Kirjoitin kansanedustaja Hanna-Leena Mattilan ja europarlamentaarikko Sirpa Pietikäisen kanssa mielipidekirjoituksen ikääntyneiden vajaaravitsemuksesta.
Riittävä ravinnon määrä tukee ikäihmisen painon säilyttämistä ja terveyttä sekä tuo säästöjä
Tuoreen, yli 16 000 tervettä yli 70-vuotiasta tarkastelleen tutkimuksen mukaan painonlasku on ikäihmisillä, erityisesti miehillä, itsenäinen kuolleisuutta lisäävä tekijä.
Painonlaskua tulisi seurata ja siihen puuttua nykyistä herkemmin.
Säännölliset ikäihmisten terveystarkastukset ovat tarpeen, jotta voidaan havaita toimintakykyä heikentävät sairaudet ajoissa sekä punnita ja seuloa vajaaravitsemusta tehokkaasti ja yhteiskunnan resursseja säästävästi.
Terveystarkastukset mahdollistavat myös jokaiselle ikäihmiselle yhtäläiset oikeudet terveyteen taloudellisesta tai sosiaalisesta taustasta huolimatta.
Esimerkiksi etenevät muistisairaudet, kuten Alzheimerin tauti, tai tyypin 2 diabetes on tarkastusten kautta mahdollista havaita varhemmin, jolloin sairauden etenemiseen voidaan puuttua tehokkaammin.
Vajaaravitsemuksen ja sen riskin tunnistaminen on tärkeää, sillä vajaaravitsemus altistaa infektioille, haurastumiselle, kaatumisille, luunmurtumiselle, hitaammalle toipumiselle sekä kuolemalle.
Näin se heikentää ikäihmisen elämänlaatua ja kuormittaa terveydenhuoltoa sairaalahoitopäivien ja lääkärikäyntien sekä lääkitysten kasvavan tarpeen myötä.
Vajaaravitsemuksen seulonta tulee ottaa aktiivisesti hyvinvointialueilla käyttöön ikäluokkatarkistuksissa.
Kun vajaaravitsemus tai sen riski havaitaan, on tärkeää, että riittävään energian ja proteiinin saantiin kiinnitetään huomiota.
Ruokavaliota voidaan täydentää myös energia- ja proteiinipitoisilla kliinisillä täydennysravintojuomilla, jotka yhdessä säännöllisen lihaskuntoharjoittelun kanssa tukevat toimintakyvyn säilymistä sekä itsenäistä elämää ja laajempaa elinpiiriä.
Tällä hetkellä kliinisten täydennysravintojuomien KELA-korvattavuus on rajallinen, joten se tulisi lainsäädännössä laajentaa kattamaan myös vajaaravitsemus ikääntyessä.
Suomalaisen katsauksen mukaan kliinisten täydennysravintovalmisteiden käytöllä voitaisiin aikaansaada jopa 600 miljoonan euron vuosittainen säästö terveydenhuollon kustannuksiin. Asia on ikäihmisen elämänlaadulle ja hyvinvoinnille, mutta myös yhteiskunnalle merkittävä.
Puheiden aika on ohi – nyt on aika toimia tilanteen muuttamiseksi.
Lotta Paakkunainen
Lohjan kaupunginvaltuutettu, Lohjan kaupunginhallituksen varajäsen, Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen varavaltuutettu (keskusta)
Olen saanut kunnallisessa päätöksenteossa tehdä töitä upeiden ihmisten kanssa. Uusien päättäjien, kokemattomien sekä konkareiden kanssa. Olen oppinut paljon ja opin kokoajan lisää.
Ihailen monia heistä, arvostan heidän tekemäänsä työtä ja heidän antamaansa panosta meidän kaikkien hyväksi.
Tapasin Inkeri Kankaan perusturvalautakunnan kokouksessa tammikuussa 2013, Nummi-Pusulan kunnan yhdistyessä Lohjan kaupunkiin. Yhdistymisen jälkeen Nummi-Pusulan edustajana istuin lautakunnan pöytään ummikkona ja innokkaana antamaan oman panokseni kehittyvän kaupunkini asukkaiden hyväksi. Inkeri oli heti työskentelyn alussa vahva ammattitaidossaan ja asiantuntemuksessaan. Hänellä oli vahva käsitys siitä, mihin suuntaan perusterveydenhuoltoa pitää kehittää. Hänen mielestään Lohjaa tulee kehittää asukkaiden tarpeiden mukaisesti ottaen huomioon taloudelliset, ympäristölliset ja kulttuurilliset vaikutukset. Inkeri sanoi aina, että ikääntyneet ovat tulevaisuuden voimavara. Heidän elämänkokemuksensa ja tietotaitonsa tulee hyödyntää kehitettäessä Lohjaa tulevaisuuden tarpeisiin.
Inkeri sanoi jo tuolloin, että omaishoidon sijaishoitopaikkoja tulee olla riittävästi. Niissä tulee olla toimintakykyä ja kuntoutumista tukeva hoito, jotta omaishoitajat voivat pitää lakisääteiset vapaansa.
Olen kiitollinen, että Inkeri on halunnut jakaa minulle tietotaitoaan ja asiantuntemustaan.
Inkeri on nyt hyvin ansaitulla eläkkeellä, lukuisten valtuustokausien jälkeen.
Presidentti Niinistö sanoi puheessaan eduskunnan vaalikauden päättäjäisissä, ettei yksin, kaksin, tuskin kolmisinkaan muodosteta tarvittavaa, vahvaa hallitusta. Haluan lisätä tähän, että kukaan ei pärjää yksin, tai tee menestystään yksin.
Kampanjointi on hektistä, välillä raskasta, toisinaan yksinäistä, toisinaan yhdessä porukalla iloista tekemistä. Kampanjointi on myös taloudellisesti vaativaa. Pelkkä ehdokasmaksu voi olla hyvinkin korkea. Olen nyt tilanteessa, joka on minulle vaikea ja vieras. Olen siinä mielessä kai aivan tyypillinen suomalainen, että teen yksin, pärjään yksin, enkä pyydä apua. En. Kuulostaako tutulta?
Pystyisitkö sinä tukemaan pyrkiessäni meille töihin Eduskuntaan?
Kampanjaa voi tukea taloudellisesti:
Lotta Paakkunaisen vaalitili
FI90 5780 3820 2024 70
Ehdokkailla on hyvin erilaiset lähtökohdat kampanjan käymiseen ja tekemiseen. Toiset ovat lomalla työstään, toisilla on hurjia summia takanaan ja toisilla nimeä entuudestaan.
Itse en pysty ottamaan lomaa, jotta täysipäiväisesti voisi kampanjoida, vaan lyhyillä yöunilla mennään. Toisaalta se on hyvää treeniä eduskuntatyötä varten, jospa sinne asti pääsisi.
Kampanjoidessani joka tasolla olen täysin oman mukavuusalueeni ulkopuolella, silti olen oppinut hyvin paljon niin itsestäni kuin
Olen oppinut paljon kanssaehdokkailta, ihaillen kampanjointitaitoja, asiaosaamista ja jaksamista. Olen oppinut hyvin paljon myös toreilla ja tapahtumissa tapaamiltani ihmisiltä. Jokaisesta opista olen kiitollinen.
Olen kiitollinen kaikista viesteistä, kannustavista puheluista ja keskusteluista joita olen saanut nyt kampanjoinnin aikana.
Ehdin vielä kiertämäänkin, tule mukaan!
Perjantaina tupaillassa Hyvinkäällä
lauantaina vaalitorilla Lohjalla, Kirkkonummella sekä Espoossa
Sen suurin anti oli, että ennakoivasti ikääntyvän väestön terveyteen, riittävään ravitsemukseen, säännölliseen liikuntaan, merkityksellisyyden kokemiseen ja riittävään uneen vaikuttamalla voidaan saada lisää terveitä elinvuosia, merkittäviä kustannussäästöjä ja vähentää terveydenhuollon kuormitusta.
Tämän lisäksi on tärkeää huolehtia resursseista hoivassa ja terveydenhuollossa uusilla hyvinvointialueilla sekä varmistaa koulutus kaikille ikäihmisiä työssään kohtaaville terveydenhuollon ja hoivan ammattilaisille, ml. kotihoidon ja suunterveyden ammattilaiset.
Ikäihmiset tarvitsevat säännöllisiä terveystarkastuksia sisältäen punnituksen ja ali/virheravitsemuksen seulonnan sekä tarvittaessa niihin nopeasti puuttumisen.
Näiden tarkastusten tulisi johtaa siihen, että jokaisella on yhtäläinen oikeus terveyteen taloudellisesta tai sosiaalisesta taustasta huolimatta. Tällöin myös monien sairauksien riskitekijöihin voidaan puuttua varhemmin ja jos oireita ilmenee, voidaan sairaus, esim. etenevät muistisairaudet kuten Alzheimerin tauti tai tyypin 2 diabetes, myös diagnosoida aikaisemmin, jolloin niiden etenemistä voidaan hidastaa tai niihin liittyviä muita sairauksia ehkäistä.
Ali/virheravitsemus on merkityksellinen ikäihmiselle monin tavoin altistaen kaatumisille, infektioille, haurastumiselle ja luunmurtumille sekä heikommalle toipumiselle lisäten samalla mm. sairaalahoitopäivien ja terveydenhuollon käytön määrää ja lääkitysten tarvetta.
Esimerkiksi iäkkäiden vajaaravitsemukseen käytettäville täydennysravintojuomille tulisi olla saatavilla laajempi KELA-korvattavuus ja jatkuvat lääkitykset tulisi tarkistaa säännöllisesti. Liikunnan harrastaminen yhdessä energia- ja proteiinipitoiseen ravinnon kanssa tukee lihaskuntoa ja siten itsenäistä elämää omassa kodissa. Tällä on valtava merkitys henkilön elämänlaadulle, mutta myös yhteiskunnalle.
Näistä tärkeistä asioista on puhuttu Suomessa liian pitkään. Nyt on aika toimia, jotta tilanne muuttuu. Toivottavasti emme enää 10 vuoden jälkeen edelleen keskustele aliravituista ja ylilääkityistä ikäihmisistä.
Lotta Paakkunainen Lohjan kaupunginvaltuutettu, Lohjan kaupunginhallituksen varajäsen, Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen varavaltuutettu (kesk.)
Sirpa Pietikäinen Europarlamentaarikko (kok.)
Hanna-Leena Mattila Kansanedustaja, sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsen (kesk.)
Vuoden vaihtuessa on hyvä katsoa taakse, pohtia mitä oppeja päättynyt vuosi toi mukanaan.
Vuosi 2022 oli poliittisesti aktiivinen ja todella kiireinen. Minut valittiin kunnallisjärjestön johtoon ja olin kiitollinen luottamuksesta. Tiesin, että helppoa ei tule olemaan, mutta uskoin yhteiseen tekemiseen.
Tein elokuussa 2021 valtuustoaloitteen vajaaravitsemuksen seulonnasta ja ravitsemushoidon sisällyttämisestä ikääntyneiden terveydenhuollon hoitopolkuun. Tammikuun 2022 valtuustokokouksessa se saatettiin loppuun merkittävillä toimenpiteillä. Vajaaravitsemusta on edullisempaa ehkäistä kuin korjata. Sen ehkäisyä, varhaista tunnistamista ja hoitoa hyödynnetään riittämättömästi kliinisessä työssä. Vajaaravitsemus on riippumaton riski- ja kustannustekijä, jolla on tutkimuksissa osoitettu olevan vaikutuksia sairastavuuteen ja kuolleisuuteen. Sairastavuus näkyy lisääntyneinä infektioina ja haavojen parantumisen hidastumisena, leikkauskomplikaatioina sekä pitkittyneenä toipumisena. Nämä kaikki lisäävät potilaan hoitoisuutta, pidentävät sairaalajaksoa sekä lisäävät pysyvän laitoshoidon riskiä. Lopputuloksena ovat kustannusten lisääntyminen ja potilaan elämänlaadun heikkeneminen.
Lohjalla tekemäni aloite Ikääntyneiden vajaaravitsemuksen seurannan ottamiseksi osaksi hoitopolkua on jälleen ottanut ison askeleen kohti toteutumistaan suuremminkin, eli koko Länsi-Uudenmaan hyvinvointialuetta, Espoon hyvinvoinnin ja terveyden lautakunnan käsiteltyä asiaa 15.2.2022.
Vajaaravitsemusaloitteeni on vienyt minut myös puhumaan kansallisessa tilaisuudessa. Helsingissä järjestettiin 21.11. Suomalaisten terveempi ikääntyminen -tilaisuus, jossa oli mukana ravitsemusterapian, geriatrian ja muistisairauksien professorit, tiedemaailmassa ansioituneita asiantuntijoita sekä asiantuntija- ja potilasjärjestöjä. Kuulijoina oli poliitikkoja, hyvinvointialueiden ja yliopistosairaaloiden johtajia sekä toimittajia. Tekemästäni Lohjan ikäihmisten vajaaravitsemusaloitteesta lähtenyt Lohjan, Espoon ja Inkoon hankeyhteistyö vajaaravitsemuksen seulonnan ja hoidon ottamisesta hoitopolkuun yhteistyössä Valtion ravitsemusneuvottelukunnan Ikääntyneiden ruokasuosituksen jalkauttamisen kanssa sai monia kysymyksiä sekä kehuja nopeasta ja tehokkaasta etenemisestä. Lohja näkyi edelläkävijänä. https://lottapaakkunainen.com/2022/12/10/lohjan-ikaantyneiden-vajaaravitsemusaloite-esilla-kansallisesti/
Aluevaalit
Vuoden alussa käytiin historialliset aluevaalit ja äänimääräni riitti ensimmäiselle varavaltuutetun sijalle. Paikkaneuvotteluissa keskusta sai kaksi lautakuntapaikkaa, toinen tarkastuslautakuntaan ja toinen tulevaisuus- ja kehittämislautakuntaan, johon minä sain luottamuspaikan. Aluevaltuustoryhmässämme toimin sihteerinä ja varavaltuutettuna olen aluevaltuustokokouksissa ollut todella monessa mukana varsinaisen valtuutetun ollessa estyneenä.
Olen ottanut vuoden aikana kantaa moneen asiaan, kuten kiusaamiseen ja lasten ja nuorten psykiatrisen hoidon tilaan. Nuoria on psykiatrisessa jonossa enemmän kuin koskaan. Nuorisopsykiatrian poliklinikoiden viesti on karu: potilaita on paljon, ja määrä vain kasvaa.
Venäjän raaka ja laiton hyökkäyssota Ukrainaan on vaikuttanut suuresti meihin kaikkiin. Toimin Lohjalla lapsiystävällinen kunta-koordinaatiotyöryhmässä ja sitä kautta saatua tietoa pyrin aina välittämään eteenpäin. Työ ryhmässä on tärkeää kehitystyötä kaupungissa, mutta sitä kautta saa myös paljon muutakin. Kuten esimerkiksi tukea ja neuvoja kuinka puhua sotatilanteesta lasten kanssa.
Toimin vanhusneuvostossa kaupunginhallituksen edustajana ja vuoden aikana käydyissä kokouksissa oli hyvin mielenkiintoisia asioita ja keskustelu on yleensä kovin vilkasta.
Ilmastowebinaari lohjalaisille lapsille ja nuorille järjestettiin 11.3 ja voi että mikä tilaisuus se olikaan!
Tilaisuuden idea lähti Mäntynummen yhtenäiskoululta, apulaisrehtorin, biologian ja maantiedon lehtorin sekä oppilaskunnan ideariihestä. Koulun oli tarkoitus järjestää oppilailleen ilmastoseminaari, mutta he joutuivat ikävä kyllä perumaan tilaisuuden.
Oppilaskunta oli tehnyt paljon töitä tilaisuuden hyväksi ja olivat järjestäneet jo upeat asiantuntijat luennoimaan ja olisi ollut todella harmi, jos se kaikki upea työ olisi mennyt hukkaan. Olin ajatellut, että oma panokseni olisi ollut vain upean idean siirtäminen kaupungin haltuun, mutta pääsin mukaan juontamaan ja sainpa pari kysymystäkin esittää.
Keskustan uuden puoluevaltuuston ensimmäinen kokous oli marraskuun viimeisenä viikonloppuna Kuopiossa. Olin ensimmäisen kerran vastavalittuna puoluevaltuutettuna mukana ja kokemus oli oikein hyvä. Kokouksessa tapasi tuttuja, tutustui moneen uuteen ja opin paljon uutta, sain uusia näkökulmia myös. Kuulun puoluevaltuuston yleis- ja ajankohtaisvaliokuntaan, jossa pureudutaan ajankohtaisiin asioihin ja valiokunnassa käsittelimme keskustan sosiaali ja terveyslinjausta siihen valitun työryhmän työn perusteella. Sosiaali- ja terveyslinjaus on hyvin valmisteltu ja se on erinomainen. Toki mielestäni siinä oli muutamia puutteita, mutta toin ne yleis- ja ajankohtaisvaliokunnassa esille ja esittämäni lisäykset hyväksyttiin yksimielisesti niin valiokunnassa kuin myös puoluevaltuustossa.
Toki vuosi kaiken politiikan keskellä on ollut myös teinien ja lasten kasvukipuja, irtautumisia, erittäin voimakkaitakin irtautumisia, joissa oma vanhemmuus on ollut puntarissa ja koetuksella kovastikin. Välillä tuntuu, että kukaan ei kuule, mistään ei saa tukea, kukaan ei ymmärrä, mitä tukea tarvitaan ja lähetteet hylätään näkemättä lasta, lausuen aivan käsittämättömiä korulauseita, joilla piilotetaan se, että resurssit eivät riitä auttamaan kaikkia, että ennaltaehkäisyyn ei pystytä panostamaan. Oma venyminen on tuolloin kovimmillaan ja itsekin erityistarpeisena on toisinaan hankalaa ymmärtää ja toimia sen mukaan.
Vuoden aikana tapahtuneista muutoksista, luottamustehtävien määrästä ja siitä syystä, että halusin perheellenkin jäävän aikaa, päätin luopua kunnallisjärjestön puheenjohtajuudesta. Kun vastaanotan tehtävän, haluan tehdä sen kunnolla ja syventyä. Koin, että kunnallisjärjestö ansaitsee puheenjohtajan, joka pystyy keskittymään tehtävään kunnolla. Uudeksi puheenjohtajaksi valittiin Kirsi Ferin. Uskon hänen ottavan tehtävän haltuun ja tuovan uutta virtaa kunnallisjärjestöön.
Syksyn kova vauhti toi joulun ja vuodenvaihteen nopeasti eteen, ihan huomaamatta jälleen. Joulu oli rauhaisa, ihanan lämminhenkinen ja ilon täyteinen. Toki yksi lapsista oli hyvin tunteellinen lahjojen avaamisen jälkeen, ei pettymyksestä, vaan siksi, että joutuu odottamaan taas vuoden jännitystä, pakettien avaamista ja joulukuusen koristelua.
Vuodenvaihde tuo minulla myös surun pintaan, sillä esikoiseni menehtyi 1.1.2001. Siitä siis on jo aikaa, mutta suru ei väisty. Se muuttuu, mutta ei poistu.
Pyryn menehdyttyä suru oli fyysistä kipua ja sanonta tyhjästä sylistä oli todellinen. Tyhjä syli ei ole vain sanonta, vaan sekin tuntuu fyysisenä kipuna ja sylissä olevan vauvan painon puutteena. Sen tosissaan tuntee. Ja se murskaa alleen.
Vuodenvaihde tuo nykyään myös tyhjyyttä, sillä vuodenvaihtuessa soitin aina isälleni ensimmäisenä uuden vuoden toivotukset, nyt oli kuudes vuodenvaihde, kun sitä en voinut tehdä.
Vaikka vuodenvaihde nostaa aina hieman surumielisyyttä omassa sydämessäni, pitää kuitenkin ilo, rakkaus ja myönteisyys pintansa ja nousee päällimmäiseksi. Minulla on neljä upeaa, eläväistä sähikäistä ihmistainta, joiden puolesta teen kaikkeni.
Joten vuosi 2023, anna tulla vaan! Olen suhteellisen valmis.
Lotta Paakkunainen 