Kirjoittajavieras-kolumni: kun minä olin nuori

Kirjoitin tällä kertaa Länsi-Uusimaa lehden Kirjoittajavieras-kolumniini asiasta, jota olen jo jonkin aikaa miettinyt. Tämän ajan ja menneen ajan lapsuuden vertaaminen.

Mielestäni meidän tulee mahdollistaa sanonta ”pojasta polvi paranee” ja lopettaa vähättely ja nuorille tuhahtelu.

Ote kirjoituksestani, jonka voit lukea kokonaisuudessaan tästä linkistä: https://www.lansi-uusimaa.fi/blogi/796121-lotta-paakkunainen-kun-mina-olin-nuori

Kun minä olin nuori….

Meidän pitäisi pyrkiä teoillamme ja sanoillamme siihen, että lapsillamme ja nuorillamme olisi aina parempi mitä meillä oli. Meidän ei tule kadehtia tai valittaa, vaan meidän tulee luoda paremmat puitteet. Sanotaan, että pojasta polvi paranee, mutta ne ympäristöt ja mahdollisuudet siihen paranemiseen on meidän luotava ja tarjottava.

Julkaissut Lotta Paakkunainen

Äiti ja aktiivi Lohjalla. Sitkeä, sinnikäs ja erään ystävän sanoin "peloton oikeuksien puolustaja". Viiden äiti, kolmen äitipuoli ja yhden vaimo. Kaupunginvaltuutettu, kaupunginhallituksen varajäsen, kaupunginhallituksen edustaja vanhusneuvostossa, lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelman ohjausryhmän jäsen ja Kallion Yhteiskoulun Ystävät ry:n hallituksen ja Kallion lukion johtokunnan varajäsen, Nummen yhtenäiskoulun vanhempainyhdistyksen puheenjohtaja. Keskustan puoluevaltuuston jäsen. Lohjan keskustan valtuustoryhmän sihteeri. Keskustan Lohjan kunnallisjärjestön puheenjohtaja. Keskustan Nummen py:n sihteeri. Ensi- ja turvakotien liiton somelähettiläs. Töissä sosiaalipedagoginen asiantuntija. Näytä kaikki Lotta Paakkunainen kirjoitukset