Lasten kanssa Turun linnassa

En usko, että voin tarpeeksi kehua Turun linnaa.

Turun linna on keskiajalla rakennettu vaikeasti valloitettavaksi puolustuslinnaksi. Tästä syystä pihakivetys on epätasainen luonnonkivetys, portaat ovat jyrkkiä ja epätasaisia, oviaukot ahtaita ja sisätilat ovat valaistukseltaan hämäriä, sokkeloisia ja niissä on paljon tasoeroja. Pyörätuolilla ei tasoerojen vuoksi pääse kaikkiin tiloihin. (https://www.turku.fi/turunlinna)

Linnan kierros oli kiinnostava ja oppaita oli lähes joka huoneeseen. Näin poikkeustilan aikaan Turun linnassa ei kesällä järjestetä opastettuja kierroksia, mutta oppaita oli läsnä runsaasti. Eräs opas kertoi meille pitkän tovin lattian allaolevasta vankityrmästä ja vankien kohtaloista. Hänelle erityiskiitos! Hän sai kierroksellemme vielä erityistä jännitystä ja varsinkin poikani kuunteli varsin vakavana.

Linnan omat opasteet olivat erinomaisia.

Kehitettävää:

Kehuja:

  • lasten huomiointi
  • oppaat upeita, innostavia ja innostuneita
  • kierros kiinnostava ja jännittävä
  • kahvila keskellä kierrosta (eikä hirveän ylihintainen, ystävällinen henkilökunta)
  • opasteet linnassa
  • upeaa kerrontaa
  • kokonaisuus hallussa

Tulemme uudestaan!

Amos Rex – Generation2020 lasten kanssa

10 vuotias poikani on vuoden odottanut pääsevänsä Amos Rexiin. Olin iloinen myös siitä, että kaikki lapseni halusivat mukaan. Mikäs sen parempi kohde äidin loman ensimmäisenä päivänä.

Amos Rex avattiin elokuun 2018. Amos Rex on taiteen ja kaupunkikulttuurin kohtaamispaikka, joka koostuu uusista maanalaisista näyttelytiloista, vanhasta, vuonna 1936 rakennetusta Lasipalatsista ja elokuvateatteri Bio Rexistä, sekä Lasipalatsin aukiolla näyttelytilan kattona kumpuilevasta tapahtuma-aukiosta. (https://museot.fi/museohaku/index.php?museo_id=60818&gclid=CjwKCAjwxev3BRBBEiwAiB_PWJxuFNJccuCjrN7dUzM_3GztL9py2CEew5iefoiiUiyu0PHM9e8uPRoCeyYQAvD_BwE)

Olimme käyneet jo edellisenä kesänä kiipeilemässä tapahtuma-aukiolla ja pojalla oli kova halu päästä tutkimaan taloa myös sisältä. Eikä Amos Rex tuottanut pettymystä.

Meitä on monenlaisia taiteenkuluttajia ja taidenäyttelyissä kiertäjiä ja neljän lapsen kanssa voit uskoa, että siinä porukassa on neljä erilaista taidenäyttelyn kiertäjää.

– onks tässä pakko seistä näin kauan? Mennään jo. Mä en enää ikinä tule sun kanssa taidemuseoon.

-milloin lähdetään?

-Mihin …. jäi? (jäi katsomaan vielä edellistä teosta)

-käydään äiti vielä tuolla tuon teoksen luona uudestaan

Yksi lapsistani tuskaili ja ihmetteli, miten voi mennä niin kauan tuijottaessa jotain ihme pillihässäkkää. Juttelimme siinä tovin taiteesta ja sen merkityksestä ihmisille. Sanoin, että ei haittaa, vaikka ei ajattele samalla tavalla,vaikka ei tykkäisi kierrellä taidenäyttelyissä. Kaikki eivät tykkää. Sanoin myös, että taiteen kuuluu kyseenalaistaa yhteiskuntaa, mutta taidetta itsessäänkin saa kyseenalaistaa ja on hyvä, että haluat jutella siitä. Tästä kehkeytyikin tosi hyvä keskustelu ja kikatustuokio, pidemmäksikin aikaa.

Kaiken kaikkiaan vierailumme Amos Rexissä oli todella hyvä ja tulemme käymään uudestaankin. Ei ehkä kaikkien lasten kanssa, mutta tullaan kuitenkin.

Seurasaaressa paljon koettavaa ja nähtävää lasten kanssa

Niemelän aittakylä

Yksi lapsistani oli pitkään toivonut pääsevänsä Seurasaareen ja päätimmekin tämän retken suunnata sinne. Nuorin oli hieman epäileväinen, kuulostaa tylsältä. Päästyämme saarelle johtavalle sillalle, olikin jo aivan eri ääni kellossa.

Seurasaaren silta

Lipunmyynnistä saimme kartan, johon oli hyvin merkitty talot, johon sai mennä ja jokaisessa talossa oli omat oppaat. Oppaat olivat todella ihania, jokainen toivotti jokaisen meistä erikseen tervetulleeksi ja tulivat apuun, jos huomasivat, että kaipasimme apua tai tietoa paikasta. Ihan mielettömän upeita oppaita!

Kaarnalaivojen tekoa

Lapsille oli kivaa perinteikästä tekemistä, kuten kaarnalaivojen tekoa sekä pääsi kokeilemaan matonkudontaa.

Seurasaaressa häpeäjalkapuussa

Karunan kirkon opas oli ehkä huipuin, jota olemme ikinä vielä tähän mennessä tavanneet. Hän kertoi pitkät tarinat kirkon historiasta, yleensä kirkosta Suomessa, istumajärjestyksistä, lapset kävivät kokeilemassa köyhien penkkejä, innostuivat oppaan kertomuksesta unilukkarista ja lopuksi opas laittoi tyttäreni häpeäjalkapuuhun (kysyi kyllä haluaako kokeilla). Opas jäi varmasti lasten mieleen, otti todella hyvin heidät huomioon ja eleettömällä tavallaan kertoessaan sai lasten mielikuvituksen lentoon.

Vaivaisukko

Lämmin suositus Seurasaarelle! Paljon jäi vielä nähtävää ja varmasti menemme uudestaan.

Lasten kanssa Kiasmassa

Kiasma!

Tutkailimme 9v lapsen kanssa, mihin museoon voisimme tänään mennä ja kaikkein kiinnostavimmaksi nettiselailussa näyttelyiden perusteella nousi Kiasma. 9v ja minä odotimme eniten Alma Heikkilän näyttelyä, sillä 9v on täysin täpinöissään mikroskooppisen pienistä bakteereista, jäkälistä, levistä ja lahopuun sisässä elävistä eliöistä ja sitä Heikkilän näyttely tuntui olevan täynnä.

Alma Heikkilä: aistien ensisijainen rajapinta ulkomaailmaan

Heikkilän näyttely oli kiinnostava ja osoittautui näyttelyn päätteeksi, että se oli 9v lemppari.

11v piti eniten Hrafnhildur Arnardóttir eli Shoplifter ’in Nervescape VIII teoksesta.

Nervescape VIII’ta tutkiessa menikin tovi.

Kiasman näyttelykokonaisuus oli kiinnostava ja sinänsä hauska. Tai siis seurani teki siitä hauskaa. Lasten suora palaute on arvokasta ja ihan mahtavaa, muutamassa paikassa sanoivatkin, että ”mennään pois, tämä ei ole kiinnostavaa”.

Pysähtyessämme kuuntelemaan kasveja (kyllä, kasveista oli saatu ääntä ja kuulokkeilla pääsi kuuntelemaan niitä), juttelimme vähän jo kokemastamme. Lapset totesivat minulle kyllä, että on aivan liian aikaista puhua kierroksesta, sillä se oli vielä kesken. Puhutaan kotimatkalla, kuten yleensä (kotimatkalla sanoivat, että nykytaide on välillä vähän outoa). Sen malttoivat sanoa, että näyttely oli kuulemma pitkä. Erehdyin olettamaan, että pitkä tarkoittaa samaa kuin tylsä. Lapset korjasivat nopeasti, että ei missään tapauksessa tylsä, ainoastaan pitkä.

Lauri Ainala ja Kalle Hamm: Emigranttitarha-teoksellaan toivat kasvien äänet kuuluvaksi. Äänitykset on tehty suoraan kasveista tallentamalla niiden sähkökentän vaihtelua.

Kiasmassa oli paljon muutakin nähtävää, mutta itse häikäistyin Iiu Susirajasta.

Iiu Susiraja toteaa valokuvanäyttelystään Los Angelesissa, että tavoitteena hänellä oli rohkaistua esiintymään alusvaatteillaan. Ei ollut helppoa, koska mielestään hänen alusvaatteensa olivat aika kamalia. ”Monesti ajatellaan, että kuvissa pitäisi olla kaunis. Olen ajatellut, että taiteen tehtävä on totuus, ne eivät olisi totta, jos joku muu näyttelisi kuvissa.”

Teokset herättävät näkemään kulttuurisesti latautuneet käsityksemme kehonkuvasta, seksuaalisuudesta ja naiseudesta. Näyttely on Susirajan ensimmäinen kattava museonäyttely Suomessa. Valokuvien ja videoteosten lisäksi esillä on yksi installaatio.

Jos et ole kiinnostunut muuten käymään Kiasmassa, käy katsomassa Iiun näyttely ”Kuivakka Ilo”.

Kansallismuseo on lastenkin museo

Vierailimme lasten kanssa Kansallismuseossa. Tällä kertaa syynä oli äidin itsekäs toive nähdä Nick Brandtin valokuvanäyttely ”Inherit the dust”, mutta se ei haitannut lastenkaan menoa.

Nähtävää ja tutkittavaa heti ulko-ovella
Nick Brandtin valokuvanäyttely Kansallismuseossa 2019

Kuvat olivat juuri niin seisauttavia ja ajatuksia herättäviä kuin olin odottanutkin, mutta sitä en odottanut, että lapset myös pysähtyivät niiden äärellä ja keskustelimme kuvista ja sain jälleen uusia näkökulmia, opin paljon jälleen lapsistani ja heidän viisaudestaan.

Toki kesken näyttelyn kiinnostivat muutkin asiat, kuten kuinka penkin saa auki

Nick Brandtin valokuvanäyttely on 1.9.2019 saakka Kansallismuseossa, suosittelen lämpimästi.

Kansallismuseossakin on lapset huomioitu erityisen hyvin ja meillä menikin lähes koko päivä kohteessa, emmekä edes ehtineet nähdä kaikkea.

Vintti-kerroksessa on lapsille aivan oma maailmansa, jossa osa vanhemmista istuivat tyynyillä ja lukivat, rentoutuivat, kuuntelivat musiikkia ja lapset saivat kokea, tutkia ja kokeilla aivan itse.

Hirsi- ja tiilirakentamista

Kun oli Vintissä saanut purettua energiaa ja leikittyä, siirryimme takaisin alakertaan ja kiersimme lisää.

Virtuaalikierros keisarillisella vastaanotolla
Keisarin poissaollessa valtaistuin muistutti kansaa siitä, kuka hallitsee

Kansallismuseossa on paljon nähtävää ja koettavaa, henkilökunta on ystävällistä ja auttaa mielellään ja upeita näyttelyjä vielä tulossa, esimerkiksi ”Maailma, jota ei ollut” (18.10.2019-15.3.2020) ja Meeri Koutaniemen, Lea Pakkasen ja Santeri Pakkasen näyttely ”Inkeriläiset-unohdetut suomalaiset” (24.1.-19.4.2020) Niitä odotellessa!