Kolinaa ja kuiskintaa oven takaa, ”tuu jo, mennään” kuiskimiset kuuluu.
Ovi aukeaa, rapinaa ja kuiskintaa.
Lämmin hengitys poskella ja hyvää äitienpäivää-toivotus pienimmältä.
Lapset kerääntyivät sängylle esittelemään ihania korttejaan ja halaamaan.
Aamukahvi auringossa kirjan kanssa. Pian pitikin jo päästä rannalle. Kylmä vesi ei juurikaan hidasta lapsia ”on niin kuuma”.
Teini valmisti lounaaksi sushia ja juustokakun iltapäiväkahville. Ihana teini, tietää, mistä äiti tykkää.
Äitienpäivä oli ihana, aurinkoinen ja lapsille tärkeä.
Lasten kasvaessa haasteet heidän kanssaan muuttuvat. Talossa on tulta ja tappuraa, jokainen lapsi on varustettu kyllä kovalla luonteella. On teini, pian teini, esiteini ja paikkaansa hakeva ekaluokkalainen. Muutaman kerran sitä on miettinyt miten tähän on tultu ja mitä mä täällä teen. Muutaman kerran sitä on saanut tuntea ylpeyttä äitiydestään ja muutaman kerran saanut kokea äitiyden iloja oikein roppakaupalla. Siitäkin kai selviää, jos ei muuten niin rakkaudella.
Tänä vuonna palkittiin jälleen upeita äitejä https://yle.fi/uutiset/3-10202776
ja luettuani heidän taustoistaan, en voi kuin tuntea jälleen riemua ja ihmetystä kuuluessani tällaiseen joukkoon. Tasavallan presidentti myönsi vuonna 2016 minulle Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan I luokan mitalin kultaristein. Allaolevassa linkissä silloisia tunnelmiani.
http://nummentie.blogspot.fi/2016/05/mieleton-aitienpaivaviikonloppu.html
Muistelen lämmöllä sitä viikonloppua ja tilaisuutta, ennenkaikkea olen kiitollinen heille, jotka näkivät minut kunnianosoituksen arvoiseksi. Edelleen pyrin olemaan sen arvoinen.
Ihana äitienpäivä, tunteita täynnä, kaikenlaisia tunteita. Ihan kaikkia, mutta ennenkaikkea rakkautta
Lotta Paakkunainen 