Viime viikkojen julkinen keskustelu on nostanut esiin huolestuttavan kysymyksen siitä, että ymmärtävätkö ministerimme aidosti niitä asioita, joista he tekevät päätöksiä?
Kyse ei ole pienistä lipsahduksista. Kyse on perustavanlaatuisesta ymmärryksestä.
Kun pääministeri ei tunne suojaosaa
Pääministeri Petteri Orpo totesi Ylen tentissä, että työtön voi tehdä töitä ilman, että työttömyysturva “välittömästi leikkaantuu”, vaikka suojaosa on poistettu.
Tämähän ei pidä paikkaansa.
Aiemmin suojaosa mahdollisti 300 euron ansiot ilman, että työttömyystuki pieneni. Sen poistamisen jälkeen jokainen ansaittu euro vaikuttaa tukeen.
Tämä ei ole tulkintakysymys, vaan keskeinen osa työttömyysturvan rakennetta.
Jos pääministeri ei tunne tätä, herää väistämättä kysymys, että
mihin tietoon päätökset perustuvat?
Kun opetusministeri unohtaa rahoituksen
Samaan aikaan opetusministeri Anders Adlercreutz on todennut, ettei Suomella ole varaa palauttaa aikuiskoulutustukea.
Tämäkin väite kaipaa olennaisen täydennyksen.
Aikuiskoulutustuki ei ollut pelkkä valtion menoerä.
Sen rahoittivat pääosin palkansaajat ja työnantajat yhdessä.
Silti päätös tehtiin tarkastelemalla asiaa ensisijaisesti valtiontalouden näkökulmasta, ei yksilön, työelämän tai työnantajien tarpeiden kautta.
Ja kun tuki lakkautettiin, luvattiin korvaavia malleja. Onko tullut?
No ei ole.
Mitä menetimme?
Aikuiskoulutustuki ei ollut vain etuus.
Se oli väline liikkua työelämässä, kehittyä ja vastata muuttuviin osaamistarpeisiin.
Sen avulla:
- myynnin ammattilainen kouluttautui ohjelmistokehittäjäksi
- luokanopettaja hankki erityisopettajan pätevyyden
- lähihoitaja eteni sairaanhoitajaksi
Juuri näistä osaajista meillä on nyt pula.
Päätös lakkauttaa tuki ei ollut vain säästöpäätös.
Se oli päätös heikentää osaamisen kehittämisen mahdollisuuksia Suomessa.
Kyse ei ole yksittäisistä virheistä
On inhimillistä, että poliitikko tekee virheen.
Mutta kun:
- pääministeri esittää virheellistä tietoa työttömyysturvasta
- opetusministeri sivuuttaa keskeisen rahoitusmallin
kyse ei ole enää yksittäisistä lipsahduksista.
Kyse on siitä, kuinka hyvin päätöksenteon pohjana oleva ymmärrys vastaa todellisuutta.
Näen tämän seuraukset työssäni
Työssäni sosiaali- ja terveyspalveluissa näen konkreettisesti, mitä tapahtuu, kun päätökset eivät kohtaa arkea.
Kun:
- työn vastaanottaminen ei ole kannattavaa
- kouluttautuminen vaikeutuu
- ihmiset jäävät paikoilleen tilanteisiin, joista haluaisivat eteenpäin
se ei ole vain yksilön ongelma.
Se on koko yhteiskunnan ongelma.
Päätöksenteko vaatii ymmärrystä, ei oletuksia
Hyvä päätöksenteko ei synny pelkästään poliittisesta tahdosta.
Se vaatii:
- perehtymistä
- asiantuntijatiedon kuuntelemista
- halua ymmärtää vaikutukset ihmisten arjessa
Muuten riskinä on politiikka, joka näyttää toimivalta paperilla – mutta ei toimi todellisuudessa.
Suomessa ei ole varaa huonoon päätöksentekoon.
Ei ole varaa siihen, että:
- työnteon kannustimia heikennetään ymmärtämättä vaikutuksia
- kouluttautumisen mahdollisuuksia puretaan ilman toimivia vaihtoehtoja
Eikä ole varaa siihen, että päätöksiä tehdään puutteellisen tiedon varassa.
Kysymys ei ole vain yksittäisistä kommenteista.
Kysymys on luottamuksesta.
Voimmeko luottaa siihen, että päätöksentekijät tietävät, mistä he päättävät?
Discover more from Lotta Paakkunainen
Subscribe to get the latest posts sent to your email.
Lotta Paakkunainen 