Avainsana-arkisto: Aluevaltuusto

Älkää kirjoittako Karjalohjan Terkan historiaa uusiksi

Karjalohjan Terkka on hieno onnistuminen, mutta nykyisessä keskustelussa sen syntyhistoriaa ollaan vaarassa yksinkertaistaa. Terveysasema päätettiin sulkea, päätöstä yritettiin muuttaa ja sen jälkeen ryhdyttiin etsimään uusia keinoja turvata lähipalvelut. Asiakirjat kertovat, mitä todella tapahtui.

Karjalohjan Terkka on aiheellisesti saanut paljon huomiota. Yhdistysvetoisesti toimiva, omalääkärimalliin pohjautuva ratkaisu on hieno esimerkki siitä, mitä voidaan saada aikaan, kun paikalliset ihmiset, yhdistykset ja eri toimijat tekevät yhteistyötä.

Viime päivinä Karjalohjan Terkasta on kuitenkin käyty keskustelua, jossa sen syntyhistoriaa on tulkittu hyvin eri tavoin ja siksi on syytä palata siihen, mitä todella päätettiin ja missä järjestyksessä asiat etenivät.

Tämä ei ole pelkkää menneisyyden muistelua. Sillä, miten Karjalohjan tilanteesta puhumme, on merkitystä myös tulevaisuuden kannalta. Jos haluamme oppia tästä mallista ja soveltaa siitä saatavia kokemuksia muuallakin, meidän on ensin ymmärrettävä, miten tähän päädyttiin.

Alkuperäinen päätös oli sulkea terveysasema

Länsi-Uudenmaan aluevaltuusto teki 11. kesäkuuta 2024 päätöksen palvelujen verkostosta. Päätöksen linjauksiin sisältyi Karjalohjan ja Sammatin terveysasemien sulkeminen ulkoistussopimuskauden päättyessä.

Ja tämä on se keskustelun lähtökohta, jota ei pidä jälkeenpäin muuttaa toiseksi.

Karjalohjan nykyistä mallia ei tuolloin päätetty synnyttää. Aluevaltuustolle ei tuotu valmista suunnitelmaa yhdistysvetoisesta Terkasta tai omalääkärimallista, jonka vuoksi hyvinvointialueen oma terveysasema voitaisiin lakkauttaa.

Päätös oli päätös lakkauttaa terveysasema.

Siksi on täysin perusteltua sanoa, ettei nykyinen onnistunut ratkaisu ollut alkuperäisen lakkauttamispäätöksen tarkoitus tai suunniteltu seuraus. Karjalohjan Terkkaa ei pidä jälkikäteen käyttää perusteluna sille, että terveysaseman sulkeminen olisi alun perin ollut kehittämisteko, jonka tavoitteena oli synnyttää jotain parempaa.

Näin ei päätetty.

Lakkauttamista yritettiin estää

On kuitenkin yhtä tärkeää kertoa myös se osa historiasta, joka helposti jää keskustelusta pois.

Palveluverkkopäätöstä tehtäessä Keskusta esitti ryhmämme puheenjohtajan, Marjut Frantsi-Lankian toimesta, että Karjalohjan ja Sammatin lähiterveysasematasoiset palvelut turvataan jatkossakin väestön tarpeen mukaisena lähipalveluna.

Ehdotuksessamme nostimme esiin myös mahdollisuus järjestää palveluja monituottajamallilla ja yhteiskäyttöisissä tiloissa.

Ehdotus hävisi äänestyksessä 70–8 ja alkuperäinen linjaus terveysasemien sulkemisesta hyväksyttiin.

Tässä on olennainen ero siihen kertomukseen, jossa kaikki nykyinen työ Karjalohjan palvelujen puolesta näyttäisi alkaneen vasta sen jälkeen, kun lakkauttaminen oli jo hyväksytty.

Ensin yritettiin säilyttää palvelut. Vasta kun tämä ei onnistunut, ryhdyttiin etsimään keinoja turvata palvelut toisella tavalla.

Emme jääneet hyväksymään tilannetta

Kun esitys lähiterveysasematasoisten palvelujen säilyttämisestä hävisi, Keskustan aluevaltuustoryhmä jätti samassa aluevaltuuston kokouksessa aloitteen Karjalohjan ja Sammatin terveyspalvelujen turvaamisesta monituottajamallia pilotoiden.

Aloitteessa todettiin, että palvelujen siirtyminen esimerkiksi Lohjan keskustaan merkitsisi Karjalohjan ja Sammatin asukkaille pitkiä matkoja. Tällaisia palveluja ei voi pitää aidosti lähipalveluina.

Aloitteessa esitettiin, että hyvinvointialue selvittäisi mahdollisuudet käynnistää pilotti, jossa palveluja järjestettäisiin uudenlaisella tavalla eri toimijoiden yhteistyönä. Esillä olivat monituottajamalli, julkisten ja muiden toimijoiden yhteistyö sekä yhteiskäyttöiset tilat.

Ajatuksena oli myös, että pilotista saatavia kokemuksia voitaisiin hyödyntää muuallakin Länsi-Uudenmaan haja-asutusalueilla.

Tämä on mielestäni merkittävä asia nykyisessä keskustelussa.

Ajatus siitä, että Karjalohjan ja Sammatin kaltaisilla alueilla on etsittävä uudenlaisia tapoja turvata lähipalvelut, ei syntynyt nyt jälkikäteen, vaan se tuotiin aluevaltuustoon konkreettisena aloitteena jo 11. kesäkuuta 2024.

Pilottia ei silloin hyväksytty

On myös hyvä muistaa, ettei Keskustan aloitteen esittämää pilottia tuolloin päätetty käynnistää.

Aluehallituksen myöhemmässä vastauksessa todettiin, että Karjalohjan ja Sammatin terveysasemat suljetaan tehdyn päätöksen mukaisesti. Vastauksessa tunnistettiin mahdollisuuksia esimerkiksi ammatinharjoittajamalliin ja yhteiskäyttöisiin tiloihin tulevaisuudessa, mutta varsinaista aloitteessa esitettyä pilottia ei käynnistetty.

Aloite todettiin loppuun käsitellyksi ja siksi olisi väärin väittää, että hyvinvointialue olisi jo tuolloin suunnitelmallisesti päättänyt rakentaa nykyisen Karjalohjan Terkka -mallin, mutta yhtä väärin olisi väittää, että nykyinen ratkaisu olisi syntynyt täysin tyhjästä tai ilman poliittista työtä.

Karjalohjan Terkka syntyi työn, aloitteellisuuden ja yhteistyön tuloksena

Karjalohjan nykyisen ratkaisun syntymisessä on ollut monta tekijää.

Ennen kaikkea tarvittiin karjalohjalaisten omaa aktiivisuutta. Tarvittiin ihmisiä, jotka eivät tyytyneet siihen, että lähipalvelut katoavat. Tarvittiin yhdistyksiä, osaamista, sitoutumista ja valtava määrä työtä.

Tarvittiin myös yhteistyötä hyvinvointialueen kanssa sekä ihmisiä, jotka olivat valmiita etsimään ratkaisua. Tarvittiin poliittista työtä, jossa pidettiin esillä sitä, ettei lakkauttamispäätöksen jälkeen voitu vain todeta, että asia on loppuun käsitelty ja siksi mielestäni oikea kuva Karjalohjan Terkasta ei ole se, että yksi puolue tai yksi ryhmä olisi yksin sen ansioista vastuussa.

Eikä myöskään se, että terveysaseman lakkauttaminen olisi itsessään synnyttänyt nykyisen hienon ratkaisun.

Nykyinen Terkka syntyi, koska alkuperäisen päätöksen jälkeen ihmiset eivät luovuttaneet.

Siinä on Karjalohjan tarinan ehkä tärkein opetus.

Entä päätöksestä äänestäneet?

Julkisessa keskustelussa on nostettu esiin myös se, että osa Karjalohjan aluevaltuutetuista äänesti lakkauttamispäätöksen puolesta ja perustelee nyt päätöstään laajemmilla budjettikompromisseilla.

Mielestäni tästäkin voidaan keskustella asiallisesti.

On mahdollista, että valtuustoryhmä on katsonut laajemman budjettisovun kokonaisuuden tärkeäksi ja pyrkinyt sillä lieventämään muita heikennyksiä. Esimerkiksi omaishoidon tuen leikkauksia on nostettu esiin yhtenä perusteena.

Keskusta ei ollut mukana talousarviosovussa.

Meille Karjalohjan ja Sammatin terveysasemien lakkauttaminen oli yksi niistä asioista, joita emme voineet hyväksyä. Emme voineet myöskään hyväksyä kokonaisuutta, jossa ennaltaehkäisevän lastensuojelutyön palveluista leikattiin.

Tästä on olemassa myös konkreettinen esimerkki. Talousarviosta päätettäessä hyvinvointialue päätti leikata noin 300 000 euroa tukisuhdeostoista. Keskustalle tämä oli yksi kynnyskysymyksistä, miksi emme olleet talousarviosovussa mukana. Tukihenkilöpalvelut ovat nimenomaan ennaltaehkäisevää lastensuojelutyötä, jonka merkitys lapsille ja perheille on valtava.

Myös omaishoidon osalta meille oli tärkeää, ettei omaishoitajien asemaa heikennetä.

Tässä on olennainen ero poliittisissa valinnoissa.

Jotkut ryhmät päättivät olla mukana talousarviosovussa ja perustelivat sitä sillä, että ne onnistuivat neuvotteluissa lieventämään joitakin suunniteltuja heikennyksiä. Se on heidän oikeutensa ja heidän poliittinen arvionsa.

Keskusta puolestaan katsoi, ettei kokonaisuutta voitu hyväksyä. Meille terveysasemien lakkauttaminen, omaishoidon asema ja ennaltaehkäisevän lastensuojelutyön leikkaukset olivat liian merkittäviä kysymyksiä kompromissin hyväksymiseksi.

Tätä eroa ei pidä nyt jälkikäteen häivyttää.

Jokainen valtuutettu ja valtuustoryhmä vastaa omista ratkaisuistaan ja niiden perusteluista, mutta poliittinen perustelu ei muuta sitä, mitä itse päätöksessä tehtiin.

Voi olla samanaikaisesti totta, että

  • päätöksen taustalla oli laajempi budjettikompromissi
  • päätöksellä pyrittiin vaikuttamaan myös muihin säästöihin
  • ja kyseinen valtuutettu äänesti päätöksen puolesta, johon sisältyi Karjalohjan terveysaseman sulkeminen.

Näiden asioiden välillä ei ole ristiriitaa.

Siksi toivon, että keskustelussa pidetään erillään päätöksen sisältö ja päätöksen perustelut.

Jokaisella on oikeus kertoa, miksi äänesti kuten äänesti, mutta äänestystuloksia ja päätösten sisältöä ei pidä kirjoittaa jälkikäteen uusiksi.

Karjalohjan mallista kannattaa oppia, mutta ei väärällä johtopäätöksellä

Karjalohjan Terkka on mielestäni erinomainen esimerkki siitä, että lähipalveluja voidaan joskus järjestää myös uudenlaisilla tavoilla ja tästä kannattaa ottaa oppia.

Itse vedän Karjalohjan kokemuksesta erilaisen johtopäätöksen kuin sen, että pieniä terveysasemia voidaan jatkossa huoletta sulkea, koska aktiivinen paikallisyhteisö ehkä keksii niille korvaavan ratkaisun.

Kaikkialla ei ole samanlaista yhdistystoimintaa, samoja aktiivisia ihmisiä tai samanlaisia mahdollisuuksia. Palvelujen yhdenvertaisuus ei voi perustua siihen, kuinka paljon paikkakunnalta löytyy vapaaehtoisia, osaamista ja ihmisiä, jotka jaksavat kantaa vastuuta yhteisestä palvelusta.

Karjalohjan onnistumista ei siis pidä käyttää perusteena lähipalvelujen alasajolle muualla. Sen sijaan siitä voidaan oppia, että hyvinvointialueen pitäisi olla paljon nykyistä avoimempi erilaisille tavoille turvata lähipalveluja. Yhden mallin ei tarvitse sopia kaikkialle.

Joillakin alueilla hyvinvointialueen oma palvelu on paras ratkaisu. Toisaalla voidaan löytää toimivia ratkaisuja esimerkiksi monituottajamallista, ammatinharjoittajamallista, yhteiskäyttöisistä tiloista tai paikallisten toimijoiden kanssa tehtävästä yhteistyöstä, mutta lähtökohdan pitää olla palvelujen turvaaminen, ei ensin tehty lakkautuspäätös ja sen jälkeen toive siitä, että joku muu ratkaisee ongelman.

Kun lakkauttamisesta tuli yhtäkkiä menestystarina

Aluevaltuuston enemmistö päätti lakkauttaa Karjalohjan terveysaseman. Aluehallituksen enemmistö ei myöhemmin hyväksynyt Keskustan esittämää pilottia, jolla olisi lähdetty aktiivisesti kehittämään uudenlaista monituottajamallia palvelujen turvaamiseksi.

Keskusta esitti jo päätöksenteon yhteydessä, että Karjalohjan ja Sammatin lähiterveysasematasoiset palvelut säilytetään. Esitimme myös, että palvelujen järjestämisessä voitaisiin selvittää monituottajamallia ja yhteiskäyttöisiä tiloja.

Kun tämä ehdotus hävisi, emme hyväksyneet ajatusta siitä, että palvelujen katoamiseen pitäisi vain sopeutua. Jätimme aloitteen, jossa esitimme uudenlaisen mallin pilotoimista Karjalohjan ja Sammatin terveyspalvelujen turvaamiseksi.

Nyt, kun asukkaat, yhdistykset ja muut paikalliset toimijat ovat tehneet valtavan työn ja rakentaneet yhdessä uudenlaisen ratkaisun, samaa mallia kehutaan juhlapuheissa esimerkkinä tulevaisuuden palveluista.

Karjalohjan Terkkaa ei rakennettu siksi, että aluevaltuuston enemmistö olisi päättänyt kehittää uudenlaisen lähipalvelumallin. Terveysasema päätettiin lakkauttaa. Uutta ratkaisua ryhdyttiin rakentamaan, koska asukkaat eivät hyväksyneet sitä, että lähipalvelu vain katoaa.

Nyt mallia, jonka synnyttämiseen tarvittiin ennen kaikkea karjalohjalaisten omaa aktiivisuutta, yhdistysten työtä, sitoutuneita ihmisiä ja uuden ratkaisun puolesta tehtyä työtä, kehutaan esimerkkinä siitä, mitä pitäisi viedä muuallekin. Se on tietenkin hienoa. Karjalohjan Terkasta saa ja pitääkin olla ylpeä, mutta kunniaa ei pidä kirjoittaa uusiksi.

On eri asia mahdollistaa ratkaisu ja eri asia lakkauttaa palvelu, jonka jälkeen muut joutuvat rakentamaan sille uuden vaihtoehdon.

Karjalohjan asukkaat ansaitsevat kiitoksen siitä, etteivät he luovuttaneet. Paikalliset toimijat ansaitsevat kiitoksen siitä työstä, jolla ratkaisu on rakennettu. Myös kaikkien niiden, jotka poliittisesti puolustivat lähipalvelujen säilyttämistä ja esittivät vaihtoehtoisia tapoja niiden turvaamiseksi, työ on osa tätä tarinaa.

Sen sijaan olisi vaikea väittää, että suurin ansio mallin syntymisestä kuuluu niille, jotka päättivät ensin lakkauttaa terveysaseman ja joiden enemmistö ei tuolloin hyväksynyt esitettyä pilottia.

Siksi toivon, että kun Karjalohjan Terkasta puhutaan nyt menestystarinana, muistetaan myös koko tarina.

Ensin enemmistö päätti lakkauttaa palvelun. Keskusta esitti sen säilyttämistä ja uudenlaisen mallin selvittämistä. Kun päätös tehtiin, paikalliset ihmiset eivät luovuttaneet, vaan ryhtyivät rakentamaan ratkaisua. Nyt, kun ratkaisu toimii, lakkauttamispäätöksen tehneet haluavat esitellä sitä tulevaisuuden mallina.

Karjalohjan Terkka on hieno onnistuminen, mutta se ei ole lakkauttamispäätöksen ansio.

Se on ennen kaikkea osoitus siitä, mitä voidaan saada aikaan, kun ihmiset puolustavat lähipalvelujaan eivätkä suostu luovuttamaan ja kun vaihtoehtoisia ratkaisuja ollaan valmiita etsimään.

Lähipalvelut eivät säily itsestään

Olen kirjoittanut Karjalohjan ja Sammatin palveluista useaan otteeseen, koska pidän niiden tarinaa tärkeänä esimerkkinä koko Länsi-Uudellemaalle.

Lähipalvelut eivät säily itsestään.

Niiden puolesta tarvitaan päätöksiä, aloitteita, yhteistyötä ja joskus myös sitkeää työtä sen jälkeen, kun ensimmäinen päätös ei ole mennyt oikein.

Karjalohjalla ensin vastustettiin palvelujen lakkauttamista, kun tämä hävittiin äänestyksessä, esitettiin uudenlaista monituottajamallia. Sen jälkeen paikalliset ihmiset ja toimijat tekivät valtavan työn löytääkseen käytännön ratkaisun.

Juuri tämä on se historia, jonka toivon muistettavan.

Karjalohjan Terkka ei syntynyt siksi, että terveysaseman sulkeminen olisi ollut alun perin suunniteltu kehittämisratkaisu. Mutta se ei myöskään syntynyt tyhjästä. Se syntyi, koska päätöksen jälkeenkin jatkettiin työtä.

Se syntyi paikallisesta aloitteellisuudesta, yhteisöllisyydestä ja yhteistyöstä.

Se syntyi myös siitä ajatuksesta, jota itse pidän edelleen tärkeänä, eli jos perinteinen tapa järjestää lähipalvelu ei ole mahdollinen, meidän tehtävämme ei ole ensimmäisenä luovuttaa. Meidän tehtävämme on etsiä uusi tapa turvata palvelu.

Karjalohjan Terkka osoittaa, että se voi parhaimmillaan onnistua.

Aluevaltuustoaloite hallintosäännön muuttamiseksi

Aluevaltuuston kokouksessa 28.4. saimme hyvinvointialuejohtajalta katsauksen ajankohtaisiin asioihin. Käsittelimme ainoastaan aluevaltuustoaloitteita sekä vastauksia aluevaltuustokysymyksiin. Se oli hyvä muistutus siitä, mikä aluevaltuusto muodollisesti on: hyvinvointialueen ylin päättävä elin.

Samalla kokous kuitenkin kirkasti ongelman, joka koskee koko hyvinvointialuejärjestelmää ja erityisesti hyvinvointialueemme hallintoa.
Tästä syystä jätin aluevaltuustoaloitteen hallintosäännön muuttamiseksi ja päätösvallan vahvistamiseksi aluevaltuustolle ja lautakunnille.

Ylin päättävä elin, mutta ei ylin päätösvalta

Hyvinvointialueiden hallintomallissa aluevaltuusto on ylimmäksi päättäväksi elimeksi määritelty toimielin. Se kantaa vastuun asukkaille, päättää strategioista, talousarviosta ja toiminnan suurista linjoista.

Käytännössä merkittävä päätösvalta on kuitenkin edelleen:

  • aluehallituksella ja erityisesti
  • hyvinvointialuejohtajalla sekä muulla viranhaltijajohdolla

Tämä on seurausta hallintosäännöstä, joka keskittää laajaa taloudellista, rakenteellista ja toiminnallista päätösvaltaa viranhaltijatasolle ja aluehallitukselle. Lautakuntien rooli jää suurelta osin seuraavaksi ja lausuvaksi.

Tästä syntyy ristiriita, jossa valtuusto vastaa, mutta ei päätä.

Tämä oli alussa perusteltua, mutta miksi ei enää

Hyvinvointialueita perustettaessa vahva viranhaltijajohtoinen malli oli monella tapaa ymmärrettävä ja perusteltu. Uudet organisaatiot aloittivat toimintansa keskellä historiallista uudistusta ja toiminnan jatkuvuus oli turvattava.

Mutta olemme nyt eri tilanteessa:

  • hyvinvointialueet ovat toimineet useamman vuoden
  • organisaatiot ovat vakiintuneet
  • poliittinen päätöksenteko on kehittynyt
  • valtuustot ja lautakunnat ovat rakentaneet osaamistaan

Se, mikä oli perusteltua perustamisvaiheessa, ei ole enää perusteltua pysyvänä hallintomallina.

Demokraattisen ohjauksen pitää vahvistua sitä mukaa, kun toiminta vakiintuu.

Miksi hallintosääntö on avainkysymys

Hallintosääntö ei ole tekninen yksityiskohta. Se on vallanjakosopimus:

  • kuka valmistelee
  • kuka päättää
  • missä vaiheessa poliittinen vastuu realisoituu

Nykyinen hallintosääntö mahdollistaa, että:

  • merkittäviä talous-, hankinta- ja omaisuuspäätöksiä tehdään ilman poliittista päätöstä
  • palvelurakennetta ja organisaatiota koskevia ratkaisuja valmistellaan ja ratkaistaan hallinnollisesti
  • lautakuntien vaikutus jää rajalliseksi, vaikka ne vastaavat omista vastuualueistaan

Tämä ei lisää tehokkuutta, vaan hämärtää vastuuta.

Aloitteen ydin on se, että valta ja vastuu samaan paikkaan

Jättämäni aloitteen tavoite on

  • aluevaltuuston asemaa ylimpänä päättävänä elimenä on vahvistettava
  • lautakunnille on annettava todellista päätösvaltaa omilla vastuualueillaan
  • viranhaltijajohto toimii poliittisten linjausten valmistelijana ja toimeenpanijana, ei korvaajana
  • merkittävät ja vaikutuksiltaan laajat päätökset tuodaan poliittiseen käsittelyyn

Kyse ei ole luottamuksesta viranhaltijoihin, vaan demokratiasta.
Kyse ei ole byrokratian lisäämisestä, vaan vastuun selkeyttämisestä.

Miksi tämä on ajankohtaista juuri nyt

Hyvinvointialue kohtaa tulevina vuosina vaikeita päätöksiä:

  • talouden sopeuttamista
  • palveluverkon muutoksia
  • henkilöstöä koskevia ratkaisuja

Näissä tilanteissa ei riitä, että valtuusto saa tiedon päätöksistä jälkikäteen.
Valtuuston ja lautakuntien on oltava aidosti päätöksenteossa mukana.

Jos vastuu on poliittisilla päättäjillä, myös päätösvalta kuuluu heille.

Aluevaltuustokokous 28.4. muistutti siitä, että aluevaltuusto on olemassa juuri tätä varten: keskustelemaan vallasta, vastuusta ja suunnasta.

Hallintosäännön muuttaminen ei ole hallinnollinen yksityiskohta.
Se on kysymys siitä, millaisena pidämme alueellista demokratiaa ja olemmeko valmiita vahvistamaan sitä nyt, kun siihen on sekä tarve että edellytykset.

Aloite:

Aluevaltuustoaloite: Hallintosäännön muuttaminen päätösvallan vahvistamiseksi aluevaltuustolle ja lautakunnille 

Esitämme, että Länsi‑Uudenmaan hyvinvointialueen hallintosääntö avataan ja päivitetään siten, että päätösvaltaa siirretään aluehallitukselta ja viranhaltijajohdolta aluevaltuustolle sekä lautakunnille. 

Nykyinen hallintosääntö keskittää merkittävää poliittista ja taloudellista päätösvaltaa aluehallitukselle (§ 42) sekä erityisesti hyvinvointialuejohtajalle (§ 91, § 152). Tämän seurauksena aluevaltuuston ja lautakuntien rooli jää monilta osin seuraavaksi ja lausuvaksi, mikä ei vastaa niiden demokraattista ohjaus‑ ja vastuuasemaa. 

Hallintosäännön perusteella: 

  • hyvinvointialuejohtaja päättää laajoista talous‑, hankinta‑ ja omaisuuskysymyksistä 
  • aluehallitus päättää strategisesti merkittävistä palvelujen järjestämistä, organisaatiota ja henkilöstöä koskevista asioista 
  • lautakunnilla ei ole pääosin itsenäistä päätösvaltaa edes oman vastuualueensa asioissa 

Tämä kaventaa aluevaltuuston ja lautakuntien tosiasiallista mahdollisuutta ohjata hyvinvointialueen toimintaa ja kantaa sille kuuluvaa poliittista vastuuta. 

Esitämme, että hallintosääntöä muutetaan siten, että: 
  • aluevaltuuston päätösvaltaa laajennetaan strategisesti ja taloudellisesti merkittävissä asioissa 
  • aluevaltuusto päättää alueellisesti merkittävistä ja koko hyvinvointialueen kattavista palvelujen laatuun ja saatavuuteen liittyvistä asioista 
  • lautakunnille annetaan itsenäistä päätösvaltaa omien vastuualueidensa palveluja, taloutta ja henkilöstöä koskevissa asioissa 
  • osa hyvinvointialuejohtajan ja aluehallituksen nykyisestä suorasta päätösvallasta siirretään poliittiseen käsittelyyn 
  • viranhaltijapäätöksenteko rajataan aluevaltuuston ja lautakuntien tekemien linjausten valmisteluun ja täytäntöönpanoon 
  • poliittiseen päätöksentekoon tuodaan nykyistä laajemmin ne asiat, joilla on olennaisia vaikutuksia palveluverkkoon, henkilöstöön, talouteen tai alueelliseen yhdenvertaisuuteen 

Aluevaltuuston asemaa ylimpänä päätöksentekijänä tulee vahvistaa siten, että strateginen vastuu ja todellinen päätösvalta kohtaavat. 

Hallintosäännön muutoksessa tulee noudattaa seuraavia periaatteita: 
Aluevaltuusto 
  • päättää kaikista strategisesti, taloudellisesti tai alueellisesti merkittävistä asioista 
  • päättää merkittävistä palvelurakenteen, palveluverkon ja organisaation muutoksista 
  • päättää merkittävistä investoinneista, hankinnoista ja omaisuusjärjestelyistä 
Lautakunnat 
  • saavat itsenäisen päätösvallan omien vastuualueidensa palveluja, taloutta ja henkilöstölinjauksia koskevissa asioissa 
  • eivät toimi pelkästään lausunnonantajina aluehallitukselle 
  • voivat tehdä päätöksiä, joita ei voida ohittaa viranhaltijapäätöksillä 
Aluehallitus 
  • vastaa poliittisesta valmistelusta, kokonaisuuden yhteensovittamisesta ja aluevaltuuston päätösten toimeenpanosta 
  • ei käytä aluevaltuuston ohi strategista tai rakenteellista päätösvaltaa 
Hyvinvointialuejohtaja ja viranhaltijajohto 
  • toimivat poliittisten toimielinten linjausten valmistelijoina ja toimeenpanijoina 
  • eivät tee merkittäviä talous‑, henkilöstö‑ tai rakenteellisia päätöksiä ilman poliittista päätöstä 
  • viranhaltijoiden päätösvalta rajataan täytäntöönpanoon ja operatiivisiin asioihin 
Viranhaltijaohjeet ja delegoinnit 
  • eivät voi kaventaa aluevaltuuston tai lautakuntien toimivaltaa 
  • hallintosäännön mukainen toimivaltajako on ensisijainen suhteessa toimintaohjeisiin ja delegointeihin 
Edellytämme, että aluehallitus käynnistää viipymättä hallintosäännön uudistamisen ja tuo hallintosääntömuutoksen aluevaltuuston päätettäväksi. 
Tavoite 

Uudistuksen tavoitteena on vahvistaa alueellista demokratiaa, poliittista vastuunkantoa ja päätöksenteon avoimuutta sekä palauttaa päätösvalta sinne, missä myös vastuu on, eli aluevaltuustolle ja lautakunnille. 

Perustelut 

Nykyinen hallintosääntö mahdollistaa päätösvallan keskittymisen, vaikka aluevaltuusto on muodollisesti ylin toimielin. Tämä heikentää demokratian toteutumista, päätöksenteon läpinäkyvyyttä sekä asukkaiden vaikutusmahdollisuuksia. 

Hallintosäännön täsmentäminen ei lisää byrokratiaa, vaan selkeyttää vastuita, vahvistaa poliittista ohjausta ja parantaa päätöksenteon legitimiteettiä. 

Espoossa, 28.4.2026 

Lotta Paakkunainen 

Vierailu Lohjan Klubitalolla – Miksi aluevaalit ovat tärkeät?

Sain kutsun vierailla Lohjan Klubitalolla kertomassa aluevaaleista – mistä hyvinvointialueilla päätetään, miten päätöksiä tehdään ja miksi äänestäminen on tärkeää. Tilaisuuden aluksi esittelin itseni ja kerroin omasta taustastani, siitä työstä, jota olen jo tehnyt aluevaltuustossa sekä siitä, miten haluaisin jatkaa työtäni alueen palveluiden parantamiseksi.

Keskustelu oli vilkasta ja kysymyksiä tuli monipuolisesti eri aiheista. Kävimme läpi, miten päätöksenteko hyvinvointialueella toimii: aluevaltuusto päättää strategisista linjauksista ja talousarviosta, mutta aluehallitus ja virkajohto tekevät päätökset palveluverkosta ja monista ihmisille tärkeistä asioista – usein jopa ohittaen aluevaltuuston päätökset. Lautakunnat eivät käytännössä tee päätöksiä, lukuun ottamatta tulevaisuus- ja kehittämislautakuntaa, joka vastaa järjestöavustuksista. Keskusta on esittänyt muutosta tähän niin, että valtaa siirrettäisiin enemmän aluevaltuustolle ja lautakunnille.

Luonnollisesti nostin esiin myös Lohjan Klubitalolle merkittävän päätöksen, joka tehtiin tulevaisuus- ja kehittämislautakunnassa järjestöavustuksista. Pohjaesityksenä oli, ettei Lohjan Klubitalolle myönnettäisi heidän hakemaansa 5000 euroa, vaikka summa on heidän toiminnalleen elintärkeä. Tein kokouksessa vastaesityksen, että Klubitalolle myönnetään kyseinen summa. Tällaisessa päätöksenteossa on aina esitettävä, mistä raha otetaan, joten ehdotin, että vastaavanlaista toimintaa harjoittavalta järjestöltä, joka oli hakenut 100 000 euroa ja oli saamassa koko summan, vähennettäisiin 5000 euroa. Asiasta äänestettiin, ja vastaesitykseni voitti selvin numeroin 12–1.

Keskustassa olemme vastustaneet leikkauksia lastensuojeluun ja omaishoitoon sekä vastustaneet palvelujen heikentämistä ja lakkautuksia. Aluevaalit eivät ole vain hallinnollisia vaaleja, vaan niillä päätetään suoraan siitä, miten ihmisten hyvinvointipalvelut toteutetaan. Äänestämällä voi vaikuttaa siihen, millaiset arvot ja linjaukset ohjaavat hyvinvointialueen toimintaa.

Oli ilo huomata, kuinka aktiivista ja keskustelevaa väkeä Klubitalolla oli! Toivottavasti osasin vastata kysymyksiin riittävän kattavasti. Kiitos kutsusta ja antoisasta keskustelusta – demokratia toimii parhaiten, kun jokainen osallistuu!

Luottamuksen rakentaminen hyvinvointialueilla vaatii tekoja

Helmikuun alussa julkaistu KAKS – Kunnallisalan kehittämissäätiön selvitys nosti esiin huolestuttavan ilmiön: kansalaisten luottamus hyvinvointialueiden päätöksentekoon ja palveluihin on heikkoa. Tämä ei tullut yllätyksenä. Selvityksen mukaan vain joka neljäs uskoo aluevaltuuston voivan vaikuttaa palveluihin – ja juuri tähän epäkohtaan tartuin mielipidekirjoituksessani.

Luottamus ei synny tyhjästä, vaan se vaatii avoimuutta, osallistamista ja läpinäkyvyyttä. Valitettavasti päätöksenteon rakenteet, tiedonkulun puutteet ja aluevaltuuston heikko asema ovat esteitä, jotka syövät ihmisten uskoa järjestelmään. Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueella päätösten taustoista kerrotaan niukasti, valtuuston rooli on rajattu ja arviointi perustuu usein subjektiivisiin, sanallisiin raportteihin ilman selkeitä numeerisia mittareita.

Näiden epäkohtien esiin nostaminen ei ole pelkkää kritiikkiä, vaan ennen kaikkea halua parantaa järjestelmää. Hyvinvointialueiden tulevaisuus riippuu siitä, miten ne onnistuvat lunastamaan asukkaiden luottamuksen. Tämä tarkoittaa tiedonkulun parantamista, päätöksenteon avaamista ja valtuutettujen vaikutusmahdollisuuksien vahvistamista. Ilman muutosta luottamuspula vain syvenee – ja se on kestävässä päätöksenteossa liian kallis hinta maksettavaksi.

Mielipidekirjoitukseni on julkaistu Länsi-Uusimaassa ja Suomenmaassa 4.2.2025:

Lukijalta: Luottamuspula hyvinvointialueisiin – mistä se johtuu?

Luottamuspula hyvinvointialueisiin – mistä se johtuu?

Helmikuun alussa julkaistun KAKS – Kunnallisalan kehittämissäätiön selvityksen mukaan kansalaisten luottamus hyvinvointialueiden päätöksentekoon ja palveluihin on heikkoa. Tulokset eivät yllätä: vain joka neljäs luottaa aluevaltuuston kykyyn vaikuttaa palveluihin. Luottamuksen puutteen taustalla on useita tekijöitä, joista keskeisiä ovat päätöksenteon rakenteet sekä avoimuuden ja tiedonkulun puute.

Aluevaltuuston kokoukset ja päätösten taustat saavat vain vähän julkisuutta, mikä heikentää asukkaiden mahdollisuuksia seurata ja ymmärtää hyvinvointialueella tehtyjen ratkaisujen perusteita. Kun tietoa ei ole helposti saatavilla, syntyy helposti tunne, että päätökset tehdään suljettujen ovien takana ilman asukkaiden etua ajatellen. Näin ainakin Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueella.

Toinen keskeinen ongelma on Länsi-Uudenmaan aluevaltuuston rajallinen vaikutusvalta. Tuore hallintosääntö on vahvistanut linjaa, jossa merkittävin päätösvalta keskittyy aluehallitukselle ja virkajohdolle, kun taas valtuuston rooli jää heikoksi. Valtuutetuille ei myöskään tarjota riittävästi tietoa päätöksenteon tueksi, eikä enemmistö sitä edes aktiivisesti vaadi.

Lisäksi lautakuntien arviointi perustuu pitkälti sanallisiin raportteihin ilman numeerisia mittareita. Käytännössä tämä tarkoittaa, että viranhaltijat arvioivat itse omaa toimintaansa ilman objektiivista, mitattavaa tietoa palveluiden toimivuudesta ja kehittämistarpeista. Tämä heikentää mahdollisuuksia tehdä tietoon perustuvia päätöksiä ja lisää kansalaisten epäluottamusta.

Hyvinvointialueiden toiminnan on oltava läpinäkyvää ja osallistavaa, jotta luottamus niihin voi kasvaa. Tiedonkulkua on parannettava, valtuutettujen vaikutusmahdollisuuksia vahvistettava ja kansalaisten oikeus saada tietoa turvattava. Ilman näitä muutoksia luottamuspula syvenee entisestään.

Lotta Paakkunainen

Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen aluevaltuutettu (kesk.)

Länsi-Uudenmaan hyvinvointialujohtajan talousarvioesitys vuodelle 2025

Eilen olemme lukeneet lehdestä Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen vuoden 2025 Talousarvioesityksestä ja luottamushenkilöt saivat esityksen tutustuttavakseen. Ainakin ensilukemalta esitys herättää mielessäni suurta huolta hyvinvointipalvelujen tulevaisuudesta ja alueen asukkaiden arjen laadusta. Vaikka talouden tasapainottaminen on välttämätöntä, on syytä pohtia kriittisesti, millaisia vaikutuksia esitetyt säästöt tuovat mukanaan.

Ensinnäkin, lastensuojelun säästöjen kohdentaminen laitoshoidon vähentämiseen on äärimmäisen riskialtista. Laitoshoidon tarpeen korvaaminen perhehoidolla saattaa teoriassa kuulostaa inhimilliseltä ja taloudellisesti järkevältä, mutta käytännössä perhehoitopaikkojen kaksinkertaistaminen näin nopealla aikataululla on erittäin haastavaa. Lastensuojelun asiakasmäärät kasvavat ja laitoshoito on monesti välttämätön ratkaisu vaativissa tapauksissa. Leikkaukset laitoshoidosta voivat pahimmillaan vaarantaa lasten hyvinvoinnin, jos perhehoitoa ei pystytä järjestämään riittävällä laadulla ja kapasiteetilla. Näissä olosuhteissa voi käydä niin, että säästöjen tavoittelu johtaa palvelujen heikentymiseen ja ongelmien kasaantumiseen.

Omaishoitajien palkkioiden leikkaaminen on toinen kiistanalainen säästökohde. Palkkioiden leikkaaminen saattaa tuntua pieneltä budjettilinjaukselta, mutta omaishoitajat ovat jo nyt valtavan kuormituksen alla. 500 000 euron leikkaus voi johtaa siihen, että entistä useampi omaishoitaja joutuu harkitsemaan tehtävästään luopumista. Tämä puolestaan lisää paineita ympärivuorokautisen hoivan järjestämiseen ja voi tuoda lisäkustannuksia pidemmällä aikavälillä. Taloudelliset säästöt omaishoitajien kustannuksella ovat lyhytnäköisiä ja riskialttiita erityisesti tilanteessa, jossa ikääntyneiden määrä kasvaa ja hoivapalvelujen tarve lisääntyy.

Henkilöstökulujen säästöt ja vuokratyövoiman vähentämisen tavoite on ymmärrettävä, mutta siinä piilee suuria haasteita. Henkilöstöpula on jo valmiiksi kriittinen, ja vaikka vuokratyövoiman käyttö on kallista, on se monilla alueilla ollut välttämätöntä. Säästöt tässä kohden voivat johtaa palveluiden laadun ja saatavuuden heikentymiseen, mikä taas kasvattaa asiakastyytymättömyyttä ja lisää painetta julkisten palvelujen korvaamiseksi yksityisillä vaihtoehdoilla.

Myös ikääntyneiden ympärivuorokautisen hoivan henkilöstömitoituksen lasku on askel huolestuttavaan suuntaan. Mitoituksen laskeminen 0,60:een on suoraa jatkoa politiikalle, joka uhkaa heikentää hoivan laatua. Tämä voi näkyä hoidon tasossa ja vanhusten elämänlaadussa, sillä hoitohenkilökunnan vähentyessä yksittäiset työntekijät ovat entistä suuremmassa paineessa.

Säästöjen painopiste ostopalvelujen vähentämisessä voi kuulostaa tehokkuuteen tähtäävältä linjaukselta, mutta käytännössä se johtaa tilanteisiin, joissa palvelujen tuotanto siirtyy enemmän julkisen sektorin vastuulle. Tämä voi olla hyvä strategia pitkällä aikavälillä, mutta siirtymävaiheessa syntyy helposti haasteita henkilöstön riittävyyden ja palvelujen laadun ylläpitämisen kanssa.

Talousarvioesityksessä esitetty lastensuojelun jälkihuollon ikärajan lasku 23 vuodesta 21 vuoteen herättää vakavaa huolta. Jälkihuolto on ollut keskeinen tuki lastensuojelun piirissä olleille nuorille, jotka siirtyvät aikuisuuteen. Moni heistä kamppailee itsenäistymiseen, koulutukseen tai työelämään liittyvien haasteiden kanssa ja jälkihuollon avulla he ovat saaneet tukea juuri kriittisellä hetkellä.

Ikärajan lasku tarkoittaa, että 21 ikävuoden jälkeen monet nuoret menettävät tärkeän tuen juuri siinä vaiheessa, kun he sitä eniten tarvitsevat. Tämä voi johtaa siihen, että entistä useampi nuori jää ilman ohjausta ja turvaa, mikä lisää riskiä syrjäytymiseen ja muihin sosiaalisiin ongelmiin, kuten asunnottomuuteen tai työttömyyteen. Taloudellisesti tämä voi luoda säästöjä hetkellisesti, mutta pitkällä aikavälillä se voi johtaa suurempiin kustannuksiin, kun yhteiskunta joutuu puuttumaan vakavampiin ongelmiin.

Nuorten tuki itsenäistymisvaiheessa ei ole vain investointi yksilöihin, vaan se vaikuttaa suoraan koko yhteiskuntaan. Leikkaukset jälkihuollosta vaarantavat juuri sen tuen, jonka avulla nuoret voivat rakentaa tulevaisuuttaan ja vältetään kalliita, jälkikäteen tehtäviä korjaustoimia.


Kaiken kaikkiaan, talousarvioesityksen leikkaukset kohdistuvat monin tavoin yhteiskunnan haavoittuvimpiin ryhmiin: lapsiin, vanhuksiin ja omaishoitajiin. Säästöjen vaikutuksia pitäisi tarkastella kokonaisvaltaisesti ja pitkäjänteisesti, sillä lyhytnäköiset leikkaukset voivat johtaa entistä suurempiin kustannuksiin myöhemmin. Lisäksi palvelujen laadun heikkeneminen on riski, jota ei voida hyväksyä ilman kriittistä keskustelua siitä, mitä tämä tarkoittaa alueen asukkaille ja heidän hyvinvoinnilleen.

Länsi-Uudenmaan aluevaltuusto: Lähipalvelujen puolesta taisteltiin, mutta tulokset jäivät laihoiksi

Länsi-Uudenmaan aluevaltuustossa käsiteltiin 11.6.2024 hyvinvointialueen asukkaille erittäin tärkeää aihetta: palvelujen verkoston kehittämistä. Keskusta oli mukana neuvotteluissa viime metreille asti, mutta emme voineet sitoutua lopulliseen neuvottelutulokseen sen liian keskittävän luonteen vuoksi. Lisäksi moni linjaus jäi liian tulkinnanvaraiseksi ja palvelujen kuvaukset olivat epämääräisiä. Meille tärkeä lähipalvelulupaus ei toteutunut riittävästi.

Keskustan muutosesitykset:

  • Karjalohja-Sammatin lähiterveyspalvelujen turvaaminen.
  • Lähineuvoloiden jatkaminen koko alueella.
  • Suun terveydenhuollon palvelujen turvaaminen kouluilla tai niiden läheisyydessä sekä suuhygienistien tekemät hampaiden kunnon tarkastukset ja hampaiden puhdistukset tulee ulottaa jokaiseen hoivakotiin/asumispalveluyksikköön. 
  • Pienten, hyvin toimivien ja sekä asukkaiden että henkilökunnan suosimien ikäihmisten asumispalveluyksiköiden jatkaminen.

Valitettavasti kaikki Keskustan muutosesitykset äänestettiin nurin.

Eerikki Viljanen piti erinomaisen yhteenvetopuheenvuoron ja esitti toivomuspontena, että ”toimivia palveluyksiköitä ei lakkauteta tai ajeta alas ennen kuin niiden palveluiden saatavuus on varmistettu kohtuullisella etäisyydellä”.

Keskusta teki ryhmänä myös aluevaltuustoaloitteen Karjalohja-Sammatin lähipalvelujen turvaamisesta monituottajamallilla. Odotamme mielenkiinnolla, millaisen vastauksen siihen aikanaan saamme.

Tänään Keskusta puolusti hartiavoimin alueen lähipalveluja lupaustemme mukaisesti. Valitettavasti valtaosa ryhmistä ja aluevaltuutetuista ei nähnyt tätä tavoitetta puolustamisen arvoisena strategisena linjauksena. Jatkamme kuitenkin työtämme lähipalvelujen puolesta, sillä uskomme vahvasti niiden merkitykseen hyvinvointialueen asukkaille.

Lähipalvelut ovat Keskustalle sydämen asia. Olemme vakuuttuneita siitä, että lähellä tarjottavat palvelut parantavat asukkaiden hyvinvointia ja elämänlaatua. Lähipalvelut ovat myös tärkeitä alueen elinvoimaisuuden ja työllisyyden kannalta.

Keskusta jatkaa taistelua lähipalvelujen puolesta kaikilla tasoilla. Teemme yhteistyötä asukkaiden, järjestöjen ja muiden toimijoiden kanssa varmistaaksemme, että Länsi-Uudenmaan alueella on jatkossakin laadukkaita ja helposti saavutettavia lähipalveluita.

Olin valmistellut omat puheenvuoroni siten, että kahta vastaesitystä varten kaksi puheenvuoroa, mutta koska aluevaltuustossa on erilainen käytäntö kuin kaupunginvaltuustossa sain ohjeistusta viranhaltijalta, että voin toki pitää kaksi puheenvuoroa, toisen pituus on kolme minuuttia ja jatkopuheenvuoro on minuutin mittainen tai voisin pitää yhden puheenvuoron, joka olisi hieman pidempi. Tiivistin ja yhdistin puheenvuoroni ja esitin vastaesitykseni yhden puheenvuoron aikana.

Alkuperäisen suunnitelmani mukaan olisin avannut hieman enemmän vastaesityksiäni, avaan niitä siis tässä:

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut, viranhaltijat sekä kuulijat ruudun takana 

Lautakuntien, nuorisovaltuuston, vanhus- ja vammaisneuvoston sekä asukkaiden kannanottoja lukiessani heräsi kysymys: ovatko sopuun päässeet ryhmät tutustuneet näihin kannanottoihin lainkaan? 

Haluan tässä yhteydessä kiittää kaikkia kannanottoja tehneitä, erityisesti nuoria, jotka ovat aktiivisesti osallistuneet ja tuoneet esille tärkeät näkökulmansa. Nuorten panos on korvaamaton ja heidän näkemyksensä antavat meille arvokasta tietoa päätöksentekomme tueksi. 

Monessa lausunnossa käy ilmi, että esitysluonnoksessa ei ole avattu riittävästi muutoksia, siirtymisiä tai mitä mikäkin palvelu, kuten arviointiyksikkö tai korttelikehittäminen, tarkoittaa. Tämä aiheuttaa epäselvyyttä ja vaikeuttaa päätöksentekoa sekä vähentää asukkaiden luottamusta prosessiin. 

Näiden arvokkaiden mielipiteiden pohjalta teen seuraavan vastaesityksen:  

Sen sijaan, että keskittyisimme palvelujen keskittämiseen, esitän, että koululaisten hammashoito toteutetaan edelleen koulun läheisyydessä. Lisäksi ikääntyneiden suunterveydenhuoltoon tulee kiinnittää erityistä huomiota heidän terveydentilansa ja hoitotasapainonsa varmistamiseksi. Suuhygienistien tekemät hampaiden kunnon tarkastukset ja hampaiden puhdistukset tulee ulottaa jokaiseen hoivakotiin. 

Hammashoidon palvelujen keskittäminen heikentää palvelujen saantia merkittävästi ja lisää erikoissairaanhoidon palvelujen käytön riskiä, kun hampaat jäävät hoitamatta. Väestön ikääntyessä ja perussairauksien hoitotasapainon heikentyessä riskit vakaville hoitamattomista suun tulehduksista johtuville tulehduksille kasvavat. Säännöllinen ja saavutettavissa oleva suun terveydenhuolto on olennainen osa yleistä terveyttä. Suun terveysongelmien ennaltaehkäisy ja oikea-aikainen hoito voivat vähentää muiden terveysongelmien, kuten sydän- ja verisuonisairauksien, riskiä. Tätä taustaa vasten suun terveydenhuollon ennaltaehkäisevään toimintaan panostaminen voi vähentää kustannusten nousua tulevaisuudessa liittyen mahdollisiin seurannaissairauksiin ja ilmiöihin. 

Tämä lähestymistapa tukee lasten hyvinvointia ja varmistaa, että hammashoito on helposti saavutettavissa. Se vähentää myös lasten ja heidän perheidensä logistisia haasteita. Panostamalla ennaltaehkäisevään hoitoon koulussa voimme parantaa lasten suun terveyttä ja ehkäistä tulevia ongelmia.  

Eli toistan vastaesitykseni: esitän, että koululaisten hammashoito toteutetaan edelleen koulun läheisyydessä. Lisäksi ikääntyneiden suunterveydenhuoltoon tulee kiinnittää erityistä huomiota heidän terveydentilansa ja hoitotasapainonsa varmistamiseksi. Suuhygienistien tekemät hampaiden kunnon tarkastukset ja hampaiden puhdistukset tulee ulottaa jokaiseen hoivakotiin. 

Kiitos. 

Puheenvuoro Aluevaltuuston Kokoukseen: Iltarusko ja Karkkilan Vuodeosasto

Hyvät valtuutetut, 

Olemme keskustan aluevaltuustoryhmän kanssa kiertäneet laajaa hyvinvointialuettamme, tutustuneet eri palveluihin ja keskustelleet henkilöstön, asukkaiden ja palvelujen käyttäjien kanssa. Tämän kiertueen myötä olemme saaneet kattavan käsityksen alueemme tilasta. Meillä on upeita palveluja, mutta myös kehittämistä vaativia kohteita. On selvää, että osaava henkilöstömme on suuri voimavaramme, mutta samalla on huolestuttavaa, että suuri osa heistä kokee, ettei heitä kuulla. 

Palvelujen verkoston kehittäminen edellyttää, että henkilöstön ääni kuuluu aidosti. Pelkkä asioiden esittäminen Teams-kokouksissa ei riitä, eikä se korvaa aitoa kuulemista ja keskustelua. On tärkeää, että päätöksentekoprosessimme ovat läpinäkyviä ja osallistavia. 

Missä tilanteessa ovat ikääntyneiden palveluasumisyksiköt ja vuodeosastot? Mitä päätöksiä on tehty ja mitä toteutettu ennen varsinaisten päätösten tekemistä? Onko palvelutarpeiden arviointi suoritettu aidosti ja onko pidemmän aikavälin järkevyyttä ja kustannustehokkuutta pohdittu riittävästi? 

Näiden kysymysten pohjalta teen seuraavan vastaesityksen ikääntyneiden asumispalveluihin: 

Esitän, että selvitetään Iltaruskon palveluasumisyksikön sekä muiden palveluasumisyksiköiden koko resurssin käyttöönottoa aidon tarpeen mukaan. Asiakasprofiilin kohdentaminen sellaisiin yksiköihin, joissa heidän arviointinsa, kuntoutus ja hoito onnistuvat osaamisen ja koulutustason mukaan, olisi kustannustehokasta ja järkevää.   

Meidän tulee varmistaa, että resurssit kohdistetaan oikein ja että palvelut vastaavat alueemme asukkaiden tarpeisiin. Tämä edellyttää henkilöstön asiantuntemuksen hyödyntämistä ja palvelujen jatkuvaa kehittämistä yhdessä heidän kanssaan. 

Kiitos. 

Tiivistettynä puheenvuoroni:

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut, viranhaltijat ja kuulijat ruudun takana,

Olen lukenut lautakuntien, nuorisovaltuuston, vanhus- ja vammaisneuvoston sekä asukkaiden kannanottoja ja kysyn, ovatko sopuun päässeet ryhmät tutustuneet näihin kannanottoihin? Haluan kiittää kaikkia kannanottoja tehneitä, erityisesti nuoria, heidän aktiivisesta osallistumisestaan. Nuorten näkemykset ovat meille arvokkaita. 

Monet lausunnot tuovat esiin, että esitysluonnos ei riittävästi avaa muutoksia ja palveluja, kuten arviointiyksikköä tai korttelikehittämistä. Tämä aiheuttaa epäselvyyttä ja vaikeuttaa päätöksentekoa, vähentäen asukkaiden luottamusta prosessiin. 

Teen seuraavan vastaesityksen liitteen sivulle 20:

  1. Koululaisten hammashoito toteutetaan koulun läheisyydessä. 
  2. Ikääntyneiden suunterveydenhuoltoon kiinnitetään erityistä huomiota. Suuhygienistien tarkastukset ja puhdistukset tulee ulottaa kaikkiin hoivakoteihin. 

Hammashoidon keskittäminen heikentää palvelujen saantia ja lisää erikoissairaanhoidon riskiä. Säännöllinen ja saavutettavissa oleva suun terveydenhuolto on olennainen osa yleistä terveyttä. Ennaltaehkäisevä toiminta voi vähentää kustannuksia liittyen seurannaissairauksiin. 

Olemme keskustan aluevaltuustoryhmän kanssa kiertäneet laajaa hyvinvointialuettamme ja keskustelleet henkilöstön ja asukkaiden kanssa. Meillä on upeita palveluja, mutta myös kehittämiskohteita. Osaava henkilöstömme on voimavaramme, mutta moni kokee, ettei heitä kuulla. Palvelujen kehittäminen edellyttää, että henkilöstön ääni kuuluu aidosti. Pelkkä Teams-kokous ei riitä. 

Teen seuraavan vastaesityksen ikääntyneiden asumispalveluihin liitteen sivulle 31: Ehdotan, että selvitetään Iltaruskon palveluasumisyksikön ja muiden vastaavien yksiköiden resurssien käyttöönottoa aidon tarpeen mukaan. Asiakasprofiilin kohdentaminen sellaisiin yksiköihin, joissa heidän arviointinsa, kuntoutus ja hoito onnistuvat osaamisen ja koulutustason mukaan, olisi kustannustehokasta ja järkevää. 

Meidän tulee varmistaa, että resurssit kohdistetaan oikein ja että palvelut vastaavat alueemme asukkaiden tarpeisiin. Tämä edellyttää henkilöstön asiantuntemuksen hyödyntämistä ja palvelujen jatkuvaa kehittämistä yhdessä heidän kanssaan. 

Kannatan valtuutettu Frantsi-Lankian järjestelmään tekemiä vastaesityksiä. 

Kiitos. 

Muistathan, että voit ottaa meihin yhteyttä, jos sinulla on kysyttävää tai haluat olla mukana tässä tärkeässä työssä.

Yhdessä voimme varmistaa, että Länsi-Uusimaan alueella on parhaat mahdolliset lähipalvelut kaikille asukkaille!

Kokouksessa muuten kävi myös niin, että minusta tuli kesken kokousta pöytäkirjantarkastaja, sillä toinen pöytäkirjantarkastajista oli pois kesken kokousta liian kauan.