Hoitoalan kriisiin on ratkaisuja

Sosiaali- ja terveysala on kriisissä ja kriisi vain syvenee. Ongelmaa on niin lastensuojelussa, vanhustenhuollossa kuin terveydenhuollossakin. Ruuhkia syntyy palveluissa, palvelutarpeiden arvioinneissa, hoitoon pääsemisessä on kohtuutonta jonoutumista, ei saada hoitoa ja hoitajat uupuvat. Tänä päivänä saamme jatkuvaa tietoa kriisistä uutisista ja lehdistöltä.

Uutissuomalaisen artikkeli kertoo kuinka ”Useat vanhukset joutuvat odottamaan hoivakotipaikkaa yli lain salliman ajan, sanoo Hyvinvointiala HALI ry. Lain mukaan tehostetun palvelusasumisen paikkaa pitää tarjota viimeistään kolmen kuukauden kuluessa asian vireilletulosta.

Järjestön selvityksen mukaan hieman yli puolet tarkastelluista kunnista tai kuntayhtymistä aloittaa odotusajan laskennan vasta myönteisestä palvelupäätöksestä, kun se pitäisi aloittaa hakemuksen jättämisestä.

– Kunnat aloittavat jonotusajan laskemisen väärästä ajankohdasta, jotta pystyvät näyttämään, että tehostetun palveluasumisen paikka järjestyy kolmen kuukauden sisällä. Odotusaikaan ei kuitenkaan lasketa mukaan sitä aikaa, joka kestää prosessin aloittamisessa tai palvelutarpeen arvioinnissa, sanoo HALI:n johtaja Arja Laitinen järjestön tiedotteessa.”

Länsi-Uusimaassa kerrotaan kuinka Lohjalla yhteispäivystys on ruuhkautunut. Tilanteesta ollaan huolissaan, huolehditaan potilasturvallisuudesta ja he seuraavat jatkuvasti mahdollisia haittatapahtumia.

mm. Helsingin Sanomissa Husin toimialajohtaja lausuu yhdeksi syyksi kesän resurssionglelmiin, että ”Opiskelijoiden asenteet ovat vuosien saatossa muuttuneet. Nykyään pitkälle koulutetut opiskelijat tahtovat pitää myös lomaa, eivätkä he enää halua tehdä kesäisin yhtä paljon töitä. ” Itse pitäisin tärkeänä juuri levon arvosamista. Tämän päivän opiskelijat, tulevat hoitoalan ammattilaiset pitävät tärkeänä omaa jaksamistaan ja lepoa. Se on hyvin tärkeää, jotta pystyy tekemään töitä, pitää työtään mielekkäänä ja se kaikki näkyy potilas- ja asiakastyössä. Lausuja ei kuitenkaan näe palkkakartellia osana ongelmaa. Lausuja toteaa myös, että ”Esillä olleiden ongelmien vuoksi hoitoala ei ole kovin muodissa tällä hetkellä, mutta tosiasia on, että ihmisiä hoitamaan tarvitaan ihmisiä, ja heitä tullaan tarvitsemaan tulevaisuudessakin.”

Palkka on yksi tärkeä motivaattori, me kaikki teemme töitä siksi, että saamme siitä korvauksen, jolla maksaa asumiskulut, ruoka ja niin edelleen. Työolosuhteet ja työympäristö on tärkeää olla kunnossa. Upeaa olisi, jos jokainen meistä voisi työllistyä unelma-ammattiinsa, jonka palkkaus riittäisi jokapäiväisen elämän ylläpitoon. Unelma-ammattiin ei jokainen pääse, mutta työelämän pitäisi mahdollistaa tasa-arvon, jokapäiväisen syömisen, asumiskustannusten maksun sekä lasten harrastamisen. Nythän niin ei ole. Palkkauksessa on muutakin ongelmaa kuin sen koko. Työnantajalla on vaikeuksia suorittaa niitä maksuja, eikä kukaan ota siitäkään vastuuta. Esimerkiksi Helsingin kaupungilla on vakavia ongelmia palkanmaksussa ja huolta herättää, että moni hyvinvointialue on ottanut palkanmaksujärjestelmäkseen saman ongelmaisen Sarastian, jonka palkkanauhaa lukiessa ei voi varmasti tietää, onko palkka maksettu oikein.

Tekniikka tulee olla hallussa, hankinnoissa tulee olla asiantuntijat päättämässä valinnoista, järjestelmien pitäisi olla kunnossa ennen käyttöönottoa ja vastuulliset heti tiedossa. Tekniikan ja järjestelmien perusidea on helpottaa työtä ja tuoda lisäarvoa.

Hoitoalan työvoimapulasta on puhuttu jo kauan ja ratkaisuja on pyritty löytämään. Hyvinvointitoimiala HALI on listannut keinoja työvoimapulan ratkaisuksi:

1. Oikeat ihmiset oikeissa töissä − eroon ylisääntelystä

Pätevyysvaatimusten pitää olla suhteessa työn vaativuuteen. Hoivassa usein tärkeintä on taito ja halu kohdata ihminen​. Tämä ei vaadi monen vuoden koulutusta vaan oikean ihmisen.

Yhden lukuvuoden kestävä hoiva-avustajakoulutus on nopea väylä työelämään hoivassa, mutta myös vammaispalveluissa. Hallituksen on lisättävä hoiva-avustajien koulutusmääriä ja käynnistettävä ohjelma, jossa järkeistetään henkilöstön käyttöä läpi sote-palvelujen. Asumispalveluissa tarvitaan korkeammin koulutettua sote-henkilöstöä, mutta oikeassa suhteessa työtehtävien vaatimuksiin nähden.

Pätevyysvaatimusten järkeistäminen vapauttaisi koulutettuja hoitajia perus- ja erikoissairaanhoidon tehtäviin.

2. Digitalisaatiota hyödyntämällä lisää aikaa kohtaamiseen

Kaikkialla maailmassa palvelualat automatisoituvat ja digitalisaatiota hyödynnetään ihmisten auttamiseksi. Hoito- ja hoivatyössä tarvitaan aina kohtaamista ja läsnäoloa, mutta esimerkiksi digitalisaation täysmääräinen hyödyntäminen esimiestyössä vapauttaa sairaanhoitajia tekemään sitä työtä, jota varten he alalle hakeutuivat.

Hoitajapulaa voitaisiin helpottaa heti, jos hoivakodeissa voitaisiin hyödyntää teknologiaa, esimerkiksi oppivaa tekoälyä. Ongelma on, että hoivatoimijoilla ei ole nyt kannustimia investoida digitalisaatioon, koska sen avulla saatavaa työpanosta ei saa laskea mukaan mitoituksiin. Tilanne pitäisi korjata.

3. Sujuvalla tutkintojen tunnustamisella nopeammin työelämään

Sote-alalle kaivataan lisäksi työperäistä maahanmuuttoa. EU:n ulkopuolelta hankittu sote-koulutus on tunnustettava tehokkaammin. EU- ja ETA-maissa hyväksytään aiemmin suoritettu sairaanhoitajatutkinto, mutta muualta tulevien tutkintojen hyväksyntä on nykyisin hidas prosessi, jota on sujuvoitettava.

Sairaanhoitajiksi kouluttautuneille pitää järjestää näyttökoe, jonka jälkeen he voisivat toimia vähintään lähihoitajina tai koulutuksensa mukaisesti sairaanhoitajina.

HALI on lähettänyt ministeriöille vetoomuksen siitä, että EU- ja ETA-maiden ulkopuolisten sairaanhoitajien tutkinto pitää rinnastaa suomalaisiin tutkintoihin nykyistä sujuvammin ja nopeammin.

Maahanmuuttajien kielikoulutus on vakinaistettava valtion rahoituksella. Kielen opiskelu on mahdollistettava nykyistä paremmin työn ohessa. Lisäksi kielitaidon näyttökokeita on järjestettävä nykyistä useammin ja joustavammin.

Työvoimapoliittisesta saatavuusharkinnasta on luovuttava koko maassa. Sairaanhoitajille, jotka ovat päättäneet muuttaa Suomeen töihin, pitää olla suomalaiseen ammattitutkintoon tähtäävää koulutusta tarjolla jo lähtömaassa. Myös perheenyhdistämisen tulorajoja on laskettava, jotta ulkomailta tulevat hoitajat saavat perheensä mukaan.

4. Lisätään koulutuspaikkoja ja panostetaan alan vetovoimaan

Erityisesti lähihoitajia ja sosionomeja tarvitaan lisää. Koulutuspaikkojen lisäys ei kuitenkaan hyödytä, jos hakijoiden määrä ei kasva. Ala on mainettaan parempi ja vetovoiman lisäämiseksi tulee tehdä työtä.

Esimerkiksi osatyökykyiset ja jo maassa olevat maahanmuuttajat pitäisi nähdä nykyistä joustavammin mahdollisina alalle työllistyvinä ja kannustaa heitä sote-opintoihin.

Oppisopimuskoulutuksen tulee olla houkuttelevampi vaihtoehto. Nykyinen malli ei toimi ja koulutusmäärät ovat liian pieniä. Sääntelyä on purettava, jotta se ei ole hallinnollisesti liian raskas tai kallis.

Oppisopimuskoulutettavat pitäisi vanhuspalvelun yksiköissä laskea mukaan henkilöstömitoitukseen nykyistä aikaisemmassa koulutusvaiheessa. Lisäksi työnantajalle pitää taata riittävä oppisopimustuki. (lähde: hyvinvointiala.fi)

HALIn keinot vaikuttavat järkeviltä ja kannatettavilta. Keskustelin erään ammattikoulun opettajan kanssa viime keväänä/alkukesästä ja hän toi esiin huolensa siitä, että lähihoitajaopiskelupaikkoja oli enemmän kuin hakijoita.

Ongelmia meillä siis on, mutta meillä on myös ratkaisuja.

Jätä kommentti

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s