Haluan vielä palata talousarvioon, ainakin mitä tulee hyvinvoinnin toimialaan.
Talousarviossa hyvinvoinnissa iso asia on tietysti se, että budjetti ylittyy henkilöstömenojen vuoksi, eikä tämä ole yllättävää eikä uutta. Niiden budjetointi pitäisi saada lähemmäs toteumaa. Näin on menty hyvin monta vuotta ja joulukuu räjäyttää potin, jälleen. On aika vaikea ymmärtää, miten tätä ei voida ennakoida. Ei edes kalenteriin katsomalla. Hurjimmat ylitykset tullevat yllättävistä pyhistä ja niiden palkoista.
Talousarvion tavoitteissa ja prosesseissa on hienoja lauseita ja tavoitteita. On aika hankalaa kehittää perusasioita tai huolehtia niistä perusasioista, kuten ”Hyvinvoiva henkilöstö”, ”asiakastyytyväisyyden kehittäminen asiakaspalautteiden perusteella” on hankalaa ilman tekijää, kun taloden tasapainottamisohjelman päätösten myötä työhyvinvoinnin kehittäjä on irtisanottu yt:issä.
Miksi henkilöstökulut kasvavat, vaikka asiakirjojen mukaan henkilöstö vähenee? Eikö vähentämisen tarkoitus ole kulujenkin pieneneminen?
Käsittelimme valtuustokokouksessa myös, itse asiassa heti talousarviopykälän jälkeen, lisämäärärahan myöntämistä Ikääntyneiden palvelualueelle. Ja koska talousarvio vuodelle 2020 perustuu tämän vuoden arviolle, ei toteumalle, olemme ensi vuonna samassa tilanteessa. Tuskin tässä ihmeitä tapahtuu ja laskimen ja kalenterin synkkaaminen alkaa toimimaan oikein.
Käytin puheenvuoron asiasta:
Lisämääräraha on tietysti pakko myöntää. Sehän on palkkoihin ja sijais- ja ylityökorvauksiin, ne on välttämätöntä maksaa. Hyvinvoinnissa huomattava asia on se, että budjetti ylittyy henkilöstämenojen vuoksi, eikä tämä ole koko toimialalla yllättävää eikä uutta. Niiden budjetointi pitäisi saada lähemmäs toteumaa. Näin on menty koko vuosi ja joulukuu räjäyttää potin, taas. Minun on vaikea ymmärtää, että tätä(kään) ei voi ennakoida. Ei edes kalenteriin katsomalla. Toivottavasti se vihdoin muuttuu. Suurempi ja tärkeämpi kysymys on rakenteellinen ongelma. Se, että kotihoidossa on niin huonokuntoisia ihmisiä, että he vaativat useita käyntikertoja päivän mittaan. Käynnit ovat lyhyitä, väki vaihtuu kaiken aikaa. Se ei ole mitään hoitoa, vaan minimikontrollia. Säilyttämistä.
Kunnan omat palveluasumispaikat ovat täynnä. Yksityisellä puolella on tilaa, mutta ovat todella kalliita paikkoja kunnalle.
Tällä hetkellä ikääntyneiden palvelut eivät toimi ennakoivasti, vaan kulloisenkin tilanteen mukaan. Meidän pitäisi katsoa lähitulevaisuuteen ja miettiä sisällöllisiä ja määrällisiä parannuksia vanhusten hoitoon.
Keskustelin erään asukkaan kanssa ja hyvä punainen lanka keskusteluumme oli (jota olen käyttänyt myös puheenvuoroissani tämän jälkeen), että
Lähtökohtaisesti Lohjalla on paljon varoja kiinni jo rakennetussa kiinteistökannassa, josta tulisi pitää hyvää huolta ja optimoida niiden energian käyttöä (valaistus, ilmanvaihto, kunnossapito, lämmitys, jne….) Eli investoimalla olemassa olevaan kiinteistökantaan voidaan lyhyelläkin aikavälillä pienentää merkittävästi käyttökustannuksia. Sama ajatus pätee asukkaisiin eli investoimalla heihin ja heitä tukeviin palveluihin, niin käyttökustannukset laskevat samalla tavalla, kun ihmiset voivat paremmin -> terveydenhuollon kustannukset laskevat. Investoimalla myös varhaiskasvatukseen, kouluihin ja koulutukseen, niin pitkällä aikavälillä hyvinvointi lasten keskuudessa paranee ja täten myös sosiaalikustannukset.
Eli asukkaiden hyvinvoinnin kautta jokainen lohjalainen on kävelevä mainos valtakunnassa, joka edes auttaa Lohjan vetovoimaisuuden parantumisessa -> lisää asukkaita Lohjalle. Ja vaikka Lohjalla olisikin hyvät koulut ja lapset olisivat hyvin koulutettuja ja he nuorena aikuisena muuttaisivat pääkaupunkiseudulle, niin myöhemmin he suurella todennäkäisyydellä myös palaavat syntysijoilleen hyvinä veronmaksajina, koska ovat itse kokeneet Lohjan olevan laadukas, lapsiystävällinen ja asukasystävällinen paikka.
Lotta Paakkunainen 