Kuinka arki tällä hetkellä sujuu hiljaisimmilla?

Kirjoitin Länsi-Uusimaan Kirjoittajavieras-kolumniin tällä kertaa huolestani koronan tuoman poikkeustilan hiljaisista suorittajista, näkymättömistä. Mitä kuuluu heille, joista emme kuule? Miten arki sujuu heillä, joita emme näe?

voit lukea kirjotukseni myös täältä: https://www.lansi-uusimaa.fi/paakirjoitus-mielipide/1661725

Kuinka arki tällä hetkellä sujuu hiljaisimmilla?

Poikkeustila on tuonut uusia näkökulmia ja toteutustapoja monille palveluille ja toimille. Olemme kuntalaisina, kansalaisina, perheinä, palvelun käyttäjinä ja tuottajina sopeutuneet, sopeuttaneet, venyneet. Moni palvelu on jäänyt pois, moni on muuttanut muotoaan ja monta uutta palvelua syntynyt.

Toiset meistä sanovat aikovansa jatkaa tällä oppimallaan tiellä, jossa käyttää enemmän aikaa vapaalle. Minä toivon, että pystyisin ottamaan tämän ajan opin hyödykseni ja oikeasti toteuttaisin samaa, enkä vain lähtisi rajoitteiden jälkeen suorittamaan entistä mallia, entistä kiivaammin.

Mutta kuinka tällä hetkellä sujuu hiljaisimpien arki? Esimerkiksi omaishoitajien vapaat? Lastensuojelun asiakkaiden arki? Lapsiperheiden, joista on huoli, mutta jotka ovat saavuttamattomissa, koska ovat näkymättömiä, vielä. Kuinka sujuu arki Wilman punaisten merkintöjen rinnalla? Oppilaalla, joka asuu kaukana koulusta ja on nälkäinen? Oppilaalla, joka kaipaa psykologia, mutta jolle sitä palvelua ei ole, koska ei ole psykologia? Tai joka kaipaisi kuraattorin kotikäyntiä? Huoltajalla, joka päivät auttaa lapsiaan koulutehtävissä ja tekee illat töitä omien voimavarojen rajoilla? Huoltajalla, joka päivät tekee töitä ja illat auttaa lapsiaan koulutehtävissä voimavarojensa rajoilla? Huoltajan pulloa piilottavalla koululaisella? Omaishoitajalla, joka piilottaa omaa pulloaan? Omaishoitajalla, joka kaipaisi hänelle kuuluvaa vapaata, mutta jolle ei palvelua juuri nyt ole, koska poikkeustila? Kotihoitajalla, joka jokaisella asiakkaan ovella hengähtää ja miettii vielä, onko suojautunut tarpeeksi, onko suojavarusteita vielä? Yrittäjällä, joka huolehtii perheensä toimeentulosta, mutta jonka tulot ovat romahtaneet?

Emme ole olleet tällaisessa tilanteessa, emme tiedä seurauksia ja meillä on monta avointa kysymystä. Meillä on monta hiljaista suorittajaa, piilottelijaa. On ongelmien väistäjiä ja kieltäjiä sekä heitä, jotka eivät tunnista ongelman olemassaoloa. Heistä minä olen huolissani.

Kirjoittaja on

äiti

lohjalainen kaupunginvaltuutettu (kesk)

lapsiasiahenkilö

Tätä kirjoittaessani ei oltu vielä tehty päätöstä koulujen avaamisesta, mutta Hallitus kertoi peruskouluja koskevien koronarajoitusten päättymisestä tiedotustilaisuudessaan 29.4.2020.( https://yle.fi/uutiset/3-11329130) Kouluihin palataan toukokuun 14. päivä alkaen – erityisjärjestelyillä pyritään pienentämään koronaviruksen riskiä. Erityisjärjestelyt= otetaan käyttämättömät tilat käyttöön (?mistä niitä ilmestyy), väljyyssääntöjä(?väljyyttä?), mahdollisesti käydään vuoroissa koulua (? koulukuljetuksissa tullee ainakin ongelmia). Kouluille ja niiden henkilökunnalle asetetaan kova lisätyö jälleen harteille. Jälleen he saavat näyttää sopeutumis- ja sopeuttamistaitonsa, venymistaitonsa, taitonsa taikoa vuorokauteen (ainakin omaansa) lisätunteja.

Opetusministeri Li Anderssonin mukaan koulujen avaaminen ei ole mielipidekysymys, vaan kyse on perusoikeuksien punninnasta. Jos rajoituksia puretaan, se pitää joka tapauksessa tehdä tarkasti kaikkien terveydestä huolehtien sekä asteittain.

”Koronavirus on lapsilla ja nuorilla yleensä lievä tauti. Lasten koronaoireet ovat samantapaisia kuin muissa hengitystieinfektioissa, ja ovat usein liittyneet perheen aikuisten infektioihin.

Lapsilla korona on harvoin hengenvaarallinen. Lasten kuolemanriski koronainfektioon 0,0026 prosenttia, kun sen yli 80-vuotiailla on 13,4 prosenttia.”

”Lapset eivät todennäköisesti tartuta koronavirusta niin paljon kuin aikuiset. Oireettomat lapset tartuttavat todennäköisesti vähemmän kuin oireiset lapset. Tarkkaa tietoa ei vielä ole, asiantuntijat viittaavat esimerkiksi Lancetissa julkaistuun tutkimukseen.” (lähde: IS 28.4.2020)

Mitä ilmeisimmin me emme tiedä vielä tarpeeksi koronasta ja sen tarttuvuudesta ja tämä on yksi syy, miksi kouluja ei pitäisi avata, jos käytetään syynä sitä, että ”lapset eivät tartuta”.

Mm. Helsingin Sanomat uutisoi 30.4.2020, että lastenlääkärit ovat kiinnittäneet huomiota useissa Euroopan maissa lasten saamiin vakaviin tulehduksellisiin oireisiin, jotka saattavat liittyä koronatautiin. Tapauksista osalla on testeissä todettu koronavirusinfektio, osalla ei.

Espanjasta ja Englannista on raportoitu lääkäreiden tietokanavilla muutamista tapauksia, joilla on ollut samankaltaista taudinkuvaa kuin Kawasakin taudissa, mutta ei ihan samaa.

(https://www.hs.fi/tiede/art-2000006492236.html)

Opettajat ovat isolta osin haluttomia palaamaan kouluun, ja monet vanhemmat jättäisivät lapsensa kotiin. Kuinka moni opettaja ja oppilas jäisi tulematta kouluun pariksi viikoksi?

Päätöksessä on lähdetty perustuslaista, tämän lisäksi vahvat perusteet ovat terveydenhuollon asiantuntijoihin nojaten, mutta onko perusteita haettu myös opetusalan ammattilaisilta tai oppilashuollon ammattilaisilta? Yksi vahva peruste on ollut myös lastensuojelullinen huoli. Monessa kunnassa tähän oli jo vastattu kuraattoreiden kotikäynneillä (https://yle.fi/uutiset/3-11319968)

Ymmärrän koulujen avaamisen, nimenomaan lakiin nojaten ja päätöksen lasten oikeuksien suojaamisella. Ymmärrän kuitenkin myös koulujen avaamista vastustavien argumentit.

Tanskassa kouluihin palattiin parisen viikkoa sitten. Koronavirustartuntojen määrä on hieman kasvanut Tanskassa koulujen avaamisen jälkeen. Niin sanottu tartuttavuusluku on nyt 0,9, kun aiemmin se oli 0,6. Luku on kuitenkin edelleen pienempi kuin yksi, mikä viittaa epidemian hidastumiseen. (https://www.uusisuomi.fi/uutiset/tanska-avasi-koulut-nain-kavi-koronatartunnoille-kahdessa-viikossa/c47322a8-4cec-4e08-9cb0-474caa534f5b)

Olen huolissani riskiryhmässä olevien lasten kohdalla, sillä eritystä jatkavaa lääkärintodistusta ei ole helppo saada. Ei välttämättä edes vakavan perussairauden kohdalla.

Etäopetus on ollut raskasta, kaikille osapuolille. Opettajat ovat venyneet, huoltajat ovat venyneet, lapset ovat olleet jokainen oman pystymisensä mukaan opetuksen piirissä. Etäopetus on ollut myös antoisaa. Opettajat ovat keksineet uusia keinoja opettaa, olla yhteydessä ja lapset ovat ottaneet välineet haltuun. Kiusaaminen on vähentynyt ja toisilla on ollut tämän vuoksi helpompaa koulussa. Toisaalta kiusaamista on vieläkin somessa ja luokkien whatsapp-ryhmissä, jota pystyy etäkoulun aikana valvomaan vielä vähemmän.

Meillä etäopetus on ollut lähinnä kotikoulua, sillä kotonani on kaksi erityistä oppijaa, jotka tarvitsevat tukea. Olisin voinut laittaa heidät lähiopetukseen, mutta se olisi vesittänyt hyödyn erityksestä ja koska työni puolesta minulla on mahdollisuus tehdä työni iltapäivällä ja illalla, käytimme tätä mahdollisuutta kotona. Päivät kotiopettajana ja illat kyläasiamiehenä. Täytyy sanoa, että pitkiä päiviä tuli ja raskastakin oli. Todella. Koulupäivän jälkeen usein tuntui tehneensä jo koko työpäivän. Toisinaan myös harmitti useat artikkelit ja kommentit siitä, että opettajilla on päävastuu lasten opettamisesta. Kyllä, toki on. Itse tosin koen, että minulla kasvattajana ja huoltajana on päävastuu siitä, että lapsi sitä koulua käy ja suorittaa edes jonkin verran. Minä olen vastuussa lapsistani.

Opetuksen lisäksi koulut ovat tärkeitä lasten hyvinvoinnille ja lastensuojelulle. Toivonkin, että kouluavustajista ei ruveta vähentämään, kuten painetta näyttäisi nyt ainakin Lohjalla olevan, sillä tilanne tullee olemaan se, että kun koulut avautuvat tulevat opettajat ja oppilaat tarvitsemaan kouluavustajien tukea opetuksessa entistä enemmän. Olisin toivonut, että sen lisäksi, että kuullaan terveydenhuoltohenkilöstöä koulujen avaamisesta, kuullaan aidosti myös oppilashuollon henkilökuntaa ja otetaan heidän näkökulmansa huomioon. Onko heidän näkökulmastaan kahdesta viikosta vastaavaa hyötyä, vai voisiko luoda olosuhteet, jossa oppilashuolto yhdessä lastensuojelun tai muun sosiaalihuollon kanssa tekisivät vierailun koteihin loppukevään aikana, jolloin saadaan yhteys lapsiin/nuoriin?


Olen myös pari viikkoa sitten pyytänyt Lohjan kaupungilta selvityksen tekemistä ja kokemusten keräämistä etäopetuksen opeista. Olisi upeaa, jos nyt etäkoulun kokemuksista ottaisimme oikeasti opiksi, ottaisimme opetukseen mahdollisesti mukaan oppejamme, esimerkiksi et:n opetuksessa, kielten opetuksessa ja sisäilmasairaiden lasten opetuksessa. Tällä hetkellä esimerkiksi sisäilmasairailla oppilailla on epätasa-arvoisesti mahdollisuuksia etäopetukseen, riippuen aina huoltajien jaksamisesta tai tietämyksestä lähtien. Tämän saman toiveen olen esittänyt sivistysvaliokunnalle.

Toki lapset ja nuoret tarvitsevat sosiaalisia kontakteja, mutta olisi arvokasta, että voisimme käyttää sekä etäopetusta että lähiopetusta rinnakkain näiden tämän hetken etäkoulun kokemusten oppien perusteella. Meidän tulee käyttää tämä oppi ja hyödyntää etäopetuksen keinot. Yhtäkkiä onnistui etäopetuksen kokonaisten koulujen siirtäminen, kun yksittäisten oppilaiden etäopetus on ollut siitä kiinni, kuinka vanhemmat ovat jaksaneet painostaa, kuinka on ollut tietoa ja kuinka yksittäinen rehtori on toiminut. Jokaisella lapsella tulisi olla mahdollisuus oman tilanteensa tai olosuhteidensa mukaiseen opetukseen. Olisi upeaa, jos voisimme käyttää oppimme hyödyksi ja kehittää aidosti perusopetusta niin, että etäopetus olisi perusopetuksen rinnalla kuuluen opetuksen keinoihin.

Jätä kommentti

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s