Avainsana-arkisto: Aluehallitus

Älkää kirjoittako Karjalohjan Terkan historiaa uusiksi

Karjalohjan Terkka on hieno onnistuminen, mutta nykyisessä keskustelussa sen syntyhistoriaa ollaan vaarassa yksinkertaistaa. Terveysasema päätettiin sulkea, päätöstä yritettiin muuttaa ja sen jälkeen ryhdyttiin etsimään uusia keinoja turvata lähipalvelut. Asiakirjat kertovat, mitä todella tapahtui.

Karjalohjan Terkka on aiheellisesti saanut paljon huomiota. Yhdistysvetoisesti toimiva, omalääkärimalliin pohjautuva ratkaisu on hieno esimerkki siitä, mitä voidaan saada aikaan, kun paikalliset ihmiset, yhdistykset ja eri toimijat tekevät yhteistyötä.

Viime päivinä Karjalohjan Terkasta on kuitenkin käyty keskustelua, jossa sen syntyhistoriaa on tulkittu hyvin eri tavoin ja siksi on syytä palata siihen, mitä todella päätettiin ja missä järjestyksessä asiat etenivät.

Tämä ei ole pelkkää menneisyyden muistelua. Sillä, miten Karjalohjan tilanteesta puhumme, on merkitystä myös tulevaisuuden kannalta. Jos haluamme oppia tästä mallista ja soveltaa siitä saatavia kokemuksia muuallakin, meidän on ensin ymmärrettävä, miten tähän päädyttiin.

Alkuperäinen päätös oli sulkea terveysasema

Länsi-Uudenmaan aluevaltuusto teki 11. kesäkuuta 2024 päätöksen palvelujen verkostosta. Päätöksen linjauksiin sisältyi Karjalohjan ja Sammatin terveysasemien sulkeminen ulkoistussopimuskauden päättyessä.

Ja tämä on se keskustelun lähtökohta, jota ei pidä jälkeenpäin muuttaa toiseksi.

Karjalohjan nykyistä mallia ei tuolloin päätetty synnyttää. Aluevaltuustolle ei tuotu valmista suunnitelmaa yhdistysvetoisesta Terkasta tai omalääkärimallista, jonka vuoksi hyvinvointialueen oma terveysasema voitaisiin lakkauttaa.

Päätös oli päätös lakkauttaa terveysasema.

Siksi on täysin perusteltua sanoa, ettei nykyinen onnistunut ratkaisu ollut alkuperäisen lakkauttamispäätöksen tarkoitus tai suunniteltu seuraus. Karjalohjan Terkkaa ei pidä jälkikäteen käyttää perusteluna sille, että terveysaseman sulkeminen olisi alun perin ollut kehittämisteko, jonka tavoitteena oli synnyttää jotain parempaa.

Näin ei päätetty.

Lakkauttamista yritettiin estää

On kuitenkin yhtä tärkeää kertoa myös se osa historiasta, joka helposti jää keskustelusta pois.

Palveluverkkopäätöstä tehtäessä Keskusta esitti ryhmämme puheenjohtajan, Marjut Frantsi-Lankian toimesta, että Karjalohjan ja Sammatin lähiterveysasematasoiset palvelut turvataan jatkossakin väestön tarpeen mukaisena lähipalveluna.

Ehdotuksessamme nostimme esiin myös mahdollisuus järjestää palveluja monituottajamallilla ja yhteiskäyttöisissä tiloissa.

Ehdotus hävisi äänestyksessä 70–8 ja alkuperäinen linjaus terveysasemien sulkemisesta hyväksyttiin.

Tässä on olennainen ero siihen kertomukseen, jossa kaikki nykyinen työ Karjalohjan palvelujen puolesta näyttäisi alkaneen vasta sen jälkeen, kun lakkauttaminen oli jo hyväksytty.

Ensin yritettiin säilyttää palvelut. Vasta kun tämä ei onnistunut, ryhdyttiin etsimään keinoja turvata palvelut toisella tavalla.

Emme jääneet hyväksymään tilannetta

Kun esitys lähiterveysasematasoisten palvelujen säilyttämisestä hävisi, Keskustan aluevaltuustoryhmä jätti samassa aluevaltuuston kokouksessa aloitteen Karjalohjan ja Sammatin terveyspalvelujen turvaamisesta monituottajamallia pilotoiden.

Aloitteessa todettiin, että palvelujen siirtyminen esimerkiksi Lohjan keskustaan merkitsisi Karjalohjan ja Sammatin asukkaille pitkiä matkoja. Tällaisia palveluja ei voi pitää aidosti lähipalveluina.

Aloitteessa esitettiin, että hyvinvointialue selvittäisi mahdollisuudet käynnistää pilotti, jossa palveluja järjestettäisiin uudenlaisella tavalla eri toimijoiden yhteistyönä. Esillä olivat monituottajamalli, julkisten ja muiden toimijoiden yhteistyö sekä yhteiskäyttöiset tilat.

Ajatuksena oli myös, että pilotista saatavia kokemuksia voitaisiin hyödyntää muuallakin Länsi-Uudenmaan haja-asutusalueilla.

Tämä on mielestäni merkittävä asia nykyisessä keskustelussa.

Ajatus siitä, että Karjalohjan ja Sammatin kaltaisilla alueilla on etsittävä uudenlaisia tapoja turvata lähipalvelut, ei syntynyt nyt jälkikäteen, vaan se tuotiin aluevaltuustoon konkreettisena aloitteena jo 11. kesäkuuta 2024.

Pilottia ei silloin hyväksytty

On myös hyvä muistaa, ettei Keskustan aloitteen esittämää pilottia tuolloin päätetty käynnistää.

Aluehallituksen myöhemmässä vastauksessa todettiin, että Karjalohjan ja Sammatin terveysasemat suljetaan tehdyn päätöksen mukaisesti. Vastauksessa tunnistettiin mahdollisuuksia esimerkiksi ammatinharjoittajamalliin ja yhteiskäyttöisiin tiloihin tulevaisuudessa, mutta varsinaista aloitteessa esitettyä pilottia ei käynnistetty.

Aloite todettiin loppuun käsitellyksi ja siksi olisi väärin väittää, että hyvinvointialue olisi jo tuolloin suunnitelmallisesti päättänyt rakentaa nykyisen Karjalohjan Terkka -mallin, mutta yhtä väärin olisi väittää, että nykyinen ratkaisu olisi syntynyt täysin tyhjästä tai ilman poliittista työtä.

Karjalohjan Terkka syntyi työn, aloitteellisuuden ja yhteistyön tuloksena

Karjalohjan nykyisen ratkaisun syntymisessä on ollut monta tekijää.

Ennen kaikkea tarvittiin karjalohjalaisten omaa aktiivisuutta. Tarvittiin ihmisiä, jotka eivät tyytyneet siihen, että lähipalvelut katoavat. Tarvittiin yhdistyksiä, osaamista, sitoutumista ja valtava määrä työtä.

Tarvittiin myös yhteistyötä hyvinvointialueen kanssa sekä ihmisiä, jotka olivat valmiita etsimään ratkaisua. Tarvittiin poliittista työtä, jossa pidettiin esillä sitä, ettei lakkauttamispäätöksen jälkeen voitu vain todeta, että asia on loppuun käsitelty ja siksi mielestäni oikea kuva Karjalohjan Terkasta ei ole se, että yksi puolue tai yksi ryhmä olisi yksin sen ansioista vastuussa.

Eikä myöskään se, että terveysaseman lakkauttaminen olisi itsessään synnyttänyt nykyisen hienon ratkaisun.

Nykyinen Terkka syntyi, koska alkuperäisen päätöksen jälkeen ihmiset eivät luovuttaneet.

Siinä on Karjalohjan tarinan ehkä tärkein opetus.

Entä päätöksestä äänestäneet?

Julkisessa keskustelussa on nostettu esiin myös se, että osa Karjalohjan aluevaltuutetuista äänesti lakkauttamispäätöksen puolesta ja perustelee nyt päätöstään laajemmilla budjettikompromisseilla.

Mielestäni tästäkin voidaan keskustella asiallisesti.

On mahdollista, että valtuustoryhmä on katsonut laajemman budjettisovun kokonaisuuden tärkeäksi ja pyrkinyt sillä lieventämään muita heikennyksiä. Esimerkiksi omaishoidon tuen leikkauksia on nostettu esiin yhtenä perusteena.

Keskusta ei ollut mukana talousarviosovussa.

Meille Karjalohjan ja Sammatin terveysasemien lakkauttaminen oli yksi niistä asioista, joita emme voineet hyväksyä. Emme voineet myöskään hyväksyä kokonaisuutta, jossa ennaltaehkäisevän lastensuojelutyön palveluista leikattiin.

Tästä on olemassa myös konkreettinen esimerkki. Talousarviosta päätettäessä hyvinvointialue päätti leikata noin 300 000 euroa tukisuhdeostoista. Keskustalle tämä oli yksi kynnyskysymyksistä, miksi emme olleet talousarviosovussa mukana. Tukihenkilöpalvelut ovat nimenomaan ennaltaehkäisevää lastensuojelutyötä, jonka merkitys lapsille ja perheille on valtava.

Myös omaishoidon osalta meille oli tärkeää, ettei omaishoitajien asemaa heikennetä.

Tässä on olennainen ero poliittisissa valinnoissa.

Jotkut ryhmät päättivät olla mukana talousarviosovussa ja perustelivat sitä sillä, että ne onnistuivat neuvotteluissa lieventämään joitakin suunniteltuja heikennyksiä. Se on heidän oikeutensa ja heidän poliittinen arvionsa.

Keskusta puolestaan katsoi, ettei kokonaisuutta voitu hyväksyä. Meille terveysasemien lakkauttaminen, omaishoidon asema ja ennaltaehkäisevän lastensuojelutyön leikkaukset olivat liian merkittäviä kysymyksiä kompromissin hyväksymiseksi.

Tätä eroa ei pidä nyt jälkikäteen häivyttää.

Jokainen valtuutettu ja valtuustoryhmä vastaa omista ratkaisuistaan ja niiden perusteluista, mutta poliittinen perustelu ei muuta sitä, mitä itse päätöksessä tehtiin.

Voi olla samanaikaisesti totta, että

  • päätöksen taustalla oli laajempi budjettikompromissi
  • päätöksellä pyrittiin vaikuttamaan myös muihin säästöihin
  • ja kyseinen valtuutettu äänesti päätöksen puolesta, johon sisältyi Karjalohjan terveysaseman sulkeminen.

Näiden asioiden välillä ei ole ristiriitaa.

Siksi toivon, että keskustelussa pidetään erillään päätöksen sisältö ja päätöksen perustelut.

Jokaisella on oikeus kertoa, miksi äänesti kuten äänesti, mutta äänestystuloksia ja päätösten sisältöä ei pidä kirjoittaa jälkikäteen uusiksi.

Karjalohjan mallista kannattaa oppia, mutta ei väärällä johtopäätöksellä

Karjalohjan Terkka on mielestäni erinomainen esimerkki siitä, että lähipalveluja voidaan joskus järjestää myös uudenlaisilla tavoilla ja tästä kannattaa ottaa oppia.

Itse vedän Karjalohjan kokemuksesta erilaisen johtopäätöksen kuin sen, että pieniä terveysasemia voidaan jatkossa huoletta sulkea, koska aktiivinen paikallisyhteisö ehkä keksii niille korvaavan ratkaisun.

Kaikkialla ei ole samanlaista yhdistystoimintaa, samoja aktiivisia ihmisiä tai samanlaisia mahdollisuuksia. Palvelujen yhdenvertaisuus ei voi perustua siihen, kuinka paljon paikkakunnalta löytyy vapaaehtoisia, osaamista ja ihmisiä, jotka jaksavat kantaa vastuuta yhteisestä palvelusta.

Karjalohjan onnistumista ei siis pidä käyttää perusteena lähipalvelujen alasajolle muualla. Sen sijaan siitä voidaan oppia, että hyvinvointialueen pitäisi olla paljon nykyistä avoimempi erilaisille tavoille turvata lähipalveluja. Yhden mallin ei tarvitse sopia kaikkialle.

Joillakin alueilla hyvinvointialueen oma palvelu on paras ratkaisu. Toisaalla voidaan löytää toimivia ratkaisuja esimerkiksi monituottajamallista, ammatinharjoittajamallista, yhteiskäyttöisistä tiloista tai paikallisten toimijoiden kanssa tehtävästä yhteistyöstä, mutta lähtökohdan pitää olla palvelujen turvaaminen, ei ensin tehty lakkautuspäätös ja sen jälkeen toive siitä, että joku muu ratkaisee ongelman.

Kun lakkauttamisesta tuli yhtäkkiä menestystarina

Aluevaltuuston enemmistö päätti lakkauttaa Karjalohjan terveysaseman. Aluehallituksen enemmistö ei myöhemmin hyväksynyt Keskustan esittämää pilottia, jolla olisi lähdetty aktiivisesti kehittämään uudenlaista monituottajamallia palvelujen turvaamiseksi.

Keskusta esitti jo päätöksenteon yhteydessä, että Karjalohjan ja Sammatin lähiterveysasematasoiset palvelut säilytetään. Esitimme myös, että palvelujen järjestämisessä voitaisiin selvittää monituottajamallia ja yhteiskäyttöisiä tiloja.

Kun tämä ehdotus hävisi, emme hyväksyneet ajatusta siitä, että palvelujen katoamiseen pitäisi vain sopeutua. Jätimme aloitteen, jossa esitimme uudenlaisen mallin pilotoimista Karjalohjan ja Sammatin terveyspalvelujen turvaamiseksi.

Nyt, kun asukkaat, yhdistykset ja muut paikalliset toimijat ovat tehneet valtavan työn ja rakentaneet yhdessä uudenlaisen ratkaisun, samaa mallia kehutaan juhlapuheissa esimerkkinä tulevaisuuden palveluista.

Karjalohjan Terkkaa ei rakennettu siksi, että aluevaltuuston enemmistö olisi päättänyt kehittää uudenlaisen lähipalvelumallin. Terveysasema päätettiin lakkauttaa. Uutta ratkaisua ryhdyttiin rakentamaan, koska asukkaat eivät hyväksyneet sitä, että lähipalvelu vain katoaa.

Nyt mallia, jonka synnyttämiseen tarvittiin ennen kaikkea karjalohjalaisten omaa aktiivisuutta, yhdistysten työtä, sitoutuneita ihmisiä ja uuden ratkaisun puolesta tehtyä työtä, kehutaan esimerkkinä siitä, mitä pitäisi viedä muuallekin. Se on tietenkin hienoa. Karjalohjan Terkasta saa ja pitääkin olla ylpeä, mutta kunniaa ei pidä kirjoittaa uusiksi.

On eri asia mahdollistaa ratkaisu ja eri asia lakkauttaa palvelu, jonka jälkeen muut joutuvat rakentamaan sille uuden vaihtoehdon.

Karjalohjan asukkaat ansaitsevat kiitoksen siitä, etteivät he luovuttaneet. Paikalliset toimijat ansaitsevat kiitoksen siitä työstä, jolla ratkaisu on rakennettu. Myös kaikkien niiden, jotka poliittisesti puolustivat lähipalvelujen säilyttämistä ja esittivät vaihtoehtoisia tapoja niiden turvaamiseksi, työ on osa tätä tarinaa.

Sen sijaan olisi vaikea väittää, että suurin ansio mallin syntymisestä kuuluu niille, jotka päättivät ensin lakkauttaa terveysaseman ja joiden enemmistö ei tuolloin hyväksynyt esitettyä pilottia.

Siksi toivon, että kun Karjalohjan Terkasta puhutaan nyt menestystarinana, muistetaan myös koko tarina.

Ensin enemmistö päätti lakkauttaa palvelun. Keskusta esitti sen säilyttämistä ja uudenlaisen mallin selvittämistä. Kun päätös tehtiin, paikalliset ihmiset eivät luovuttaneet, vaan ryhtyivät rakentamaan ratkaisua. Nyt, kun ratkaisu toimii, lakkauttamispäätöksen tehneet haluavat esitellä sitä tulevaisuuden mallina.

Karjalohjan Terkka on hieno onnistuminen, mutta se ei ole lakkauttamispäätöksen ansio.

Se on ennen kaikkea osoitus siitä, mitä voidaan saada aikaan, kun ihmiset puolustavat lähipalvelujaan eivätkä suostu luovuttamaan ja kun vaihtoehtoisia ratkaisuja ollaan valmiita etsimään.

Lähipalvelut eivät säily itsestään

Olen kirjoittanut Karjalohjan ja Sammatin palveluista useaan otteeseen, koska pidän niiden tarinaa tärkeänä esimerkkinä koko Länsi-Uudellemaalle.

Lähipalvelut eivät säily itsestään.

Niiden puolesta tarvitaan päätöksiä, aloitteita, yhteistyötä ja joskus myös sitkeää työtä sen jälkeen, kun ensimmäinen päätös ei ole mennyt oikein.

Karjalohjalla ensin vastustettiin palvelujen lakkauttamista, kun tämä hävittiin äänestyksessä, esitettiin uudenlaista monituottajamallia. Sen jälkeen paikalliset ihmiset ja toimijat tekivät valtavan työn löytääkseen käytännön ratkaisun.

Juuri tämä on se historia, jonka toivon muistettavan.

Karjalohjan Terkka ei syntynyt siksi, että terveysaseman sulkeminen olisi ollut alun perin suunniteltu kehittämisratkaisu. Mutta se ei myöskään syntynyt tyhjästä. Se syntyi, koska päätöksen jälkeenkin jatkettiin työtä.

Se syntyi paikallisesta aloitteellisuudesta, yhteisöllisyydestä ja yhteistyöstä.

Se syntyi myös siitä ajatuksesta, jota itse pidän edelleen tärkeänä, eli jos perinteinen tapa järjestää lähipalvelu ei ole mahdollinen, meidän tehtävämme ei ole ensimmäisenä luovuttaa. Meidän tehtävämme on etsiä uusi tapa turvata palvelu.

Karjalohjan Terkka osoittaa, että se voi parhaimmillaan onnistua.

Ankkuritoiminnan vaikutuksista pitäisi olla tietoa, eikä arvailuja

Länsi-Uudenmaan aluevaltuuston kokouksessa 9.6.2026 käsiteltiin aluehallituksen vastausta kysymykseeni Ankkuritoiminnan nykytilasta, vaikuttavuudesta ja siitä, millaiseen tietoon toimintaa koskevat muutokset perustuvat.

Aluevaltuustolla on mahdollisuus esittää aluehallitukselle kysymyksiä ajankohtaisista ja tärkeistä asioista. Käytin tätä mahdollisuutta kysyäkseni Ankkuritoiminnan heikennysten jälkeen tehdyistä vaikutusarvioinneista sekä siitä, millaista tietoa päätöksenteon tueksi on kerätty.

Kysymykseni taustalla oli huoli siitä, että aiemmin hyvin toimineesta ja tiiviistä moniammatillisesta Ankkurimallista on siirrytty hajautettuun toimintatapaan, jossa työtä tehdään oman työn ohella ja keskeisiä rakenteita on purettu. Kun toimintaa muutetaan näin merkittävästi, pitäisi samalla pystyä osoittamaan, mitä vaikutuksia muutoksella on ollut.

Valitettavasti aluehallituksen antama vastaus oli jälleen heikko ja tällä kertaa myös poikkeuksellisen epämääräinen. Vastauksessa ei käytännössä vastattu niihin keskeisiin kysymyksiin, joita olin esittänyt.

Erityisen huolestuttavaa oli, että vastauksessa todettiin suoraan, ettei uuden mallin vaikuttavuudessa ole vielä päästy samalle tasolle kuin aiemmassa toimintamallissa. Samalla kuitenkin väitettiin, ettei vanhan mallin paremmuudesta ole näyttöä. Tämä on vaikea yhtälö, varsinkin kun samassa vastauksessa todettiin myös, ettei vertailukelpoista vaikuttavuustietoa ole kerätty.

Nostin puheenvuorossani esiin juuri tämän tiedolla johtamisen näkökulman. Jos palveluita heikennetään, resursseja vähennetään tai toimintamalleja muutetaan, pitäisi päätösten vaikutuksia myös seurata, arvioida ja raportoida avoimesti. Muuten päätöksenteko perustuu oletuksiin eikä tietoon.

Kiinnitin huomiota myös siihen, että Ankkuritoiminnan muutosta perusteltiin aikanaan ennen kaikkea toiminnan yhtenäistämisellä koko hyvinvointialueella. Nyt vastauksessa keskeiseksi perusteluksi nousi talouden tasapainottaminen. Tämä herättää perustellun kysymyksen siitä, mikä uudistuksen todellinen tavoite oli ja onko yhtenäistämisen tavoite toteutunut tavalla, joka oikeuttaa luopumisen aiemmin toimivaksi koetusta mallista.

Huolta herätti myös mielenterveyspalveluiden rooli. Aiemmassa mallissa psykiatrinen sairaanhoitaja oli kiinteä osa moniammatillista tiimiä. Nyt yhteistyötä kuvattiin lähinnä siten, että tarvittaessa ollaan yhteydessä mielenterveys- ja päihdepalveluiden viranomaisnumeroon. Tämä ei vaikuta moniammatillisen yhteistyön vahvistumiselta.

Puheenvuorossani nostin esiin myös vastauksen sisältämiä tiedollisia puutteita. Esimerkiksi tilastotaulukossa oli erikseen mainittu sekä Raasepori että Tammisaari, vaikka Tammisaari kuuluu Raaseporin kaupunkiin. Samaan aikaan Kauniainen puuttui taulukosta kokonaan. Kyse ei tietenkään ole yksittäisestä kuntanimestä, vaan siitä, kuinka huolellisesti päätöksenteon taustalla olevat tiedot on koottu ja tarkistettu.

Alkuperäinen tarkoitukseni oli pitää pidempi puheenvuoro ja tehdä asiassa vastaesitys. Koska valtuuston puheenvuorot on rajattu kolmeen minuuttiin ja muokkasin puhettani vielä viime hetkellä vastaesityksen valmistelun vuoksi, en ehtinyt tuoda esiin kaikkia näkökulmiani. Lisäksi vastaesitykseni valmistui ryhmien yhteisesti sopiman määräajan jälkeen, minkä vuoksi vedin sen pois.

Pidin kuitenkin tärkeänä tuoda esiin, millaista tietoa valtuuston olisi mielestäni saatava Ankkuritoiminnan arvioimiseksi: vertailukelpoinen vaikuttavuusarvio vanhan ja uuden mallin välillä, selvitys yhtenäistämisen toteutumisesta, kuvaus mielenterveyspalveluiden roolista ennen ja jälkeen uudistuksen sekä säännöllinen raportointi toiminnan tuloksista.

Ankkuritoiminta on tärkeä osa ennaltaehkäisevää turvallisuustyötä. Kyse ei ole organisaatiokaavioista tai hallinnollisista rakenteista. Kyse on siitä, saavatko lapset ja nuoret apua oikeaan aikaan, oikeilta ammattilaisilta ja riittävän vaikuttavasti.

Juuri siksi vaikutuksista pitäisi olla tietoa, eikä arvailuja.

Voit kuulla lyhyen puheenvuoroni videolta ja lukea sen, mitä minä olisin halunnut sanoa videon alta.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut ja muut kokousta seuraavat, 

olisi mielekästä kiittää aluehallitusta annetusta vastauksesta, mutta vastauksen luettuani huoleni Ankkuritoiminnan tilanteesta ei kuitenkaan vähentynyt. Päinvastoin, se vahvistui. 

Alkuperäisen kysymyksen taustalla oli selkeä huoli siitä, että aiemmin hyvin toimineesta, tiiviistä moniammatillisesta Ankkurimallista on siirrytty hajautettuun malliin, jossa työtä tehdään oman työn ohella ja keskeisiä rakenteita on purettu. Vastauksessa ei onnistuta osoittamaan, että tämä muutos olisi parantanut toimintaa tai edes säilyttänyt sen aiemman vaikuttavuuden. 

Päinvastoin. Vastauksessa todetaan suoraan, että samanlaiseen vaikuttavuuteen ei ole vielä päästy. Tämä on erittäin merkittävä myönnytys. 

Toivon myös teidän kiinnittävän huomiota siihen, miten muutosta perustellaan. Aikanaan uudistusta ei ensisijaisesti perusteltu taloudella, vaan tarpeella yhtenäistää toimintaa koko hyvinvointialueella. Nyt vastauksessa keskeiseksi perusteeksi nousee talouden tasapainottaminen. 

Mikä siis oli uudistuksen todellinen tavoite ja onko yhtenäistäminen toteutunut tavalla, joka oikeuttaa luopumisen aiemmin toimivaksi koetusta mallista? 

Jos yhtenäistämisen seurauksena päädymme tilanteeseen, jossa vaikuttavuus on heikentynyt, on täysin perusteltua kysyä, oliko ratkaisu oikea. Jos yhtenäistämistä kaivattiin, miksi ei rakennettu koko hyvinvointialueelle niitä käytäntöjä, jotka olivat jo osoittautuneet toimiviksi? 

Erityisen ongelmallista on se, että samalla todetaan, ettei vertailukelpoista ja luotettavaa tietoa Ankkuritoiminnasta ole kerätty. Jos vaikuttavuustietoa ei ole, millä perusteella nykyistä mallia voidaan arvioida onnistuneeksi? Ja miten voidaan väittää, ettei aiempi malli ollut vaikuttavampi, jos vertailuaineistoa ei ole olemassa? 

Hyvät valtuutetut, tämä on tiedolla johtamisen ydinkysymys. 

Myös mielenterveyspalveluiden osalta vastaus on huolestuttava. Aiemmassa mallissa psykiatrinen sairaanhoitaja oli kiinteä osa moniammatillista tiimiä. Nyt yhteistyö kuvataan lähinnä siten, että tarvittaessa ollaan yhteydessä viranomaisnumeroon. Tämä ei vaikuta yhteistyön vahvistamiselta, vaan selvältä etääntymiseltä. 

Lisäksi alkuperäisessä kysymyksessä kysyttiin, onko aluehallitus valmis arvioimaan paluuta tiiviimpään moniammatilliseen tiimimalliin. Tähän keskeiseen poliittiseen kysymykseen ei vastauksessa käytännössä vastata lainkaan. 

haluan myös huomauttaa yhdestä yksityiskohdasta, joka kuvaa mielestäni vastauksen valmistelun tasoa. 

Vastauksessa esitetyssä tilastotaulukossa on erikseen mainittu sekä Raasepori että Tammisaari. Tammisaari on kuitenkin osa Raaseporin kaupunkia eikä oma kuntansa. Samanaikaisesti taulukosta puuttuu kokonaan Kauniainen, jonka tiedämme kuuluvan Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueeseen. 

Tämä herättää väistämättä kysymyksen siitä, kuinka huolellisesti vastauksen taustalla olevat tiedot on koottu, tarkistettu ja analysoitu. Kyse ei tietenkään ole yksittäisestä kuntanimestä. Kyse on siitä, että sama epätarkkuus näkyy vastauksessa laajemminkin. Toisaalta todetaan, ettei vertailukelpoista tietoa ole käytettävissä, mutta samalla tehdään johtopäätöksiä aiemman toimintamallin vaikuttavuudesta. Toisaalta myönnetään, ettei aiemman vaikuttavuuden tasolle ole päästy, mutta silti ei arvioida tarvetta tarkastella toimintamallia uudelleen. 

Valtuustolla on oikeus odottaa, että meille tuotavat vastaukset perustuvat huolellisesti valmisteltuun, johdonmukaiseen ja luotettavaan tietoon. Kun kyse on lasten ja nuorten hyvinvoinnista sekä rikoksilla oireilevien nuorten tukemisesta, tiedon laadulla on erityinen merkitys. 

Katson, että aluehallituksen vastaus ei anna valtuustolle riittäviä edellytyksiä arvioida Ankkuritoiminnan nykytilaa, vaikuttavuutta eikä uudistuksen onnistumista. 

haluan vielä todeta, että harkitsin esittää tämän asian palauttamista uudelleen valmisteltavaksi. Päädyin kuitenkin vetämään palautusesityksen takaisin, koska se olisi tullut ryhmien yhdessä sopiman määräajan jälkeen. 

Haluan silti tuoda valtuuston ja aluehallituksen tietoon, mitä pidän välttämättömänä jatkovalmistelun ja päätöksenteon kannalta. 

Mielestäni valtuustolle tulisi tuoda: 

  • vertailukelpoinen arvio aiemman ja nykyisen Ankkurimallin vaikuttavuudesta, 
  • selvitys siitä, miten uudistuksen alkuperäinen tavoite eli toiminnan yhtenäistäminen on toteutunut, 
  • kuvaus mielenterveyspalveluiden tosiasiallisesta osallistumisesta Ankkuritoimintaan ennen uudistusta ja sen jälkeen, 
  • säännöllinen raportointi- ja seurantamalli Ankkuritoiminnalle, 
  • sekä arvio siitä, tulisiko tiiviimmän moniammatillisen tiimimallin käyttöönottoa tarkastella uudelleen niillä alueilla, joilla se on aiemmin osoittautunut toimivaksi. 

Pidän näitä asioita olennaisina siksi, että nykyisen vastauksen perusteella valtuustolle ei synny riittävää kokonaiskuvaa siitä, miten uudistus on vaikuttanut toiminnan tuloksellisuuteen ja nuorten saamaan tukeen. 

Kiitos. 

Aluevaltuustoaloite hallintosäännön muuttamiseksi

Aluevaltuuston kokouksessa 28.4. saimme hyvinvointialuejohtajalta katsauksen ajankohtaisiin asioihin. Käsittelimme ainoastaan aluevaltuustoaloitteita sekä vastauksia aluevaltuustokysymyksiin. Se oli hyvä muistutus siitä, mikä aluevaltuusto muodollisesti on: hyvinvointialueen ylin päättävä elin.

Samalla kokous kuitenkin kirkasti ongelman, joka koskee koko hyvinvointialuejärjestelmää ja erityisesti hyvinvointialueemme hallintoa.
Tästä syystä jätin aluevaltuustoaloitteen hallintosäännön muuttamiseksi ja päätösvallan vahvistamiseksi aluevaltuustolle ja lautakunnille.

Ylin päättävä elin, mutta ei ylin päätösvalta

Hyvinvointialueiden hallintomallissa aluevaltuusto on ylimmäksi päättäväksi elimeksi määritelty toimielin. Se kantaa vastuun asukkaille, päättää strategioista, talousarviosta ja toiminnan suurista linjoista.

Käytännössä merkittävä päätösvalta on kuitenkin edelleen:

  • aluehallituksella ja erityisesti
  • hyvinvointialuejohtajalla sekä muulla viranhaltijajohdolla

Tämä on seurausta hallintosäännöstä, joka keskittää laajaa taloudellista, rakenteellista ja toiminnallista päätösvaltaa viranhaltijatasolle ja aluehallitukselle. Lautakuntien rooli jää suurelta osin seuraavaksi ja lausuvaksi.

Tästä syntyy ristiriita, jossa valtuusto vastaa, mutta ei päätä.

Tämä oli alussa perusteltua, mutta miksi ei enää

Hyvinvointialueita perustettaessa vahva viranhaltijajohtoinen malli oli monella tapaa ymmärrettävä ja perusteltu. Uudet organisaatiot aloittivat toimintansa keskellä historiallista uudistusta ja toiminnan jatkuvuus oli turvattava.

Mutta olemme nyt eri tilanteessa:

  • hyvinvointialueet ovat toimineet useamman vuoden
  • organisaatiot ovat vakiintuneet
  • poliittinen päätöksenteko on kehittynyt
  • valtuustot ja lautakunnat ovat rakentaneet osaamistaan

Se, mikä oli perusteltua perustamisvaiheessa, ei ole enää perusteltua pysyvänä hallintomallina.

Demokraattisen ohjauksen pitää vahvistua sitä mukaa, kun toiminta vakiintuu.

Miksi hallintosääntö on avainkysymys

Hallintosääntö ei ole tekninen yksityiskohta. Se on vallanjakosopimus:

  • kuka valmistelee
  • kuka päättää
  • missä vaiheessa poliittinen vastuu realisoituu

Nykyinen hallintosääntö mahdollistaa, että:

  • merkittäviä talous-, hankinta- ja omaisuuspäätöksiä tehdään ilman poliittista päätöstä
  • palvelurakennetta ja organisaatiota koskevia ratkaisuja valmistellaan ja ratkaistaan hallinnollisesti
  • lautakuntien vaikutus jää rajalliseksi, vaikka ne vastaavat omista vastuualueistaan

Tämä ei lisää tehokkuutta, vaan hämärtää vastuuta.

Aloitteen ydin on se, että valta ja vastuu samaan paikkaan

Jättämäni aloitteen tavoite on

  • aluevaltuuston asemaa ylimpänä päättävänä elimenä on vahvistettava
  • lautakunnille on annettava todellista päätösvaltaa omilla vastuualueillaan
  • viranhaltijajohto toimii poliittisten linjausten valmistelijana ja toimeenpanijana, ei korvaajana
  • merkittävät ja vaikutuksiltaan laajat päätökset tuodaan poliittiseen käsittelyyn

Kyse ei ole luottamuksesta viranhaltijoihin, vaan demokratiasta.
Kyse ei ole byrokratian lisäämisestä, vaan vastuun selkeyttämisestä.

Miksi tämä on ajankohtaista juuri nyt

Hyvinvointialue kohtaa tulevina vuosina vaikeita päätöksiä:

  • talouden sopeuttamista
  • palveluverkon muutoksia
  • henkilöstöä koskevia ratkaisuja

Näissä tilanteissa ei riitä, että valtuusto saa tiedon päätöksistä jälkikäteen.
Valtuuston ja lautakuntien on oltava aidosti päätöksenteossa mukana.

Jos vastuu on poliittisilla päättäjillä, myös päätösvalta kuuluu heille.

Aluevaltuustokokous 28.4. muistutti siitä, että aluevaltuusto on olemassa juuri tätä varten: keskustelemaan vallasta, vastuusta ja suunnasta.

Hallintosäännön muuttaminen ei ole hallinnollinen yksityiskohta.
Se on kysymys siitä, millaisena pidämme alueellista demokratiaa ja olemmeko valmiita vahvistamaan sitä nyt, kun siihen on sekä tarve että edellytykset.

Aloite:

Aluevaltuustoaloite: Hallintosäännön muuttaminen päätösvallan vahvistamiseksi aluevaltuustolle ja lautakunnille 

Esitämme, että Länsi‑Uudenmaan hyvinvointialueen hallintosääntö avataan ja päivitetään siten, että päätösvaltaa siirretään aluehallitukselta ja viranhaltijajohdolta aluevaltuustolle sekä lautakunnille. 

Nykyinen hallintosääntö keskittää merkittävää poliittista ja taloudellista päätösvaltaa aluehallitukselle (§ 42) sekä erityisesti hyvinvointialuejohtajalle (§ 91, § 152). Tämän seurauksena aluevaltuuston ja lautakuntien rooli jää monilta osin seuraavaksi ja lausuvaksi, mikä ei vastaa niiden demokraattista ohjaus‑ ja vastuuasemaa. 

Hallintosäännön perusteella: 

  • hyvinvointialuejohtaja päättää laajoista talous‑, hankinta‑ ja omaisuuskysymyksistä 
  • aluehallitus päättää strategisesti merkittävistä palvelujen järjestämistä, organisaatiota ja henkilöstöä koskevista asioista 
  • lautakunnilla ei ole pääosin itsenäistä päätösvaltaa edes oman vastuualueensa asioissa 

Tämä kaventaa aluevaltuuston ja lautakuntien tosiasiallista mahdollisuutta ohjata hyvinvointialueen toimintaa ja kantaa sille kuuluvaa poliittista vastuuta. 

Esitämme, että hallintosääntöä muutetaan siten, että: 
  • aluevaltuuston päätösvaltaa laajennetaan strategisesti ja taloudellisesti merkittävissä asioissa 
  • aluevaltuusto päättää alueellisesti merkittävistä ja koko hyvinvointialueen kattavista palvelujen laatuun ja saatavuuteen liittyvistä asioista 
  • lautakunnille annetaan itsenäistä päätösvaltaa omien vastuualueidensa palveluja, taloutta ja henkilöstöä koskevissa asioissa 
  • osa hyvinvointialuejohtajan ja aluehallituksen nykyisestä suorasta päätösvallasta siirretään poliittiseen käsittelyyn 
  • viranhaltijapäätöksenteko rajataan aluevaltuuston ja lautakuntien tekemien linjausten valmisteluun ja täytäntöönpanoon 
  • poliittiseen päätöksentekoon tuodaan nykyistä laajemmin ne asiat, joilla on olennaisia vaikutuksia palveluverkkoon, henkilöstöön, talouteen tai alueelliseen yhdenvertaisuuteen 

Aluevaltuuston asemaa ylimpänä päätöksentekijänä tulee vahvistaa siten, että strateginen vastuu ja todellinen päätösvalta kohtaavat. 

Hallintosäännön muutoksessa tulee noudattaa seuraavia periaatteita: 
Aluevaltuusto 
  • päättää kaikista strategisesti, taloudellisesti tai alueellisesti merkittävistä asioista 
  • päättää merkittävistä palvelurakenteen, palveluverkon ja organisaation muutoksista 
  • päättää merkittävistä investoinneista, hankinnoista ja omaisuusjärjestelyistä 
Lautakunnat 
  • saavat itsenäisen päätösvallan omien vastuualueidensa palveluja, taloutta ja henkilöstölinjauksia koskevissa asioissa 
  • eivät toimi pelkästään lausunnonantajina aluehallitukselle 
  • voivat tehdä päätöksiä, joita ei voida ohittaa viranhaltijapäätöksillä 
Aluehallitus 
  • vastaa poliittisesta valmistelusta, kokonaisuuden yhteensovittamisesta ja aluevaltuuston päätösten toimeenpanosta 
  • ei käytä aluevaltuuston ohi strategista tai rakenteellista päätösvaltaa 
Hyvinvointialuejohtaja ja viranhaltijajohto 
  • toimivat poliittisten toimielinten linjausten valmistelijoina ja toimeenpanijoina 
  • eivät tee merkittäviä talous‑, henkilöstö‑ tai rakenteellisia päätöksiä ilman poliittista päätöstä 
  • viranhaltijoiden päätösvalta rajataan täytäntöönpanoon ja operatiivisiin asioihin 
Viranhaltijaohjeet ja delegoinnit 
  • eivät voi kaventaa aluevaltuuston tai lautakuntien toimivaltaa 
  • hallintosäännön mukainen toimivaltajako on ensisijainen suhteessa toimintaohjeisiin ja delegointeihin 
Edellytämme, että aluehallitus käynnistää viipymättä hallintosäännön uudistamisen ja tuo hallintosääntömuutoksen aluevaltuuston päätettäväksi. 
Tavoite 

Uudistuksen tavoitteena on vahvistaa alueellista demokratiaa, poliittista vastuunkantoa ja päätöksenteon avoimuutta sekä palauttaa päätösvalta sinne, missä myös vastuu on, eli aluevaltuustolle ja lautakunnille. 

Perustelut 

Nykyinen hallintosääntö mahdollistaa päätösvallan keskittymisen, vaikka aluevaltuusto on muodollisesti ylin toimielin. Tämä heikentää demokratian toteutumista, päätöksenteon läpinäkyvyyttä sekä asukkaiden vaikutusmahdollisuuksia. 

Hallintosäännön täsmentäminen ei lisää byrokratiaa, vaan selkeyttää vastuita, vahvistaa poliittista ohjausta ja parantaa päätöksenteon legitimiteettiä. 

Espoossa, 28.4.2026 

Lotta Paakkunainen