Arviointituloksetkin osoittavat kehittämisen tarpeen strategisen yhteistyön hyvinvointialueen ja kuntien välillä

Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen ja alueen kuntien välinen strateginen yhteistyö on yhä vakiintumaton. Tuore arviointikysely kuntien johdolle (6/10 vastannutta kuntaa) tuo esiin huolestuttavia viestejä: yhteistyön tavoitteet eivät toteudu riittävällä tasolla, rakenteet ovat keskeneräiset ja osallisuuden toteutumisessa on selkeitä puutteita.

Kun käyn läpi arviointeja ja kyselyjä, pysähdyn usein miettimään, kuinka pieni otos niissä lopulta on. Mietin myös, miksi kaikki eivät vastaa – keiltä on kysytty, ja missä kanavissa kysely on ylipäätään jaettu. Pureudun tuloksiin, nostan esiin kriittisimmät kipukohdat ja teen kehittämisehdotuksia kuntien palautteen ja arviointidatan pohjalta.

Kyselyn keskeiset löydökset: yhteistyön toteutuminen arvioitiin heikoksi

Arviointiasteikolla 1–5 (1 = ei lainkaan, 5 = erinomaisesti), strategisten yhteistyötavoitteiden keskiarvot sijoittuivat suurimmalta osin 2–3 välille. Tämä osoittaa, että yhteistyö ei vielä vastaa sille asetettuja strategisia odotuksia.

Heikoiten arvioituja osa-alueita:

• Lasten, nuorten ja perheiden palvelut (ka. 2,1)
• Vammaispalvelut (ka. 2,1)
• Asukkaiden ja sidosryhmien osallistuminen palvelujen suunnitteluun (ka. 2,2)

Parhaiten arvioituja osa-alueita:

• Pelastustoimen yhteistyö (ka. 3,4)
• Hyvinvointikertomuksen yhteisvalmistelu LU-hyte-verkostossa (ka. 3,2)
• Valmiussuunnittelu ja varautumisen yhteistyö (ka. 2,8)

Missä yhteistyö kohtaa suurimmat haasteet?

1. Yhteistyörakenteet ja vastuunjako

Useat kunnista nostivat esiin sen, että yhteistyön toteuttamiseen ei ole rakennettu riittäviä pysyviä rakenteita. Yhdyspintatyön organisointi on hajanaista, eikä rooleja ja vastuita ole riittävästi selkiytetty.

”Strateginen yhteistyö edellyttäisi parempia yhteistyörakenteita ja yhteiskehittämistä.” (Lohja)

2. Kuntien osallisuus ja vuorovaikutus

Kunnat kokevat, että ne jäävät usein passiivisen tiedonsaajan rooliin. Päätöksiä tehdään hyvinvointialueella ilman ennakollista vuoropuhelua tai vaikutusten arviointia kuntien näkökulmasta.

”Hyvinvointialue päättää asioista ilman, että huomioidaan päätösten vaikutuksia kuntien elinvoimaan tai asukkaisiin.” (Karkkila)

3. Palveluiden saavutettavuus ja viestintä

Kuntalaiselle hyvinvointialueen palvelut voivat näyttäytyä etäisinä ja vaikeasti tavoitettavina. Tämä korostaa tarvetta palveluiden paremmalle näkyvyydelle, selkeämmille yhteydenottokanaville ja viestinnän vahvistamiselle.

”Hyvinvointialueen palvelut ovat edelleen hyvin piilossa tavalliselle kuntalaiselle.” (Kauniainen)

Suosituksia kehittämistoimiksi

A. Yhdyspintatyön systematisointi

• Rakennetaan pysyvä, selkeästi jäsennelty yhdyspintarakenne, joka varmistaa kunnille osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuudet.
• Määritellään roolit ja vastuut eri yhteistyöalueilla (esim. perhekeskukset, opiskeluhuolto, kotouttaminen).

B. Vuorovaikutuksen syventäminen

• Luodaan rakenteet kuntien ja hyvinvointialueen säännölliselle, kaksisuuntaiselle strategiselle vuoropuhelulle.
• Tuodaan kunnat aktiivisiksi toimijoiksi jo valmisteluvaiheessa, erityisesti niissä kysymyksissä, jotka vaikuttavat paikallisesti palvelurakenteisiin tai saavutettavuuteen.

C. Osallistaminen ja saavutettavuus

• Vahvistetaan kuntalaisten ja järjestöjen osallistumismahdollisuuksia palvelujen kehittämisessä.
• Panostetaan selkeään ja monikanavaiseen viestintään erityisesti niissä palveluissa, joissa kokemus “piilossa olemisesta” on yleinen.

Strateginen yhteistyö edellyttää tahtotilaa ja rakenteita

Kunnat eivät ole vain hallinnollisia yhteistyökumppaneita vaan alueensa asukkaiden arjen tuntijoita ja paikallisen elinvoiman rakentajia. Siksi yhteistyön on perustuttava tasavertaisuuteen, avoimuuteen ja yhteiseen kehittämiseen. Strateginen yhteistyö ei tapahdu automaattisesti, vaan se vaatii toimintakulttuurin muutosta ja selkeitä rakenteita, jotka tuottavat yhteistä arvoa ennen kaikkea kuntalaisille.