Hyvinvointialueen tärkein kysymys ei ole raha

Sain tänään ilon olla puhujavieraana Eläkeliitto Lohjan Päikkäreissä Harjulassa. Paikalla oli yli sata kuulijaa ja keskustelu oli juuri sellaista kuin parhaimmillaan toivoo, avointa, suoraa, kriittistä ja ennen kaikkea ihmisten omiin kokemuksiin perustuvaa.

Tilaisuuteen saapuessani ajattelin kertovani hyvinvointialueen ajankohtaisesta tilanteesta. Poistuessani ajattelin jälleen kerran sitä, kuinka paljon päätöksenteossa olisi kuunneltavaa niissä kokemuksissa, joita ihmisillä on omasta arjestaan ja mietin myös sitä, miten onnekas olin, että sain kutsun ja pääsin keskustelemaan.

Raportit, mittarit ja talousluvut ovat tärkeitä, silti hyvinvointialuetta ei lopulta arvioida taulukoiden perusteella. Ihmiset arvioivat sitä sen mukaan, pääsevätkö he lääkäriin, saavatko vastauksia kysymyksiinsä ja löytyykö apua silloin, kun sitä tarvitaan.

Hyvinvointialue on siirtynyt uuteen vaiheeseen

Hyvinvointialueet aloittivat toimintansa vuoden 2023 alussa. Ensimmäiset vuodet kuluivat pitkälti uuden organisaation rakentamiseen, toimintojen yhdistämiseen ja talouden vakauttamiseen.

Nyt Länsi-Uudenmaan hyvinvointialue on siirtynyt uuteen vaiheeseen. Aluksi siis käynnisteltiin ja rakennettiin, toinen vaihe oli talouden tasapainottamisen vaihe ja kolmas vaihe, jossa elämme nyt, on palvelujen uudistamisen vaihe.

Länsi-Uudenmaan hyvinvointialue kuuluu talouden näkökulmasta paremmin pärjänneisiin alueisiin Suomessa. Taloutta on saatu vakautettua ja aiempia alijäämiä katettua. Samalla hyvinvointialue on hyväksynyt uuden palvelujen uudistamiseen keskittyvän strategian vuosille 2026–2029.

Vaikka talous on tärkeä asia, en pidä sitä hyvinvointialueen tärkeimpänä tavoitteena. Olen usein sanonut, että talouden pitäisi olla väline, ei päämäärä ja tärkeä kysymys ei ole se, paljonko olemme säästäneet vaan se, mitä ihmiset saavat vastineeksi.

Suurin haaste on väestön ikääntyminen

Moni keskustelu hyvinvointialueista pyörii rahasta puhumisen ympärillä.

Minun mielestäni paljon suurempi kysymys on se, miten onnistumme vastaamaan väestön ikääntymiseen.

Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen omien arvioiden mukaan yli 75-vuotiaiden määrä kasvaa tulevina vuosina voimakkaasti. Samalla kasvavat kotihoidon, kuntoutuksen, muistipalvelujen, omaishoidon ja terveyspalvelujen tarpeet.

En näe tätä uhkana, vaan päinvastoin. Se kertoo siitä, että ihmiset elävät pidempään kuin koskaan aikaisemmin, mutta se tarkoittaa myös sitä, että meidän on rakennettava palvelujärjestelmä, joka toimii tulevaisuudessakin.

Kysymys ei ole vain tämän päivän palveluista, vaan myös siitä millaiset palvelut ovat käytettävissä vuonna 2035 tai 2040.

Hyviä uutisia ja keskeneräisiä asioita

Julkisessa keskustelussa puhutaan usein vain ongelmista tai vain onnistumisista, mutta todellisuus on yleensä jotain siltä väliltä.

Esimerkiksi lääkärille pääsyssä hyvinvointialue ei vielä saavuta omaa tavoitettaan. Koko Länsi-Uudenmaan tasolla noin 85 prosenttia lääkärikäynneistä toteutuu kahden viikon sisällä palvelutarpeen arvioinnista, kun tavoitteena on 90 prosenttia. Lohjan terveysasemalla vastaava luku oli heinäkuussa noin 69 prosenttia. Tämä kertoo siitä, että ihmisten kokemukset lääkärille pääsystä eivät ole tuulesta temmattuja.

Toki samaan aikaan pitää nähdä myös myönteinen kehitys.

Ympärivuorokautiseen asumispalveluun pääsyn odotusajat ovat lyhentyneet merkittävästi kuluneen vuoden aikana. Keskimääräinen odotusaika oli keväällä ja kesällä 2026 enää noin 20–25 vuorokautta, mikä on selvästi alle lakisääteisen 90 vuorokauden enimmäisrajan.

Minusta on tärkeää nostaa esiin se, jos jokin asia kehittyy parempaan suuntaan, sillä kritiikki on uskottavaa vain silloin, kun tunnistaa myös onnistumiset.

Ihmisten kysymykset kertovat paljon

Tilaisuudessa käyty keskustelu oli puheenvuoroani arvokkaampi.

Monikaan kysymys ei liittynyt strategioihin tai hallintoon vaan hyvin käytännöllisiin asioihin, kuten

• mitä tapahtuu, jos yöllä tarvitsee päästä hoitoon eikä taksia saa?

• Saavatko vanhukset riittävästi ruokaa ja huomiota vuodeosastoilla?

• Kuka kuuntelee potilasta, jos hän kokee, ettei häntä ole kuultu?

Näennäisesti kysymykset koskivat eri asioita, mutta todellisuudessa niissä oli yhteinen viesti siitä, että ihmiset haluavat voida luottaa siihen, että apua saa silloin, kun sitä tarvitsee ja että heitä kuunnellaan.

Tämä on yksinkertainen asia sanoa, mutta vaikea toteuttaa, silti juuri siitä hyvinvointialueiden onnistumisessa lopulta on kyse.

Ennaltaehkäisy jää liian helposti varjoon

Yksi itselleni tärkeimmistä aiheista on edelleen ikääntyneiden vajaaravitsemuksen tunnistaminen ja ehkäisy. Tein aiheesta jo vuonna 2022 aloitteen Lohjan kaupunginvaltuustossa. Ajatus oli yksinkertainen, eli se, että ongelmat pitäisi havaita ennen kuin toimintakyky romahtaa. Liian usein keskustelemme vasta silloin, kun ihminen on jo kaatunut, joutunut sairaalaan tai menettänyt toimintakykynsä.

Sama ajatus näkyy nyt hyvinvointialueen käynnistämässä kaatumisten ehkäisyyn keskittyvässä hankkeessa. Pidän erittäin tervetulleena sitä, että hyvinvointialue pyrkii vahvistamaan ennaltaehkäisevää työtä eikä ainoastaan hoitamaan seurauksia. Ennaltaehkäisy jää usein mediassa vähälle huomiolle, vaikka juuri siinä piilevät sekä suurimmat inhimilliset että taloudelliset hyödyt.

Järjestöjen merkitystä ei saa unohtaa

Yksi puheeni teemoista oli myös järjestöjen merkitys ja tämäkin aihe on minulle henkilökohtaisesti tärkeä.

Olen vuosien aikana ollut mukana muun muassa MLL:n, kyläyhdistysten, urheiluseurojen, vanhempainyhdistysten, Vanhempainliiton, Lokovan sekä omaishoidon neuvottelukunnan toiminnassa. Tällä hetkellä toimin myös Ensi- ja turvakotien liiton vapaaehtoisena somelähettiläänä. Siitäkin syystä tiedän, ettei hyvinvointi synny pelkästään viranomaispalveluissa.

Hyvinvointia syntyy myös vertaistuesta, ystävätoiminnasta, yhteisöllisyydestä, kahvittelusta, retkistä, puhelinsoitoista ja siitä, että joku huomaa, jos kaikki ei olekaan hyvin.

Tilaisuuden jälkeen ajattelin jälleen, kuinka valtavan tärkeää työtä Eläkeliitto tekee juuri tällä saralla.

Yksinäisyyttä ei ratkaista hallinnollisilla päätöksillä. Siihen tarvitaan ihmisiä.

Mitä jäi päällimmäisenä mieleen?

Jos minun pitäisi tiivistää päivän keskustelut yhteen lauseeseen, käyttäisin lausetta, jonka sanoin myös tilaisuuden lopussa:

Hyvinvointialueen onnistumista ei pitäisi mitata ensisijaisesti sillä, kuinka paljon rahaa säästettiin. Sitä pitäisi mitata sillä, saiko ihminen apua silloin, kun hän sitä tarvitsi.

Lämmin kiitos Eläkeliitto Lohjalle kutsusta, aktiivisista kysymyksistä ja hyvästä keskustelusta.