Aluevaltuustossa tiistaina 11.6. päätettävänä palvelujen verkosto

Aluevaltuuston kokouksessa käsitellään mm. Vuoden 2023 tarkastuslautakunnan arviointikertomusta, vuoden 2023 tilinpäätöstä, osavuosikatsausta 1.1.-31.3.2024 sekä palvelujen verkostoa. 

Tulen pitämään puheenvuoron aluevaltuustossa, erityisesti puhun suunterveydenhuollosta ja ikääntyneiden palveluista. Olisiko sulla jotain, mitä haluat minun ottavan huomioon? 

Arviointikertomus: 

Arviointikertomus toimii kompassina Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen palveluiden kehittämisessä. Se tarjoaa arvokasta tietoa ja suuntaviivoja, jotka ohjaavat sekä palveluiden parantamista että resurssien kohdentamista tehokkaasti.  

Esimerkiksi vuoden 2022 arviointikertomuksessa korostettiin strategisen johtamisen, tavoiteasetannan ja tiedon hyödyntämisen merkitystä palveluiden kehittämisessä. Nämä painopisteet tulevat todennäköisesti ohjaamaan tulevaisuuden päätöksentekoa ja palvelustrategian suunnittelua. Tarkastuslautakunnan puheenjohtajan mukaan ostopalveluiden hallinta ja henkilöstön työtyytyväisyys ovat avainasemassa sekä taloudellisen että palvelullisen osaamisen kannalta. Tämä viittaa siihen, että nämä tekijät pysyvät keskiössä myös tulevien palveluiden järjestämisessä. 

Lokakuussa 2022 hyväksytty hyvinvointialueen strategia asettaa yhteisen suunnan toiminnalle ja kuvaa päämäärät vuosille 2023–2025. Tämä strategia tulee todennäköisesti heijastumaan palveluiden saatavuuteen ja laatuun. Talousarvioesityksessä kuitenkin nostetaan esiin huolenaihe, että aiemmilta kunnilta siirtyneet laskennalliset kustannukset eivät vastaa todellisia palvelujen järjestämisen kustannuksia. Tämä voi vaikuttaa palveluiden rahoitukseen ja sitä kautta niiden laajuuteen ja laatuun tulevaisuudessa. 

Yhteenvetona voidaan todeta, että arviointikertomus on tärkeä työkalu, joka auttaa ymmärtämään Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen palveluiden nykytilaa ja ohjaa niiden kehittämistä vastaamaan paremmin alueen asukkaiden tarpeita. Se tarjoaa arvokasta tietoa ja suuntaviivoja, jotka auttavat alueen toimijoita tekemään tietoon perustuvia päätöksiä palveluiden parantamiseksi ja resurssien tehokkaaksi kohdentamiseksi. 

Tilinpäätös: 

Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen talous vuonna 2023: 

  • Sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastuslaitoksen yhteiset nettomenot olivat noin 1 734 miljoonaa euroa. 
  • Vuonna 2023 syntyi 70,6 miljoonan euron alijäämä, joka katetaan taloussuunnitelmakauden aikana. 
  • Aluevaltuusto on hyväksynyt vuoden 2023 talousarvion ja vuosien 2023–2025 taloussuunnitelman. 
  • Myös hallintosääntöä on tarkistettu (ja tullaan vielä syksyllä tarkistamaan lisää). 
  • Asiakasmaksut ja niiden alentamis- ja perimättä jättämisperusteet on vahvistettu. 
  • Talouden tasapainottamisohjelma laaditaan vuoden 2023 aikana yhdessä palvelustrategian kanssa. 

Osavuosikatsaus 1.1.2024-31.3.2024: 

Talousarvion toteutuminen ja tulevaisuuden näkymät: 

Taloustilanne: 

  • Toimintatuotot ovat ennakoitua paremmat. 
  • Toimintakulut ylittävät kuitenkin budjetin, erityisesti erikoissairaanhoidon palvelujen ostojen vuoksi. 
  • Tilikauden tulosennuste on 12 miljoonaa euroa negatiivinen. 

Keskeiset tapahtumat: 

  • Palvelutoiminnan kehittäminen jatkuu. 
  • Talouden tasapainotustoimet ovat käynnistyneet. 
  • Vuokratyövoiman käyttöä on vähennetty merkittävästi. 

Talousarviomuutokset: 

  • Ehdotuksia talousarviomuutoksista esitetään osavuosikatsauksen yhteydessä. 

Tulevaisuuden näkymät: 

  • Talouden tasapainottaminen edellyttää täydentäviä toimia noin 8 miljoonan euron edestä. 
  • Toimenpiteiden toimeenpanoa tehostetaan vuoden aikana. 

Palvelujen verkosto: 

Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen palvelujen verkoston ns kehittäminen on herättänyt paljon keskustelua, erityisesti terveysasemien lakkauttamisten (anteeksi, palvelujen siirtämisen) ja hammashoitoloiden keskittämisen osalta. Tämä on aiheuttanut huolta monien asukkaiden keskuudessa, varsinkin lasten ja iäkkäiden terveyden näkökulmasta. On tärkeää, että palveluverkkoa suunniteltaessa otetaan huomioon kaikkien asukkaiden tarpeet ja varmistetaan, että palvelut ovat helposti saavutettavissa kohtuullisella vaivalla. 

Iäkkäiden palveluasumisyksiköiden muutokset: 

Iltaruskon palveluasumisyksikön asukasprofiilimuutokset ovat esimerkki päätöksistä, joilla voi olla merkittävä vaikutus iäkkäiden asukkaiden elämänlaatuun ja taloudelliseen tilanteeseen, myös hyvinvointialueen talouteen. Muutoksia on tehty, jotka ovat tulleet henkilöstölle hankalimmaksi sekä hyvinvointialueelle kalliimmaksi, olen kirjoittanut siitä täällä: (https://lottapaakkunainen.com/2024/05/20/iltarusko-erinomaista-hoitoa-jota-uhkaa-hyvinvointialueen-tehoton-byrokratia/)

Myös Karkkilan vuodeosaston muutos arviointiyksiköksi ennen päätöstä asiasta on herättänyt kysymyksiä ja ihmetystä. On tärkeää, että tällaiset muutokset tehdään avoimesti henkilöstön ja asukkaiden kuulemisen kautta. Näin varmistetaan, että palvelut vastaavat todellisia tarpeita ja että muutokset eivät heikennä palveluiden laatua tai saatavuutta. 

Palveluverkoston parantaminen: 

Palveluverkoston parantamiseksi on olennaista keskittyä asukkaiden tarpeiden ymmärtämiseen ja osallistamiseen. Tämä tarkoittaa avointen keskustelukanavien luomista asukkaiden ja sidosryhmien välille. Näin varmistetaan, että palvelujen suunnittelu ja toteutus vastaavat yhteisön todellisia tarpeita. Käyttäjälähtöinen suunnittelu, jossa palvelukokonaisuudet räätälöidään eri käyttäjäryhmien erityistarpeiden mukaan, voi auttaa varmistamaan palveluiden saavutettavuuden ja tehokkuuden. Hyvinvointialueella on ollut useita keskustelutilaisuuksia jokaisen kunnan alueella, on verkkokyselyjä, on osallistamisiltoja. Viestintä ei aina ole osunut kohdilleen, eikä saavuttanut isoa osaa asukkaista. Hyvinvointialueemme on maantieteellisesti hyvin laaja ja olisikin ollut järkevää niin talouden kuin käytänteidenkin kannalta osallistaa henkilöstöä oikeasti suunnitellessa palvelujen toimintaa sekä kehittämistä. Henkilöstöllä on paras tuntemus työstään, alueestaan sekä siitä mikä toimii ja mikä ei. 

Jatkuva palaute ja läpinäkyvä päätöksenteko: 

Lisäksi jatkuva palautejärjestelmä ja sen aktiivinen hyödyntäminen strategian kehittämisessä mahdollistaa nopean reagoinnin muuttuviin tarpeisiin ja palveluiden jatkuvan parantamisen. Päätöksenteon läpinäkyvyys ja selkeät viestintästrategiat varmistavat, että kaikki osapuolet ovat tietoisia muutoksista ja niiden vaikutuksista. Tämä lisää luottamusta ja yhteistyötä palvelujärjestelmän kehittämisessä. 

Henkilöstön osallistamisen tärkeys: 

Keskustan aluevaltuustoryhmä on kiertänyt kenttää kuullen asukkaita, palvelujen käyttäjiä sekä henkilökuntaa. On valitettavaa, että henkilöstön osallistumisesta palvelujärjestelmän kehittämiseen on annettu virheellistä tai liioiteltua/siloiteltua tietoa. Henkilöstön osallistuminen on keskeistä palveluiden kehittämisessä, sillä heidän asiantuntemuksensa ja kokemuksensa ovat arvokkaita resursseja. Niiden avulla voidaan muotoilla käytännönläheisiä ja toimivia ratkaisuja. 

Konkreettisia ehdotuksia osallistamisen parantamiseksi: 

Jotta palveluverkkoa voidaan parantaa, on tärkeää varmistaa, että kaikki äänet kuullaan ja että osallistumisprosessi on todellinen ja läpinäkyvä. Tämä voi sisältää työpajoja, kyselyitä ja palautteen keräämistä suoraan henkilöstöltä sekä heidän ehdotustensa aktiivista hyödyntämistä päätöksenteossa. Lisäksi johdon tulisi sitoutua avoimeen vuoropuheluun ja osoittaa, että henkilöstön panos on arvostettu ja että se vaikuttaa lopputulokseen. Tällainen lähestymistapa ei ainoastaan paranna palveluverkon ja -järjestelmän laatua, vaan myös vahvistaa työyhteisön yhteenkuuluvuutta ja luottamusta organisaation johtoon. 

Tulen pitämään puheenvuoron aluevaltuustossa, erityisesti puhun suunterveydenhuollosta ja ikääntyneiden palveluista. Olisiko sulla jotain, mitä haluat minun ottavan huomioon? 

Linkki kokouksen esityslistaan: https://luhva-d10julk.oncloudos.com/cgi/DREQUEST.PHP?page=meeting&id=2024366

Kirjoittajavieras-kolumni: Kiusaaminen on kiusaamista, tapahtui se missä tahansa

Kirjoitin Länsi-Uusimaan kolumniin tällä kertaa kiusaamisesta. Itsellä on kokemusta kiusaamisesta niin lapsuudesta, työelämässä kuin omien lastenikin kautta. Tänä päivänä koulukiusaaminen on erilaista kuin mitä se oli kun itse olin koulussa. Puhutaanko tänä päivänä enemmän kiusaamisesta kuin omassa lapsuudessa? Todennäköisesti. Ovatko ratkaisut erilaisia kuin silloin? Ei. Ei näytä siltä.

Työpaikkakiusaamisesta puhutaan tänään enemmän kuin kymmenen vuotta sitten, vaikka se tuskin on uusi ilmiö.

Olen kuullut sanottavan, että kiusaaminen sanana on kärsinyt inflaation. Omasta mielestäni se on kyynisesti sanottu ja aika kamalaa kuultavaa. Kiusaaminen on olemassa, ja jos toisesta tuntuu, että jokin on kiusaamista, on se kiusaamista. Asiasta pitää voida puhua. Ketään, edes kiusaajaa, ei auta vaikeneminen tai vähättely.

Surullista on, että sosiaalinen media on helpottanut kiusaamista ja mahdollistanut kovankin uhkailun jopa pienten lasten keskuudessa.

Ote kirjoituksestani:

Vuonna 2018 tehdyssä tutkimuksessa nuorten vastauksista kävi ilmi, että somekiusaaminen on uhkailua, nimittelyä, salaisuuksien ja kuvien levittämistä, porukasta pois jättämistä, sometilin kopioimista ja julkista nolaamista. Somekiusaamista oli kokenut 26 % vastaajista ja näistä 57 % oli saanut apua vanhemmilta. Suurinta osaa kiusatuista (62 %) oli kiusattu kerran kuukaudessa, 12 % oli kokenut kiusaamista viikoittain.

Alla on linkki Länsi-Uusimaassa ilmestyneeseen kolumniini aiheesta:

https://www.lansi-uusimaa.fi/blogi/814151-lotta-paakkunainen-kiusaaminen-on-kiusaamista-tapahtui-se-missa-tahansa

Nettikiusaamisella tarkoitetaan tarkoituksellista ja toistuvaa pahan mielen aiheuttamista, kuten pilkkaamista, noyryyttämistä ja uhkailua. Kodin ja koulun yhteistyö on tärkeää kiusaamisen ehkäisyssä ja poistamisessa. Koulujen on vaikea yksin ratkaista somessa tapahtuvaa kiusaamista. Koulussa voidaan vaikuttaa somekäyttäytymiseen, mutta opettajilla ei ole valtuuksia puuttua oppilaiden somen käyttöön. Vastuu tästä kuuluu vanhemmille.

Netissä nimittelyt ja uhkailut ovat usein sanallisesti raaempia kuin kasvokkain eikä viestien lähettämistä ehkä ajatella loppuun asti. Valokuvien ja videoiden vaivaton jakaminen helpottaa kiusaamista. Harvoin ymmärretään, että netissä kiusaamisen jäljet voivat olla lyhyet, sillä lähes kaikesta digitaalisesta viestinnästä jää jälki. Kunnianloukkaus, uhkailu ja valheellisten tietojen levittäminen ovat rangaistavia tekoja myös netissä.

Yritettäisikö olla ihmisiksi?

Kirjoittajavieraana Länsi-Uusimaassa: Miten me näemme itsemme tai toisemme?


Länsi-Uusimaa lehden Kirjoittajavieraana kirjoitin tällä kertaa siitä, miten näemme usein vikoja joko itsessämme tai toisissamme. Joskus vikoja on vaikea antaa anteeksi, niin omia kuin toistenkin. Toisinaan emme halua pohtia syitä, miksi omat tunteet toista kohtaan, tai toisen vikoja kohtaan ovat niin vahvoja. Toisinaan emme halua kasvaa itse, tai antaa uutta mahdollisuutta jollekin toiselle kasvaa. Haluamme seistä omien mukavuusalueiden sisällä, vaikka olo ei olisikaan mukava. Kunhan on oma.

Miksi joskus toisten asenteet muuttuvat joitakin kohtaan ja miksi joskus ne asenteet jäävät päälle. Mikä on se syy, miksi toisia aletaan syrjimään ja ylenkatsomaan? Mikä on se syy, miksi toisille annetaan anteeksi jokin tekemänsä virhe ja miksi toisille ei?

Oli ne syyt itse kullekin mitä tahansa, olisi hienoa, että muistettaisi olla armollisia niin itselle kuin toisellekin. Muistettaisi, että olemme kaikki erehtyväisiä ja jokainen voi kasvaa. Jos siis itse vain näkee sen mahdollisuuden ja haluaa kasvaa. Mutta miksi ei näkisi itsessään mahdollisuuksia? Miksi ei näkisi tilaa kasvaa?

Tästä linkistä voit lukea kirjoitukseni kokonaan Länsi-Uusimaassa , alla vain ote kirjoituksestani.

Lotta Paakkunainen: Miten me näemme itsemme tai toisemme?

Olen onnekkaassa asemassa siinä, että saan tehdä rakastamaani työtä, omalla tavallani, arvostamani ihmisen työparina. On etuoikeus, että työparina on ihminen, jonka kanssa oppii lähes joka päivä itsestäkin uusia asioita, jonka kanssa on helppo ja mukava työskennellä, jonka kanssa pystyy nauramaan ja itkemään aidosti.

Olen oppinut suunnattoman paljon itsestäni uudessa työympäristössä. Välillä kirpaisee huomata itsessä pikkumaisia tai uusia piirteitä, joita ei olisi toivonut itsellään olevan, mutta vaikka välillä kirpaisee oikein kunnolla, nautin suunnattomasti kasvamisestani. Ennen kaikkea nautin yhdessä tekemisestä. On ollut suuri askel yksintekemisestä tiimityöskentelyyn, varsinkin nykyisellä, tämän päivän työn tekemisen tahdilla.

Mitä jos tänään olisikin toisin? Mitä jos tänään kokeilisi tervehtiä sitä naapuria, josta näkee nykyään vain viat, jospa hymyilisi ihmiselle, jota ei halua tervehtiä?

Olisiko se paha? Sattuisiko se?

Haastan jokaisen tänään ajattelemaan hyvän ajatuksen itsestä ja ihmisestä, josta ei voisi kuvitellakaan niin tekevänsä, samalla haastan jokaisen tänään sanomaan ääneen jollekin työkaverille, naapurille, kaverille, ystävälle, perheenjäsenelle edes yhden nätin sanan, yhden kehun. Katso, mitä se tekee ihmiselle. Tunne, mitä se tekee sulle. Ihanaa päivää kaikille!

Lotta Paakkunainen

Kirjoittaja on Lohjan Kylät ry:n kyläasiamies.



Kuka näkisi meidät?

Kirjoittaessani Länsi-Uusimaan Kirjoittajavieras-kolumnia olin saanut juuri koskettavan yhteydenoton, jossa kerrottiin perheiden hädästä, traagisista tapahtumista, joita ei näy, joista ei kuule. Olisin halunnut kertoa kirjoituksessani niin paljon enemmän, kertoa hädästä, tuoda sitä näkyväksi, mutta en tiennyt kuinka kirjoittaa ilman vaaraa, että joku voi tunnistaa henkilöt. Päätin pysyä yleistasolla, mutta kertoa, että hätä ja nälkä ovat läsnä.

Kuka näkisi minut?

Kuinka vieraantua todellisuudesta? Kuinka kadottaa itsensä? Oma vastaukseni on: Lukemalla ainoastaan asiakirjoja. Lukemalla niitä menemättä rivien väleihin. Esimerkikinä Hyvinvointikertomus. Siinä kerrotaan, että Lohjalla päihteiden vuoksi sairaaloiden ja terveyskeskusten vuodeosastoilla hoidossa olleiden 25-64 vuotiaiden osuus on kasvanut vuosina 2011-2016 jopa 19%. Lohjalla on myös eniten sairauspäivärahaa saaneita ja osuus on vain kasvanut vuonna 2017. Lohjalla on myös muihin vertailukuntiin nähden eniten työkyvyttömyyseläkkeellä olevia, vaikka osuus on laskenutkin. Yleisimmät syyt työkyvyttömyyseläkkeelle ovat mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöt.

Ikähaitarin 25-64 pitäisi kertoa meille sen, että tähän ryhmään kuuluu lapsiperheitä, mutta siitä emme puhu. Lohjalla lapsiperheet, koululaiset ja nuoret ovat eriarvoisia ja eriarvoistuminen lisääntyy. Tässä kohdassa emme näe, mitä lapsi kokee eläessään omaa arkeaan päihteiden ja pitkäaikaisen syrjäytymisen keskellä.

Hyvinvointikertomusta kuitenkin lukiessa voisi kuvitella, että Lohjalla ei ole vähävaraisia perheitä.

Lohjan asunnottomien määrä on pienentynyt, palvelut ovat enemmän saavutettavissa. Toisille.

Jos luemme vain hyvinvointikertomuksia, tilinpäätöksiä ja pöytäkirjoja, jää ihminen näkemättä. Jää todellisuus huomaamatta. Jos luemme vain niitä tekstejä, joita meille tuodaan, vieraannumme tästä hetkestä. Vieraannumme itsestämme. Unohdamme, että lapset eivät ole euroja. Lapset eivät ole numeroita. Meillä jää huomaamatta, että nälkä on totta.

Me emme näe sinua.

Me katsomme toisaalle.

Luemme kertomuksia, kiistelemme näennäisyyksistä, kirjoitusvirheistä, mutta emme näe hätää.

Puhumme liikkumattomuudesta, kouluruuan väliinjättämisestä, mutta emme näe nälkäisiä.

Olemme huolissamme lasten ja nuorten syrjäytymisestä, silti vaikutamme ja teemme päätöksiä myös niin, että syrjäytyminen lisääntyy. Meillä on syrjäytyneitä jo kolmannessa polvessa.

Esitämme huolemme syrjäytyneistä ja syrjäytymisvaarassa olevista, mutta emme katso varjoihin. Puhumme korulauseita, vaikka niiksi niitä emme ehkä tarkoita. Milloin niistä tulee tekoja?

Lotta Paakkunainen

Kirjoittaja on suurbonusperheen äiti

ja kaupunginvaltuutettu

Voit lukea kirjoitukseni myös lehdestä:

https://www.lansi-uusimaa.fi/blogi/756793-lotta-paakkunainen-kuka-nakisi-minut


Mielipiteiden vaihtoa

Vastasin Länsi-Uusimaassa olleeseen mielipidekirjoitukseen. Kirjoituksessa kiinnitettiin huomiota Lohjan Lapsiystävällisyyteen ja käytännössä siihen, että nykyiset päättäjät eivät kirjoittajan tulkinnan mukaan halua päättää palveluverkon ns tiivistämisestä. Kyseinen mielipidekirjoitus on tässä linkissä: https://www.lansi-uusimaa.fi/blogi/752300-mielipide-hajanaista-ja-tehotonta-palveluverkkoa-puolustettaessa-ei-puolusteta-lasten

Halusin vastata kirjoitukseen, sillä koin, että on tärkeää tuoda myös lapsiasianhenkilön näkemys ja yhden päättäjän näkemys esille. Tämä kirjoitus, johon halusin vastata tuli pian sen jälkeen, kun teimme lautakuntana päätöksen siitä, että Koisjärven päiväkotia ei lakkauteta, eikä toimintoja siirretä. Koin vastaavani myös siihen, miksi päiväkoti, josta on mm pitkät välimatkat seuraavaan, laadukas hoito, terve sisäilma sai jatkaa.

Vastasin kirjoitukseen näin (voit myös lukea sen kokonaisuudessaan tästä linkistä: (https://www.lansi-uusimaa.fi/blogi/753307-mielipide-vastaus-nimimerkille-lasten-asialla)


On tärkeää myös toteuttaa lapsiystävällisyyttä muutenkin kuin puheissa ja kirjoituksissa.

Nimimerkki kaipasi palveluverkon supistamista lapsimäärän vähenemisen vuoksi. Päätettäessä palveluverkosta ja lasten palveluista tulee tarkastella asioita myös ennakoivasti ja pohtia myös sitä, miten saadaan lapsimäärä nousuun tai edes takaisin entiselleen.

Tähän näen vastauksena Suomen kaupungistumisen jatkumisen. Uusimaa on muuttovoittoinen maakunta, tosin pääkaupunkivetoisesti. Varsinkin pääkaupunkiseudun kasvaessa Lohja voisi olla voittaja parantaessaan vetovoimaansa tekemällä jo olemassaolevasta maaseutukaupungista vetoavan, sillä erityisesti lapsiperheet hakeutuvat muutamien kilometrien päähän suurista kaupungeista (Mari Vaattovaara, Kaupunkitutkimusinstistuutin johtaja, professori, HY/ Yle 23.2.2019)

Kirjoituksessa mainittiin, että päättäjät ovat päättäneet lapsiystävällisyyden nimissä pelastaa kaikki yksiköt. Tässä olemme kirjoittajan kanssa eri mieltä, sillä muutaman vuoden aikana Lohjalla yksiköiden toimintoja on siirretty tai lopetettu, kouluja lakkautettu ja talouden tasapainottamislistalla on edelleen palveluja lopetettavaksi.

Vuodesta 2013 on lakkautettu tai päätetty lakkauttaa Lohjansaaren, Koisjärven, Hiiden, Hyrsylän, Neitsytlinnan, Nummentaustan ja Karstun koulut. Maksjoen koulu on päätetty aikaisemmin lopettaa, samoin yksi lukio.

Päättäjät tekevät päätöksensä viranhaltijoiden esitysten ja suositusten perusteella, toisinaan päätökset ovat erilaisia, mitä viranhaltijat esittävät tai toivovat. Päättäjät on luottamustehtävissään kuntalaisten edustajina ja usein myös kuunnellen palvelujen käyttäjiä ja kohderyhmiä, toisia kuntalaisia.

Aina ei ole järkevää säästää kaikkea, mutta aina ei myöskään ole järkevää lakkauttaa kaikkea. Vaikka tämän hetkinen arvio säästöstä olisi myönteinen, saattaa siitä tulla suurempi lasku tulevaisuudessa. Huonosti voiva koululainen on kustannuksiltaan yli 10-kertainen verrattuna hyvin pärjäävään (Aluehallintovirasto ylitarkastaja Kari Lehtola 2016). Lohjallakin huonovointisuudesta kielivät kustannukset ovat kasvussa. Tätä päättäjät joutuvat punnitsemaan. Lapset eivät ole pelkkää matematiikkaa eikä euroja.

Lasten hyvinvointi tulee miettiä kokonaisuutena, kokopäivän mittaisena, koko perheen kokoisena.

Lapsiystävällisyys on iloinen asia, meidän tulisi olla siitä ylpeitä, toimia sen mukaan ja tuoda myönteisiä puolia siitä esiin. Se, että kiistelemme siitä, vie voimavaroja ja siirtää huomion oikeasta asiasta. Se siirtää huomion pois lapsista.

Nuorten ilmastolakko

Mitä muuta voi mun nuori olla kuin vaikuttaja?


Tyttäreni oli etukäteen valmistautunut perustelemaan minulle, miksi hänen on tärkeää osallistua ilmastolakkoon. Olin alkuun järkähtämätön, koulusta ei olla pois, koulunkäynti on lapsen kannalta tärkeä ja tällä hetkellä ainoa, mitä hän voi tulevaisuutensa eteen tehdä. Tyttäreni näki paljon vaivaa ja käytti aikaa tarkoin ja perusteli rauhallisesti ja hyvin. Hän totesi, että hänen koulunkäyntinsä on tärkeää, hän ymmärtää sen, mutta mihin tulevaisuuteen hän valmistautuu, jos poliitikot ja aikuiset eivät herää ilmastonmuutokseen ajoissa?

Tammikuisena perjantaina sadat nuoret kokoontuivat ilmastolakkoon Eduskuntatalon portaille viemään tärkeää sanomaa. Oma tyttäreni oli mukana, minun luvallani.

Hän miettii tulevaisuuttaan, ja monen muun nuoren tavoin, kokee ilmastoahdistusta.

Tyttäreni heräsi tuona aamuna puoli kuudelta, jotta ehti kävelemään tunnin matkan Helsinkiin menevän bussin pysäkille, päästäkseen osoittamaan huolensa ja tekemään sen, minkä näkee oikeaksi. Ylpeä olin hänestä sen vuoksi, että hän näki vaivaa sen eteen, minkä koki oikeaksi. Samalla ylisuojeleva äiti-minäni oli kauhuissaan tyttärensä tulevaisuudesta ja yksin isoon, pahaan maailmaan menosta.

Kirjoitin ensimmäiseen Länsi-Uusimaan ”Kirjoittajavieras” kirjoitukseeni tyttärestäni. Alla linkki, josta pääset lukemaan tekstini.

https://www.lansi-uusimaa.fi/blogi/737740-lotta-paakkukainen-nuoren-ilmastoahdistus