Olen tehnyt kaksi kantelua oikeuskanslerille, joissa yhteinen kysymys on lapsen etu

Olen tehnyt valtioneuvoston oikeuskanslerille kaksi kantelua.

Ne koskevat eri asioita:

• sosiaali- ja terveysjärjestöjen rahoitusleikkauksia (STEA)
• alkoholilain muutoksen valmistelua

Vaikka aiheet ovat erilaisia, kanteluilla on yhteinen lähtökohta.

Kyse ei ole politiikasta vaan lainvalmistelusta

En pyydä oikeuskansleria arvioimaan, olivatko päätökset poliittisesti oikeita tai vääriä.

Se kuuluu eduskunnalle ja hallitukselle.

Pyydän arvioimaan jotain aivan muuta. Eli sitä, että täyttikö lainvalmistelu ne velvoitteet, jotka seuraavat perustuslaista ja YK:n lapsen oikeuksien sopimuksesta.

Ensimmäinen kantelu koskee järjestörahoituksen leikkauksia

Ensimmäinen kantelu koskee sosiaali- ja terveysjärjestöjen rahoitusleikkauksia.

Monet järjestöt tarjoavat tukea lapsille, nuorille ja lapsiperheille. Ne auttavat esimerkiksi väkivaltaa kokeneita lapsia, kriisissä olevia perheitä ja mielenterveyden haasteiden kanssa eläviä nuoria.

Kantelussa pyydän arvioimaan, tehtiinkö lapsivaikutusten arviointi riittävän varhaisessa vaiheessa ennen rahoitusratkaisuja ja oliko lapsen etu aidosti mukana päätöksenteossa.

Toinen kantelu koskee alkoholilain muutosta

Toinen kantelu koskee alkoholilain valmistelua.

Tässä asiassa lapsivaikutuksia arvioitiin ja hallituksen esityksessä tunnistettiin myös mahdollisia haittoja lapsille ja perheille.

Kantelun keskeinen kysymys on kuitenkin toinen.

Riittääkö se, että vaikutukset tunnistetaan?

Vai edellyttääkö YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen 3 artikla myös sitä, että valmisteluasiakirjoista käy ilmi, miten lapsen etu vaikutti lopulliseen ratkaisuun?

Miksi tällä on väliä?

Suomessa lapsivaikutusten arviointi on viime vuosina vahvistunut, mikä on erittäin myönteinen kehitys.

Samalla olisi tärkeää selventää, mitä lapsen edun ensisijaisuus käytännössä tarkoittaa.

Onko kyse vain siitä, että vaikutukset tunnistetaan?

Vai siitä, että ne myös ohjaavat päätöksentekoa ja näkyvät perusteluissa?

Toivon, että oikeuskansleri ottaa kantaa tähän kysymykseen. Se olisi merkityksellistä paitsi näiden kahden asian myös tulevan lainvalmistelun kannalta.

Lapsen oikeudet eivät ole pelkästään tavoitteita. Ne ovat oikeudellisia velvoitteita, joiden merkitys korostuu juuri silloin, kun tehdään vaikeita yhteiskunnallisia ratkaisuja.