Näin loppukesällä, alkusyksyn viilentyessä on hyvä muistella kuumaa kesää ja ihanaa lasten kanssa vietettyä kesälomaa.
Viime kesänä olimme lasten kanssa todella vain kotona, sillä heikon kuntoni vuoksi emme pystyneet juuri kiertämään paikkoja tai vierailemaan missään. Tänä kesänä otimme aika paljon takaisin, tosin nuorimmaiseni mukaan ei tarpeeksi. ”mitään ei tehty, eikä missään käyty”
Olin päättänyt, että kesän aikana en juuri päivitä blogiani, keskityn enemmän yhdessäoloon ja pysyin aika hyvin tavoitteessani.
Kuntavaalit 13.6.2021
Mainosten lajittelua
Varapuheenjohtaja Riikka Pakarinen kävi Lohjan torilla
Hilkka Kemppi mukana fb-livessä
Puheenjohtaja Annika Saarikko kävi Lohjan torilla
Kuntavaalit 13.6.2021
Alkukesä meni vielä vaaleissa ja tulokseen totuttelu vei hetken. Piti pohtia montaa asiaa ja punnita vaihtoehtoja.
Remontti eteni kesän aikana ja kissat tiukasti työnjohdossa
Safetybox
Kesällä tuli jälleen käytyä usein rannalla ja itse pääsin kerran kuuntelemaan pitkästä aikaa livemusiikkia!
Toisen teinin konfirmaatio oli tänä kesänä
Toisen teinin konfirmaatio oli tänä kesänä. Siitä enemmän täällä:
Turun linna on keskiajalla rakennettu vaikeasti valloitettavaksi puolustuslinnaksi. Tästä syystä pihakivetys on epätasainen luonnonkivetys, portaat ovat jyrkkiä ja epätasaisia, oviaukot ahtaita ja sisätilat ovat valaistukseltaan hämäriä, sokkeloisia ja niissä on paljon tasoeroja. Pyörätuolilla ei tasoerojen vuoksi pääse kaikkiin tiloihin. (https://www.turku.fi/turunlinna)
Linnan kierros oli kiinnostava ja oppaita oli lähes joka huoneeseen. Näin poikkeustilan aikaan Turun linnassa ei kesällä järjestetä opastettuja kierroksia, mutta oppaita oli läsnä runsaasti. Eräs opas kertoi meille pitkän tovin lattian allaolevasta vankityrmästä ja vankien kohtaloista. Hänelle erityiskiitos! Hän sai kierroksellemme vielä erityistä jännitystä ja varsinkin poikani kuunteli varsin vakavana.
Linnan omat opasteet olivat erinomaisia.
Kehitettävää:
opasteet linnaan: näin ainoastaan kaksi opastetta linnaan ja nekin olivat vasta lähes perillä. Kaikki eivät tunne Turkua tai osaa liikkua siellä, olisi hyvä, jos opasteita olisi kauempaa. (netistä etukäteen löytyy kyllä tietoa https://www.turku.fi/turun-linna/tervetuloa-museoon/sijainti)
10 vuotias poikani on vuoden odottanut pääsevänsä Amos Rexiin. Olin iloinen myös siitä, että kaikki lapseni halusivat mukaan. Mikäs sen parempi kohde äidin loman ensimmäisenä päivänä.
Olimme käyneet jo edellisenä kesänä kiipeilemässä tapahtuma-aukiolla ja pojalla oli kova halu päästä tutkimaan taloa myös sisältä. Eikä Amos Rex tuottanut pettymystä.
Meitä on monenlaisia taiteenkuluttajia ja taidenäyttelyissä kiertäjiä ja neljän lapsen kanssa voit uskoa, että siinä porukassa on neljä erilaista taidenäyttelyn kiertäjää.
– onks tässä pakko seistä näin kauan? Mennään jo. Mä en enää ikinä tule sun kanssa taidemuseoon.
-milloin lähdetään?
-Mihin …. jäi? (jäi katsomaan vielä edellistä teosta)
-käydään äiti vielä tuolla tuon teoksen luona uudestaan
Yksi lapsistani tuskaili ja ihmetteli, miten voi mennä niin kauan tuijottaessa jotain ihme pillihässäkkää. Juttelimme siinä tovin taiteesta ja sen merkityksestä ihmisille. Sanoin, että ei haittaa, vaikka ei ajattele samalla tavalla,vaikka ei tykkäisi kierrellä taidenäyttelyissä. Kaikki eivät tykkää. Sanoin myös, että taiteen kuuluu kyseenalaistaa yhteiskuntaa, mutta taidetta itsessäänkin saa kyseenalaistaa ja on hyvä, että haluat jutella siitä. Tästä kehkeytyikin tosi hyvä keskustelu ja kikatustuokio, pidemmäksikin aikaa.
Kaiken kaikkiaan vierailumme Amos Rexissä oli todella hyvä ja tulemme käymään uudestaankin. Ei ehkä kaikkien lasten kanssa, mutta tullaan kuitenkin.
Yksi lapsistani oli pitkään toivonut pääsevänsä Seurasaareen ja päätimmekin tämän retken suunnata sinne. Nuorin oli hieman epäileväinen, kuulostaa tylsältä. Päästyämme saarelle johtavalle sillalle, olikin jo aivan eri ääni kellossa.
Seurasaaren silta
Lipunmyynnistä saimme kartan, johon oli hyvin merkitty talot, johon sai mennä ja jokaisessa talossa oli omat oppaat. Oppaat olivat todella ihania, jokainen toivotti jokaisen meistä erikseen tervetulleeksi ja tulivat apuun, jos huomasivat, että kaipasimme apua tai tietoa paikasta. Ihan mielettömän upeita oppaita!
Kaarnalaivojen tekoa
Lapsille oli kivaa perinteikästä tekemistä, kuten kaarnalaivojen tekoa sekä pääsi kokeilemaan matonkudontaa.
Seurasaaressa häpeäjalkapuussa
Karunan kirkon opas oli ehkä huipuin, jota olemme ikinä vielä tähän mennessä tavanneet. Hän kertoi pitkät tarinat kirkon historiasta, yleensä kirkosta Suomessa, istumajärjestyksistä, lapset kävivät kokeilemassa köyhien penkkejä, innostuivat oppaan kertomuksesta unilukkarista ja lopuksi opas laittoi tyttäreni häpeäjalkapuuhun (kysyi kyllä haluaako kokeilla). Opas jäi varmasti lasten mieleen, otti todella hyvin heidät huomioon ja eleettömällä tavallaan kertoessaan sai lasten mielikuvituksen lentoon.
Vaivaisukko
Lämmin suositus Seurasaarelle! Paljon jäi vielä nähtävää ja varmasti menemme uudestaan.
Äidin loman ensimmäisenä päivänä saimme päähänpiston lähteä Lietoon. ” Puuhapuisto, huvipuistolaitteita ja kotieläinpiha – Zoolandiassa on kaikki avaimet hauskaan päivään perheen, kavereiden tai luokkakavereiden kesken. Zoolandia on valloittava yllätyspaketti huvipuistolaitteita, sisäleikkipuistoa, eläimiä ja hyvää mieltä. Zoolandia levittäytyy laajalle alueelle, joten tässä puistossa aikaa ei tuhlata odotteluun ja jonotteluun. Päivään kannattaa kuitenkin varata aikaa, sillä nähtävää ja koettavaa riittää – kaikenikäisille. ”mainostetaan Zoolandian sivulla.
Totta oli se, että jonotella ei tarvinnut, vaikka väkeä olikin ihan kivasti. Paikka on vähän ajanpatinoima, laitteet hieman vanhahkoja ja pienemmälle väelle tarkoitettu, mutta onneksi oli benjijuoksu, kauhutunneli ja yllättäen hauskaa, perinteistä tekemistä, kuten renkaiden heittoa. Ei sen aina niin ihmeellistä tarvitse olla, että se on huippukivaa!
Benjijuoksu oli esiteinin ja teinin suosikkiRenkaanheittoaPomppisliukumäkipallonheittoaEläimiäkin olialpakka oli vähän väsynyt
Zoolandian henkilökunta oli nuorta, erittäin ystävällistä ja avuliasta sekä pieniä huomioivaa. Todella iso plussa siitä!
ja kyllä se nyt vaan on niin, että vettä lähistöllä = poika kastuu
Hyvin saimme päivän kokonaan kulutettua, ei oikeastaan edes huomannut ajankulua, ei vaikka yksi porukasta oli vähän märkä.
Tutkailimme 9v lapsen kanssa, mihin museoon voisimme tänään mennä ja kaikkein kiinnostavimmaksi nettiselailussa näyttelyiden perusteella nousi Kiasma. 9v ja minä odotimme eniten Alma Heikkilän näyttelyä, sillä 9v on täysin täpinöissään mikroskooppisen pienistä bakteereista, jäkälistä, levistä ja lahopuun sisässä elävistä eliöistä ja sitä Heikkilän näyttely tuntui olevan täynnä.
Alma Heikkilä: aistien ensisijainen rajapinta ulkomaailmaan
Heikkilän näyttely oli kiinnostava ja osoittautui näyttelyn päätteeksi, että se oli 9v lemppari.
Kiasman näyttelykokonaisuus oli kiinnostava ja sinänsä hauska. Tai siis seurani teki siitä hauskaa. Lasten suora palaute on arvokasta ja ihan mahtavaa, muutamassa paikassa sanoivatkin, että ”mennään pois, tämä ei ole kiinnostavaa”.
Pysähtyessämme kuuntelemaan kasveja (kyllä, kasveista oli saatu ääntä ja kuulokkeilla pääsi kuuntelemaan niitä), juttelimme vähän jo kokemastamme. Lapset totesivat minulle kyllä, että on aivan liian aikaista puhua kierroksesta, sillä se oli vielä kesken. Puhutaan kotimatkalla, kuten yleensä (kotimatkalla sanoivat, että nykytaide on välillä vähän outoa). Sen malttoivat sanoa, että näyttely oli kuulemma pitkä. Erehdyin olettamaan, että pitkä tarkoittaa samaa kuin tylsä. Lapset korjasivat nopeasti, että ei missään tapauksessa tylsä, ainoastaan pitkä.
Lauri Ainala ja Kalle Hamm: Emigranttitarha-teoksellaan toivat kasvien äänet kuuluvaksi. Äänitykset on tehty suoraan kasveista tallentamalla niiden sähkökentän vaihtelua.
Kiasmassa oli paljon muutakin nähtävää, mutta itse häikäistyin Iiu Susirajasta.
Iiu Susiraja toteaa valokuvanäyttelystään Los Angelesissa, että tavoitteena hänellä oli rohkaistua esiintymään alusvaatteillaan. Ei ollut helppoa, koska mielestään hänen alusvaatteensa olivat aika kamalia. ”Monesti ajatellaan, että kuvissa pitäisi olla kaunis. Olen ajatellut, että taiteen tehtävä on totuus, ne eivät olisi totta, jos joku muu näyttelisi kuvissa.”
Teokset herättävät näkemään kulttuurisesti latautuneet käsityksemme kehonkuvasta, seksuaalisuudesta ja naiseudesta. Näyttely on Susirajan ensimmäinen kattava museonäyttely Suomessa. Valokuvien ja videoteosten lisäksi esillä on yksi installaatio.
Jos et ole kiinnostunut muuten käymään Kiasmassa, käy katsomassa Iiun näyttely ”Kuivakka Ilo”.
Lotta Paakkunainen 