän resurssionglelmiin, että ”Opiskelijoiden asenteet ovat vuosien saatossa muuttuneet. Nykyään pitkälle koulutetut opiskelijat tahtovat pitää myös lomaa, eivätkä he enää halua tehdä kesäisin yhtä paljon töitä. ” Itse pitäisin tärkeänä juuri levon arvosamista. Tämän päivän opiskelijat, tulevat hoitoalan ammattilaiset pitävät tärkeänä omaa jaksamistaan ja lepoa. Se on hyvin tärkeää, jotta pystyy tekemään töitä, pitää työtään mielekkäänä ja se kaikki näkyy potilas- ja asiakastyössä. Lausuja ei kuitenkaan näe palkkakartellia osana ongelmaa. Lausuja toteaa myös, että ”Esillä olleiden ongelmien vuoksi hoitoala ei ole kovin muodissa tällä hetkellä, mutta tosiasia on, että ihmisiä hoitamaan tarvitaan ihmisiä, ja heitä tullaan tarvitsemaan tulevaisuudessakin.”

Palkka on yksi tärkeä motivaattori, me kaikki teemme töitä siksi, että saamme siitä korvauksen, jolla maksaa asumiskulut, ruoka ja niin edelleen. Työolosuhteet ja työympäristö on tärkeää olla kunnossa. Upeaa olisi, jos jokainen meistä voisi työllistyä unelma-ammattiinsa, jonka palkkaus riittäisi jokapäiväisen elämän ylläpitoon. Unelma-ammattiin ei jokainen pääse, mutta työelämän pitäisi mahdollistaa tasa-arvon, jokapäiväisen syömisen, asumiskustannusten maksun sekä lasten harrastamisen. Nythän niin ei ole. Palkkauksessa on muutakin ongelmaa kuin sen koko. Työnantajalla on vaikeuksia suorittaa niitä maksuja, eikä kukaan ota siitäkään vastuuta. Esimerkiksi Helsingin kaupungilla on vakavia ongelmia palkanmaksussa ja huolta herättää, että moni hyvinvointialue on ottanut palkanmaksujärjestelmäkseen saman ongelmaisen Sarastian, jonka palkkanauhaa lukiessa ei voi varmasti tietää, onko palkka maksettu oikein.

Tekniikka tulee olla hallussa, hankinnoissa tulee olla asiantuntijat päättämässä valinnoista, järjestelmien pitäisi olla kunnossa ennen käyttöönottoa ja vastuulliset heti tiedossa. Tekniikan ja järjestelmien perusidea on helpottaa työtä ja tuoda lisäarvoa.

Hoitoalan työvoimapulasta on puhuttu jo kauan ja ratkaisuja on pyritty löytämään. Hyvinvointitoimiala HALI on listannut keinoja työvoimapulan ratkaisuksi:

1. Oikeat ihmiset oikeissa töissä − eroon ylisääntelystä

Pätevyysvaatimusten pitää olla suhteessa työn vaativuuteen. Hoivassa usein tärkeintä on taito ja halu kohdata ihminen​. Tämä ei vaadi monen vuoden koulutusta vaan oikean ihmisen.

Yhden lukuvuoden kestävä hoiva-avustajakoulutus on nopea väylä työelämään hoivassa, mutta myös vammaispalveluissa. Hallituksen on lisättävä hoiva-avustajien koulutusmääriä ja käynnistettävä ohjelma, jossa järkeistetään henkilöstön käyttöä läpi sote-palvelujen. Asumispalveluissa tarvitaan korkeammin koulutettua sote-henkilöstöä, mutta oikeassa suhteessa työtehtävien vaatimuksiin nähden.

Pätevyysvaatimusten järkeistäminen vapauttaisi koulutettuja hoitajia perus- ja erikoissairaanhoidon tehtäviin.

2. Digitalisaatiota hyödyntämällä lisää aikaa kohtaamiseen

Kaikkialla maailmassa palvelualat automatisoituvat ja digitalisaatiota hyödynnetään ihmisten auttamiseksi. Hoito- ja hoivatyössä tarvitaan aina kohtaamista ja läsnäoloa, mutta esimerkiksi digitalisaation täysmääräinen hyödyntäminen esimiestyössä vapauttaa sairaanhoitajia tekemään sitä työtä, jota varten he alalle hakeutuivat.

Hoitajapulaa voitaisiin helpottaa heti, jos hoivakodeissa voitaisiin hyödyntää teknologiaa, esimerkiksi oppivaa tekoälyä. Ongelma on, että hoivatoimijoilla ei ole nyt kannustimia investoida digitalisaatioon, koska sen avulla saatavaa työpanosta ei saa laskea mukaan mitoituksiin. Tilanne pitäisi korjata.

3. Sujuvalla tutkintojen tunnustamisella nopeammin työelämään

Sote-alalle kaivataan lisäksi työperäistä maahanmuuttoa. EU:n ulkopuolelta hankittu sote-koulutus on tunnustettava tehokkaammin. EU- ja ETA-maissa hyväksytään aiemmin suoritettu sairaanhoitajatutkinto, mutta muualta tulevien tutkintojen hyväksyntä on nykyisin hidas prosessi, jota on sujuvoitettava.

Sairaanhoitajiksi kouluttautuneille pitää järjestää näyttökoe, jonka jälkeen he voisivat toimia vähintään lähihoitajina tai koulutuksensa mukaisesti sairaanhoitajina.

HALI on lähettänyt ministeriöille vetoomuksen siitä, että EU- ja ETA-maiden ulkopuolisten sairaanhoitajien tutkinto pitää rinnastaa suomalaisiin tutkintoihin nykyistä sujuvammin ja nopeammin.

Maahanmuuttajien kielikoulutus on vakinaistettava valtion rahoituksella. Kielen opiskelu on mahdollistettava nykyistä paremmin työn ohessa. Lisäksi kielitaidon näyttökokeita on järjestettävä nykyistä useammin ja joustavammin.

Työvoimapoliittisesta saatavuusharkinnasta on luovuttava koko maassa. Sairaanhoitajille, jotka ovat päättäneet muuttaa Suomeen töihin, pitää olla suomalaiseen ammattitutkintoon tähtäävää koulutusta tarjolla jo lähtömaassa. Myös perheenyhdistämisen tulorajoja on laskettava, jotta ulkomailta tulevat hoitajat saavat perheensä mukaan.

4. Lisätään koulutuspaikkoja ja panostetaan alan vetovoimaan

Erityisesti lähihoitajia ja sosionomeja tarvitaan lisää. Koulutuspaikkojen lisäys ei kuitenkaan hyödytä, jos hakijoiden määrä ei kasva. Ala on mainettaan parempi ja vetovoiman lisäämiseksi tulee tehdä työtä.

Esimerkiksi osatyökykyiset ja jo maassa olevat maahanmuuttajat pitäisi nähdä nykyistä joustavammin mahdollisina alalle työllistyvinä ja kannustaa heitä sote-opintoihin.

Oppisopimuskoulutuksen tulee olla houkuttelevampi vaihtoehto. Nykyinen malli ei toimi ja koulutusmäärät ovat liian pieniä. Sääntelyä on purettava, jotta se ei ole hallinnollisesti liian raskas tai kallis.

Oppisopimuskoulutettavat pitäisi vanhuspalvelun yksiköissä laskea mukaan henkilöstömitoitukseen nykyistä aikaisemmassa koulutusvaiheessa. Lisäksi työnantajalle pitää taata riittävä oppisopimustuki. (lähde: hyvinvointiala.fi)

HALIn keinot vaikuttavat järkeviltä ja kannatettavilta. Keskustelin erään ammattikoulun opettajan kanssa viime keväänä/alkukesästä ja hän toi esiin huolensa siitä, että lähihoitajaopiskelupaikkoja oli enemmän kuin hakijoita.

Ongelmia meillä siis on, mutta meillä on myös ratkaisuja.

Paakkunainen Nummen ehdokas eduskuntavaaleihin 2023

Keskustan Nummen paikallisyhdistyksen vuosikokouksessa käytiin sääntömääräisten pykälien lisäksi vilkasta keskustelua kunnallisista teemoista, uuden kaupunginjohtajan valinnasta, koululaisten iltapäivätoiminnasta ja koulukyydeistä, tarkastuslautakunnasta ja hyvinvointialueen ajankohtaisista asioista, kuten hyvinvointialuejohtajan valintaprosessista.  

Vuosikokous päätti myös esittää Lotta Paakkunaista ehdokkaaksi vuoden 2023 eduskuntavaaleihin. Lotta Paakkunainen on toiminut laajasti vapaaehtoistoimissa, alueen ja lähidemokratian kehittämisessä sekä eri kunnallisissa luottamustehtävissä vuodesta 2013. Tällä hetkellä hänen merkittävimmät luottamustehtävänsä on kaupunginvaltuuston jäsenyys, kaupunginhallituksen varajäsenyys sekä Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen aluevaltuuston varajäsenyys ja kehittämis- ja tulevaisuuslautakunnan jäsenyys. Hän toimii myös Keskustan Lohjan kunnallisjärjestön puheenjohtajana.

Paakkunaisella on laaja työkokemustausta erilaisista aloista, terveydenhuollon ja kaupallisen sektorin sekä järjestömaailman saroilta. Toimiessaan kyläasiamiehenä Paakkunainen on toiminut kylien ja alueiden toimijoiden tukijana ja toimien kehittäjänä. Keskustan Nummen paikallisyhdistyksen mielestä juuri nyt olisi erityisen tärkeää saada eduskuntaan henkilö, jolla on vankka kokemus eri toimintasektoreista, asukkaiden osallistamisesta, aluekehittämisestä sekä hyvinvoinnin tukemisesta.

Lotta Paakkunainen on erinomainen verkostoituja, jolla on aitoa paloa vaikuttaa ja herkkä kuulemisen taito,  sanoo Keskustan Nummen paikallisyhdistyksen puheenjohtaja Päivi Alanne.  

Paakkunaisesta Lohja ja koko Uusimaa saa asiantuntevan, siltoja rakentavan ja osallistavan päätöksentekijän, jolla on sekä paikallistuntemusta että näkemystä koko Uudenmaan kehittämisestä. Paakkunainen on sinnikkäästi edistänyt alueen asioita, erityisesti hyvinvoinnin saralla.  

Ehdokasvalinnat vahvistaa Keskustan Uudenmaan piirin yleiskokous myöhemmin vuoden 2022 aikana.

Espoo myös kehittämään ikääntyneiden vajaaravitsemuksen hoidonpolkua!

Lohjalla tekemäni aloite Ikääntyneiden vajaaravitsemuksen seurannan ottamiseksi osaksi hoitopolkua on jälleen ottanut ison askeleen kohti toteutumistaan suuremminkin, eli koko Länsi-Uudenmaan hyvinvointialuetta, Espoon hyvinvoinnin ja terveyden lautakunnan käsiteltyä asiaa 15.2.2022.

On tärkeää ajatella asukaspohjaa, johon vajaaravitsemuksen seurannan kehittäminen vaikuttaa: Lohjalla aloite koskettaa tällä hetkellä n. 47 000 asukkaastamme n. 11 340 yli 65-vuotiasta, mutta koko Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueelle levitessään vaikutus onkin jo lähes 500 000 asukaspohjan ikääntyvään väestöön. Suomalaisten ikääntyessä lähivuosikymmeninä vaikutukset ovat kauaskantoisia ja vaikutuksiltaan nykyistäkin suurempia.

Iäkkäiden ravitsemukseen, vajaaravitsemuksen ja sen riskin seulonta ikääntyvässä väestössä on olennaisen tärkeää. Vajaaravitsemuksella tai sen riskillä on suuri vaikutus toimintakykyyn, elämänlaatuun ja hengissä säilymiseen. Tämän lisäksi vajaaravitsemuksen hoito voi tuoda yhteiskunnalle huomattavia säästöjä. 

Useat tutkimukset ovat osoittaneet, että vajaaravitun potilaan hoitaminen maksaa kaksi tai kolme kertaa enemmän kuin normaalissa ravitsemustilassa olevan. Vajaaravitsemus maksaa Suomen terveydenhuollolle vuodessa yli 600 miljoonaa euroa. Kustannuksia kerryttävät erityisesti pitkittynyt ja komplisoitunut sairaala- tai laitoshoito sekä toipumisen pitkittyminen.

Muistutimme ensimmäisessä aluevaltuuston seminaarissakin ryhmän esittelypuheenvuorossammekin muita ryhmiä siitä, että säästöjä hyvinvoinnissa voi syntyä uusilla, inhimillisillä, hyivnvointia parantavilla ja pieniltäkin tuntuvilla keinoilla.

Aiemmin aiheesta kirjoittamaani:

Aloite käsitelty loppuun merkittävillä vaikutuksilla

Käsittelimme valtuustokokouksessa aloitteeni ikääntyvien vajaaravitsemuksen seurannasta osaksi hoitopolkua loppuunkäsitellyksi. Olimme ryhmässä sopineet, että pidän aiheesta ryhmäpuheenvuoron, mutta valtuuston puheenjohtaja ilmoitti, että ei hyväksy aloitteissa pidettäväksi ryhmäpuheenvuoroa. (? en ymmärtänyt miksi, mutta tiivistin puheeni lyhyemmäksi)

Puheenvuoro ikääntyvien vajaaravitsemuksen seurannasta osaksi hoitopolkua 

Arvoisa puheenjohtaja, valtuutetut, viranhaltijat sekä muut seuraajat. Voin tyytyväisenä todeta ryhmämme puolesta, että tämä aloitteemme on edennyt ilahduttavan nopeasti.  

Kuten aloitteessa todetaan, on iäkkäiden ravitsemukseen, vajaaravitsemuksen ja sen riskin seulonta ikääntyvässä väestössä olennaisen tärkeää. Vajaaravitsemuksella tai sen riskillä on suuri vaikutus toimintakykyyn, elämänlaatuun ja hengissä säilymiseen. Tämän lisäksi vajaaravitsemuksen hoito voi tuoda yhteiskunnalle huomattavia säästöjä.   

Ravitsemuksella on suuri merkitys esimerkiksi muistisairauksien ennaltaehkäisyssä ja hidastamisessa. 

Vajaaravitsemusta on edullisempaa ehkäistä kuin korjata. Sen ehkäisyä, varhaista tunnistamista ja hoitoa hyödynnetään riittämättömästi kliinisessä työssä. Vajaaravitsemus on riippumaton riski- ja kustannustekijä, jolla on tutkimuksissa osoitettu olevan vaikutuksia sairastavuuteen ja kuolleisuuteen. Sairastavuus näkyy lisääntyneinä infektioina ja haavojen parantumisen hidastumisena, leikkauskomplikaatioina sekä pitkittyneenä toipumisena. Nämä kaikki lisäävät potilaan hoitoisuutta, pidentävät sairaalajaksoa sekä lisäävät pysyvän laitoshoidon riskiä. Lopputuloksena ovat kustannusten lisääntyminen ja potilaan elämänlaadun heikkeneminen. 

Sairaalapotilaista keskimäärin 31 % on vajaaravittuja. 

On hienoa, miten Lohjalla viranhaltijat tarttuivat mahdollisuuteen, jonka  aloitteemme ja valtion ravitsemusneuvottelukunnan uusi hanke tarjosivat. Tästä erityinen kiitos ylihoitaja Hannele Patjakselle ja hyvinvointijohtaja Tuula Suomiselle. 

Aloitteemme merkitys on suurempi mitä voisi ajatella, sillä on tärkeää ajatella asukaspohjaa, johon vajaaravitsemuksen seurannan kehittäminen vaikuttaa: Lohjalla aloite koskettaa tällä hetkellä n. 47 000 asukkaastamme n. 11 340 yli 65-vuotiasta, mutta koko Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueelle levitessään vaikutus onkin jo lähes 500 000 asukaspohjan ikääntyvään väestöön. Suomalaisten ikääntyessä lähivuosikymmeninä vaikutukset ovat kauaskantoisia ja vaikutuksiltaan nykyistäkin suurempia. 

Ikääntyvien vajaaravitsemus voi tuntua pieneltä asialta, mutta sillä on huomattava vaikutus ikääntyvien hyvinvoinnille, terveydelle ja toimintakyvylle, mutta myös itsenäisyydelle ja pärjäämiselle arjessa, esim. kaatumisista puhumattakaan. Ikääntyvien vajaaravitsemukseen puuttumisella on myös huomattavia vaikutuksia yhteiskunnalliseen hyvinvointiin ja kustannuksiin. 

Kiitos 

Voit lukea aloitteeni täältä:

https://lottapaakkunainen.com/2021/08/26/valtuustoaloite-25-8-2021-vajaaravitsemuksen-seulonnasta-ja-ravitsemushoidon-sisallyttamisesta-ikaantyneiden-terveydenhuollon-hoitopolkuun/

%d bloggaajaa tykkää tästä: