Kategoria-arkisto:Oireseuranta

Kun numerot näyttävät hyvältä mutta arki ei, eli Suomen vanhushoivan kaksi todellisuutta

Suomalainen vanhushoiva elää tällä hetkellä kahta todellisuutta. Ensimmäinen löytyy hyvinvointialueiden raporteista: odotusajat lyhenevät, palvelutarpeen arvioinnit valmistuvat ajallaan ja asiakasmäärät ovat hallinnassa. Toinen todellisuus löytyy uutisista ja se on huomattavasti synkempi.

Viime kuukausien uutiset Espoosta ovat tehneet tämän ristiriidan näkyväksi tavalla, jota ei voi ohittaa. Ne kertovat, että vaikka Länsi‑Uudenmaan Tahti‑raportin numerot näyttävät monin paikoin hyviltä, arjen todellisuus ei aina seuraa perässä. Ja ennen kaikkea: Tahti‑raportti ei kerro kaikkea.

Espoossa tutkitaan epäiltyä törkeää pahoinpitelyä palvelukodissa

MTV Uutisten mukaan Länsi‑Uudenmaan poliisi tutkii espoolaisessa palvelukodissa tapahtunutta epäiltyä törkeää pahoinpitelyä, jossa iäkäs asukas sai sairaalahoitoa vaatineita vammoja. Poliisi ei tässä vaiheessa kerro, kuka teosta epäillään tai mitä tarkalleen tapahtui, sillä tutkinta on kesken.

Tämä tapaus on vakava jo pelkästään siksi, että se tapahtui ympäristössä, jonka pitäisi olla kaikkein turvallisin. Kun haavoittuvassa asemassa oleva ihminen loukkaantuu vakavasti hoivayksikössä, järjestelmä on epäonnistunut riippumatta siitä, kuka teosta lopulta osoittautuu vastuulliseksi.

Ylen uutinen: Espoon kotihoidossa vakavia laiminlyöntejä ja kuolema

Toinen uutinen koskee Espoon kotihoitoa. Ylen mukaan

  • kotihoidon asiakas kuoli, kun häntä ei tavoitettu ajoissa
  • turvahälytyksiin ei vastattu
  • käyntejä jäi tekemättä
  • dokumentointi oli puutteellista
  • valvonta ei huomannut ongelmia ajoissa

Nämä eivät ole pieniä lipsahduksia. Ne ovat rakenteellisia puutteita, jotka voivat johtaa hengenvaarallisiin tilanteisiin ja tässä tapauksessa johtivat.

Valtakunnallinen kuva on se, että ongelmat eivät ole yksittäisiä, vaan rakenteellisia

Ylen laaja hoivakotiaineisto viime vuosilta osoittaa, että ongelmat eivät rajoitu yhteen ketjuun, yhteen alueeseen tai yhteen palvelumuotoon. Puutteita on löytynyt

  • yksityisistä hoivakodeista (mm. Yrjö ja Hanna Hoiva, Attendo, Esperi Care)
  • julkisista yksiköistä
  • kotihoidosta
  • turvapalveluista

Yhteistä näille tapauksille on se, että ne eivät ole “huonoja omenoita”. Ne ovat järjestelmän heikkouksia, jotka toistuvat eri puolilla maata

  • henkilöstöpula
  • valvonnan riittämättömyys
  • omavalvonnan epäonnistuminen
  • dokumentoinnin puutteet
  • yövuorojen alimiehitys
  • lääkehoidon virheet
  • rajoitustoimien väärinkäyttö
  • turvahälytysten ohittaminen

Kun ongelmia löytyy näin laajasti, kyse ei ole yksittäisistä päonnistumisista. Kyse on rakenteellisesta kriisistä, joka ei näy tilastoissa.

Länsi‑Uudenmaan Tahti‑raportin numerot ovat hyviä, mutta numerot eivät kerro kaikkea

Maaliskuun 2026 Tahti‑raportti antaa Länsi‑Uudenmaan ikääntyneiden palveluista varsin myönteisen kuvan

  • Odotusaika ympärivuorokautiseen asumiseen on vain 32 vuorokautta
  • Yli 90 vuorokautta odottaneita ei ole lainkaan
  • Seniori-infon takaisinsoitto tavoittaa asiakkaat 91-prosenttisesti
  • Asiakasmäärät asumispalveluissa ovat vakaat
  • Kotihoidon asiakasmäärät ovat hallinnassa

Nämä luvut ovat hyviä ja ne kertovat, että alueella on tehty paljon oikein, mutta Tahti‑raportti on ennen kaikkea määrällinen dokumentti. Se kertoo

  • kuinka monta
  • kuinka nopeasti
  • kuinka usein

Mutta se ei kerro

  • miten turvallista arki on yksiköissä
  • toteutuuko lääkehoito oikein
  • kuinka moni käynti jää tekemättä
  • miten henkilöstö jaksaa
  • miten rajoitustoimia käytetään
  • miten haavoittuvimmat asiakkaat voivat
  • mitä tapahtuu yövuoroissa, joissa on liian vähän työntekijöitä
  • mitä tapahtuu silloin, kun turvahälytys soi eikä kukaan vastaa

Juuri näistä asioista uutiset kertovat ja ne kertovat karua kieltä.

Hyvät numerot voivat luoda liian myönteisen kuvan

Tahti‑raportti on tärkeä työkalu, mutta se voi myös luoda lukijalleen liian optimistisen kuvan tilanteesta. Kun raportti kertoo, että odotusajat ovat lyhyitä ja asiakasmäärät hallinnassa, se antaa vaikutelman, että palvelut toimivat kokonaisuutena hyvin.

Mutta todellisuus on monimutkaisempi.

Hyvät numerot eivät kerro

  • onko yksikössä riittävästi henkilökuntaa
  • onko yövuoroissa turvallista
  • onko asiakkaiden perustarpeet täytetty
  • onko hoito laadukasta
  • onko valvonta riittävää
  • onko henkilöstö kuormittunut äärirajoille

Kun raportti ei kerro näitä asioita, se voi antaa liian myönteisen kuvan ja juuri siksi uutiset laiminlyönneistä ovat niin tärkeitä. Ne muistuttavat, että tilastot eivät näe kaikkea, mutta arki näkee.

Valvonta on edelleen järjestelmän heikoin lenkki

Sekä Ylen että MTV:n uutiset osoittavat, että valvonta ei ole pysynyt arjen perässä

  • tarkastuksia tehdään liian harvoin
  • ne ovat usein ennalta ilmoitettuja
  • omavalvontaan luotetaan liikaa
  • ongelmat huomataan vasta, kun jotain vakavaa tapahtuu

Kun valvonta ei näe arkea, ongelmat eivät näy myöskään raporteissa.

Jos haluamme välttää sen, että seuraava uutinen kertoo uudesta tragediasta, meidän on pohdittava

  • Miten varmistamme, että valvonta näkee arjen, eikä vain raportteja?
  • Miten tuemme henkilöstöä niin, että he voivat tehdä työnsä turvallisesti?
  • Miten varmistamme, että kotihoidon ja hoivakotien asiakkaat eivät jää yksin?
  • Miten rakennamme järjestelmän, jossa laatu ei ole sattumaa vaan seurausta rakenteista?

Hyvinvointiyhteiskuntaa mitataan sillä, miten se kohtelee heikoimpiaan.
Tällä hetkellä Suomi ei läpäise tätä testiä. Mutta se voi, jos vain uskallamme katsoa kokonaiskuvaa, ei vain hyviä numeroita.

Lähteet:

https://yle.fi/a/74-20227880

https://areena.yle.fi/1-76655459

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/epaily-iakas-palvelukodin-asukas-pahoinpidelty-torkeasti-espoossa/9325562

https://yle.fi/a/74-20227520

https://yle.fi/a/3-10618808

https://areena.yle.fi/1-4584916

https://yle.fi/a/74-20226935

https://yle.fi/a/74-20227496

Palvelutuotannon kuukausikatsaus – maaliskuu 2026Download

Rintasyöpäseulonta Suomessa – oma kokemus ja alueelliset erot osallistumisessa

Sain hiljattain kutsun rintasyöpäseulontaan. Otin sen vastaan kiitollisena ja ilman epäröintiä, sillä minulla on aiempaa kokemusta tutkimuksista. Olen käynyt mammografiassa kerran seulontakutsun perusteella ja lisäksi kerran jo ennen varsinaista kutsua, kun rinnastani löydettiin kyhmy. Tilanne oli silloin luonnollisesti huolestuttava, mutta samalla se toi esiin sen, kuinka tärkeää on päästä tutkimuksiin nopeasti ja luottaa toimivaan terveydenhuoltoon.

Siksi nykyinen kutsu tuntuu ennen kaikkea hyvältä ja turvalliselta asialta. Se on muistutus siitä, että seulonnat eivät ole vain rutiinia, vaan mahdollisuus havaita muutokset ajoissa. Aion luonnollisesti noudattaa kutsua.

Seulontojen merkitys Suomessa

Rintasyöpäseulonnat ovat Suomessa maksuttomia ja ne kohdistuvat 50–69-vuotiaisiin naisiin kahden vuoden välein. Tavoitteena on löytää mahdolliset rintasyövät varhaisessa vaiheessa, jolloin hoitoennuste on yleensä parempi.

Osallistumisaktiivisuus on Suomessa kansainvälisesti erittäin korkea ja suurin osa kutsutuista osallistuu seulontoihin.

Alueelliset erot osallistumisessa

Kun tarkastellaan hyvinvointialueita, osallistumisessa näkyy pieniä eroja. Viimeisimpien lukujen mukaan tilanne on esimerkiksi seuraava:

AlueOsallistumisaktiivisuus
Länsi-Uusimaa76,1 %
Helsinki74,3 %
Pirkanmaa83,5 %
Pohjanmaa84,9 %

Eroja on, mutta kaikki alueet sijoittuvat kuitenkin tasolle, jota voi pitää hyvänä myös kansainvälisessä vertailussa.

Miksi alue-erot syntyvät?

Syyt eivät ole yksiselitteisiä, vaan usean tekijän yhdistelmä:

  • suurkaupunkien kiireinen elämäntapa
  • väestön liikkuvuus ja muuttaminen
  • palvelujen hajautuminen ja saavutettavuus
  • kutsujärjestelmän tavoittavuus arjessa
  • väestörakenne ja monimuotoisuus

Tärkeää on kuitenkin huomata, että vaikka erot näkyvät tilastoissa, kaikki alueet ovat edelleen korkealla tasolla.

Pitäisikö seulontoja laajentaa muihin ikäryhmiin?

Tämä on kysymys, joka nousee esiin toistuvasti terveydenhuollon keskusteluissa.

Tällä hetkellä seulonta koskee 50–69-vuotiaita, mutta moni asiantuntija on pohtinut, voisiko ikärajoja laajentaa molempiin suuntiin.

Nuoremmat ikäryhmät (esim. 45–49-vuotiaat):
Rintasyöpää todetaan myös alle 50-vuotiailla, joten varhaisempi aloitus voisi teoriassa löytää tapauksia aikaisemmin. Toisaalta nuoremmilla naisilla rintakudos on usein tiiviimpää, mikä voi vaikeuttaa mammografian tulkintaa ja lisätä jatkotutkimuksia.

Vanhemmat ikäryhmät (yli 69-vuotiaat):
Monet yli 70-vuotiaat ovat nykyään hyväkuntoisia ja aktiivisia, joten seulonnan jatkaminen voisi olla hyödyllistä osalle heistä. Toisaalta iän myötä muut terveysriskit kasvavat, jolloin seulonnan hyötyjä ja haittoja on arvioitava tarkemmin yksilöllisesti.

Oma kokemus ja ajatus

Omalla kohdallani aiempi kokemus kyhmyn tutkimisesta on tehnyt seulonnasta konkreettisen ja ymmärrettävän. Kun tietää, että tutkimuksiin pääsee nopeasti ja että järjestelmä toimii, kutsu ei tunnu velvollisuudelta vaan mahdollisuudelta huolehtia omasta terveydestä.

Seulonta ei poista epävarmuutta kokonaan, mutta se tuo mielenrauhaa. Ja juuri siksi koen tärkeäksi noudattaa kutsua.

Rintasyöpäseulonnat ovat tärkeä osa ennaltaehkäisevää terveydenhuoltoa Suomessa. Järjestelmä toimii ja osallistumisaste on korkealla tasolla kaikilla alueilla, vaikka toki eroja näkyykin.

Omalla kohdallani tämä kutsu on jälleen muistutus siitä, että terveyden seuraaminen ei aina vaadi oireita, vaan joskus riittää, että vastaa kutsuun ja antaa mahdollisuuden tarkistaa, että kaikki on kunnossa.

Lähteet

Lähipalvelut eivät säily itsestään: Karjalohja ja Sammatti näyttävät, mitä paikallinen aloitteellisuus voi parhaimmillaan saada aikaan



Kun sosiaali- ja terveyspalveluita keskitetään, keskustelu pyörii usein numeroissa, tehokkuudessa ja säästöissä. Harvemmin puhutaan siitä, mitä palveluiden katoaminen tarkoittaa ihmisten arjessa, erityisesti haja-asutusalueilla, joissa välimatkat ovat pitkiä ja palvelut monelle elintärkeitä.

Silti juuri näillä alueilla on nähty myös jotain erittäin arvokasta, eli paikallista yhteishenkeä, aloitteellisuutta ja halua löytää ratkaisuja.

Kuten kirjoitin aiemmin Karjalohjan terkan tilanteesta (https://lottapaakkunainen.com/2026/05/21/karjalohjan-terkka-on-oiva-esimerkki-siita-mita-lahipalveluilla-ja-paikallisella-aloitteellisuudella-voidaan-saada-aikaan/?utm_source=chatgpt.com), Karjalohjan terveysaseman lakkauttamisen jälkeen kyläläiset eivät jääneet vain seuraamaan sivusta palveluiden katoamista. Alueelle perustettiin yhdistys, joka ryhtyi aktiivisesti etsimään ratkaisuja ja turvaamaan palveluiden säilymistä paikallisesti.

Karjalohjan esimerkki osoittaa, että ihmiset ovat valmiita tekemään paljon oman kylänsä ja yhteisönsä puolesta silloin, kun lähipalvelut ovat uhattuna.

Samanlaista rohkeaa paikallista toimintaa nähdään nyt myös Sammatissa.

Sammatin terveysasema sulki ovensa huhtikuun lopussa ja samalla myös Husin näytteenottopalvelu oli vaarassa loppua alueelta kokonaan. Tämä olisi tarkoittanut monille ikääntyneille, autottomille ja muuten haavoittuvassa asemassa oleville pitkiä matkoja laboratorioasiointiin Lohjan keskustaan tai Pusulaan.

Tilanteeseen löytyi kuitenkin ratkaisu yhteistyöllä ja paikallisella aktiivisuudella.

Sammatin sivuapteekki ryhtyi yhteistyöhön Husin ja hyvinvointialueen kanssa ja näytteenotto jatkuu 29. toukokuuta alkaen apteekin tiloissa. Kyseessä on tiettävästi ensimmäinen kerta Suomessa, kun julkisen terveydenhuollon näytteenottopalvelu toimii apteekin yhteydessä.

Ratkaisun mahdollisti aktiivinen apteekkari Kaisa Heimala, joka halusi löytää keinon säilyttää asukkaille tärkeä palvelu. Näytteet otetaan entisen pankin holvissa sijaitsevassa tilassa, joka soveltuu toimintaan esimerkiksi äänieristyksen vuoksi.

Tämä ei ole vain yksittäinen käytännön ratkaisu. Tämä on esimerkki siitä, miten paikalliset toimijat voivat yhdessä rakentaa uudenlaisia tapoja tuottaa lähipalveluita silloin, kun perinteiset rakenteet muuttuvat.

Lähipalveluissa ei ole kyse vain rakennuksista tai vastaanottoajoista. Kyse on turvallisuuden tunteesta, saavutettavuudesta ja siitä, että ihmiset saavat tarvitsemansa palvelut ajoissa ja kohtuullisen matkan päästä.

Monelle ikääntyneelle ihmiselle mahdollisuus päästä verikokeisiin omalla kylällä voi ratkaista sen, hakeutuuko hoitoon ajoissa vai jääkö käynti tekemättä pitkän matkan vuoksi.

Karjalohja ja Sammatti näyttävät, että paikallinen yhteisöllisyys ja yhteistyö voivat synnyttää ratkaisuja, joihin suuret järjestelmät eivät yksin aina pysty.

Tämä olisi tärkeää nyt hyvinvointialueilla miettiä  tulevaisuutta ajatellen

Voisimmeko rakentaa lähipalveluita nykyistä enemmän yhteistyössä paikallisten yrittäjien, yhdistysten ja yhteisöjen kanssa?

Uskon, että juuri tällaisia rohkeita paikallisia avauksia tarvitaan tulevaisuudessa yhä enemmän.

https://www.lansi-uusimaa.fi/paikalliset/9468818?utm_source=bluetooth&utm_medium=social

Karjalohjan Terkka on oiva esimerkki siitä, mitä lähipalveluilla ja paikallisella aloitteellisuudella voidaan saada aikaan

Kävimme aluevaltuustoryhmämme kanssa tutustumassa 4.5. avautuneeseen Karjalohjan Terkkaan. Vierailu osoitti konkreettisesti, miten vahva paikallinen toimijuus voi paikata palveluverkon aukkoja tilanteessa, jossa julkinen päätöksenteko on vienyt palveluja pois.

Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen palveluverkkopäätöksessä 11.6.2024 päätettiin Karjalohjan terveysaseman lakkauttamisesta. Keskusta oli ainoa valtuustoryhmä, joka vastusti lakkautusta. Emme olleet mukana neuvottelusovussa, vaan esitimme aluevaltuuston päättävässä kokouksessa vaihtoehtona Karjalohjan terveysasemalle monitoimijamallin kokeilua, jossa palveluja olisi kehitetty yhteistyössä eri toimijoiden kanssa.

Esitys ei kuitenkaan edennyt. Päätöksen jälkeen kyläläiset ja paikalliset toimijat eivät jääneet odottamaan, vaan ryhtyivät itse rakentamaan ratkaisua.

Aktiiviset asukkaat perustivat yhdistyksen alueen elinvoiman vahvistamiseksi, neuvottelivat kaupungin kanssa entisen terveysaseman kiinteistöstä, ostivat rakennuksen ja loivat uuden toimintamallin. Tämän työn tuloksena Karjalohjalla aloitti 4.5. toimintansa ammatinharjoittajalääkäri yhdessä kahden hoitajan kanssa. Lisäksi neuvolan terveydenhoitaja toimii hyvinvointialueen palveluksessa samoissa tiloissa. Toiminta laajenee pian myös hammaslääkäripalveluihin ja jalkahoitajapalveluihin. Tilaa on varattu uusille hyvinvointialan yrittäjille.

Tila tarjoaa mahdollisuuden monitoimijamalliin, jossa julkinen, yksityinen ja kolmas sektori toimivat rinnakkain. Lisää tietoa toiminnasta löytyy osoitteesta terkka.fi.

Vierailulla saimme hyvän esittelyn toiminnasta. Tilat ovat käytännölliset ja hyväkuntoiset ja niitä kehitetään edelleen pienin parannuksin. Keskeistä kuitenkin on, että palvelut ovat jälleen lähellä ja asukkaat ovat tyytyväisiä.

Paikalliset mummot kutovat villasukkia ja pipoja, joita neuvolan asiakkaat voivat ottaa

Keskustelimme myös tutun henkilöstön merkityksestä. Kun asiakkaat ja työntekijät tuntevat toisensa, syntyy jatkuvuutta, luottamusta ja parempaa hoidon laatua. Tämä hyödyttää sekä asukkaita että henkilöstöä, mutta myös hyvinvointialuetta kustannusten näkökulmasta.

Terkan vieressä sijaitsee ikääntyneille suunnattuja asumispalveluja. Ennen Karjalohjan liittämistä Lohjaan yhteistyö asumispalvelujen ja terveysaseman välillä toimi sujuvasti ja lähipalvelut olivat aidosti saavutettavia. Myös Lohjan aikaan palvelut toimivat paikallisesti hyvin.

Olemme ryhmässä usein pohtineet ja tuoneet esille sitä, että miksi toimivia ja kustannustehokkaita yhteistyömalleja ei hyödynnetä laajemmin hyvinvointialueella. Karjalohjan Terkka osoittaa, että vaihtoehtoja on, kun niille vain annetaan mahdollisuus.

Kiitos mahdollisuudesta tutustua toimintaan ja tiloihin. Tästä mallia muillekin.

Synnytys ei ole neutraali päätös

Elokuussa 2024 tein yhdessä toisen äidin kanssa kantelun tasa-arvovaltuutetulle. Syynä oli HUSin päätös lakkauttaa Lohjan sairaalan synnytysosasto osana Uudenmaan synnytyspalvelujen palveluverkkoa.

Kantelun taustalla ei ollut vain huoli omasta kotiseudusta tai yksittäisestä sairaalasta. Taustalla oli perustavanlaatuisempi kysymys: huomioidaanko näin merkittävissä terveydenhuollon päätöksissä tasa-arvo lain edellyttämällä tavalla, vai ohitetaanko se tehokkuus- ja säästöpuheen varjolla?

14.4.2026 sain vastauksen. Ja se kertoo paljon enemmän kuin vain yhdestä synnytysosastosta.

Tasa-arvo ei ole mielipide, vaan lakisääteinen velvoite

Tasa-arvovaltuutetun antama lausunto HUSille (TAS/199/2024) on harvinaisen selkeä. Sen keskeinen johtopäätös on, että HUS ei noudata tasa-arvolain 4 §:n mukaista velvollisuutta edistää sukupuolten tasa-arvoa toiminnassaan.

Tämä velvoite koskee kaikkea viranomaisen toimintaa:

  • palvelujen suunnittelua
  • päätösten valmistelua
  • palveluverkkoja
  • ja myös taloudellisesti vaikeita tilanteita

Kyse ei ole siitä, syrjitäänkö ketään tarkoituksella. Kyse on siitä, että viranomaisen on aktiivisesti arvioitava ja ehkäistävä sellaista päätöksentekoa, joka tosiasiallisesti kohtelee eri sukupuolia eriarvoisesti.

Sukupuolineutraalisuus ei riitä, päinvastoin

Lausunnossa tasa-arvovaltuutettu purkaa HUSin keskeistä perustelua: sukupuolineutraalisuutta.

HUS on korostanut, että terveyspalvelut kohdennetaan lääketieteellisen tarpeen perusteella ja että palvelujärjestelmä on sukupuolineutraali. Tasa-arvovaltuutetun mukaan tämä ei kuitenkaan täytä tasa-arvolain edistämisvelvoitetta. Itse asiassa se voi johtaa päinvastaiseen lopputulokseen.

Näennäisesti neutraali päätös voi olla tosiasiallisesti epätasa-arvoinen, jos:

  • se kohdistuu palveluihin, joita käyttävät lähes yksinomaan naiset tai synnyttävät
  • vaikutuksia ei arvioida erikseen
  • ja seuraukset (kuten pidemmät matkat, lisääntyneet riskit ja kuormitus) kasaantuvat tietylle ryhmälle

Synnytyspalvelut ovat tästä kaikkein ilmeisin esimerkki.

Synnytyspalvelut ovat tasa-arvokysymys

Tasa-arvovaltuutettu toteaa lausunnossaan, että synnytyksiin, naistentauteihin ja lisääntymisterveyteen liittyvät palvelut ovat kiinteästi sukupuoleen liittyviä ja niillä on vahva yhteys naisten perus- ja ihmisoikeuksiin.

Kun synnytysosasto suljetaan:

  • synnytysmatkat pitenevät
  • epävarmuus lisääntyy
  • arjen kuormitus kasvaa erityisesti lapsiperheissä
  • vaikutukset kohdistuvat voimakkaimmin alueille, joilla palvelut jo valmiiksi ovat kauempana

Jos näitä vaikutuksia ei arvioida, päätökset eivät ole tasa-arvolain mukaisia riippumatta siitä, kuinka rationaalisilta ne näyttävät talouden näkökulmasta.

Miksi tasa-arvovaltuutettu ei ottanut kantaa juuri Lohjan päätökseen?

Moni on kysynyt, miksi tasa-arvovaltuutettu ei lausunnossaan suoraan sanonut, että Lohjan synnytysosaston lakkauttaminen on lainvastainen.

Tähän vastaus on toimivaltakysymys, sillä tasa-arvovaltuutettu

  • ei arvioi palveluverkkopäätösten tarkoituksenmukaisuutta
  • ei punnitse yksittäisen sairaalan sulkemista kaikilta oikeudellisilta ja lääketieteellisiltä näkökulmilta

Mutta tämä ei tarkoita, että kantelu olisi hylätty.

Päinvastoin: kantelu johti laajaan ja kriittiseen arvioon HUSin koko päätöksentekomallista ja lopputulos oli se, että HUSin menettely todettiin tasa-arvolain vastaiseksi edistämisvelvoitteen osalta.

Tämä on juridisesti erittäin merkittävä huomio.

Kyse ei ole vain Lohjasta, vaan siitä, miten päätöksiä tehdään

Tasa-arvovaltuutettu toteaa vastauksessaan, että kyse ei ole yksittäistapauksesta. Sama ongelma koskee laajemmin hyvinvointialueita ja niiden tapaa tehdä palveluverkkopäätöksiä.

Lukiessani tasa-arvovaltuutetun vastausta ja lausuntoa, jäi pohtimaan, että kuinka moni muu päätös on tehty ilman sukupuolivaikutusten arviointia? Ja kuka kantaa vastuun niistä seurauksista, jotka näkyvät arjessa vuosien ajan?

Mitä tästä pitäisi oppia?

Lohjan synnytysosaston tapaus osoittaa, että:

  • tasa-arvo ei ole lisänäkökulma, jonka voi ottaa tai jättää ottamatta
  • se ei ole ideologinen mielipide, vaan laki
  • ja sen huomioimatta jättäminen horjuttaa päätöksenteon legitimiteettiä

Hyvinvointialueilla ja HUSissa on syytä pysähtyä kysymään:

  • arvioidaanko päätösten vaikutukset ennakolta?
  • nähdäänkö ihmiset numeroiden takana?
  • ja onko tasa-arvo rakennettu osaksi päätöksenteon rakenteita vai sysätty sivuun?

Kun tein kantelun elokuussa 2024, en tiennyt, mihin se johtaisi. Nyt tiedän ainakin tämän: se paljasti rakenteellisen ongelman, joka koskee meitä kaikkia, erityisesti perheitä ja naisia Uudellamaalla.

Tasa-arvo ei ole hidaste hyvälle päätöksenteolle.
Se on sen mittari.

Voit lukea tasa-arvovaltuutetun lausunnon täältä:

Lausunto TAS_199_2024Download

Hyvinvointivaltiota ei pelasteta leikkaamalla

Helsingin Sanomat julkaisi hiljattain mielipidekirjoituksen, jossa nostetaan esiin huolestuttava kehityssuunta: Suomi ei ole pelkästään talouden tarkkailussa, myös sosiaalinen kehitys on joutunut tarkkailuluokalle. Mielipidekirjoituksen linkki

Taustalla ovat täyttämättömät hoitotarpeet, lapsiperheköyhyyden kasvu ja palveluiden heikkeneminen, eli juuri ne asiat, joiden pitäisi olla hyvinvointivaltion ytimessä.

Tämä ei ole vain talouskysymys, vaan suunnanmuutos

Suomessa on totuttu ajattelemaan, että talous ja hyvinvointi kulkevat käsi kädessä, mutta nyt tämä yhteys on katkeamassa.

Kun:

  • lapsiperheköyhyys kasvaa
  • mielenterveyspalvelut eivät riitä
  • hoitoon ei pääse ajoissa

kyse ei ole enää yksittäisistä ongelmista.
Kyse on siitä, että järjestelmä ei enää toimi kuten sen pitäisi.

Ja silti hallituksen, eli kokoomuksen, perussuomalaisten, rkp:n ja kd:n vastaus on sama: leikataan lisää.

Olen sanonut, kuten moni muukin samaa, mitä HS:n mielipidekirjoituksessa asiantuntijat nostavat esiin selvästi:
lyhytnäköiset leikkaukset lapsilta ja nuorilta eivät vahvista taloutta, vaan ne lisäävät pahoinvointia ja kasvattavat kustannuksia pitkällä aikavälillä.

Tämä ei ole vain mielipide. Tämä on tutkimukseen ja kentän kokemukseen perustuva havainto.

Ja silti tätä viestiä ei kuulla riittävästi päätöksenteossa. Tämä hallitus ei sitä ole tehnyt, eikä tee.

Näen tämän työssäni joka päivä

Työskentelen lasten, nuorten ja perheiden parissa sosiaali- ja terveyspalveluissa.

Näen konkreettisesti, mitä tapahtuu, kun:

  • apu tulee liian myöhään
  • palvelut eivät vastaa tarpeeseen
  • ennaltaehkäisyyn ei panosteta

Ongelmat kasaantuvat.
Ja jokainen viivästys tekee ratkaisusta kalliimman sekä ihmiselle että yhteiskunnalle. Ja tästä maksetaan kauan.

Sama ilmiö näkyy koko palvelujärjestelmässä.

Me tiedämme jo, mitä pitäisi tehdä

Keskustelu ei kaadu tiedon puutteeseen.
Se kaatuu siihen, mitä päätetään tehdä.

Tutkittu tieto ja käytännön kokemus osoittavat selvästi:

  • ennaltaehkäisy toimii
  • varhainen puuttuminen vähentää raskaiden palveluiden tarvetta
  • oikea-aikainen mielenterveyden tuki katkaisee ongelmien kasautumisen

Silti juuri näistä palveluista säästetään.

Tämä on ristiriita, johon meillä ei olisi varaa.

Mielenterveyspalveluiden saatavuus on avainkysymys

Erityisen huolestuttavaa on mielenterveyspalveluiden saatavuus.

Kun:

  • lapsi tai nuori joutuu odottamaan apua kuukausia
  • perhe ei saa tukea ajoissa
  • kynnykset palveluihin ovat liian korkeita

ongelmat eivät pysy ennallaan. Ne pahenevat.

Varhainen tuki ei ole vain inhimillisesti oikein, vaan myös taloudellisesti järkevää.

Jokainen ajoissa annettu apu:

  • vähentää erikoissairaanhoidon tarvetta
  • ehkäisee syrjäytymistä
  • tukee koulunkäyntiä ja toimintakykyä
  • vahvistaa koko perheen hyvinvointia

Leikkauspolitiikka ei ole pakko. Se on poliittinen valinta.

Valinta, jossa:

  • lyhyen aikavälin säästöt ohittavat pitkän aikavälin hyödyt
  • ennaltaehkäisy jää jalkoihin
  • ja kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevat maksavat suurimman hinnan

Hyvinvointivaltion lupaus on pidettävä

Hyvinvointivaltion ydin on ollut lupaus siitä, että apua saa silloin kun sitä tarvitsee.

Jos lapsi ei saa tukea ajoissa,
jos nuori jää mielenterveysjonoon,
jos perhe jää yksin,

tämä lupaus ei toteudu.

Ja kun lupaus murtuu, murenee myös luottamus.

Me emme tarvitse lisää leikkauslistoja.
Me tarvitsemme parempia valintoja.

Tarvitsemme politiikkaa, joka:

  • panostaa ennaltaehkäisyyn
  • vahvistaa perheiden tukea
  • turvaa mielenterveyspalveluiden saatavuuden
  • ja hyödyntää asiantuntijatietoa aidosti

Kysymys ei ole siitä, onko meillä varaa.
Kysymys on siitä, mihin me päätämme panostaa.

Hyvinvointivaltiota ei pelasteta leikkaamalla.
Se pelastetaan pitämällä kiinni siitä, mikä siinä on kaikkein tärkeintä: ihmisistä.

Ajatus vielä lopuksi

Suomi ei ole köyhä maa.
Mutta se voi olla maa, joka tekee köyhiä päätöksiä.

Meillä on tieto.
Meillä on keinot.
Meillä on vaihtoehdot.

Kysymys on siitä, käytämmekö niitä.

Hyvinvointivaltiota ei pelasteta leikkaamalla.
Se pelastetaan pitämällä kiinni siitä, miksi se alun perin rakennettiin.