Keskustan Länsi-Uudenmaan aluevaltuustoryhmän vierailu Espoon perhekeskukseen ja Etelä-Lohjan aluetoimikunnan kuntalaistilaisuuteen: Haasteita ja ratkaisuja

Keskustan Länsi-Uudenmaan aluevaltuustoryhmä vieraili Espoon perhekeskuksessa ja osallistui Etelä-Lohjan aluetoimikunnan avoimeen kuntalaistilaisuuteen. Molemmat vierailut olivat erittäin odotettuja ja tarjosivat arvokasta tietoa alueen sosiaalipalvelujen tilanteesta ja haasteista.

Espoon perhekeskus: Lastensuojelun ja perhepalveluiden tilanne

Espoon perhekeskuksessa meitä oli vastaanottamassa useita johtavia viranhaltijoita, jotka kertoivat ajankohtaisesta tilanteesta lastensuojelussa, perhesosiaalityössä ja opiskeluhuollossa. Yksi merkittävimmistä huolenaiheista oli lastensuojelupalvelujen kasvava tarve, jota ei valitettavasti ole pystytty vastaamaan samalla tahdilla työntekijöiden määrän osalta. Rekrytointihaasteet ovat olleet merkittäviä ja osaajien löytäminen on edelleen vaikeaa.

Työntekijät toivat esille, että vanhempien vastuuta lasten kasvatuksessa tulisi korostaa ja vaatia enemmän. Esimerkiksi, jos lapsi ei osallistu opetukseen tai ei tule kouluun, vanhemmilla tulisi olla suurempi vastuu. Lisäksi matalan kynnyksen työn lisääminen on tärkeää, jotta tukea ja apua voidaan tarjota lasten arjessa, heidän omassa ympäristössään. Harrastusmahdollisuuksia tulisi myös olla saatavilla kaikille lapsille, mikä osaltaan ehkäisisi vakavampien ongelmien, kuten väkivaltaisuuden ja jengiytymisen, kehittymistä.

Lastensuojelun työntekijät ovat huolissaan siitä, että vanhemmat ulkoistavat kasvatuksen viranomaisille. He haluaisivat nähdä peruspalveluiden toimivan niin hyvin, että kaikkia asioita ei tarvitsisi käsitellä lastensuojeluilmoitusten kautta. Lisäksi byrokratian tarpeellisuutta tulisi tarkastella kriittisesti, jotta työntekijät voisivat keskittyä olennaiseen.

Etelä-Lohjan aluetoimikunta: Palveluverkoston haasteet ja kehittämismahdollisuudet

Etelä-Lohjan aluetoimikunnan avoimessa kuntalaistilaisuudessa keskustelu keskittyi palvelujen verkoston suunnitelmiin ja lakkautusuhkiin. Liikkuvat palvelut herättivät paljon pohdintaa, samoin kuin asukkaiden ja työntekijöiden kuulemisen näennäisyys. Tilaisuuden osallistujat pohtivat, miksi työntekijöiden näkemyksiä ei kuulla tarpeeksi ja miksi hyviä käytänteitä ei oteta käyttöön laajemmin.

Monet työntekijät kokivat, että heidän mielipiteitään ja kokemuksiaan ei kuulla riittävästi palvelujen suunnittelussa ja toteutuksessa. He toivoivat, että heidän asiantuntemustaan hyödynnettäisiin enemmän, jotta palvelut voisivat toimia paremmin ja vastata paremmin asukkaiden tarpeisiin. Hyviä käytänteitä on jo olemassa, mutta niiden laajempaa käyttöönottoa tulisi edistää.

Vierailut Espoon perhekeskukseen ja Etelä-Lohjan aluetoimikunnan tilaisuuteen osoittivat selvästi, että sosiaalipalveluilla on monia haasteita, mutta myös paljon potentiaalia parantaa tilannetta. On tärkeää kuunnella sekä työntekijöiden että asukkaiden näkemyksiä ja ottaa ne huomioon palvelujen kehittämisessä. Keskustalaiset aluevaltuutetut ovat sitoutuneet työskentelemään näiden tavoitteiden eteen ja tukemaan sellaisia ratkaisuja, jotka parantavat palvelujen laatua ja saavutettavuutta kaikille

Iltarusko: Erinomaista hoitoa, jota uhkaa hyvinvointialueen tehoton byrokratia

Länsi-Uudenmaan aluevaltuustoryhmän vierailu Pusulan asumispalveluyksikkö Iltaruskoon paljasti vaikuttavan esimerkin laadukkaasta hoivasta. Henkilökunnan ammattitaito, viihtyisät tilat ja lämminhenkinen ilmapiiri vakuuttivat kävijät.

Valitettavasti Iltaruskon tulevaisuus on epävarma byrokratian varjostamana. Yksikön potentiaalia ei hyödynnetä täysimääräisesti, sillä asukasprofiilin muutokset ja hyvinvointialueen tehottomat päätökset ovat johtaneet siihen, että vain 25 paikkaa 45:stä on käytössä. Nämä muutokset on tehty viranhaltijapäätöksillä ja herää kysymys, onko näillä muutoksilla jokin ikävämpikin tarkoitus?

Ammattitaitoinen henkilökunta kohtaa haasteita:

  • Kaikilla hoitajilla on pätevyys lääkkeiden antamiseen ja suonensisäisiin hoitoihin, mutta LiiSa-palvelun käyttö lääkehoidoissa lisää kustannuksia ja vaikeuttaa hoitoa.
  • Aiemmin terveysaseman lääkäri teki hoitokierroksia ja totesi kuolleet Iltaruskon tiloissa. Nyt tämä käytäntö on poistunut, mikä lisää työtä ja kuluja.
  • Henkilökunnan työvaatteista aiheutui aiemmin pientä säästöä, kun he huolehtivat niistä itse. Pakollinen pesulapalvelu on kuitenkin nostanut kuluja 30 000 eurolla vuodessa.

Henkilöstö ja tilat riittäisivät useammalle asukkaalle:

  • Iltaruskossa on tilaa ja osaamista jopa 45 asukkaalle, mutta asukasprofiilin rajoitukset estävät tämän.
  • Lyhytaikaisten hoitopaikkojen vähentäminen on heikentänyt yksikön tehokkuutta.
  • Henkilökunta on sitoutunutta ja osaavaa, ja suurin osa tekee osittaista työaikaa. Heillä on vahva kytkös alueeseen ja haluavat työskennellä Iltaruskossa.
  • Rekryhaasteita ei ole.

Byrokratia uhkaa laatua:

  • Iltaruskon kyky tarjota laadukasta ja tehokasta hoivaa on heikentynyt hyvinvointialueen tehottomien päätösten ja byrokratian takia.
  • LiiSa-palvelun käyttö lääkehoidoissa ja pakollinen pesulapalvelu ovat turhia lisäkuluja.
  • Asukasprofiilin rajoitukset ja lyhytaikaisten hoitopaikkojen vähentäminen estävät Iltaruskoa toimimasta täydellä kapasiteetilla.

Onko tulevaisuus uhattuna?

Iltaruskon tarina herättää huolta byrokratian vaikutuksesta laadukkaaseen hoivaan. Yksikön potentiaalia ei hyödynnetä ja tulevaisuus näyttää epävarmalta. Onko mahdollista, että tehokkaampi ja ihmiskeskeisempi lähestymistapa voisi pelastaa Iltaruskon ja varmistaa laadukkaan hoivan saatavuuden kaikille sitä tarvitseville?

Iltaruskon tarina on esimerkki siitä, miten byrokratia voi uhmata laadukasta hoivaa. Meidän on vaadittava parempaa ja läpinäkyvämpää päätöksentekoa sekä ihmiskeskeisempää lähestymistapaa, jotta Iltaruskon kaltaiset yksiköt voivat kukoistaa ja tarjota parasta mahdollista hoitoa vanhuksillemme.

Samalla vierailulla osallistuimme Pusulan eläkeläisten avoimeen kokoukseen, jossa saimme olla kuulemassa eläkeläisten huolia hyvinvointialueen palvelujen verkon suunnitelmista sekä ikääntyneiden palveluista.

Länsi-Uusimaan Kirjoittajavieras 23.4.2024: Unohdettu tulevaisuus – taas?

Muistammeko, kuinka 1990-luvun lama jätti jälkensä nuoriin sukupolviin, mietin Länsi-Uusimaan Kirjoittajavieras-kolumnissani tällä kertaa. Minua, kuten montaa muutakin on järkyttänyt Orpo-Purran hallituksen leikkauslistat, joissa lapsiin ja nuoriin ja heikompiin kohdistuu kovimmat leikkaukset. Ns säästölistat tulevat tuomaan kovia kustannuksia, eikä edes kovian kauas tulevaisuuteen tarvitse katsoa, kun näemme romahduksen lasten nuorten ja perheiden hyvinvoinnissa ja sitä kautta kustannuksissa sosiaali- ja terveydenhuollossa sekä romahtaneina työntekijälukuina ja verotuloina. Mutta eipä sitä ymmärretä, koska on ”pakko”.

Unohdettu tulevaisuus – taas?

1990-luvun laman varjo lankeaa tuleville sukupolville. Lasten ja nuorten hyvinvointi on kiistatta jokaisen yhteiskunnan perusta. He ovat tulevaisuutemme siemen, joka ansaitsee kaiken mahdollisen vaalimisen ja suojan. Vantaan kouluampumisen traagiset tapahtumat paljastivat järjestelmän murtumat ja pakottivat meidät kysymään: Olemmeko tehneet tarpeeksi?

Pääministeri Orpo ja muut ministerit ilmaisivat järkytyksensä ja lupasivat panostaa lapsiin. Mutta sanat eivät riitä. Orpon lupaukset lasten ja nuorten tulevaisuuden priorisoinnista herättävät kysymyksiä. Keskustelu on jo laantunut ja teot ovat jääneet lupausten varjoon. Aivan kuten Vilja-Erikan ja Mironkin tapauksissa. Lupaukset unohtuvat nopeasti. Lasten paha olo unohtuu nopeasti. Miksi ei nähdä hätää, vaikka se huudetaan näkyviin? Vielä pahempaa, se nähdään, mutta ei välitetä. Ei, koska itse ei voida huonosti. Ainakaan enää.

Vantaan tapaus paljasti jälleen järjestelmän heikkoudet ja herätti hetkeksi huolen: Lasten ja nuorten palveluista on leikattu liikaa ja tullaan leikkaamaan liikaa. Mikä riittää Orpo-Purran hallitukselle? Onko mielenterveyspalveluihin, lastensuojelupalveluihin, ennaltaehkäisyyn ja varhaiseen puuttumiseen suunnattu riittävästi resursseja? Nämä ovat kysymyksiä, joita on kysyttävä jatkuvasti.

Mutta entä 1990-luvun laman opetukset?

Mutta entä 1990-luvun laman opetukset? Muistammeko, kuinka lama jätti jälkensä nuoriin sukupolviin? Olemmeko varmoja, ettemme toista samoja virheitä? 1990-luvun laman lapset ovat nyt vanhempia, ja tällä voi olla vaikutusta lapsimäärän jyrkkään laskuun ja vanhemmuuden haasteisiin.

Hallitus ei halua säästää pitkäjänteisesti ja inhimillisesti 600 miljoonaa vuodessa ottamalla osaksi ikääntyneiden terveydenhuoltoa vajaaravitsemuksen seulontaa ja hoitoa. Sen sijaan leikataan lapsilta ja nuorilta.

Pääministeri Orpo sanoi huhtikuun alussa: ”Me tiedostamme ja tunnistamme nuorten ja lasten pahoinvoinnin. Budjettipöydässä tämän täytyy olla erityissuojelussa.” Hallitus laatii erillisen lapsiin ja nuoriin liittyvän toimenpidepaketin, jolle osoitetaan pysyvästi 5 miljoonaa euroa. Viisi miljoonaa!

Hallitus, älkää unohtako. Ei näin nopeasti!

Kirjoittaja on lohjalainen alue- ja kaupunginvaltuutettu (kesk.).

https://www.lansi-uusimaa.fi/paakirjoitus-mielipide/6715390

Kirjoittajavieras-kolumni Länsi-Uusimaa lehdessä: Turvaton joulu

Kirjoitin kolumnivuorollani joulun odotuksesta ja siitä, että kaikki eivät sitä aina välttämättä odota.

Turvaton joulu

Oman perheeni joulua valmistellessa minua ilahduttaa suunnattomasti tieto siitä, että kaikki, jo kotoa poismuuttaneetkin lapset puolisoineen ovat tulossa. Samalla omaa perhejouluani valmistellessa ajatukseni karkaavat heidän luokseen, joilla ei ehkä ole samankaltaista mitä odottaa. Joulu on lastenjuhla, mutta kaikkialla, kaikille se ei tunnu siltä. Kaikki lapset eivät odota joulua innolla.

Osa lapsista kokee jouluna entistä kovempaa hätää ja ulkopuolisuuden tunnetta. Joskus aikuisen huoli ja ahdistus kasvavat niin isoiksi, ettei lapselle jää tilaa. Toisissa perheissä joululahjoihin tai -herkkuihin ei jää rahaa. Osattomuuden tunne voi kasvaa suureksi pienen kantaa ja aikuistuvilla nuorilla lähestyvä joulunajan yksinäisyys tai irrallisuuden tunne voi ahdistaa.

Ensi- ja turvakotien liiton mukaan joka kolmas lapsi joutuu kokemaan kaltoinkohtelua, väkivaltaa tai altistumaan perheväkivallalle kotonaan Suomessa. Loma-ajat voivat olla väkivaltaisessa perheessä arkeakin rajumpaa aikaa, kun alkoholia kulutetaan. Vanhempien päihdeongelmasta Suomessa kärsii arviolta 70 000 lasta. Tilanteet voivat kärjistyä väkivallaksi tai sen uhaksi.

Liian moni lapsi ja nuori viettää tämänkin joulun turvattomassa kodissa, jossa joulun odotus on täynnä pelkoa. Turvattomassa kodissa kasvaminen jättää pitkät jäljet kasvavan lapsen elämään

Kun kotiin jääminen on väkivallan, uhkailun tai pelon takia mahdotonta tai vaarallista, apua saa turvakodista. Turvakodissa oleminen on asiakkaalle maksutonta. Noin 150 lasta ja aikuista viettää tämän joulun Ensi- ja turvakotienliiton jäsenyhdistysten 19 turvakodissa. Turvakodit päivystävät vuoden jokaisena päivänä kellon ympäri. Apua on viisasta ja rohkeaa hakea. Jos alkaa pelottaa, jo silloin kannattaa hakea apua, eikä odottaa tilanteen kärjistymistä. Tietoa turvakodeista ja muista avun lähteistä löytyy Nettiturvakoti.fi.

Jokainen ansaitsee viettää joulun turvassa.

Kirjoittaja on alue- ja kaupunginvaltuutettu (kesk.) sekä Ensi- ja turvakotien liiton somelähettiläs.

Voit lukea kolumnin myös Länsi-Uusimaasta: https://www.lansi-uusimaa.fi/paakirjoitus-mielipide/6441746

Hyvinvointialueen talousarvio

Länsi-Uudenmaan talousarviosta neuvotellaan neuvottelukunnan toimesta ja aluevaltuusto päättää siitä joulukuun kokouksessaan.

Hyvinvointialueella on kovia paineita ja halua olla mallioppilas ja kiriä mahdollisimman nopeasti.

Säästölistoja ja esitettyjä säästökeinoja lukiessani pohtimani saa vahvistuksen. Mietin kuinka uudistuminen voi toteutua, kun on samat henkilöt tekemässä kuin ennenkin?

Puheissa on ollut ennaltaehkäisyn ja varhaisen puuttumisen tärkeys, listoilla se ei näy.

Mietin ja käännän ajatuksiani siitä, kuinka hyvinvointialue voi säästää?


Hyvinvointialueiden kyky säästää riippuu monista tekijöistä, kuten niiden hallinnon tehokkuudesta, taloudellisista resursseista, päätöksenteon läpinäkyvyydestä sekä alueen väestön tarpeista ja odotuksista. Hyvinvointialueet voivat pyrkiä säästämään eri tavoin:

Tehokas resurssien käyttö: Hyvinvointialueet voivat pyrkiä optimoimaan resurssien käytön, kuten terveydenhuollon palveluiden ja henkilöstön, jotta voidaan tarjota laadukasta hoitoa mahdollisimman pienillä kustannuksilla.

Ennaltaehkäisy: Panostaminen ennaltaehkäiseviin toimenpiteisiin, kuten terveysvalistukseen, varhaiseen puuttumiseen ja terveyden edistämiseen, voi vähentää pitkän aikavälin kustannuksia.

Digitalisaatio: Käyttämällä teknologiaa ja digitalisaatiota terveydenhuollossa, hyvinvointialueet voivat tehostaa toimintaansa ja säästää kustannuksia esimerkiksi potilastietojärjestelmien avulla.

Yhteistyö muiden alueiden ja organisaatioiden kanssa: Hyvinvointialueet voivat tehdä yhteistyötä muiden alueiden, terveysalan yritysten ja järjestöjen kanssa saadakseen resursseja ja palveluita edullisemmin.

Hallinnolliset muutokset: Tehokkaampi hallinto ja päätöksenteko voivat johtaa kustannussäästöihin. Esimerkiksi byrokratian vähentäminen ja päällekkäisten toimintojen eliminointi voivat tuoda säästöjä.

On kuitenkin tärkeää huomata, että liiallinen säästäminen terveydenhuollossa voi vaarantaa palvelujen laadun ja potilasturvallisuuden. Siksi säästäminen tulisi aina tehdä harkiten ja tasapainossa palvelujen laadun ja saatavuuden kanssa.


Pohdin, mikä olisi uusi keino tehostaa toimia terveydenhuollossa?

Tehostamalla terveydenhuoltoa voidaan parantaa palvelujen laatua, saatavuutta ja kustannustehokkuutta. Tässä muutamia uusia keinoja terveydenhuollon toimintojen tehostamiseksi:

Etälääketiede ja etähoito: etälääketiede mahdollistaa lääkärien ja potilaiden välisen viestinnän etäyhteyksien kautta. Etähoito voi sisältää videovastaanottoja, tekstiviesti- ja puhelinneuvontaa sekä etämonitorointia, mikä parantaa potilaiden pääsyä hoitoon ja vähentää fyysisten tapaamisten tarvetta.

Tekoäly terveydenhuollossa: Tekoälyä voidaan käyttää esimerkiksi potilaiden tietojen analysoinnissa, diagnoosien tekemisessä ja hoitosuositusten antamisessa. Tämä voi nopeuttaa päätöksentekoa ja auttaa lääkäreitä tekemään parempia päätöksiä.

Big Data ja analytiikka: Terveydenhuollossa kerätään valtavia määriä dataa. Big Data -analytiikan avulla voidaan löytää trendejä, ennustaa sairauksien esiintymistä ja optimoida resurssien käyttöä.

Älykkäät terveyssovellukset ja laitteet: Potilaiden käytössä olevat älykkäät sovellukset ja laitteet voivat auttaa heitä seuraamaan terveydentilaansa, lääkitystään ja liikuntaansa. Tämä antaa lääkäreille ja hoitohenkilökunnalle tarkempaa tietoa potilaiden tilasta ja auttaa heitä tekemään personoidumpia hoitosuosituksia.

Robotiikka terveydenhuollossa: Robotiikkaa voidaan käyttää apuna monissa terveydenhuollon tehtävissä, kuten leikkauksissa, fyysisissä kuntoutuksissa ja lääkkeiden jakelussa. Robotit voivat suorittaa tarkkoja tehtäviä nopeammin ja tasalaatuisemmin kuin ihmiset.

Tärkein on ihmisten hyvinvointi ja palvelujen laatu sekä saavutettavuus.

Potilastietojärjestelmien integraatio: Erilaisten potilastietojärjestelmien parempi integraatio mahdollistaa tietojen saumattoman jakamisen eri terveydenhuollon toimijoiden välillä. Tämä vähentää turhia toistotöitä ja parantaa tiedonkulun sujuvuutta.

Koulutus ja osaamisen kehittäminen: Panostaminen terveydenhuollon henkilöstön jatkuvaan koulutukseen ja osaamisen kehittämiseen voi parantaa palvelujen laatua ja potilasturvallisuutta.

Näiden teknologisten ja organisatoristen keinojen avulla terveydenhuoltoa voidaan tehostaa ja samalla parantaa potilaiden hoitokokemusta. On kuitenkin tärkeää huomioida eettiset näkökohdat ja potilastietojen turvallisuus näitä teknologioita hyödynnettäessä.

Entä mikä olisi kustannustehokasta ja inhimillistä terveydenhuoltoa?


Kustannustehokas ja inhimillinen terveydenhuolto voi perustua useisiin periaatteisiin ja käytäntöihin, jotka yhdistävät korkean hoidon laadun, tehokkuuden, taloudellisuuden ja potilaslähtöisyyden. Tässä joitakin keskeisiä tekijöitä:

Ennaltaehkäisy: Panostaminen terveyden edistämiseen ja sairauksien ennaltaehkäisyyn voi vähentää pitkän aikavälin kustannuksia. Tämä sisältää terveysvalistusta, rokotuksia, terveellisen elämäntavan edistämistä ja varhaista puuttumista terveysriskeihin.

Integroitu hoitomalli: Terveydenhuollon eri osa-alueiden, kuten perusterveydenhuollon, erikoissairaanhoidon, mielenterveyspalveluiden ja sosiaalipalveluiden, integrointi voi parantaa hoidon koordinointia ja vähentää päällekkäistä työtä.

Potilaskeskeisyys: Potilaiden kuunteleminen ja heidän tarpeidensa ymmärtäminen on avainasemassa. Potilaiden osallistuminen hoitopäätöksiin ja heidän kunnioittaminen yksilöinä on tärkeää inhimillisessä terveydenhuollossa.

Tietotekniikan hyödyntäminen: Älykkäät potilastietojärjestelmät, telelääketiede ja etähoitomahdollisuudet voivat parantaa hoitoprosessien tehokkuutta ja potilastyytyväisyyttä sekä vähentää kustannuksia.

Varhainen diagnosointi ja hoito: Varhainen sairauksien diagnosointi ja hoito voivat vähentää pitkän aikavälin hoitokustannuksia ja parantaa potilaiden ennustetta.

Taloudellinen läpinäkyvyys: Terveydenhuollon organisaatioiden tulee olla taloudellisesti läpinäkyviä, jotta varat voidaan kohdentaa tehokkaasti. Tämä sisältää budjetoinnin, kustannustehokkuuden seurannan ja resurssien oikeudenmukaisen jakamisen eri osastojen välillä.

Kumppanuudet ja yhteistyö: Yhteistyö eri terveydenhuollon toimijoiden, kuten julkisen ja yksityisen sektorin, kanssa voi tuoda synergiaetuja ja mahdollistaa resurssien jakamisen.

Koulutus ja ammattitaitoinen henkilöstö: Panostaminen terveydenhuollon henkilöstön koulutukseen ja ammattitaitoon varmistaa, että hoito on laadukasta ja turvallista. Tyytyväinen ja motivoitunut henkilöstö on myös avainasemassa inhimillisen hoidon tarjoamisessa.

Yhdistämällä nämä tekijät terveydenhuoltojärjestelmä voi tarjota sekä kustannustehokasta että inhimillistä hoitoa potilaille. On kuitenkin tärkeää, että näitä periaatteita sovelletaan huolellisesti ja kohdennetaan erityisesti kunkin yhteiskunnan tarpeiden ja resurssien mukaisesti.

Mistä voi säästää sosiaali- ja terveydenhuollossa?


Sosiaali- ja terveydenhuollossa säästömahdollisuuksia voi löytyä useista eri lähteistä, mutta näiden säästöjen toteuttaminen on aina herkkä aihe, koska se voi vaikuttaa suoraan ihmisten terveydenhuoltopalveluihin ja hyvinvointiin. On tärkeää toteuttaa säästötavat harkiten ja varmistaa, että ne eivät vaaranna potilasturvallisuutta tai hoidon laatua. Joitakin mahdollisia säästökohteita sosiaali- ja terveydenhuollossa voivat olla:

Tehokkuuden lisääminen: Prosessien ja toimintatapojen arviointi voi paljastaa tehottomuutta ja tarjota mahdollisuuksia parantaa resurssien käyttöä. Tehokkaammat toimintatavat voivat vähentää aikaa ja kustannuksia.

Henkilöstökustannukset: Henkilöstökustannukset muodostavat suuren osan terveydenhuollon budjetista. Henkilöstön koulutusta ja työnkuvan uudelleenorganisointia voidaan harkita säästöjen saavuttamiseksi.

Lääkehoitojen hintaneuvottelut: Neuvottelut lääkeyritysten kanssa lääkkeiden hintojen alentamiseksi voivat tuoda merkittäviä säästöjä terveydenhuollolle.

Hallinnolliset säästöt: Bürokratian vähentäminen ja hallinnollisten toimintojen virtaviivaistaminen voivat vähentää kustannuksia.

Ennaltaehkäisy: Panostaminen terveyden edistämiseen ja sairauksien ennaltaehkäisyyn voi vähentää pitkän aikavälin kustannuksia. Terveellisen elämäntavan edistäminen ja riskitekijöiden hallinta voivat vähentää kroonisten sairauksien hoitokustannuksia.

Teknologian hyödyntäminen: Älykkäät potilastietojärjestelmät, etähoitomahdollisuudet ja telelääketiede voivat vähentää matkustamiseen liittyviä kustannuksia ja tehostaa hoidon tarjoamista.

Yhteistyö muiden toimijoiden kanssa: Yhteistyö muiden terveydenhuollon organisaatioiden, järjestöjen ja yksityisen sektorin kanssa voi johtaa resurssien ja palveluiden tehokkaampaan jakamiseen.

Laitoshoidon vähentäminen: Kotihoitoa ja avohoitoa voidaan kehittää niin, että potilaita ei tarvitse sijoittaa sairaaloihin tai hoitolaitoksiin, mikä voi säästää kustannuksia.

On kuitenkin tärkeää huomata, että sosiaali- ja terveydenhuoltoon tehtävät säästöt eivät saisi vaarantaa potilasturvallisuutta eivätkä heikentää palvelujen laatua. Säästötoimenpiteitä tulisi suunnitella ja toteuttaa huolellisesti, ottaen huomioon potilaiden tarpeet ja hyvinvointi.

Mietin talousarviossa esitettyjä lukuja keinoja säästää ja mietin, että onko Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen mahdollista säästää 50 miljoonaa euroa?

Hyvinvointialueen kyky säästää 50 miljoonaa euroa riippuu monista tekijöistä, kuten alueen väestömäärästä, terveyspalveluiden tarpeista, nykyisistä resursseista, hallinnollisista rakenteista ja siitä, miten tehokkaasti resursseja käytetään.

Säästömahdollisuuksia voi olla erilaisia, kuten prosessien tehostaminen, henkilöstökustannusten hallinta, lääkeostojen neuvottelut, ennaltaehkäisevät toimenpiteet ja hallinnollisten kulujen karsiminen. Myös teknologian hyödyntäminen, kuten etähoitopalvelut ja älykkäät potilastietojärjestelmät, voi tuoda säästöjä pitkällä aikavälillä.

Hyvinvointialueiden suunnittelussa ja strategiassa otetaan yleensä huomioon taloudelliset tavoitteet ja pyrkimykset tehostaa palveluja. On kuitenkin tärkeää, että säästötoimenpiteet eivät vaaranna palvelujen laatua tai potilasturvallisuutta.

Lopullinen arvio säästömahdollisuuksista ja niiden toteutettavuudesta tulisi tehdä asiantuntijoiden ja taloustieteilijöiden toimesta, jotka voivat tarkastella alueen erityispiirteitä ja tehdä kattavan taloudellisen analyysin. Mietin myös, onko näin toimittu?

Ajatuksissani on paljon toistoa, mutta koen, että kaikki liittyy kaikkeen.

Toivon neuvotteluihin inhimillisyyttä, realistisuutta sekä järkeä eikä liikaa oman ideologian painotusta ja omien tavoitteiden puskemista.

Saako lapsi tukea – paperilla saa, käytännössä ei

Kirjoitin Länsi-Uusimaan Kirjoittajavieras-kolumniini neurovähemmistölasten ja -perheiden avunsaannin kokemuksista.

Saako lapsi tukea – periaatteessa saa, käytännössä ei

Vammaisfoorumin ja Ihmisoikeuskeskuksen kyselystä perusopetuksessa olevien vammaisten ja toimintarajoitteisten lasten huoltajille vuodenvaihteessa 2020–2021 käy ilmi, että oppimisen ja koulunkäynnin tuki ja tarpeiden mukaiset mukautukset toteutuivat kaikkein heikoimmin neurokirjon lapsilla. Kyselyssä käy ilmi lukuisia ongelmia ja viiveitä, joita lasten tarvitsemien tukitoimien, yksilöllisten järjestelyjen ja kouluympäristön mukautusten saamisessa oli ollut.

Osa kyselyyn vastanneista perheistä oli joutunut käymään vuosikausia kestäneitä taisteluita tukitoimien saamiseksi, jolloin lapsen tai nuoren hyvinvointi oli ehtinyt heikentyä monin tavoin. Ongelmien kärjistyessä saattoi syntyä kouluakäymättömyyttä, jota koulu yritti ratkoa mm. lastensuojeluilmoituksilla. Vastanneista 52 % neurokirjon lasten vanhemmista oli sitä mieltä, ettei lapsi saanut tarvitsemaansa tukea kaverisuhteissa koulussa.

Moni neuronkirjon nuori syrjäytyy.

Moni neuronkirjon nuori kokee olevansa väärinymmärretty, ei ole tunnistettu neuronkirjoa ja diagonosoidaan liian myöhään, jotta olisi saanut apua ajoissa. Kiusataan, syrjitään, jätetään ulkopuolelle. Moni neuronkirjon nuori syrjäytyy, monesta eri syystä. Moni tippuu yhteiskunnan tukiverkon ulkopuolelle. Koulupudokkuus, koulustakieltäytyminen, päihdeongelmat ja kodittomuus ovat esimerkikkejä haasteista, joita esim. adhd-piirteinen kohtaa elämässään muita todennäköisemmin.

Valtiontalouden tarkastusvirasto on laskenut, että yksi syrjäytynyt nuori maksaa yhteiskunnalle n. 1,2 miljoonaa euroa. Meno syntyy erilaisista palvelukustannuksista, tuista ja saamatta jääneistä verotuloista. Suomessa on arviolta n. 60 000 syrjäytynyttä nuorta. Kuinka moni heistä olisi ollut tavoitettavissa varhaisella tuella? Ennaltaehkäisevien palvelujen avulla?

Maanantaina 30.10. klo 18 keskustelemme Hiiden Omaishoitajien luona Mäntynummen yhtenäiskoulun rehtorin ja Muijalan koulun vs. rehtorin kanssa mikä on koulun rooli ja vastuu ja mikä on vanhempien rooli ja vastuu. Mitä me voimme huoltajina tehdä, kuinka tehdä yhdessä lasten eteen töitä?

Kirjoittaja on lohjalainen neurovähemmistöäiti, kaupunginvaltuutettu, aluevaltuutettu (kesk.).

Tilaisuus muuten striimataan ja paikallekin voi tulla!