Kaupunginjohtaja iloitsee 4.9.2021 paikallislehdessä, että ”Lohjan kaupungin talouden puolivuotisraportti kertoo hyviä uutisia kaupungin taloustilanteesta. Jos yllätyksiä ei loppuvuodesta tule, kaupungin verotulot ovat kipuamassa jopa 7,5 miljoonaa euroa talousarviossa arvioitua suuremmiksi.” (https://www.lansi-uusimaa.fi/paikalliset/4281594) Otsikkona lehdessä: Roima verotulojen kasvu siivittää Lohjan taloutta – uusia leikkauslistoja ja veronkorotuksia ei näy, mutta koronapeikkona on nyt valtio
Niin. Hienoa, että näyttää hyvältä ja peikkona valtion koronatuet (jos eivät toteudukaan). Mitäs siitä muista kaupungin kuluista ja kuntalaisten hyvinvoinnista.
Jos katsoisimme kuitenkin kokonaisuutta ja nappaisimme tarkasteltavaksemme monivuotista ongelmaa, jota ei näköjään edelleenkään haluta tuoda esiin: lastensuojelun jatkuvat alibudjetoinnit.
Lohjalla leikkaaminen (talouden pelastaminen) on tehty pitkälle säästämällä lasten, nuorten ja perheiden lautakunnan talousarviosta, on kiristetty ruuvia ja lopetettu toimia, jätetty palkkaamatta henkilöstöä, tai siirretty palkkaamista. Säästetyt rahat (750 000€ vuonna 2019 ja 2,4 miljoonaa vuonna 2020 €) on siirretty sotelautakunnalle. Toki sotelautakunnassakin niitä tarvitaan ikääntyneiden palvelualueella, mutta tämän 2,4 miljoonan euron siirron jälkeen haettiinkin lisämäärärahaa 230 000 euroa lastensuojeluun. Siis juuri sinne, mistä oli muutama kuukausi aiemmin otettu ja siirretty muualle. Eikä se 230 000 euroa edes riitä. Pelkästään kesäkuuhun mennessä ylitystä arvioitiin olevan noin 830 000 enemmän kuin vuonna 2020 vastaavana aikana.
Niin. Lokakuussa tuotuani valtuustosalissa esiin, että Lohja on saanut huomautuksen AVIlta, oli vastaus ”Hyvinvointijohtaja Katri Kalske pitää Lotta Paakkunaisen (kesk.) keskiviikon valtuustossa esittämiä tietoja AVI:n (aluehallintovirasto) moitteista Lohjalle liioiteltuina.” Samassa haastattelussa esitykseni todettiin olevan vähän hassu. Ei naurattanut silloin, eikä naurata nyt. Haastattelun voit lukea täältä: https://www.lansi-uusimaa.fi/artikkeli/809159-katri-kalske-pitaa-valtuustossa-esitettyja-tietoja-avin-moitteista-lohjan Esitin tuolloin valtuustossa, että Lohjalla tulisi tarkistaa lastensuojelun rahoituksen tarpeellisuus, sillä lokakuussa hyvinvointijohtaja oli päättänyt siirtää lastensuojelun ostopalveluista syntymässä oleva 750 000 euron säästö työikäisten palvelualueelle. Ikääntyneiden palvelualua tarvitsee määrärahoja, kyllä, mutta niin tarvitsee myös lastensuojelu. Voit lukea silloisesta tilanteesta tästä: https://lottapaakkunainen.wordpress.com/2019/10/09/esitin-valtuustossa-etta-lohjalla-tulee-tarkistaa-lastensuojelun-rahoituksen-tarpeellisuus/
”Lohjalla määräaikojen käsittelyssä on ollut viivytyksiä. Avin selvityksen perusteella lokakuun alun 2018 ja maaliskuun lopun 2019 välisenä aikana palvelutarpeen arvioinnin aloituksista 130 (12,6 %) on ylittänyt seitsemän arkipäivän määräajan. Palvelutarpeen arvioinnin valmistuminen on ylittänyt kolmen kuukauden määräajan 25 tapauksessa (16,7 %).”
Vuodelle 2020 on perustettu yksi uusi sosiaalityöntekijän virka, joka ei tosin ratkaise lastensuojelun kysynnän aiheuttamaa painetta. Yksi virka ei paljon lämmitä. Helpottaa hieman, mutta ennustan, ettei huomaustukset tähän jääneet.
Lokakuun valtuustokokouksen jälkeen kirjoittamani mielipidekirjoitus:
Lastensuojelun keskusliiton 2018 julkaiseman kyselyn mukaan n. 80% on kokenut työssään riittämättömyyden tunnetta ja liiallisia työpaineita. Kuinka kuormittuneiden työntekijöiden työyhteisö voi? Kuinka heitä tuetaan? Miten se näkyy lapsiperhetyössä? Onko tarpeeksi asiantuntija-apua, tukipalveluja? Lohjan tukipalveluissa on esimies, tukihenkilöitä, perheterapeutti, perhetyöntekijöitä, psykiatrinen sairaanhoitaja ja puolikkaalla työajalla psykologi. Tällä ajalla psykologin pitäisi tehdä vaativimpien asiakkaiden avoperhekuntoutusta, katsoa läpi osastoille tulevat lapset, nuoret ja heidän perheidensä tilanne sekä tehdyt asiakassuunnitelmat. Asiakassuunnitelman tulee olla pohdittu, perustua asiantuntijuuteen ja perheen tilanteeseen moniammatillisesti. Toteutuuko tämä nyt?
Lohjalainen lastensuojelu tekee parhaansa, mutta se tarvitsee tukea ja resursseja, lasten vuoksi.
Esityksestäni on väärinkäsityksiä, siitä keskustellaan eri äänensävyillä ja esitykseni järjellisyydestä eri äänensävyillä. Toki varmaan on ”mahdotonta tässä vaiheessa vuotta siirtää rahoja lastensuojelun kehittämiseen”, varsinkaan jos ei ole poliittista tahtoa siihen ja ”meidän lapsilla ja nuorilla on kaikki hyvin” ja ”Paakkunainen liioittelee”, unohtamatta sitä, että ”Paakkunainen on niin negatiivinen”. Realistisesti ajateltuna tässä vaiheessa vuotta kehittäminen loppuvuodeksi on vaikeaa, ehkä jopa mahdotonta, mutta esitinkin, että lastensuojelun rahoituksen tarpeet tarkistetaan. Lastensuojelu on ongelmissa – henkilökuntavajetta, asiakkaita liikaa työntekijää kohti, asiakassuunnitelmat viivästyvät, asiakasperheiden ongelmat kasaantuvat…
Ote esityksestäni: ”Lohja on saanut myös moitteet lastensuojelun palvelutarpeen arviointien viivästymisestä. Näen, ettei meillä ole vaihtoehtoa. Siksi esitänkin valmisteluun palauttamista.Lasten, nuorten ja perheiden palvelualueella tulee tarkistaa lastensuojelun rahoituksen tarpeellisuus”
Päätin kirjoittaa tämän kirjoitukseni myös siksi, että lastensuojelun tilasta sekä lasten ja nuorten hyvinvoinnista on kuvitelma, että kaikki on hyvin. Nyt ei pidä ymmärtää väärin, meillä on lapsia ja nuoria, joilla kaikki ON hyvin, mutta meillä on kasvava joukko lapsia ja nuoria, joilla ei todellakaan ole kaikki hyvin. Tämä ryhmä suurenee ja heidän ongelmansa kasaantuvat, jos me emme tee pian jotain.
Hallitusohjelmassa säädetään asteittain kiristyvä vähimmäishenkilöstömitoitus lastensuojeluun niin, että maksimi on 30 asiakasta ammattilaista kohden. Vuonna 2022 mitoitus on 35. https://yle.fi/uutiset/3-10823854 Lohjan tapauksessa tämä tarkoittaa 13 hengen lisäystä. Tätä ennakoiden Lohjalla on ensi vuoden talousarvioon esitetty YHDEN viran lisäämistä. Ensimmäinen askelhan on otettava, babysteps, vai miten se olikaan?
Lastensuojelu on tiimityötä. Systeemiseen malliin kuuluu asiantuntijan osallistuminen tiimiin. Tärkeänä osana asiantuntijatiimiä on mm psykologi lapsen kehityspsykologian ja vuorovaikutuksen ammattilaisena, perheterapeutti, joka on vuorovaikutukseen ja perhedynamiikkaan perehtynyt, tukihenkilöt, esimies, psykiatrian sairaanhoitaja, sosiaalityöntekijä.
Onko kaikilla lohjalaisilla lastensuojeluasiakasperheillä asiakassuunnitelma, entä päätös?
Jos ei ole, tämä on ongelma. Jos perheeseen on kohdistettu lastensuojelutoimenpiteitä, mutta ei ole päätöstä, perhe esimerkiksi ei voi valittaa. Eli siis: lain mukaan päätöksistä voi valittaa, mutta jos ei ole päätöstä, ei voi valittaa ja perheen oikeusturva on olematon.
Tosiaan toivon ja luonnollisesti uskon, että kaikille tarvitseville on ehditty tekemään päätös ja asiakassuunnitelma, vaikka lastensuojelun työtilanne on hurja, työt kasaantuvat, työntekijät kuormittuvat, asiakasmäärät ovat korkeita, säästää pitää, mutta työtkin pitää tehdä. Arvostan todella paljon lastensuojelun työntekijöitä, teette upeaa duunia, kovissa olosuhteissa.
Ryhmässä on helppoa nauraa toisen pahalle ololle. On helppoa olla ajattelematta, miltä toisesta tuntuu. Kun on itsellä ne kaverit, jotka ruokkivat sitä pilkkaa, jotka palkitsevat hyväksymisellään toisen syrjimisen ja pilkan.
Milloin meistä on tullut näin epäempaattisia? Milloin me lakkasimme opettamasta lapsillemme toisen huomioimisen ja toisen ajattelemisen tärkeyden? Ennen kaikkea, miksi? Miksi tämä on tapahtunut?
Miksi siitä tulee hyvä olo, että toisella ei ole? Johtuuko se siitä, että tietää, miltä toisesta tuntuu ja on iloinen, ettei itse ole siinä? Vai onko se vain ilkeyttä? Vai kykenemättömyyttä asettua toisen kenkiin?
Näkyykö meidän aikuisten pahoinvointi siinä, että emme huomaa, mitä lasten maailmassa tapahtuu? Tai pahempaa, ettei välitetä?
Joka kymmenes on yksinäinen
Joka kymmenes koululainen kokee olevansa yksinäinen vuodesta toiseen.
Yksinäiset pitävät koulunkäynnistä vähemmän ja joutuvat koulukiusatuiksi muita useammin.
Pojat ovat tyttöjä yleisemmin vailla yhtään läheistä ystävää.
Nuorilla vertaisryhmään kuuluminen on ehkä tärkeämpää kuin missään muussa elämänvaiheessa.
Pitkäaikainen yksinäisyys on riskitekijä nuoren psyykkiselle ja fyysiselle terveydelle.
Yksinäinen lapsi voi ottaa itselleen negatiivisen roolin, eikä enää usko, että saa kavereita myöhemminkään.
Lähde: THL:n kouluterveyskysely
Aina syrjimistä ei koeta kiusaamiseksi, mutta mielestäni se on sitä. Tällöinkin kiusaaja usein saa sosiaalisen yhteisön tuekseen.
Toisinaan mietitään, mitä kiusaaminen on, onko kiusaaminen-sanana menettänyt jo tehoaan? Käytetäänkö sitä sanaa liikaa? Luetaanko liian moni asia kiusaamiseksi?
Ei. Kiusaaminen sanana ei ole menettänyt asemaansa. Kiusaamista on ja sitä esiintyy liian monella tasolla. Sitä on aivan liikaa. Myös kiusaamisen vähättelyä on liikaa. Selvennykseksi heille, jotka miettivät, mitä se kiusaaminen on: kiusaamista ovat esimerkiksi mm sarkastiset huomautukset, haasteet, uhkailu tai loukkaukset, jotka on tarkoitettu ihmisen saattamiseksi onnettomaan ja voimattomaan mielentilaan.
Eleellistä kiusaamista ovat esimerkiksi syrjintä, keskisormen näyttäminen, sylkeminen huomion herättämiseksi ja tahallinen tuijotus. Väkivallasta nyt puhumattakaan.
Selän takana kikattelu, osoittelu, nimen kuiskiminen, poistuminen paikalta, kun syrjitty tulee paikalle…. esimerkkejä on, paljon. Aikuinen, sun vastuulla on lapsen käytös. Meidän vastuullamme on lastemme käytös.
Itse toivoisin, että lapsillani olisi kavereita, että kaikilla lapsilla olisi kavereita. Jokainen lapsi ansaitsee kaverin, jokaisen tulisi saada tuntea olevansa arvokas. Vanhemmat varmasti pyrkivät siihen, että itse osoittavat lapsilleen hänen olevan arvokas ja ainutlaatuinen, mutta kaverit ovat tässäkin kohtaa tärkeitä. Kaveruudesta lapsi saa itseluottamusta ja tuleehan sitä hyvä olo, kun tuntee olevansa hyväksytty ja tuntee kaveruuden kautta olevansa arvokas.
Kaikki, mistä tulee paha olla, ei välttämättä ole kiusaamista. Se voi olla myös näkymättömyyttä.
Yksin koulunpihalla, välitunnista toiseen.
Kuunnellen toisten juttuja kivoista synttäreistä, joihin ei saanut kutsua. Vuodesta toiseen, ei yhdellekään synttärille.
Ulkopuolisuutta. Unohdettuna.
Millä tavalla pystymme poistamaan lasten yksinäisyyttä, näkymättömyyttä? Miten voimme taata kaikille lapsille sen, ettei tarvitse tuntea olevansa arvoton?
Että saisi tuntea olevansa ystävän arvoinen? Että voisi tuntea olevansa osa luokkaansa? Miten voimme vaikuttaa siihen, että lapsemme huomaavat yksinäisen ja ottavat mukaan?
Auttaisiko penkki koulun pihalla? Millä tavalla se istuu suomalaiseen koulunpihaan?
Varamummola on palvelua lasiperheille. Varamummola on aikaa ja pullantuoksua.
Istun mummojen kanssa kahvipöydässä, joka notkuu lämpimiä pullia, uunista leijuu uusien pullien tuoksu. Keskustelemme Varamummolan tavoitteista ja suunnitelmista ja täällä aistii, että nyt ollaan aidosti lasten ja heidän hyvinvointinsa asialla. Lasten kanssa tehdään, leivotaan, sisustetaan, maalataan, askarrellaan, hoidetaan eläimiä ja välillä voidaan jopa ihan olla vaan. Läsnä.
Tänä päivänä kaikilla tuntuu olevan kaikkea, paitsi sitä tärkeintä: aikaa.
Sanoo mummojen toimitusjohtaja-talonmies.
Ympäristö houkuttaa liikkeelle ja leikkimään
Luonnonläheisyys on mummoille tärkeää ja he ovat käyttäneet todella paljon aikaa ja vaivaa etsiessään sopivaa taloa. Tämä talo on käynyt vaadittavat tarkastukset läpi, tehty muutoksia ja katsottu, että kaikki menee turvallisuusvaatimusten mukaan. Silti talo on kodinomainen. Talon lähistöllä on hevostalli, on ylämaankarjaa ihasteltavaksi, ulkoilu onnistuu helposti, kulkuyhteydet ovat hyvät autolla, mutta sekään ei ole ongelma, jos perheellä ei ole autoa. Kuljetus on mahdollinen. Varamummot ovat ehtineet ideoida vaikka mitä ihanaa tekemistä. Ja vaikka he ovatkin miettineet etukäteen tekemisiä, ei se ole este. Tehdä voi niin paljon muutakin.
Lasten lemppari
Palataan siihen, mitä mummojen toimitusjohtaja sanoi ajasta. Meillä ei sitä enää ole. Varamummolan yhtenä ideana on se, että esimerkiksi kaukana asuvat isovanhemmat voivat ostaa lahjakortin perheille, jotta vaikkapa perheen vanhemmat saavat hetken kahdestaan, käydä illallisella, elokuvissa tai ihan vain illan kotona kahdestaan. Lapset saavat samalla laatuaikaa varamummoilta. Varamummot eivät korvaa ketään, ei vanhempia, ei isovanhempia, vaan ovat heidän tukenaan.
Varamummola on leikkiä
Varamummola on mielikuvitusleikkiä
Mummoja on kolme ja he ovat jokainen sosiaali- ja kasvatusalan ammattilainen. He ovat jokainen työskennelleet lastensuojelun ja huonosti voivien perheiden parissa ja ovat nähneet ennaltaehkäisyn hitauden tai kokonaan puuttumisen jäljet ja he ovat todenneet tukilomien selkeän tarpeen.
Varamummolan kaltaista palvelua ei ole ollut, eikä kaupungit (ainakaan Lohja) tuota itse. Lapsia on jo tulossa tutustumaan Varamummolaan. Kuntien ja kaupunkien tekemät säästöt näkyvät lastensuojelussa ja se näkyy esim lastensuojeluilmoitusten kasvussa. Vihdissä ilmoitusten määrä verrattuna viime vuoteen on tuplaantunut.
Lintu kivellä
Kiveltä löytyi muitakin köllijöitä
Palvelun kohderyhmänä ovat niin kunnat kuin yksityiset. Perheet, joilla ei ole tukiverkkoa, lapsen omaishoitaja, sijaisperheet, yh-perheet… Jos mietityttää, kannattaa ottaa yhteyttä ja pyytää tarjous. Tarkoituksena ja päätavoitteena on perheiden hyvinvointi ja ennaltaehkäisy.
He tarjoavat
lyhytaikaisia tukilomia
perhetyötä, jonka tarkoituksena on löytää perheen omat voimavarat ja vahvistaa niitä
ammatillinen tukihenkilö nuorelle tai lapselle
lapsiperheiden kotipalvelua
jos haaveilet vaikka käydä leffassa ihan itseksesi, eikä ole tukiverkkoa, voi varamummot olla sinun vaihtoehtosi. Nyt, kun kesälomat alkavat, voi mummo esimerkiksi käydä kotonasi tarkistamassa, että lapsilla on kaikki ok, välipalat syöty. Aina kannattaa kysyä heiltä, jutella tilanteesta ja he räätälöivät yhdessä kanssasi sinulle sopivan palvelun.
Arkinen, vähän näkymätönkin asia, johon kiinnitin huomiota oli se, että Varamummolan logo ja esite ovat nuoren opiskelijan tekemät. Ihan mielettömän hienoa, tämä on vain yksi pieni esimerkki heidän kokonaisvaltaisesta ja kauaskantoisesta näkemyksestään ja siitä, miten oikeasti lähdetään lasten eduista. Pystyään tässäkin linjassa.
Heillä on sydän paikallaan ja silmät auki. Toiminnassaan heillä on tarkoituksena se, että heille on hyvä tulla ja mukava olla. Kohdataan lapset lempeällä ajatuksella ja positiivisella otteella.
Varamummolan mummot eivät vielä ole ryppyisiä, mutta se ei johdu naurun tai ilon vähäisyydestä.
Lotta Paakkunainen 