Seksuaalisesta häirinnästä tai väkivallasta ei ole ikinä helppo puhua. Uhrin kokema häpeä ja syyllisyyden tunne ovat isoina esteinä puhumiselle. Nämä tunteet johtuvat hyvin pitkälle vanhasta asennemaailmastamme. Asennemaailmassamme, jossa on edelleen vallalla vähättely, uhrien syyllistäminen ja uhrin todistetaakka, jopa alaikäisten lasten ollessa kyseessä.
Jos uhri uskaltautuu puhumaan kokemastaan ehkä vuosienkin päästä, joutuu usein vastaamaan vähätteleviin ja syyllistäviin kysymyksiin, kuten ”miksi et puhunut aiemmin”, ”miksi puhut nyt”, ”mikä on agendasi”, saatetaan väittää jopa valehtelijaksi. Uskotaan mieluiten tekijää, joka kiistää koko asian, tuo esille väittämiä, kyseenalaistaa lapsen/nuoren/uhrin motiivit ja puhuu suostumuksesta. ”kyllä se halusi loppujen lopuksi, flirttaili mulle ja tuli mun luo ihan itse, vapaaehtoisesti.”
Meidän tulisi luoda turvallinen ympäristö kaikille.
Twitter-keskustelu tänä päivänä on täynnä naisvihaa ja miesvihaa. Wille Rydmanin tapauksessa on suoraan sanoen oksettavaa nähdä varsinkin naisten kommentteja, joissa LAPSIA syytetään valehtelusta ja joissa väitetään 16 vuotiaan tietävän tarkkaan mitä on tekemässä, sysätään vastuuta aikuistelta lapselle. AIKUINEN on aina vastuussa. Ahdistelija tekee väärin. Ei uhri. On puhuttu myös ”molemmista osapuolista”. Lasten häirinnässä ei ole molempia osapuolia.
Sanon tämän uudestaan: Lasten häirinnässä ei ole molempia osapuolia. Aikuinen on aina vastuussa.
Kokoomuslainen Ossi Mäntylahti pohti Rydmanin tapausta tuoreeltaan ja on tehnyt suhteellisen napakan ja mahdollisesti myös objektiiviseksikin nähtävän taulukon. Olen taulukosta muutamasta kohdasta eri mieltä, kuten kohdasta ”17 vuotiaalle tarjottu kaksi lasia viiniä on irrelevanttia”. Ihan en näe, että se olisi irrelevanttia: 17 vuotias on alaikäinen, jolle aikuinen mies ei tarjoa kahta lasia viiniä. Se on laitonta, mutta myös moraalisesti väärin.
Huom: Alle 18-vuotiaat ovat vielä lapsia (Lastensuojelulaki, 6 § (30.12.2019/1489).
Mäntylahti myös toteaa, että ”Koko tänä aikana en ole itse koskaan kuullut väitteitä siitä, että Wille Rydman olisi yleisesti toiminut asiattomasti naisia kohtaan. Kysyin tätä samaa asiaa myös 2 000 hengen oikeistoyhteisöltä ja ainakaan toistaiseksi kukaan ei ole tullut esiin kertomaan, että asia olisi ollut yleisessä tiedossa.”
Niin. Miten se voi yllättää, että miestä ei ole varoiteltu, tai että miehen korviin ei tällainen ole mennyt? Miehiä yleensä EI tarvitse näistä asioista ja teoista varoitella. Veikkaisin myös, että kysyttäessä ”tiesitkö, että tämä ja tämä tyyppi tekee tällaista”, on aika raskauttavaa vastata, ”kyllä tiesin, mutta en puhunut kenellekään mitään”, siitä saattaa joutua vastaamaan lisäkysymyksiin ja mutakuopan pohja katoaa.
Lisäksi se, että joku mies tahi nainen ei ole kuullut varoituksia tai ei ole ahdisteltu, ei tarkoita sitä, etteikö sitä tapahtuisi. Tai se, että käyttäytyy myös asiallisesti ei tarkoita sitä, että kumoaisi jotenkin asiattoman käytöksen. Voit lukea alta linkistä Mäntylahden pohdinnan:
https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/ossimantylahti/wille-rydman-suomen-johnny-depp-vai-harvey-weinstein/ (spoileri: ei ole Johnny Depp)
Kokoomuksella heidän mukaansa on muuten käytössä code of conduct (eettiset ohjeistukset), joka on puoluekokouksessa 2020 esitetty aloite ja puoluehallituksen puoltama aloite. Nettisivuiltaan sitä ei löydy, eikä löydy muuten häirintäyhteyshenkilöäkään. Kokoomusnuorilla sitä vastoin on selkeä code of conduct ja anonyymi palautelomake. Hyvä nuoret! (code of conduct loppuu sanoihin: yleinen hätänumero 112)
Tarkastelin muutaman muunkin puolueen häirintähuoneentaulut tai muut vastaavat ohjeistukset häirintään.
- Vihreillä vastaava on yhdenvertaisuusohjelma, jota ei heidän nettisivuiltaan ainakaan helposti löydy. Eikä löydy häirintäyhteyshenkilön nimeä.
- Vasemmistoliitolla on tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelma, joka sisältää toimenpiteitä, joita puolueessa on jo toteutettu ja tullaan vielä toteuttamaan lisääkin. Suunnitelma sisältää mm. turvallisen tilan ohjeistuksen.
- Keskustalla on häirintähuoneentaulu ja selkeästi nimetyt häirintäyhteyshenkilöt. Keskustalaisena kiinnitän huomiota siihen, että ohjeistus on hyvä ja selkeä, mutta seksuaaliseen häirintään ja turvalliseen tilaan siinä ei ihan suorasanaisesti puututa.
Tästä Rydmanin asiasta (kuten hyvin usein tällaisissa vaikeissa ja ikävissä asioissa) keskustellessa käännetään mielellään huomio epäoleellisiin, kuten toimittajan työskentelytapaan, julkituonnin ajoitukseen tai kyseenalaistetaan todistajien tai asianosaisten (jopa lasten) uskottavuutta. Tai pyydetään poliisilta uutta tutkintaa, väistetään omaa vastuuta.
Ja teille, jotka nurisevat ajoituksesta: ihanko oikeasti? Milloin lasten hyväksikäytöstä tulisi puhua? Eduskuntavaalien jälkeen? Silloin, kun sopii epäillylle ja puoluekavereille?
Aikuisten vastuulla on toimia nuoren kehitystä kunnioittavasti, eikä yrittää hyötyä nuoren nähdyksi tulemisen tarpeesta tai kokeilunhalusta. Piste.
Lotta Paakkunainen 