”Äiti, se kuski jätti taas meidät väärälle pysäkille.” Rekan hurina kuuluu luurista, kun tytär soittaa äidille. ”Okei, missä te olette?” Nappaan takin ja auton avaimet ja lähden ajamaan.
Olen tällä hetkellä hieman harmissani. Ehkä oikea kuvaus olisi raivoissani. Minua suututtaa se, että lapsia ei edelleenkään osata jättää oikealle, sovitulle pysäkille. Eihän nyt ole kuin tammikuun 30. pv ja kuljetusopimukset on kuitenkin tehty jo ennen viime elokuuta. Ei voi olla niin, että lasten turvallinen kulkeminen on siitä riippuvainen, kuka ajaa liikennöitsijällä, kuka on kuskina. Eihän? Ei voi olla niin, että sopimus voidaan noin vain yksipuolisesti, mielivaltaisesti muuttaa. On sovittu, että lapset jätetään turvalliseen paikkaan, ei vaaralliseksi luokitellun tien pysäkille. Tämän tien vuoksi lapset saavat koulukyydin. Kaikki lapset.
Tytär soitti, että kuski jätti tien varteen, väärälle pysäkille. Kuvien ottohetkellä ei onneksi ollut muuta liikennettä, mutta tytön soittessa meni rekka ohi. Tällä kyseisellä kohdalla mutkaisella mäen osuudella on 80 km/h rajoitus.
Kuski oli kuulemma sanonut lapsille, että jättää sovitulle pysäkille vain eskarilaiset. Mitä? Miksi sopimus, joka on viime syksynä tehty, nyt yhtäkkiä yksipuolisesti muutetaan? Eikö vaarallinen tie ole vaarallinen yhdeksän vuotiaalle? Tai seitsemän vuotiaalle?
Bussiin jääneet yläkoululaiset olivat alkaneet buuata bussissa kuljettajalle, kun tämä oli ajanut risteyksen ohi ja sanonut pienille, että vien vain eskarit tuonne. Te kävelette. Hienoja nuoria! Ajatella, että lasten puolta pitävät lapset. Ei aikuinen.
Koulukyydit ovat jatkuvasti tapetilla. Viimeksi viime syksynä kirjoitin aiheesta ja jatkuvasti saan yhteydenottoja pieleen menneestä kyydityksestä tai puuttuvasta kyydistä. Välillä kyselen perään ja tiedustelen kuulumisia http://nummentie.blogspot.fi/2016/08/koulukyydit-ydinfysiikkaa-kokeillaan.html
Milloin tulee se hetki, että kyydit ovat kunnossa?
Kaikki me varmasti haluamme, että lapsilla on turvallinen koulutie, että jokainen lapsi pääsisi turvallisesti kouluun ja vieläpä takaisin kotiinkin ja että hommat hoituu. Miksi se kuitenkin on niin vaikeaa? Miksi on vaikeaa ajaa se 200 metriä enemmän? Miksi on vaikeaa tiedottaa, keskustella, neuvotella? Miksi ihmeessä tämä ei toimi?
ps. Liikennöitsijä sai viestin ja kaupunki tulee myös saamaan tiedon tästä.
Lotta Paakkunainen 