HUS on nyt julkaissut esityksensä säästökohteista, joihin kuuluu mm. traumapäivystyksen sekä yhteispäivystyksen lopettaminen Lohjan ja Porvoon sairaaloissa. Näiden lisäksi HUS psykiatrian osastomuutokset Helsingissä (nuorisopsykiatrian tutkimusosaston lopettaminen ja kahden geropsykiatrisen osaston yhdistäminen). Listalla on tarkoitus säästää noin 90 miljoonaa euroa.
Jos nämä esitetyt säästöt toteutetaan, ne vaikuttaisivat hyvin paljon uusmaalaisten arkeen, jonoihin sekä potilasturvallisuuteen. Ajattelisin myös, että näiden toimipisteiden lakkauttamisen säästöt menisi käytännössä muutosinvestointeihin, jotka ovat välttämättömiä tehdä, niihin toimipisteisiin, jotka jäävät jäljelle. Puhumattakaan mitä tekee nuorisopsykiatrian tutkimusosaston lakkautus. Tällä esityksellä osoitetaan miten vähän ymmärretään nuorten tulevaisuuden ja hyvinvoinnin päälle, miten vähän nähdään kokonaisuutta. Surullista ja lyhytnäköistä.
Lohjan trauma- ja yhteispäivystyksen lakkautus vääjäämättä johtaisi myös synnytysosaston vaarantumiseen.
Tällöin yksikön lakkauttamisesta kaavaillut säästöt asettuvat hyvin kyseenalaiseen valoon siksikin, kuinka muiden synnytysyksiköiden voisivat hoitaa yli tuhatta nyt Lohjalla hoidettavaa synnytystä. Pahimmillaan lakkauttamisella vain kasvatetaan kustannuksia ja eriarvoistetaan Uudenmaan asukkaita.
Lohjalla turvaudutaan esimerkiksi keisarileikkauksiin sekä vastaavia riskejä ja kustannuksia lisääviin toimenpiteisiin muita HUSin sairaaloita vähemmän. Lääketieteen mittareilla Lohja synnytysosaston tulokset ovatkin olleet erinomaisia. Tilastojen mukaan matkasynnytysten määrä on Uudellamaalla kasvanut muuta Suomea nopeammin.
Minulla itselläni on kokemusta kuudesta synnytyksestä: olen itse synnyttänyt Hyvinkäällää kaksi kertaa, Naistenklinikalla kerran ja Lohjalla kahdesti. Doulana olin kerran Jorvissa. Kaikkein paras (jos synnytyksestä kokemuksena voi niin sanoa) synnytyskokemus on ilman muuta ollut Lohjalla. Sain yksilöllistä hoitoa, selkeitä ohjeita, empatiaa, erilaisia vaihtoehtoja synnyttää ja kätilö oli synnytyksessä mukana (tämä ei joka sairaalassa ole ollut itsestään selvää). Toivon, että mahdollisimman moni saisi vielä huomenna ja tulevaisuudessa kokea saman erinomaisen hoidon.
Lotta Paakkunainen 