Euroopan huumeraportin tulee järkyttää meitä

Suomi on ykkössijalla alle 25-vuotiaiden huumekuolemissa Euroopassa. Tämä käy ilmi kesällä julkaistussa Euroopan huumausaineiden ja niiden väärinkäytön seurantakeskus EMCDDA:n huumeraportissa.

THL:n tilastojen mukaan yliannostukseen kuoli viime vuonna 206 ihmistä, joista 76 oli alle 25-vuotiasta. Tilaston ulkopuolelle jäävät huumeiden aiheuttamiin sairauksiin menehtyneet sekä vaikutuksen alaisena tapahtuneet onnettomuudet ja väkivaltaiset kuolemat.

Yksi tärkeimmistä lähtökohdista on tunnustaa elävämme yhteiskunnassa, jossa yksinpärjääminen on hyve, jossa häpeä ja syyllisyys ovat vahvasti läsnä päihteitä käyttävien ihmisten sekä heidän läheistensä elämässä. Tärkeää on huomioida kuinka puhumme toisistamme, kuinka puhumme päihdeongelmaisista. Usein myös lukee ja kuulee kommentointia, jossa syyllistetään päihdeongelmaista: ”olisit kieltäytynyt”, ”ei kenenkään ole pakko ottaa sitä ensimmäistä”, ja niin edelleen, Unohdetaan, että päihdeongelmainen on aina jonkun lapsi, unohdetaan, että päihdeongelmainen voi olla jonkun sisar, serkku, isä tai äiti.

Yllämainitut seikat ovat usein myös este hoitoon hakeutumiselle.

Alexis Goosdeelin, EMCDDAn (Euroopan huumausaineiden ja niiden väärinkäytön seurantakeskus) johtajan mukaan vuoden 2022 huumeisiin liittyvien suuntauksien analyysistä erottuva viesti voidaan tiivistää ”kaikkialla, kaikkea, kaikille”.

Euroopan huumeraportti suomeksi:

Ennaltaehkäisy, varhainen puuttuminen

Itse näkisin tärkeänä edistysaskeleena ja välttämättömänä päätöksenä sen, että opetussuunnitelmaan lisätään päihdekasvatusta myös alakouluikäisille. Kahdeksannella luokalla keskustelu on liian myöhään, jos siitä ei ole jo aiemmin puhuttu.

Silmien sulkeminen, moralisointi eikä pään pensaaseen laittaminen ole ratkaisu. Ongelma ei katoa, vaikka yrittää olla näkemättä.

Samoin näkisin, että neuropsykiatristen haasteiden tunnistaminen on yksi tärkeimmistä ennaltaehkäisevistä keinoista ja tärkeä osuus päihdepolitiikan kehittämisessä.

Tyttöjen alidiagnosointi ja ahdh:n osuus päihdepoleilla

Aktiivisuuden ja tarkkaavaisuuden häiriö ADHD ei katso sukupuolta, mutta ympäröivä yhteiskunta katsoo. Oireenkuvassa on eroja sukupuolten välillä, ja poikien ADHD diagnosoidaan noin kolme kertaa yleisemmin kuin tyttöjen. ADHD-ihmisillä on muuhun väestöön nähden usein enemmän päihdeongelmia, keskeytyneitä koulutuksia ja haastavia ihmissuhteita. Niistä seuraa häpeää. Kun saa selityksen omalle käytökselleen ja sille, miksi asiat ovat niin vaikeita, häpeä saattaa hellittää ja armollisuus nostaa päätään. Myös tarkkaavaisuushäiriön kylkiäisenä tulleet masennus-, uupumus- ja ahdistuneisuusoireet voidaan oikean diagnoosin avulla vihdoin saada kuriin.

Käypä hoito -suosituksen mukaan ADHD voi hoitamattomana suurentaa psykiatristen häiriöiden, syrjäytymisen ja päihteiden käytön riskiä. Päihdehäiriöisistä se todetaan noin neljäsosalla. Aikuisilla ADHD-potilailla muu psykiatrinen sairastavuus on lisäksi yleistä, ja se voi vaikeuttaa diagnosointia.

Vuonna 2018 kansainvälinen asiantuntijaryhmä julkaisi konsensuslausuman, joka perustui kattavaan tutkimusnäyttöön 212 julkaisusta. Sen mukaan ADHD tulee seuloa kaikilta potilailta, joilla on päihderiippuvuus, ja diagnostiset tutkimukset on tarvittaessa käynnistettävä mahdollisimman pikaisesti. (Lääkärilehti 2021)

Me pystymme vähentämään päihteiden käyttöä. Me pystymme auttamaan lapsia ja nuoria. Me pystymme tukemaan neurovähemmistön nuoria ja lapsia. Meillä on tutkimustieto, meillä on ratkaisut.

Artikkeleja Euroopan huumeraportista:

Artikkeleja neuropsykiatrisista haasteista ja päihteistä:

Translaissa on kyse ihmisoikeuksista, ei ideologiasta

Hallitus antoi esityksensä uudeksi translaiksi 22. syyskuuta 2022. Esityksessä on paljon hyvää, esimerkiksi se, että vaatimus lisääntymiskyvyttömyydestä sukupuolen juridiseksi vahvistamiseksi, poistuu. Ensi vuodesta alkaen transihmiset pystyisivät muuttamaan väestötietojen sukupuolimerkinnän yksinkertaisemmin kirjallisella hakemuksella.

Esitykseen on kuitenkin jäänyt vakavia puutteita. Sukupuolen juridinen vahvistaminen ei jatkossakaan olisi mahdollista alle 18-vuotiaille. Tämä loukkaa räikeästi translasten ja -nuorten ihmisoikeuksia.

Sukupuolen juridisen vahvistamisen mahdollisuus vähentäisi transnuorten itsemurhariskiä, parantaa psyykkistä hyvinvointia ja voisi suojata negatiivisilta ennakkoluuloilta.

Lähetekeskustelu käytiin eduskunnassa lokakuun alussa. Keskustelussa oli useita vihamielisiä puheenvuoroja, joissa kaikuivat kansainvälisesti tutut virheargumentit. Ne ovat tietoisia yrityksiä heikentää transihmisten oikeuksien toteutumista.

Translaissa on kyse ihmisoikeuksista, ei ideologiasta!

Esimerkiksi Norja, Islanti ja Tanska ovat uusineet translakejaan itsemääräämisoikeuteen perustuviksi. Tämän jälkeen ei ole ollut väärinkäytöksiä, vaan ainoastaan kasvua sukupuolivähemmistöjen mahdollisuuksissa osallistua yhteiskuntaan.

Julkisuudessa liikkuu paljon virheellisiä ja ihmisoikeusvastaisia väittämiä transihmisistä ja heidän oikeuksistaan. Niillä konservatiiviset voimat pyrkivät hämmentämään ja häiritsemään päätöksentekoa.

Vihamielisten puheenvuorojen ja kommenttien lukeminen voi olla raskasta etenkin ihmisille, joiden oikeudet ja arvon puheenvuorot suoraan kyseenalaistavat.

Jos et ole vielä allekirjoittanut Amnestyn vetoomusta, käythän allekirjoittamassa nyt. Minä olen allekirjoittanut sen, sillä haluan olla rakentamassa maailmaa, jossa jokainen lapsi ja nuori saa elää vapaasti juuri sellaisena kuin on.

Vetoomuksessa vaaditaan, että Suomen päättäjät noudattavat asiaa koskevia kansainvälisiä ihmisoikeusnormeja. Niiden mukaan sukupuolen juridisen vahvistamisen tulee olla mahdollista iästä riippumatta.

Allekirjoittamaan tästä:

https://www.amnesty.fi/vetoomukset/marinin-hallitus-ja-eduskunta-alkaa-pettako-translapsia-ja-nuoria/

Onnea, iloa ja valoa

On minullakin oikeus kokea onnea, iloa ja valoa. Totesi pääministeri tiedotustilaisuudessa Lahdessa.

Kyllä, meillä kaikilla on oikeus kokea onnea, iloa ja valoa yhteiskunnallisesta asemastamme, ammatistamme, siviilisäädystä tai muusta asemastamme huolimatta. Surullista ja huolestuttavaa on, jos sitä kutsuu onneksi, iloksi ja valoksi, mitä alkoholin avulla löytää. Raskaat vastuut kuulemma vaatii raskaat huvit. Raskas huvi vaan ei rentouta, eikä varsinkaan palauta. Kivaa se varmasti on, mutta rentouttavaa, palauttavaa tai onnea?

Olin jotenkin hämmentynyt pääministerin sanoista. Itse löydän onnea, valoa ja iloa perheeni, lasteni kanssa lomailusta, vapaa-ajan vietosta ja pienistä hetkistä heidän kanssaan. Toki jokainen meistä kaipaa toisinaan sitä omaa aikaa, mutta pääsääntöisesti se ilo, valo ja onni tulee lasten kanssa vietetyssä ajassa.

Pääministerimme vakuuttelut siitä, että hän on aina hoitanut työnsä, eikä ole ollut päivääkään poissa, tai että juo vain mietoja alkoholijuomia kuulostavat huolestuttavasti riippuvaisen puheilta. Nämä puheet ovat vanhoja, meille suomalaisille hyvin tuttuja puolustuspuheita, jotka me haluamme uskoa ja joita me itsekin toistamme, puolustaaksemme alkoholin käyttöä. Emme näe alkoholin juonnissa vikaa, emme näe riippuvuutta sairautena, emme halua nähdä kasvavaa riippuvuutta. Haluamme puolustaa alkoholin juontia. Olemmehan tottuneet siihen osana kulttuuriamme, myös ongelmien kieltäminen on hyvin syvällä kulttuurissamme.

Alkoholismia on monenlaista, riippuvuutta on monenlaista. Alkoholismi on myös periytyvää. Alkoholi on edelleen tabu.

Varsinkin, jos juojana on nuori, äiti, menestyvä ja pidetty nainen.

Työnantajalla on velvollisuus ohjata hoitoon. Onko Valtioneuvostolla ohjeistusta, jos olisi kyseessä riippuvuus?

Hoitoalan kriisiin on ratkaisuja

Sosiaali- ja terveysala on kriisissä ja kriisi vain syvenee. Ongelmaa on niin lastensuojelussa, vanhustenhuollossa kuin terveydenhuollossakin. Ruuhkia syntyy palveluissa, palvelutarpeiden arvioinneissa, hoitoon pääsemisessä on kohtuutonta jonoutumista, ei saada hoitoa ja hoitajat uupuvat. Tänä päivänä saamme jatkuvaa tietoa kriisistä uutisista ja lehdistöltä.

Uutissuomalaisen artikkeli kertoo kuinka ”Useat vanhukset joutuvat odottamaan hoivakotipaikkaa yli lain salliman ajan, sanoo Hyvinvointiala HALI ry. Lain mukaan tehostetun palvelusasumisen paikkaa pitää tarjota viimeistään kolmen kuukauden kuluessa asian vireilletulosta.

Järjestön selvityksen mukaan hieman yli puolet tarkastelluista kunnista tai kuntayhtymistä aloittaa odotusajan laskennan vasta myönteisestä palvelupäätöksestä, kun se pitäisi aloittaa hakemuksen jättämisestä.

– Kunnat aloittavat jonotusajan laskemisen väärästä ajankohdasta, jotta pystyvät näyttämään, että tehostetun palveluasumisen paikka järjestyy kolmen kuukauden sisällä. Odotusaikaan ei kuitenkaan lasketa mukaan sitä aikaa, joka kestää prosessin aloittamisessa tai palvelutarpeen arvioinnissa, sanoo HALI:n johtaja Arja Laitinen järjestön tiedotteessa.”

Länsi-Uusimaassa kerrotaan kuinka Lohjalla yhteispäivystys on ruuhkautunut. Tilanteesta ollaan huolissaan, huolehditaan potilasturvallisuudesta ja he seuraavat jatkuvasti mahdollisia haittatapahtumia.

mm. Helsingin Sanomissa Husin toimialajohtaja lausuu yhdeksi syyksi kesän resurssionglelmiin, että ”Opiskelijoiden asenteet ovat vuosien saatossa muuttuneet. Nykyään pitkälle koulutetut opiskelijat tahtovat pitää myös lomaa, eivätkä he enää halua tehdä kesäisin yhtä paljon töitä. ” Itse pitäisin tärkeänä juuri levon arvosamista. Tämän päivän opiskelijat, tulevat hoitoalan ammattilaiset pitävät tärkeänä omaa jaksamistaan ja lepoa. Se on hyvin tärkeää, jotta pystyy tekemään töitä, pitää työtään mielekkäänä ja se kaikki näkyy potilas- ja asiakastyössä. Lausuja ei kuitenkaan näe palkkakartellia osana ongelmaa. Lausuja toteaa myös, että ”Esillä olleiden ongelmien vuoksi hoitoala ei ole kovin muodissa tällä hetkellä, mutta tosiasia on, että ihmisiä hoitamaan tarvitaan ihmisiä, ja heitä tullaan tarvitsemaan tulevaisuudessakin.”

Palkka on yksi tärkeä motivaattori, me kaikki teemme töitä siksi, että saamme siitä korvauksen, jolla maksaa asumiskulut, ruoka ja niin edelleen. Työolosuhteet ja työympäristö on tärkeää olla kunnossa. Upeaa olisi, jos jokainen meistä voisi työllistyä unelma-ammattiinsa, jonka palkkaus riittäisi jokapäiväisen elämän ylläpitoon. Unelma-ammattiin ei jokainen pääse, mutta työelämän pitäisi mahdollistaa tasa-arvon, jokapäiväisen syömisen, asumiskustannusten maksun sekä lasten harrastamisen. Nythän niin ei ole. Palkkauksessa on muutakin ongelmaa kuin sen koko. Työnantajalla on vaikeuksia suorittaa niitä maksuja, eikä kukaan ota siitäkään vastuuta. Esimerkiksi Helsingin kaupungilla on vakavia ongelmia palkanmaksussa ja huolta herättää, että moni hyvinvointialue on ottanut palkanmaksujärjestelmäkseen saman ongelmaisen Sarastian, jonka palkkanauhaa lukiessa ei voi varmasti tietää, onko palkka maksettu oikein.

Tekniikka tulee olla hallussa, hankinnoissa tulee olla asiantuntijat päättämässä valinnoista, järjestelmien pitäisi olla kunnossa ennen käyttöönottoa ja vastuulliset heti tiedossa. Tekniikan ja järjestelmien perusidea on helpottaa työtä ja tuoda lisäarvoa.

Hoitoalan työvoimapulasta on puhuttu jo kauan ja ratkaisuja on pyritty löytämään. Hyvinvointitoimiala HALI on listannut keinoja työvoimapulan ratkaisuksi:

1. Oikeat ihmiset oikeissa töissä − eroon ylisääntelystä

Pätevyysvaatimusten pitää olla suhteessa työn vaativuuteen. Hoivassa usein tärkeintä on taito ja halu kohdata ihminen​. Tämä ei vaadi monen vuoden koulutusta vaan oikean ihmisen.

Yhden lukuvuoden kestävä hoiva-avustajakoulutus on nopea väylä työelämään hoivassa, mutta myös vammaispalveluissa. Hallituksen on lisättävä hoiva-avustajien koulutusmääriä ja käynnistettävä ohjelma, jossa järkeistetään henkilöstön käyttöä läpi sote-palvelujen. Asumispalveluissa tarvitaan korkeammin koulutettua sote-henkilöstöä, mutta oikeassa suhteessa työtehtävien vaatimuksiin nähden.

Pätevyysvaatimusten järkeistäminen vapauttaisi koulutettuja hoitajia perus- ja erikoissairaanhoidon tehtäviin.

2. Digitalisaatiota hyödyntämällä lisää aikaa kohtaamiseen

Kaikkialla maailmassa palvelualat automatisoituvat ja digitalisaatiota hyödynnetään ihmisten auttamiseksi. Hoito- ja hoivatyössä tarvitaan aina kohtaamista ja läsnäoloa, mutta esimerkiksi digitalisaation täysmääräinen hyödyntäminen esimiestyössä vapauttaa sairaanhoitajia tekemään sitä työtä, jota varten he alalle hakeutuivat.

Hoitajapulaa voitaisiin helpottaa heti, jos hoivakodeissa voitaisiin hyödyntää teknologiaa, esimerkiksi oppivaa tekoälyä. Ongelma on, että hoivatoimijoilla ei ole nyt kannustimia investoida digitalisaatioon, koska sen avulla saatavaa työpanosta ei saa laskea mukaan mitoituksiin. Tilanne pitäisi korjata.

3. Sujuvalla tutkintojen tunnustamisella nopeammin työelämään

Sote-alalle kaivataan lisäksi työperäistä maahanmuuttoa. EU:n ulkopuolelta hankittu sote-koulutus on tunnustettava tehokkaammin. EU- ja ETA-maissa hyväksytään aiemmin suoritettu sairaanhoitajatutkinto, mutta muualta tulevien tutkintojen hyväksyntä on nykyisin hidas prosessi, jota on sujuvoitettava.

Sairaanhoitajiksi kouluttautuneille pitää järjestää näyttökoe, jonka jälkeen he voisivat toimia vähintään lähihoitajina tai koulutuksensa mukaisesti sairaanhoitajina.

HALI on lähettänyt ministeriöille vetoomuksen siitä, että EU- ja ETA-maiden ulkopuolisten sairaanhoitajien tutkinto pitää rinnastaa suomalaisiin tutkintoihin nykyistä sujuvammin ja nopeammin.

Maahanmuuttajien kielikoulutus on vakinaistettava valtion rahoituksella. Kielen opiskelu on mahdollistettava nykyistä paremmin työn ohessa. Lisäksi kielitaidon näyttökokeita on järjestettävä nykyistä useammin ja joustavammin.

Työvoimapoliittisesta saatavuusharkinnasta on luovuttava koko maassa. Sairaanhoitajille, jotka ovat päättäneet muuttaa Suomeen töihin, pitää olla suomalaiseen ammattitutkintoon tähtäävää koulutusta tarjolla jo lähtömaassa. Myös perheenyhdistämisen tulorajoja on laskettava, jotta ulkomailta tulevat hoitajat saavat perheensä mukaan.

4. Lisätään koulutuspaikkoja ja panostetaan alan vetovoimaan

Erityisesti lähihoitajia ja sosionomeja tarvitaan lisää. Koulutuspaikkojen lisäys ei kuitenkaan hyödytä, jos hakijoiden määrä ei kasva. Ala on mainettaan parempi ja vetovoiman lisäämiseksi tulee tehdä työtä.

Esimerkiksi osatyökykyiset ja jo maassa olevat maahanmuuttajat pitäisi nähdä nykyistä joustavammin mahdollisina alalle työllistyvinä ja kannustaa heitä sote-opintoihin.

Oppisopimuskoulutuksen tulee olla houkuttelevampi vaihtoehto. Nykyinen malli ei toimi ja koulutusmäärät ovat liian pieniä. Sääntelyä on purettava, jotta se ei ole hallinnollisesti liian raskas tai kallis.

Oppisopimuskoulutettavat pitäisi vanhuspalvelun yksiköissä laskea mukaan henkilöstömitoitukseen nykyistä aikaisemmassa koulutusvaiheessa. Lisäksi työnantajalle pitää taata riittävä oppisopimustuki. (lähde: hyvinvointiala.fi)

HALIn keinot vaikuttavat järkeviltä ja kannatettavilta. Keskustelin erään ammattikoulun opettajan kanssa viime keväänä/alkukesästä ja hän toi esiin huolensa siitä, että lähihoitajaopiskelupaikkoja oli enemmän kuin hakijoita.

Ongelmia meillä siis on, mutta meillä on myös ratkaisuja.

Translain uudistus ja mitä siitä (ainakin) puuttuu

Nykyinen translaki loukkaa sukupuolivähemmistöjen perus- ja ihmisoikeuksia, kehollista koskemattomuutta ja itsemääräämisoikeutta. Translain uudistuksen on arvioitu esiteltävän viikolla 34 (22.8. alkava viikko). Uudistusta valmisteltaessa Sosiaali- ja terveysministeriön työryhmä esitti raportissaan (31.1.2020) vaihtoehtoja translakiuudistuksen toteuttamiseksi. Raportin mukaan nykyinen oikeustila altistaa transsukupuoliset ja muunsukupuoliset henkilöt syrjinnälle ja muille oikeudenloukkauksille, erityisesti yksityisyyden loukkauksille. Lisäksi työryhmä arvioi raportissaan alaikäisten transihmisten tilannetta. Työryhmä huomautti, ettei nykyinen hallitusohjelmakirjaus tunnista työryhmän havaitsemia haasteita alaikäisten yhdenvertaisuuden toteutumiselle. Työryhmä esitti vaihtoehtona, että sukupuolen juridinen vahvistaminen voisi olla mahdollista 15 vuotta täyttäneille.

Kansallinen lapsistrategia toteutti lapsille ja nuorille kyselyn yhteistyössä sosiaali- ja terveysministeriön sekä Translasten ja -nuorten perheet ry:n kanssa. Kyselyä on valmisteltiin yhdessä Seta ry:n, Pelastakaa Lapset ry:n, Trans ry:n ja Trasek ry:n kanssa. Kysely suunnattiin erityisesti 13-18 -vuotiaille nuorille, jotka ovat sukupuoliltaan moninaisia.

Uudistuksessa on tarkoitus säätää kokonaan uusi laki sukupuolen vahvistamisesta. Laissa säädettäisiin siitä, miten väestötietojärjestelmään merkityn sukupuolensa voi muuttaa vastaamaan sukupuoli-identiteettiään eli omaa kokemusta sukupuolestaan. Kuten nykyään, sukupuolen vahvistaminen olisi mahdollista vain täysi-ikäisille.

Vaikka nuoria on ns. kuultu, silti valmistellussa laissa edelleen esitetään, että sukupuolen vahvistaminen olisi mahdollista vain täysi-ikäisille. Hallituksen tulisikin arvioida uudelleen alaikäisten asema lakiuudistuksessa. Sukupuolen vahvistamisen lykkääntyminen jopa vuosilla heikentää transnuorten hyvinvointia huomattavasti. Mahdollisuus saada oikean sukupuolen mukaiset henkilöpaperit viivytyksettä helpottaisi lukuisten transnuorten elämää, vähentäisi syrjintää ja parantaisi nuorten hyvinvointia. Sukupuolen vahvistaminen alaikäisenä on mahdollista muun muassa Norjassa, Irlannissa ja Maltalla. Uusi nimilaki on jo vahvistanut alaikäisten oikeuksia, sillä 15-vuotiaasta alkaen etunimen voi muuttaa toisen sukupuolen mukaiseksi. Sukupuolen vahvistamista koskevan lain olisi luontevaa olla linjassa tämän kanssa.

Transnuori joutuu käymään suhteellisen perusteellisen tutkimuksen ennen varsinaisiin tutkimuksiin pääsyä. Nuorisopsykiatrian poliklinikalla käydään läpi nuoren mielialaa, keskustellaan ja arvioidaan, määrätään lääkitystä mielialaan ja esitetään terapiassa käymistä. Tämä kaikki sukupuolipoliklinikan vaatimuksesta. Nuorisopoliklinikalla voidaan kirjoittaa näiden jälkeen lähete tutkimuksiin. Lähetettä ei tietenkään ole pakko hyväksyä transpolilla.

Nuori on jo käynyt kovan kamppailun itsensä kanssa, potee huonommuutta, mieliala on usein huonompi kuin ikätovereillaan ja läheisille kertominen on vakava kriisin ja kasvamisen paikka, kaikille osapuolille.

Nuori kokee myös muita vahvoja tunteita, kuten esimerkiksi pettymyksen tunteet nuorisopoliklinikalla, kun on käynyt vaaditulla hoito- ja arviointijaksolla saadakseen lähetteen sukupuoli-identiteetin tutkimuspoliklinikalle, odottamista, itsensä selittämistä uudestaan ja uudestaan. Pelkoa hylkäämisestä. Pelkoa lähetteen hylkäämisestä, pelkoa siitä, että häntä ei hyväksytä, hänen itsensä vuoksi.

Itsensä hyväksymisessä on mennyt kauan, ja kun on sinut itsensä kanssa, kamppailua siitä, että hänet hyväksytään.

Yhteiskunta ja kouluelämä on hyvin sukupuolittunutta, esimerkiksi vielä tänä päivänä joissain kouluissa jopa bussijonot on määritelty tyttö-poikajaoitteluilla (ihan oikeasti).

Henkilöllisyystodistukset, asuntohakemukset, tukihakemukset, kaikki kyselyt, lomakkeet, you name it, kaikissa kysytään sukupuolta.

Miksi sukupuolen ilmoittaminen on niin vakavaa toisille? Nyt tarkoitan nimenomaan cis-enemmistöä. Miksi se heille on tärkeää, miten joku toinen ilmoittaa oman sukupuolensa? Miksi vastustaa sitä, että toinen saa ilmoittaa sukupuolensa? Miksi se, että jollekin on tärkeää kertoa olevansa mies/nainen, kun vihdoin on sinut itsensä kanssa, on uhka heille, joille sukupuoli on aina ollut. Miksi on tärkeää vastustaa vapautta ja oikeutta olla itsensä ja kertoa se? Miksi on tärkeää vastustaa ihmisen minuutta ja hyvinvoinnin parantamista?

Miksi on tärkeää, että translain uudistus etenee ja että siinä oikeasti otetaan alaikäiset huomioon:

Etuja, joita sukupuolen juridisesta korjaamisesta on sitä tarvitseville alaikäisille:

  • lasten oikeudet toteutuvat suositusten mukaisesti
  • lapsi saa sukupuoltaan vastaavat henkilöpaperit ja tulee kohdatuksi sukupuolensa mukaisesti
  • lapsen itsemääräämisoikeus vahvistuu häntä itseään koskevissa asioissa
  • lapseen kohdistuva väärinsukupuolittaminen ja syrjintä väheneevät ja hyvinvointi lisääntyy.

Sukupuolen oikeudellisessa vahvistamisessa on alaikäisten kohdalla kyse ihmisoikeuksista. YK:n Lapsen oikeuksien sopimusta tulkitaan siten, että sukupuolivähemmistöihin kuuluvilla lapsilla on myös oikeus saada oma oikeudellinen sukupuolensa vahvistettua.

Nyt on myös tärkeää huomioida, että Translain kokonaisuudistus ei tarkoita sukupuolen korjaamiseen liittyvän kirurgian vaatimista alaikäisille.

Tärkeä huomio myös on, että vaikka puhumme kauniisti väestöpohjaisesta rintasyöpäseulonnasta, on trans- ja muunsukupuolisten henkilöiden osallistuminen jäänyt paitsioon. Meneillään oleva translain uudistaminen on erinomainen paikka edistää ihmisten yhdenvertaisuutta. Kansainvälisen arvion mukaan trans- ja muunsukupuoliseksi identifioituvien osuus maailman väestöstä on 0,1–2 prosentin välillä (Goodman ym. 2019). Suomessa lähetteiden määrä sukupuoli-identiteetin tutkimuksiin on 15 vuodessa lähes 20-kertaistunut. Eli asia koskee yhä kasvavaa osuutta väestöstä. Nykyinen käytäntö jättää siis transmiehet, eli sukupuoltaan mieheksi korjanneet, ilman tärkeää seulontaa, vaikka he yhä voivat sairastua kohdunkaula- tai rintasyöpään. Seulontaa tulisi tarjota ihmisten elinten ja niihin liittyvän syöpäriskin eikä juridisen sukupuolen perusteella (Sterling 2020).

Lähteet:

https://www.syopajarjestot.fi/ajankohtaista/blogit/syopaseulontoja-on-tarkeaa-tarjota-myos-transtaustaisille/

https://valtioneuvosto.fi/-//1271139/translain-uudistamisessa-kuullaan-lasten-ja-nuorten-nakemyksia

Alaikäisten tutkimukset ja hoito

Vastenmielistä ja sopimatonta

Seksuaalisesta häirinnästä tai väkivallasta ei ole ikinä helppo puhua. Uhrin kokema häpeä ja syyllisyyden tunne ovat isoina esteinä puhumiselle. Nämä tunteet johtuvat hyvin pitkälle vanhasta asennemaailmastamme. Asennemaailmassamme, jossa on edelleen vallalla vähättely, uhrien syyllistäminen ja uhrin todistetaakka, jopa alaikäisten lasten ollessa kyseessä.

Jos uhri uskaltautuu puhumaan kokemastaan ehkä vuosienkin päästä, joutuu usein vastaamaan vähätteleviin ja syyllistäviin kysymyksiin, kuten ”miksi et puhunut aiemmin”, ”miksi puhut nyt”, ”mikä on agendasi”, saatetaan väittää jopa valehtelijaksi. Uskotaan mieluiten tekijää, joka kiistää koko asian, tuo esille väittämiä, kyseenalaistaa lapsen/nuoren/uhrin motiivit ja puhuu suostumuksesta. ”kyllä se halusi loppujen lopuksi, flirttaili mulle ja tuli mun luo ihan itse, vapaaehtoisesti.”

Meidän tulisi luoda turvallinen ympäristö kaikille.

Twitter-keskustelu tänä päivänä on täynnä naisvihaa ja miesvihaa. Wille Rydmanin tapauksessa on suoraan sanoen oksettavaa nähdä varsinkin naisten kommentteja, joissa LAPSIA syytetään valehtelusta ja joissa väitetään 16 vuotiaan tietävän tarkkaan mitä on tekemässä, sysätään vastuuta aikuistelta lapselle. AIKUINEN on aina vastuussa. Ahdistelija tekee väärin. Ei uhri. On puhuttu myös ”molemmista osapuolista”. Lasten häirinnässä ei ole molempia osapuolia.

Sanon tämän uudestaan: Lasten häirinnässä ei ole molempia osapuolia. Aikuinen on aina vastuussa.

Kokoomuslainen Ossi Mäntylahti pohti Rydmanin tapausta tuoreeltaan ja on tehnyt suhteellisen napakan ja mahdollisesti myös objektiiviseksikin nähtävän taulukon. Olen taulukosta muutamasta kohdasta eri mieltä, kuten kohdasta ”17 vuotiaalle tarjottu kaksi lasia viiniä on irrelevanttia”. Ihan en näe, että se olisi irrelevanttia: 17 vuotias on alaikäinen, jolle aikuinen mies ei tarjoa kahta lasia viiniä. Se on laitonta, mutta myös moraalisesti väärin.

Huom: Alle 18-vuotiaat ovat vielä lapsia (Lastensuojelulaki, 6 § (30.12.2019/1489).

Mäntylahti myös toteaa, että ”Koko tänä aikana en ole itse koskaan kuullut väitteitä siitä, että Wille Rydman olisi yleisesti toiminut asiattomasti naisia kohtaan. Kysyin tätä samaa asiaa myös 2 000 hengen oikeistoyhteisöltä ja ainakaan toistaiseksi kukaan ei ole tullut esiin kertomaan, että asia olisi ollut yleisessä tiedossa.”

Niin. Miten se voi yllättää, että miestä ei ole varoiteltu, tai että miehen korviin ei tällainen ole mennyt? Miehiä yleensä EI tarvitse näistä asioista ja teoista varoitella. Veikkaisin myös, että kysyttäessä ”tiesitkö, että tämä ja tämä tyyppi tekee tällaista”, on aika raskauttavaa vastata, ”kyllä tiesin, mutta en puhunut kenellekään mitään”, siitä saattaa joutua vastaamaan lisäkysymyksiin ja mutakuopan pohja katoaa.

Lisäksi se, että joku mies tahi nainen ei ole kuullut varoituksia tai ei ole ahdisteltu, ei tarkoita sitä, etteikö sitä tapahtuisi. Tai se, että käyttäytyy myös asiallisesti ei tarkoita sitä, että kumoaisi jotenkin asiattoman käytöksen. Voit lukea alta linkistä Mäntylahden pohdinnan:

https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/ossimantylahti/wille-rydman-suomen-johnny-depp-vai-harvey-weinstein/ (spoileri: ei ole Johnny Depp)

Kokoomuksella heidän mukaansa on muuten käytössä code of conduct (eettiset ohjeistukset), joka on puoluekokouksessa 2020 esitetty aloite ja puoluehallituksen puoltama aloite. Nettisivuiltaan sitä ei löydy, eikä löydy muuten häirintäyhteyshenkilöäkään. Kokoomusnuorilla sitä vastoin on selkeä code of conduct ja anonyymi palautelomake. Hyvä nuoret! (code of conduct loppuu sanoihin: yleinen hätänumero 112)

Tarkastelin muutaman muunkin puolueen häirintähuoneentaulut tai muut vastaavat ohjeistukset häirintään.

  • Vihreillä vastaava on yhdenvertaisuusohjelma, jota ei heidän nettisivuiltaan ainakaan helposti löydy. Eikä löydy häirintäyhteyshenkilön nimeä.
  • Vasemmistoliitolla on tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelma, joka sisältää toimenpiteitä, joita puolueessa on jo toteutettu ja tullaan vielä toteuttamaan lisääkin. Suunnitelma sisältää mm. turvallisen tilan ohjeistuksen.
  • Keskustalla on häirintähuoneentaulu ja selkeästi nimetyt häirintäyhteyshenkilöt. Keskustalaisena kiinnitän huomiota siihen, että ohjeistus on hyvä ja selkeä, mutta seksuaaliseen häirintään ja turvalliseen tilaan siinä ei ihan suorasanaisesti puututa.

Tästä Rydmanin asiasta (kuten hyvin usein tällaisissa vaikeissa ja ikävissä asioissa) keskustellessa käännetään mielellään huomio epäoleellisiin, kuten toimittajan työskentelytapaan, julkituonnin ajoitukseen tai kyseenalaistetaan todistajien tai asianosaisten (jopa lasten) uskottavuutta. Tai pyydetään poliisilta uutta tutkintaa, väistetään omaa vastuuta.

Ja teille, jotka nurisevat ajoituksesta: ihanko oikeasti? Milloin lasten hyväksikäytöstä tulisi puhua? Eduskuntavaalien jälkeen? Silloin, kun sopii epäillylle ja puoluekavereille?

Aikuisten vastuulla on toimia nuoren kehitystä kunnioittavasti, eikä yrittää hyötyä nuoren nähdyksi tulemisen tarpeesta tai kokeilunhalusta. Piste.