Helsingin Sanomat julkaisi hiljattain mielipidekirjoituksen, jossa nostetaan esiin huolestuttava kehityssuunta: Suomi ei ole pelkästään talouden tarkkailussa, myös sosiaalinen kehitys on joutunut tarkkailuluokalle. Mielipidekirjoituksen linkki
Taustalla ovat täyttämättömät hoitotarpeet, lapsiperheköyhyyden kasvu ja palveluiden heikkeneminen, eli juuri ne asiat, joiden pitäisi olla hyvinvointivaltion ytimessä.
Tämä ei ole vain talouskysymys, vaan suunnanmuutos
Suomessa on totuttu ajattelemaan, että talous ja hyvinvointi kulkevat käsi kädessä, mutta nyt tämä yhteys on katkeamassa.
Kun:
- lapsiperheköyhyys kasvaa
- mielenterveyspalvelut eivät riitä
- hoitoon ei pääse ajoissa
kyse ei ole enää yksittäisistä ongelmista.
Kyse on siitä, että järjestelmä ei enää toimi kuten sen pitäisi.
Ja silti hallituksen, eli kokoomuksen, perussuomalaisten, rkp:n ja kd:n vastaus on sama: leikataan lisää.
Olen sanonut, kuten moni muukin samaa, mitä HS:n mielipidekirjoituksessa asiantuntijat nostavat esiin selvästi:
lyhytnäköiset leikkaukset lapsilta ja nuorilta eivät vahvista taloutta, vaan ne lisäävät pahoinvointia ja kasvattavat kustannuksia pitkällä aikavälillä.
Tämä ei ole vain mielipide. Tämä on tutkimukseen ja kentän kokemukseen perustuva havainto.
Ja silti tätä viestiä ei kuulla riittävästi päätöksenteossa. Tämä hallitus ei sitä ole tehnyt, eikä tee.
Näen tämän työssäni joka päivä
Työskentelen lasten, nuorten ja perheiden parissa sosiaali- ja terveyspalveluissa.
Näen konkreettisesti, mitä tapahtuu, kun:
- apu tulee liian myöhään
- palvelut eivät vastaa tarpeeseen
- ennaltaehkäisyyn ei panosteta
Ongelmat kasaantuvat.
Ja jokainen viivästys tekee ratkaisusta kalliimman sekä ihmiselle että yhteiskunnalle. Ja tästä maksetaan kauan.
Sama ilmiö näkyy koko palvelujärjestelmässä.
Me tiedämme jo, mitä pitäisi tehdä
Keskustelu ei kaadu tiedon puutteeseen.
Se kaatuu siihen, mitä päätetään tehdä.
Tutkittu tieto ja käytännön kokemus osoittavat selvästi:
- ennaltaehkäisy toimii
- varhainen puuttuminen vähentää raskaiden palveluiden tarvetta
- oikea-aikainen mielenterveyden tuki katkaisee ongelmien kasautumisen
Silti juuri näistä palveluista säästetään.
Tämä on ristiriita, johon meillä ei olisi varaa.
Mielenterveyspalveluiden saatavuus on avainkysymys
Erityisen huolestuttavaa on mielenterveyspalveluiden saatavuus.
Kun:
- lapsi tai nuori joutuu odottamaan apua kuukausia
- perhe ei saa tukea ajoissa
- kynnykset palveluihin ovat liian korkeita
ongelmat eivät pysy ennallaan. Ne pahenevat.
Varhainen tuki ei ole vain inhimillisesti oikein, vaan myös taloudellisesti järkevää.
Jokainen ajoissa annettu apu:
- vähentää erikoissairaanhoidon tarvetta
- ehkäisee syrjäytymistä
- tukee koulunkäyntiä ja toimintakykyä
- vahvistaa koko perheen hyvinvointia
Leikkauspolitiikka ei ole pakko. Se on poliittinen valinta.
Valinta, jossa:
- lyhyen aikavälin säästöt ohittavat pitkän aikavälin hyödyt
- ennaltaehkäisy jää jalkoihin
- ja kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevat maksavat suurimman hinnan
Hyvinvointivaltion lupaus on pidettävä
Hyvinvointivaltion ydin on ollut lupaus siitä, että apua saa silloin kun sitä tarvitsee.
Jos lapsi ei saa tukea ajoissa,
jos nuori jää mielenterveysjonoon,
jos perhe jää yksin,
tämä lupaus ei toteudu.
Ja kun lupaus murtuu, murenee myös luottamus.
Me emme tarvitse lisää leikkauslistoja.
Me tarvitsemme parempia valintoja.
Tarvitsemme politiikkaa, joka:
- panostaa ennaltaehkäisyyn
- vahvistaa perheiden tukea
- turvaa mielenterveyspalveluiden saatavuuden
- ja hyödyntää asiantuntijatietoa aidosti
Kysymys ei ole siitä, onko meillä varaa.
Kysymys on siitä, mihin me päätämme panostaa.
Hyvinvointivaltiota ei pelasteta leikkaamalla.
Se pelastetaan pitämällä kiinni siitä, mikä siinä on kaikkein tärkeintä: ihmisistä.
Ajatus vielä lopuksi
Suomi ei ole köyhä maa.
Mutta se voi olla maa, joka tekee köyhiä päätöksiä.
Meillä on tieto.
Meillä on keinot.
Meillä on vaihtoehdot.
Kysymys on siitä, käytämmekö niitä.
Hyvinvointivaltiota ei pelasteta leikkaamalla.
Se pelastetaan pitämällä kiinni siitä, miksi se alun perin rakennettiin.
Lotta Paakkunainen 