Category Archives: Mielenterveys

Anna tulla 2023

Vuoden vaihtuessa on hyvä katsoa taakse, pohtia mitä oppeja päättynyt vuosi toi mukanaan.

Vuosi 2022 oli poliittisesti aktiivinen ja todella kiireinen. Minut valittiin kunnallisjärjestön johtoon ja olin kiitollinen luottamuksesta. Tiesin, että helppoa ei tule olemaan, mutta uskoin yhteiseen tekemiseen.

https://lottapaakkunainen.com/2022/01/04/vauhtivuoden-alku/

Merkittävä aloite

Tein elokuussa 2021 valtuustoaloitteen vajaaravitsemuksen seulonnasta ja ravitsemushoidon sisällyttämisestä ikääntyneiden terveydenhuollon hoitopolkuun. Tammikuun 2022 valtuustokokouksessa se saatettiin loppuun merkittävillä toimenpiteillä. Vajaaravitsemusta on edullisempaa ehkäistä kuin korjata. Sen ehkäisyä, varhaista tunnistamista ja hoitoa hyödynnetään riittämättömästi kliinisessä työssä. Vajaaravitsemus on riippumaton riski- ja kustannustekijä, jolla on tutkimuksissa osoitettu olevan vaikutuksia sairastavuuteen ja kuolleisuuteen. Sairastavuus näkyy lisääntyneinä infektioina ja haavojen parantumisen hidastumisena, leikkauskomplikaatioina sekä pitkittyneenä toipumisena. Nämä kaikki lisäävät potilaan hoitoisuutta, pidentävät sairaalajaksoa sekä lisäävät pysyvän laitoshoidon riskiä. Lopputuloksena ovat kustannusten lisääntyminen ja potilaan elämänlaadun heikkeneminen. 

https://lottapaakkunainen.com/2022/01/20/aloite-kasitelty-loppuun-merkittavilla-vaikutuksilla/

Lohjalla tekemäni aloite Ikääntyneiden vajaaravitsemuksen seurannan ottamiseksi osaksi hoitopolkua on jälleen ottanut ison askeleen kohti toteutumistaan suuremminkin, eli koko Länsi-Uudenmaan hyvinvointialuetta, Espoon hyvinvoinnin ja terveyden lautakunnan käsiteltyä asiaa 15.2.2022.

https://lottapaakkunainen.com/2022/02/19/espoo-myos-kehittamaan-ikaantyneiden-vajaaravitsemuksen-hoidonpolkua/

Vajaaravitsemusaloitteeni on vienyt minut myös puhumaan kansallisessa tilaisuudessa. Helsingissä järjestettiin 21.11. Suomalaisten terveempi ikääntyminen -tilaisuus, jossa oli mukana ravitsemusterapian, geriatrian ja muistisairauksien professorit, tiedemaailmassa ansioituneita asiantuntijoita sekä asiantuntija- ja potilasjärjestöjä. Kuulijoina oli poliitikkoja, hyvinvointialueiden ja yliopistosairaaloiden johtajia sekä toimittajia. Tekemästäni Lohjan ikäihmisten vajaaravitsemusaloitteesta lähtenyt Lohjan, Espoon ja Inkoon hankeyhteistyö vajaaravitsemuksen seulonnan ja hoidon ottamisesta hoitopolkuun yhteistyössä Valtion ravitsemusneuvottelukunnan Ikääntyneiden ruokasuosituksen jalkauttamisen kanssa sai monia kysymyksiä sekä kehuja nopeasta ja tehokkaasta etenemisestä. Lohja näkyi edelläkävijänä. https://lottapaakkunainen.com/2022/12/10/lohjan-ikaantyneiden-vajaaravitsemusaloite-esilla-kansallisesti/

Aluevaalit

Vuoden alussa käytiin historialliset aluevaalit ja äänimääräni riitti ensimmäiselle varavaltuutetun sijalle. Paikkaneuvotteluissa keskusta sai kaksi lautakuntapaikkaa, toinen tarkastuslautakuntaan ja toinen tulevaisuus- ja kehittämislautakuntaan, johon minä sain luottamuspaikan. Aluevaltuustoryhmässämme toimin sihteerinä ja varavaltuutettuna olen aluevaltuustokokouksissa ollut todella monessa mukana varsinaisen valtuutetun ollessa estyneenä.

https://lottapaakkunainen.com/2022/01/24/kiitos/

Olen ottanut vuoden aikana kantaa moneen asiaan, kuten kiusaamiseen ja lasten ja nuorten psykiatrisen hoidon tilaan. Nuoria on psykiatrisessa jonossa enemmän kuin koskaan. Nuorisopsykiatrian poliklinikoiden viesti on karu: potilaita on paljon, ja määrä vain kasvaa.

https://lottapaakkunainen.com/2022/02/26/kirjoittajavieras-kolumni-lansi-uusimaassa-26-2-2022-psykiatrinen-hoito-ei-ole-lainvaatimassa-minimitasossa/

Photo by Alexander Grey on Pexels.com

Venäjän raaka ja laiton hyökkäyssota Ukrainaan on vaikuttanut suuresti meihin kaikkiin. Toimin Lohjalla lapsiystävällinen kunta-koordinaatiotyöryhmässä ja sitä kautta saatua tietoa pyrin aina välittämään eteenpäin. Työ ryhmässä on tärkeää kehitystyötä kaupungissa, mutta sitä kautta saa myös paljon muutakin. Kuten esimerkiksi tukea ja neuvoja kuinka puhua sotatilanteesta lasten kanssa.

Photo by Matti Karstedt on Pexels.com

https://lottapaakkunainen.com/2022/03/04/auta-lasta-kotona-ja-ukrainassa/

Toimin vanhusneuvostossa kaupunginhallituksen edustajana ja vuoden aikana käydyissä kokouksissa oli hyvin mielenkiintoisia asioita ja keskustelu on yleensä kovin vilkasta.

https://lottapaakkunainen.com/2022/03/07/vanhusneuvostossa-2-3-2022/

Ilmastowebinaari lohjalaisille lapsille ja nuorille järjestettiin 11.3 ja voi että mikä tilaisuus se olikaan!

Tilaisuuden idea lähti Mäntynummen yhtenäiskoululta, apulaisrehtorin, biologian ja maantiedon lehtorin sekä oppilaskunnan ideariihestä. Koulun oli tarkoitus järjestää oppilailleen ilmastoseminaari, mutta he joutuivat ikävä kyllä perumaan tilaisuuden.

Oppilaskunta oli tehnyt paljon töitä tilaisuuden hyväksi ja olivat järjestäneet jo upeat asiantuntijat luennoimaan ja olisi ollut todella harmi, jos se kaikki upea työ olisi mennyt hukkaan. Olin ajatellut, että oma panokseni olisi ollut vain upean idean siirtäminen kaupungin haltuun, mutta pääsin mukaan juontamaan ja sainpa pari kysymystäkin esittää.

https://lottapaakkunainen.com/2022/03/14/ilmastowebinaari-lohjalaisille-lapsille-ja-nuorille/

Valittiinpa Lohjalla uusi kaupunginjohtajakin, kahteen otteeseen.

https://lottapaakkunainen.com/2022/04/21/uusi-kaupunginjohtaja-valittu/

Olin ehdolla puoluevaltuustoon https://lottapaakkunainen.com/2022/04/22/ehdolla-puoluevaltuustoon/ ja puoluekokouksessa kesäkuussa puoluevaltuusto vahvistettiin ja minut valittiin sinne. https://lottapaakkunainen.com/2022/06/11/keskustan-puoluekokouksessa-ei-yllatyksia-vai-oliko/ myös aloitteeni vajaaravitsemuksen seulonnan ottamisesta osaksi hoitopolkua hyväksyttiin keskustan aloitteena.

Keskustan uuden puoluevaltuuston ensimmäinen kokous oli marraskuun viimeisenä viikonloppuna Kuopiossa. Olin ensimmäisen kerran vastavalittuna puoluevaltuutettuna mukana ja kokemus oli oikein hyvä. Kokouksessa tapasi tuttuja, tutustui moneen uuteen ja opin paljon uutta, sain uusia näkökulmia myös. Kuulun puoluevaltuuston yleis- ja ajankohtaisvaliokuntaan, jossa pureudutaan ajankohtaisiin asioihin ja valiokunnassa käsittelimme keskustan sosiaali ja terveyslinjausta siihen valitun työryhmän työn perusteella. Sosiaali- ja terveyslinjaus on hyvin valmisteltu ja se on erinomainen. Toki mielestäni siinä oli muutamia puutteita, mutta toin ne yleis- ja ajankohtaisvaliokunnassa esille ja esittämäni lisäykset hyväksyttiin yksimielisesti niin valiokunnassa kuin myös puoluevaltuustossa.

https://lottapaakkunainen.com/2022/12/19/keskustan-tuleva-sosiaali-ja-terveyslinjaus-hyvaksytty-puoluevaltuustossa/

Lohjalla on vuoden aikana puhuttu paljon kiusaamisesta, mutta ratkaisuja siihen ei ole ollut ja osa tilanteista on lakaistu maton alle. Olen ottanut tähänkin kantaa. https://lottapaakkunainen.com/2022/04/25/kaukana-hiekkalaatikosta-ja-turvallisesta-hyvaksyvasta-ymparistosta/

Otin kantaa myös translain uudistukseen, moneen otteeseen. https://lottapaakkunainen.com/2022/10/24/translaissa-on-kyse-ihmisoikeuksista-ei-ideologiasta/

Olen tehnyt vuoden aikana myös keskusteluja ja hyvin vahvoja tunteita herättäneen kunnallisvalituksen Lehmijärvi-Pulli maaseutualueiden osayleiskaavasta. https://lottapaakkunainen.com/2022/10/17/kunnallisvalitus-lehmijarvi-pulli-maaseutualueiden-osayleiskaavasta/

Tämän vuoden aikana tein kaksi valtuustoaloitetta

Maaliskuussa keskustelimme valtuutettukolleega Satu Nybäckin (sd.) kanssa ajankohtaisesta tilanteesta perheneuvolassa ja jaoimme huolen perheneuvolan tilanteesta. Puhuimme aloitteen tekemisestä ja koska aloite on kiireellinen, päätimme, että olosuhteiden vuoksi minä esitän sen. https://lottapaakkunainen.com/2022/03/25/valtuustoaloite-perheneuvolan-palveluiden-riittavyyden-kartoittamisesta-23-3-2022/

Tein myös valtuustoaloitteen kasvatus- ja opetuslautakunnan Nummi-Pusulan lukion lakkautuspäätöksen yhteydessä esitetyn ponnen käyttöönotosta.

https://lottapaakkunainen.com/2022/12/11/valtuustoaloite-kasvatus-ja-opetuslautakunnan-esittama-ponsi-nummi-pusulan-lukiostudiosta-otetaan-kayttoon-16-11-2022/

Toki vuosi kaiken politiikan keskellä on ollut myös teinien ja lasten kasvukipuja, irtautumisia, erittäin voimakkaitakin irtautumisia, joissa oma vanhemmuus on ollut puntarissa ja koetuksella kovastikin. Välillä tuntuu, että kukaan ei kuule, mistään ei saa tukea, kukaan ei ymmärrä, mitä tukea tarvitaan ja lähetteet hylätään näkemättä lasta, lausuen aivan käsittämättömiä korulauseita, joilla piilotetaan se, että resurssit eivät riitä auttamaan kaikkia, että ennaltaehkäisyyn ei pystytä panostamaan. Oma venyminen on tuolloin kovimmillaan ja itsekin erityistarpeisena on toisinaan hankalaa ymmärtää ja toimia sen mukaan.

Vuoden aikana tapahtuneista muutoksista, luottamustehtävien määrästä ja siitä syystä, että halusin perheellenkin jäävän aikaa, päätin luopua kunnallisjärjestön puheenjohtajuudesta. Kun vastaanotan tehtävän, haluan tehdä sen kunnolla ja syventyä. Koin, että kunnallisjärjestö ansaitsee puheenjohtajan, joka pystyy keskittymään tehtävään kunnolla. Uudeksi puheenjohtajaksi valittiin Kirsi Ferin. Uskon hänen ottavan tehtävän haltuun ja tuovan uutta virtaa kunnallisjärjestöön.

Syksyn kova vauhti toi joulun ja vuodenvaihteen nopeasti eteen, ihan huomaamatta jälleen. Joulu oli rauhaisa, ihanan lämminhenkinen ja ilon täyteinen. Toki yksi lapsista oli hyvin tunteellinen lahjojen avaamisen jälkeen, ei pettymyksestä, vaan siksi, että joutuu odottamaan taas vuoden jännitystä, pakettien avaamista ja joulukuusen koristelua.

Vuodenvaihde tuo minulla myös surun pintaan, sillä esikoiseni menehtyi 1.1.2001. Siitä siis on jo aikaa, mutta suru ei väisty. Se muuttuu, mutta ei poistu.

Pyry syntyi 20.11.2000 ja muutti elämäni täysin. https://lottapaakkunainen.com/2019/11/19/ala-huoli-aiti-kylla-sa-muistat-surra-2/

Pyryn menehdyttyä suru oli fyysistä kipua ja sanonta tyhjästä sylistä oli todellinen. Tyhjä syli ei ole vain sanonta, vaan sekin tuntuu fyysisenä kipuna ja sylissä olevan vauvan painon puutteena. Sen tosissaan tuntee. Ja se murskaa alleen.

Vuodenvaihde tuo nykyään myös tyhjyyttä, sillä vuodenvaihtuessa soitin aina isälleni ensimmäisenä uuden vuoden toivotukset, nyt oli kuudes vuodenvaihde, kun sitä en voinut tehdä.

Vaikka vuodenvaihde nostaa aina hieman surumielisyyttä omassa sydämessäni, pitää kuitenkin ilo, rakkaus ja myönteisyys pintansa ja nousee päällimmäiseksi. Minulla on neljä upeaa, eläväistä sähikäistä ihmistainta, joiden puolesta teen kaikkeni.

Joten vuosi 2023, anna tulla vaan! Olen suhteellisen valmis.

Toivon jokaiselle hyvää uutta vuotta

Euroopan huumeraportin tulee järkyttää meitä

Suomi on ykkössijalla alle 25-vuotiaiden huumekuolemissa Euroopassa. Tämä käy ilmi kesällä julkaistussa Euroopan huumausaineiden ja niiden väärinkäytön seurantakeskus EMCDDA:n huumeraportissa.

THL:n tilastojen mukaan yliannostukseen kuoli viime vuonna 206 ihmistä, joista 76 oli alle 25-vuotiasta. Tilaston ulkopuolelle jäävät huumeiden aiheuttamiin sairauksiin menehtyneet sekä vaikutuksen alaisena tapahtuneet onnettomuudet ja väkivaltaiset kuolemat.

Yksi tärkeimmistä lähtökohdista on tunnustaa elävämme yhteiskunnassa, jossa yksinpärjääminen on hyve, jossa häpeä ja syyllisyys ovat vahvasti läsnä päihteitä käyttävien ihmisten sekä heidän läheistensä elämässä. Tärkeää on huomioida kuinka puhumme toisistamme, kuinka puhumme päihdeongelmaisista. Usein myös lukee ja kuulee kommentointia, jossa syyllistetään päihdeongelmaista: ”olisit kieltäytynyt”, ”ei kenenkään ole pakko ottaa sitä ensimmäistä”, ja niin edelleen, Unohdetaan, että päihdeongelmainen on aina jonkun lapsi, unohdetaan, että päihdeongelmainen voi olla jonkun sisar, serkku, isä tai äiti.

Yllämainitut seikat ovat usein myös este hoitoon hakeutumiselle.

Alexis Goosdeelin, EMCDDAn (Euroopan huumausaineiden ja niiden väärinkäytön seurantakeskus) johtajan mukaan vuoden 2022 huumeisiin liittyvien suuntauksien analyysistä erottuva viesti voidaan tiivistää ”kaikkialla, kaikkea, kaikille”.

Euroopan huumeraportti suomeksi:

Click to access 2022.2419_FI_02_wm.pdf

Ennaltaehkäisy, varhainen puuttuminen

Itse näkisin tärkeänä edistysaskeleena ja välttämättömänä päätöksenä sen, että opetussuunnitelmaan lisätään päihdekasvatusta myös alakouluikäisille. Kahdeksannella luokalla keskustelu on liian myöhään, jos siitä ei ole jo aiemmin puhuttu.

Silmien sulkeminen, moralisointi eikä pään pensaaseen laittaminen ole ratkaisu. Ongelma ei katoa, vaikka yrittää olla näkemättä.

Samoin näkisin, että neuropsykiatristen haasteiden tunnistaminen on yksi tärkeimmistä ennaltaehkäisevistä keinoista ja tärkeä osuus päihdepolitiikan kehittämisessä.

Tyttöjen alidiagnosointi ja ahdh:n osuus päihdepoleilla

Aktiivisuuden ja tarkkaavaisuuden häiriö ADHD ei katso sukupuolta, mutta ympäröivä yhteiskunta katsoo. Oireenkuvassa on eroja sukupuolten välillä, ja poikien ADHD diagnosoidaan noin kolme kertaa yleisemmin kuin tyttöjen. ADHD-ihmisillä on muuhun väestöön nähden usein enemmän päihdeongelmia, keskeytyneitä koulutuksia ja haastavia ihmissuhteita. Niistä seuraa häpeää. Kun saa selityksen omalle käytökselleen ja sille, miksi asiat ovat niin vaikeita, häpeä saattaa hellittää ja armollisuus nostaa päätään. Myös tarkkaavaisuushäiriön kylkiäisenä tulleet masennus-, uupumus- ja ahdistuneisuusoireet voidaan oikean diagnoosin avulla vihdoin saada kuriin.

Käypä hoito -suosituksen mukaan ADHD voi hoitamattomana suurentaa psykiatristen häiriöiden, syrjäytymisen ja päihteiden käytön riskiä. Päihdehäiriöisistä se todetaan noin neljäsosalla. Aikuisilla ADHD-potilailla muu psykiatrinen sairastavuus on lisäksi yleistä, ja se voi vaikeuttaa diagnosointia.

Vuonna 2018 kansainvälinen asiantuntijaryhmä julkaisi konsensuslausuman, joka perustui kattavaan tutkimusnäyttöön 212 julkaisusta. Sen mukaan ADHD tulee seuloa kaikilta potilailta, joilla on päihderiippuvuus, ja diagnostiset tutkimukset on tarvittaessa käynnistettävä mahdollisimman pikaisesti. (Lääkärilehti 2021)

Me pystymme vähentämään päihteiden käyttöä. Me pystymme auttamaan lapsia ja nuoria. Me pystymme tukemaan neurovähemmistön nuoria ja lapsia. Meillä on tutkimustieto, meillä on ratkaisut.

Artikkeleja Euroopan huumeraportista:

Artikkeleja neuropsykiatrisista haasteista ja päihteistä:

Translaissa on kyse ihmisoikeuksista, ei ideologiasta

Hallitus antoi esityksensä uudeksi translaiksi 22. syyskuuta 2022. Esityksessä on paljon hyvää, esimerkiksi se, että vaatimus lisääntymiskyvyttömyydestä sukupuolen juridiseksi vahvistamiseksi, poistuu. Ensi vuodesta alkaen transihmiset pystyisivät muuttamaan väestötietojen sukupuolimerkinnän yksinkertaisemmin kirjallisella hakemuksella.

Esitykseen on kuitenkin jäänyt vakavia puutteita. Sukupuolen juridinen vahvistaminen ei jatkossakaan olisi mahdollista alle 18-vuotiaille. Tämä loukkaa räikeästi translasten ja -nuorten ihmisoikeuksia.

Sukupuolen juridisen vahvistamisen mahdollisuus vähentäisi transnuorten itsemurhariskiä, parantaa psyykkistä hyvinvointia ja voisi suojata negatiivisilta ennakkoluuloilta.

Lähetekeskustelu käytiin eduskunnassa lokakuun alussa. Keskustelussa oli useita vihamielisiä puheenvuoroja, joissa kaikuivat kansainvälisesti tutut virheargumentit. Ne ovat tietoisia yrityksiä heikentää transihmisten oikeuksien toteutumista.

Translaissa on kyse ihmisoikeuksista, ei ideologiasta!

Esimerkiksi Norja, Islanti ja Tanska ovat uusineet translakejaan itsemääräämisoikeuteen perustuviksi. Tämän jälkeen ei ole ollut väärinkäytöksiä, vaan ainoastaan kasvua sukupuolivähemmistöjen mahdollisuuksissa osallistua yhteiskuntaan.

Julkisuudessa liikkuu paljon virheellisiä ja ihmisoikeusvastaisia väittämiä transihmisistä ja heidän oikeuksistaan. Niillä konservatiiviset voimat pyrkivät hämmentämään ja häiritsemään päätöksentekoa.

Vihamielisten puheenvuorojen ja kommenttien lukeminen voi olla raskasta etenkin ihmisille, joiden oikeudet ja arvon puheenvuorot suoraan kyseenalaistavat.

Jos et ole vielä allekirjoittanut Amnestyn vetoomusta, käythän allekirjoittamassa nyt. Minä olen allekirjoittanut sen, sillä haluan olla rakentamassa maailmaa, jossa jokainen lapsi ja nuori saa elää vapaasti juuri sellaisena kuin on.

Vetoomuksessa vaaditaan, että Suomen päättäjät noudattavat asiaa koskevia kansainvälisiä ihmisoikeusnormeja. Niiden mukaan sukupuolen juridisen vahvistamisen tulee olla mahdollista iästä riippumatta.

Allekirjoittamaan tästä:

https://www.amnesty.fi/vetoomukset/marinin-hallitus-ja-eduskunta-alkaa-pettako-translapsia-ja-nuoria/

Translain uudistus ja mitä siitä (ainakin) puuttuu

Hoitoalan kriisiin on ratkaisuja

Sosiaali- ja terveysala on kriisissä ja kriisi vain syvenee. Ongelmaa on niin lastensuojelussa, vanhustenhuollossa kuin terveydenhuollossakin. Ruuhkia syntyy palveluissa, palvelutarpeiden arvioinneissa, hoitoon pääsemisessä on kohtuutonta jonoutumista, ei saada hoitoa ja hoitajat uupuvat. Tänä päivänä saamme jatkuvaa tietoa kriisistä uutisista ja lehdistöltä.

Uutissuomalaisen artikkeli kertoo kuinka ”Useat vanhukset joutuvat odottamaan hoivakotipaikkaa yli lain salliman ajan, sanoo Hyvinvointiala HALI ry. Lain mukaan tehostetun palvelusasumisen paikkaa pitää tarjota viimeistään kolmen kuukauden kuluessa asian vireilletulosta.

Järjestön selvityksen mukaan hieman yli puolet tarkastelluista kunnista tai kuntayhtymistä aloittaa odotusajan laskennan vasta myönteisestä palvelupäätöksestä, kun se pitäisi aloittaa hakemuksen jättämisestä.

– Kunnat aloittavat jonotusajan laskemisen väärästä ajankohdasta, jotta pystyvät näyttämään, että tehostetun palveluasumisen paikka järjestyy kolmen kuukauden sisällä. Odotusaikaan ei kuitenkaan lasketa mukaan sitä aikaa, joka kestää prosessin aloittamisessa tai palvelutarpeen arvioinnissa, sanoo HALI:n johtaja Arja Laitinen järjestön tiedotteessa.”

Länsi-Uusimaassa kerrotaan kuinka Lohjalla yhteispäivystys on ruuhkautunut. Tilanteesta ollaan huolissaan, huolehditaan potilasturvallisuudesta ja he seuraavat jatkuvasti mahdollisia haittatapahtumia.

mm. Helsingin Sanomissa Husin toimialajohtaja lausuu yhdeksi syyksi kesän resurssionglelmiin, että ”Opiskelijoiden asenteet ovat vuosien saatossa muuttuneet. Nykyään pitkälle koulutetut opiskelijat tahtovat pitää myös lomaa, eivätkä he enää halua tehdä kesäisin yhtä paljon töitä. ” Itse pitäisin tärkeänä juuri levon arvosamista. Tämän päivän opiskelijat, tulevat hoitoalan ammattilaiset pitävät tärkeänä omaa jaksamistaan ja lepoa. Se on hyvin tärkeää, jotta pystyy tekemään töitä, pitää työtään mielekkäänä ja se kaikki näkyy potilas- ja asiakastyössä. Lausuja ei kuitenkaan näe palkkakartellia osana ongelmaa. Lausuja toteaa myös, että ”Esillä olleiden ongelmien vuoksi hoitoala ei ole kovin muodissa tällä hetkellä, mutta tosiasia on, että ihmisiä hoitamaan tarvitaan ihmisiä, ja heitä tullaan tarvitsemaan tulevaisuudessakin.”

Palkka on yksi tärkeä motivaattori, me kaikki teemme töitä siksi, että saamme siitä korvauksen, jolla maksaa asumiskulut, ruoka ja niin edelleen. Työolosuhteet ja työympäristö on tärkeää olla kunnossa. Upeaa olisi, jos jokainen meistä voisi työllistyä unelma-ammattiinsa, jonka palkkaus riittäisi jokapäiväisen elämän ylläpitoon. Unelma-ammattiin ei jokainen pääse, mutta työelämän pitäisi mahdollistaa tasa-arvon, jokapäiväisen syömisen, asumiskustannusten maksun sekä lasten harrastamisen. Nythän niin ei ole. Palkkauksessa on muutakin ongelmaa kuin sen koko. Työnantajalla on vaikeuksia suorittaa niitä maksuja, eikä kukaan ota siitäkään vastuuta. Esimerkiksi Helsingin kaupungilla on vakavia ongelmia palkanmaksussa ja huolta herättää, että moni hyvinvointialue on ottanut palkanmaksujärjestelmäkseen saman ongelmaisen Sarastian, jonka palkkanauhaa lukiessa ei voi varmasti tietää, onko palkka maksettu oikein.

Tekniikka tulee olla hallussa, hankinnoissa tulee olla asiantuntijat päättämässä valinnoista, järjestelmien pitäisi olla kunnossa ennen käyttöönottoa ja vastuulliset heti tiedossa. Tekniikan ja järjestelmien perusidea on helpottaa työtä ja tuoda lisäarvoa.

Hoitoalan työvoimapulasta on puhuttu jo kauan ja ratkaisuja on pyritty löytämään. Hyvinvointitoimiala HALI on listannut keinoja työvoimapulan ratkaisuksi:

1. Oikeat ihmiset oikeissa töissä − eroon ylisääntelystä

Pätevyysvaatimusten pitää olla suhteessa työn vaativuuteen. Hoivassa usein tärkeintä on taito ja halu kohdata ihminen​. Tämä ei vaadi monen vuoden koulutusta vaan oikean ihmisen.

Yhden lukuvuoden kestävä hoiva-avustajakoulutus on nopea väylä työelämään hoivassa, mutta myös vammaispalveluissa. Hallituksen on lisättävä hoiva-avustajien koulutusmääriä ja käynnistettävä ohjelma, jossa järkeistetään henkilöstön käyttöä läpi sote-palvelujen. Asumispalveluissa tarvitaan korkeammin koulutettua sote-henkilöstöä, mutta oikeassa suhteessa työtehtävien vaatimuksiin nähden.

Pätevyysvaatimusten järkeistäminen vapauttaisi koulutettuja hoitajia perus- ja erikoissairaanhoidon tehtäviin.

2. Digitalisaatiota hyödyntämällä lisää aikaa kohtaamiseen

Kaikkialla maailmassa palvelualat automatisoituvat ja digitalisaatiota hyödynnetään ihmisten auttamiseksi. Hoito- ja hoivatyössä tarvitaan aina kohtaamista ja läsnäoloa, mutta esimerkiksi digitalisaation täysmääräinen hyödyntäminen esimiestyössä vapauttaa sairaanhoitajia tekemään sitä työtä, jota varten he alalle hakeutuivat.

Hoitajapulaa voitaisiin helpottaa heti, jos hoivakodeissa voitaisiin hyödyntää teknologiaa, esimerkiksi oppivaa tekoälyä. Ongelma on, että hoivatoimijoilla ei ole nyt kannustimia investoida digitalisaatioon, koska sen avulla saatavaa työpanosta ei saa laskea mukaan mitoituksiin. Tilanne pitäisi korjata.

3. Sujuvalla tutkintojen tunnustamisella nopeammin työelämään

Sote-alalle kaivataan lisäksi työperäistä maahanmuuttoa. EU:n ulkopuolelta hankittu sote-koulutus on tunnustettava tehokkaammin. EU- ja ETA-maissa hyväksytään aiemmin suoritettu sairaanhoitajatutkinto, mutta muualta tulevien tutkintojen hyväksyntä on nykyisin hidas prosessi, jota on sujuvoitettava.

Sairaanhoitajiksi kouluttautuneille pitää järjestää näyttökoe, jonka jälkeen he voisivat toimia vähintään lähihoitajina tai koulutuksensa mukaisesti sairaanhoitajina.

HALI on lähettänyt ministeriöille vetoomuksen siitä, että EU- ja ETA-maiden ulkopuolisten sairaanhoitajien tutkinto pitää rinnastaa suomalaisiin tutkintoihin nykyistä sujuvammin ja nopeammin.

Maahanmuuttajien kielikoulutus on vakinaistettava valtion rahoituksella. Kielen opiskelu on mahdollistettava nykyistä paremmin työn ohessa. Lisäksi kielitaidon näyttökokeita on järjestettävä nykyistä useammin ja joustavammin.

Työvoimapoliittisesta saatavuusharkinnasta on luovuttava koko maassa. Sairaanhoitajille, jotka ovat päättäneet muuttaa Suomeen töihin, pitää olla suomalaiseen ammattitutkintoon tähtäävää koulutusta tarjolla jo lähtömaassa. Myös perheenyhdistämisen tulorajoja on laskettava, jotta ulkomailta tulevat hoitajat saavat perheensä mukaan.

4. Lisätään koulutuspaikkoja ja panostetaan alan vetovoimaan

Erityisesti lähihoitajia ja sosionomeja tarvitaan lisää. Koulutuspaikkojen lisäys ei kuitenkaan hyödytä, jos hakijoiden määrä ei kasva. Ala on mainettaan parempi ja vetovoiman lisäämiseksi tulee tehdä työtä.

Esimerkiksi osatyökykyiset ja jo maassa olevat maahanmuuttajat pitäisi nähdä nykyistä joustavammin mahdollisina alalle työllistyvinä ja kannustaa heitä sote-opintoihin.

Oppisopimuskoulutuksen tulee olla houkuttelevampi vaihtoehto. Nykyinen malli ei toimi ja koulutusmäärät ovat liian pieniä. Sääntelyä on purettava, jotta se ei ole hallinnollisesti liian raskas tai kallis.

Oppisopimuskoulutettavat pitäisi vanhuspalvelun yksiköissä laskea mukaan henkilöstömitoitukseen nykyistä aikaisemmassa koulutusvaiheessa. Lisäksi työnantajalle pitää taata riittävä oppisopimustuki. (lähde: hyvinvointiala.fi)

HALIn keinot vaikuttavat järkeviltä ja kannatettavilta. Keskustelin erään ammattikoulun opettajan kanssa viime keväänä/alkukesästä ja hän toi esiin huolensa siitä, että lähihoitajaopiskelupaikkoja oli enemmän kuin hakijoita.

Ongelmia meillä siis on, mutta meillä on myös ratkaisuja.

Translain uudistus ja mitä siitä (ainakin) puuttuu

Nykyinen translaki loukkaa sukupuolivähemmistöjen perus- ja ihmisoikeuksia, kehollista koskemattomuutta ja itsemääräämisoikeutta. Translain uudistuksen on arvioitu esiteltävän viikolla 34 (22.8. alkava viikko). Uudistusta valmisteltaessa Sosiaali- ja terveysministeriön työryhmä esitti raportissaan (31.1.2020) vaihtoehtoja translakiuudistuksen toteuttamiseksi. Raportin mukaan nykyinen oikeustila altistaa transsukupuoliset ja muunsukupuoliset henkilöt syrjinnälle ja muille oikeudenloukkauksille, erityisesti yksityisyyden loukkauksille. Lisäksi työryhmä arvioi raportissaan alaikäisten transihmisten tilannetta. Työryhmä huomautti, ettei nykyinen hallitusohjelmakirjaus tunnista työryhmän havaitsemia haasteita alaikäisten yhdenvertaisuuden toteutumiselle. Työryhmä esitti vaihtoehtona, että sukupuolen juridinen vahvistaminen voisi olla mahdollista 15 vuotta täyttäneille.

Kansallinen lapsistrategia toteutti lapsille ja nuorille kyselyn yhteistyössä sosiaali- ja terveysministeriön sekä Translasten ja -nuorten perheet ry:n kanssa. Kyselyä on valmisteltiin yhdessä Seta ry:n, Pelastakaa Lapset ry:n, Trans ry:n ja Trasek ry:n kanssa. Kysely suunnattiin erityisesti 13-18 -vuotiaille nuorille, jotka ovat sukupuoliltaan moninaisia.

Uudistuksessa on tarkoitus säätää kokonaan uusi laki sukupuolen vahvistamisesta. Laissa säädettäisiin siitä, miten väestötietojärjestelmään merkityn sukupuolensa voi muuttaa vastaamaan sukupuoli-identiteettiään eli omaa kokemusta sukupuolestaan. Kuten nykyään, sukupuolen vahvistaminen olisi mahdollista vain täysi-ikäisille.

Vaikka nuoria on ns. kuultu, silti valmistellussa laissa edelleen esitetään, että sukupuolen vahvistaminen olisi mahdollista vain täysi-ikäisille. Hallituksen tulisikin arvioida uudelleen alaikäisten asema lakiuudistuksessa. Sukupuolen vahvistamisen lykkääntyminen jopa vuosilla heikentää transnuorten hyvinvointia huomattavasti. Mahdollisuus saada oikean sukupuolen mukaiset henkilöpaperit viivytyksettä helpottaisi lukuisten transnuorten elämää, vähentäisi syrjintää ja parantaisi nuorten hyvinvointia. Sukupuolen vahvistaminen alaikäisenä on mahdollista muun muassa Norjassa, Irlannissa ja Maltalla. Uusi nimilaki on jo vahvistanut alaikäisten oikeuksia, sillä 15-vuotiaasta alkaen etunimen voi muuttaa toisen sukupuolen mukaiseksi. Sukupuolen vahvistamista koskevan lain olisi luontevaa olla linjassa tämän kanssa.

Transnuori joutuu käymään suhteellisen perusteellisen tutkimuksen ennen varsinaisiin tutkimuksiin pääsyä. Nuorisopsykiatrian poliklinikalla käydään läpi nuoren mielialaa, keskustellaan ja arvioidaan, määrätään lääkitystä mielialaan ja esitetään terapiassa käymistä. Tämä kaikki sukupuolipoliklinikan vaatimuksesta. Nuorisopoliklinikalla voidaan kirjoittaa näiden jälkeen lähete tutkimuksiin. Lähetettä ei tietenkään ole pakko hyväksyä transpolilla.

Nuori on jo käynyt kovan kamppailun itsensä kanssa, potee huonommuutta, mieliala on usein huonompi kuin ikätovereillaan ja läheisille kertominen on vakava kriisin ja kasvamisen paikka, kaikille osapuolille.

Nuori kokee myös muita vahvoja tunteita, kuten esimerkiksi pettymyksen tunteet nuorisopoliklinikalla, kun on käynyt vaaditulla hoito- ja arviointijaksolla saadakseen lähetteen sukupuoli-identiteetin tutkimuspoliklinikalle, odottamista, itsensä selittämistä uudestaan ja uudestaan. Pelkoa hylkäämisestä. Pelkoa lähetteen hylkäämisestä, pelkoa siitä, että häntä ei hyväksytä, hänen itsensä vuoksi.

Itsensä hyväksymisessä on mennyt kauan, ja kun on sinut itsensä kanssa, kamppailua siitä, että hänet hyväksytään.

Yhteiskunta ja kouluelämä on hyvin sukupuolittunutta, esimerkiksi vielä tänä päivänä joissain kouluissa jopa bussijonot on määritelty tyttö-poikajaoitteluilla (ihan oikeasti).

Henkilöllisyystodistukset, asuntohakemukset, tukihakemukset, kaikki kyselyt, lomakkeet, you name it, kaikissa kysytään sukupuolta.

Miksi sukupuolen ilmoittaminen on niin vakavaa toisille? Nyt tarkoitan nimenomaan cis-enemmistöä. Miksi se heille on tärkeää, miten joku toinen ilmoittaa oman sukupuolensa? Miksi vastustaa sitä, että toinen saa ilmoittaa sukupuolensa? Miksi se, että jollekin on tärkeää kertoa olevansa mies/nainen, kun vihdoin on sinut itsensä kanssa, on uhka heille, joille sukupuoli on aina ollut. Miksi on tärkeää vastustaa vapautta ja oikeutta olla itsensä ja kertoa se? Miksi on tärkeää vastustaa ihmisen minuutta ja hyvinvoinnin parantamista?

Miksi on tärkeää, että translain uudistus etenee ja että siinä oikeasti otetaan alaikäiset huomioon:

Etuja, joita sukupuolen juridisesta korjaamisesta on sitä tarvitseville alaikäisille:

  • lasten oikeudet toteutuvat suositusten mukaisesti
  • lapsi saa sukupuoltaan vastaavat henkilöpaperit ja tulee kohdatuksi sukupuolensa mukaisesti
  • lapsen itsemääräämisoikeus vahvistuu häntä itseään koskevissa asioissa
  • lapseen kohdistuva väärinsukupuolittaminen ja syrjintä väheneevät ja hyvinvointi lisääntyy.

Sukupuolen oikeudellisessa vahvistamisessa on alaikäisten kohdalla kyse ihmisoikeuksista. YK:n Lapsen oikeuksien sopimusta tulkitaan siten, että sukupuolivähemmistöihin kuuluvilla lapsilla on myös oikeus saada oma oikeudellinen sukupuolensa vahvistettua.

Nyt on myös tärkeää huomioida, että Translain kokonaisuudistus ei tarkoita sukupuolen korjaamiseen liittyvän kirurgian vaatimista alaikäisille.

Tärkeä huomio myös on, että vaikka puhumme kauniisti väestöpohjaisesta rintasyöpäseulonnasta, on trans- ja muunsukupuolisten henkilöiden osallistuminen jäänyt paitsioon. Meneillään oleva translain uudistaminen on erinomainen paikka edistää ihmisten yhdenvertaisuutta. Kansainvälisen arvion mukaan trans- ja muunsukupuoliseksi identifioituvien osuus maailman väestöstä on 0,1–2 prosentin välillä (Goodman ym. 2019). Suomessa lähetteiden määrä sukupuoli-identiteetin tutkimuksiin on 15 vuodessa lähes 20-kertaistunut. Eli asia koskee yhä kasvavaa osuutta väestöstä. Nykyinen käytäntö jättää siis transmiehet, eli sukupuoltaan mieheksi korjanneet, ilman tärkeää seulontaa, vaikka he yhä voivat sairastua kohdunkaula- tai rintasyöpään. Seulontaa tulisi tarjota ihmisten elinten ja niihin liittyvän syöpäriskin eikä juridisen sukupuolen perusteella (Sterling 2020).

Lähteet:

https://www.syopajarjestot.fi/ajankohtaista/blogit/syopaseulontoja-on-tarkeaa-tarjota-myos-transtaustaisille/

Sukupuolen juridinen vahvistaminen
https://www.keskustaopiskelijat.fi/keskustaopiskelijat-mukana-vaatimassa-translain-kokonaisuudistusta/

https://valtioneuvosto.fi/-//1271139/translain-uudistamisessa-kuullaan-lasten-ja-nuorten-nakemyksia

Alaikäisten tutkimukset ja hoito

Kaukana hiekkalaatikosta ja turvallisesta, hyväksyvästä ympäristöstä

Toisinaan puhutaan hiekkalaatikkotouhusta puhuttaessa epäasiallisestä käytöksestä tai kiusaamisesta. Kiusaaminen on kuitenkin kaukana (tai ainakin pitäisi olla) hiekkalaatikkoleikeistä. Kiusaaminen aiheuttaa pahaa oloa ja voi jättää ihmiseen jäljen pitkiksi ajoiksi. Kiusaaminen voi aiheuttaa sen, ettei halua mennä kouluun, harrastuksiin tai pihalle. Koulussa voi olla vaikeaa keskittyä, jos joutuu olemaan alati huolissaan, miten selviää kiusaajistaan. Kiusaaminen koskettaa monia lapsia. Ei vain niitä, joita kiusataan ja joka kiusaa vaan myös niitä, jotka näkevät kiusaamista. Kiusaaminen voi johtaa pelkoon myös muilla lapsilla ja vaikuttaa koko kouluilmapiiriin. Tärkeää on, että kiusaamisesta uskaltaa kertoa opettajalle tai jollekin aikuiselle, joka ottaa asian tosissaan, jotta kiusaaminen saadaan loppumaan. Sekä kiusattu että kiusaaja tarvitsevat apua.

Kiusaaminen saa tuntemaan loukatuksi, pelokkaaksi, sairaaksi, yksinäiseksi, noloksi, surulliseksi. Kiusaaja voi lyödä, potkia, töniä tai nimitellä, uhkailla, kiusoitella tai pelotella. Kiusaaja voi puhua toisesta pahaa, ottaa toisen tavaroita, pilailla toisen kustannuksella, pilkata, ivata, nolata tai jättää tarkoituksella ulkopuolelle. Osa pakottaa tekemään asioita, joita toinen ei halua. Kiusaamista tapahtuu myös netin ja sosiaalisen median välityksellä. (https://www.mielenterveystalo.fi/lapset/lapset/pulmat_arjessa_elamassa/pulmat_toisten_kanssa/Pages/kiusaaminen_ja_kiusatuksi_tuleminen.aspx)

Kiusaamisesta puhuttaessa usein puhutaan koulukiusaamisesta, siitä onkin tärkeä puhua ja paljon! Yleensä ottaen toisten kiusaamisesta, oli sitten minkä ikäinen tahansa, tulisi puhua ja siihen pitäisi puuttua, myös aikuisten ympäristössä. Kiusaamiseen tulee puuttua aina. Työpaikkakiusaaminen kuitenkin on vaietumpi asia, kuten myös vapaaehtoistoimissa tai yhdistys- tai järjestötoimessa tehty kiusaaminen.

Kiusaaminen töissä, harrasteissa tai vapaaehtoistoimissa voi aiheuttaa myös aikuiselle samaa ahdistuneisuutta ja haluttomuutta lähteä, kuten lapsillakin. Aikuisten kiusaamisesta on vaikeampi puhua, aikuistenhan pitäisi osata käyttäytyä ja kiusatuksi joutuminen on edelleen vaikea kohdata, voi olla pelko, että uhria pidetään heikkona, tai sen koetaan olevan aikuisiässä noloa. Toisten voi olla vaivaannuttavaa nähdä vierestä, tai voi tuntua nololta puuttua toisten aikuisten tekemiseen, vaikka näkisikin, että se on väärin.

Joskus on vaikea erottaa riitelyä, huonoa käytöstä ja kiusaamista toisistaan, varsinkin kun kyseessä on lapset, vaikka toisinaan aikuisillakin on vaikea tunnistaa onko kyseessä viestintähaasteet, riitelyä, huonoa käytöstä vai kiusaamista.


Riitely:
– Kaksi tai useampi ihminen on eri mieltä jostain asiasta
– Osa normaalia kanssakäymistä
– Opetellaan riitojen selvittelyä ja taitoja olla eri mieltä asioista
Huono käytös:
– Tiuskiminen, yksittäiset ikävät kommentit
Kiusaaminen:
– Valtaepätasapaino, jossa vähintään yksi henkilö on jatkuvasti alisteisessa
asemassa ja vähintään yksi henkilö käyttää valtaa epäasiallisella tavalla

Kuinka ennaltaehkäistä kiusaamista?

  • Yhteisöllinen toimintakulttuuri;
  • vertaissuhteiden tuki,
  • hyväksytyksi tuleminen,
  • yhteisöön kuuluminen,
  • oppilaiden osallisuus,
  • huoltajien tutustuminen toisiinsa ja yhteisten pelisääntöjen
    luomiseen osallistuminen
  • Medialukutaitojen vahvistaminen (sisältäen myös riskit
    ja haittapuolet)
  • Jokaisella koululla kiusaamisen vastainen
    suunnitelma; miten ennaltaehkäistään ja
    puututaan – seuranta välttämätöntä (OPH 2020)

Ohjeet sopivat myös työpaikoille ja järjestöihin.

Työpaikoilla, järjestöillä ja yhdistyksillä on usein omat häirintäsäädöstönsä, esimerkkinä alla oleva, mutta kuinka moni toimija on tutustunut säännöstöihin?

Häirintähuoneentaulu

Ohjeita häirinnän kohtaamiseen ja estämiseen järjestötoiminnassa.

  • Jokainen meistä on vastuussa hyvästä keskustelukulttuurista. Puhu toisille kunnioittavasti. Älä mene henkilökohtaisuuksiin äläkä sano sosiaalisessa mediassakaan sellaisia asioita, joita et sanoisi kasvotusten.
  • Ota tunnekuohussa aikalisä ja palaa asiaan, kun olet rauhoittunut. Viesteihin ei tarvitse vastata heti – tarkoituksellisen provosoiviin viesteihin ei tarvitse välttämättä vastata ollenkaan.
  • Jos loukkaat toista keskustelijaa, pyydä anteeksi.
  • Asiattomuuksia ei tarvitse sietää. Sinulla on halutessasi oikeus estää häiritsevä keskustelija.
  • Pidä huolta tietoturvasta. Käytä vahvoja salasanoja, jotta vain sinulla on pääsy tilillesi. Säädä tilisi yksityisyysasetukset kuntoon, jolloin tietosi näkyvät vain niille, joille haluatkin niiden näkyvän. Hyväksy kavereiksi vain sellaisia ihmisiä, jotka tunnet.
  • Jos kohtaat häirintää tai vihapuhetta, älä jää yksin. Ilmoita asiasta häirintäyhteyshenkilölle ja tarvittaessa poliisille. Sosiaalisessa mediassa voit myös ilmiantaa häiritsevän kommentin tai keskustelijan.
  • Häirinnän ja vihapuheen tarkoitus on kaventaa julkista keskustelua, joka on demokratian kivijalka. Ei anneta vihapuheen voittaa! Tehdään yhdessä sosiaalisesta mediasta laadukkaamman ja turvallisemman keskustelun paikka.