Kategoria-arkisto:Uncategorized

Aika ottaa vaaleanpunaiset lasit pois

Olin eilen alueemme lape (lapsi- ja perhetyön) muutosohjelman alueellisen työryhmän järjestäytymiskokouksessa. Työryhmä on täynnä upeita ammattilaisia, koulua, nuorisotointa, sosiaalityötä, seurakuntaa, neuvolaa edustavia ammattilaisia ja sitten siellä olin myös minä. Edustan työryhmässä kolmatta sektoria, aluetoimikuntaa, eli alueen asukasta. Oli hyvin mielenkiintoista seurata keskustelua ja kuulla alueen ammatti-ihmisiä. Se oli hyvin silmiä avaavaa. Kuunnellessani karun arjen näkeviä alueen työntekijöitä, pudotin vaaleanpunaiset lasini. Ja illalla miettiessäni päivän tapahtumia, en voinut kuin  ihmettellä itseäni siitä, miten olinkin edes pukenut silmilleni ne lasit. Miten sitä on voinut sulkea mielestään sen, että kyllä täällä maallakin. Ehkä olisi pitänyt ajatella, että varsinkin täällä maalla, jossa palvelut eivät ole lähellä, se syrjäytymisen vaara on todellinen. Ja se on jo perityvää.

2017-02-01-2

ja heti eilisessä koulukyytiongelmien kanssa painivana kiinnitin huomioni siihen kuinka huonosti tällä hetkellä Lohjalla, ainakin täällä reuna-aueella, muutosta ohjaavat periaatteet toteutuvat, edes periaatteena. Saatikaan ”lapsiystävällisenä kuntana”, jossa hankkeessa Lohja pyrkii olemaan.

2017-02-01-3

Eilen saimme hyvän alustuksen muutosohjelmaan.  Tapaamisemme oli hyvä alku verkostoitumiselle ja alueemme perhekeskustoiminnalle. Monitoimitalomme on alkutaipaleella ja on hienoa nähdä sen kehitys ja kuinka henkilökunta on sitoutunut ja halukas kehittää. Ja on hienoa, että saan olla tässä mukana! Monitoimitalon johtaja on todella upea, aktiivinen ja motivoitunut. Uskon hänen haluavan monitoimitalomme olevan paras kaikista. Monitoimijatalon kehitys tulee hyvää saumaan muutosohjelmaa ajatellen, rinta rinnan mennään. Paljon on kuitenkin vielä töitä, kun siis ajatellaan lapen muutosohjelman tavoitteita ja ohjaavia periaatteita: esimerksi saavutettavuus on iso, iso ongelma. Palveluista iso osa on keskustassa, kuten vaikkapa huumeseulat. Niitä tehdään ainoastaan Keskustan terveysasemalla. Nummelta keskustaan on 30 km.

 

 

 

 

 

Milloin on se hetki, kun vaarallisesta tulee vaaraton? Kun kuski niin päättää

”Äiti, se kuski jätti taas meidät väärälle pysäkille.” Rekan hurina kuuluu luurista, kun tytär soittaa äidille. ”Okei, missä te olette?” Nappaan takin ja auton avaimet ja lähden ajamaan.

Olen tällä hetkellä hieman harmissani. Ehkä oikea kuvaus olisi raivoissani. Minua suututtaa se, että lapsia ei edelleenkään osata jättää oikealle, sovitulle pysäkille.  Eihän nyt ole kuin tammikuun 30. pv ja kuljetusopimukset on kuitenkin tehty jo ennen viime elokuuta. Ei voi olla niin, että lasten turvallinen kulkeminen on siitä riippuvainen, kuka ajaa liikennöitsijällä, kuka on kuskina. Eihän? Ei voi olla niin, että sopimus voidaan noin vain yksipuolisesti, mielivaltaisesti muuttaa. On sovittu, että lapset jätetään turvalliseen paikkaan, ei vaaralliseksi luokitellun tien pysäkille. Tämän tien vuoksi lapset saavat koulukyydin. Kaikki lapset.
Tytär soitti, että kuski jätti tien varteen, väärälle pysäkille. Kuvien ottohetkellä ei onneksi ollut muuta liikennettä, mutta tytön soittessa meni rekka ohi. Tällä kyseisellä kohdalla mutkaisella mäen osuudella on 80 km/h rajoitus.

Kuski oli kuulemma sanonut lapsille, että jättää sovitulle pysäkille vain eskarilaiset. Mitä? Miksi sopimus, joka on viime syksynä tehty, nyt yhtäkkiä yksipuolisesti muutetaan? Eikö vaarallinen tie ole vaarallinen yhdeksän vuotiaalle? Tai seitsemän vuotiaalle?

Bussiin jääneet yläkoululaiset olivat alkaneet buuata bussissa kuljettajalle, kun tämä oli ajanut risteyksen ohi ja sanonut pienille, että vien vain eskarit tuonne. Te kävelette. Hienoja nuoria! Ajatella, että lasten puolta pitävät lapset. Ei aikuinen.

Koulukyydit ovat jatkuvasti tapetilla. Viimeksi viime syksynä kirjoitin aiheesta ja jatkuvasti saan yhteydenottoja pieleen menneestä kyydityksestä tai puuttuvasta kyydistä. Välillä kyselen perään ja tiedustelen kuulumisia http://nummentie.blogspot.fi/2016/08/koulukyydit-ydinfysiikkaa-kokeillaan.html

Milloin tulee se hetki, että kyydit ovat kunnossa?

Kaikki me varmasti haluamme, että lapsilla on turvallinen koulutie, että jokainen lapsi pääsisi turvallisesti kouluun ja vieläpä takaisin kotiinkin ja että hommat hoituu. Miksi se kuitenkin on niin vaikeaa? Miksi on vaikeaa ajaa se 200 metriä enemmän? Miksi on vaikeaa tiedottaa, keskustella, neuvotella? Miksi ihmeessä tämä ei toimi?

ps. Liikennöitsijä sai viestin ja kaupunki tulee myös saamaan tiedon tästä.

Menossa valitsemaan uutta puheenjohtajaa.

Olen miettinyt ja punninnut.

Olen keskustellut kahden ehdokkaan, Orpon ja Stubbin,  kanssa. Kävimme molempien kanssa pitkää ajatustenvaihtoa ja molemmilla oli todella hyviä vastauksia kysymyksiini ja hyviä kysymyksiä takaisin. Molemmilla on monia ajatuksia, joita tuen, mutta myös monia, joissa en ole niin samaa mieltä.

Lepomäen kanssa olen keskustellut, mutta eri yhteydessä. Hänen kanssaan olen myös hyvin monessa asiassa samaa mieltä, mutta hyvin monessa myös eri mieltä.

Ehdokkaat pitäytyvät toistensa kunnioittamisessa, eikä kukaan heistä ole lähtenyt lokaamaan toista, mikä on hienoa.

Montaa asiaa olen miettinyt ja montaa joudun vielä punnitsemaan, mikä on toista asiaa tärkeämpi, mikä on asia, jossa olen valmis joustamaan.

Edustamassani paikallisyhdistyksessä taitaa suurin osa olla Orpon takana, mutta koska minä äänestän, haluan olla myös itse ääneni takana, joten edelleen punnitsen. Toki yhdistykseni mielipide vaikuttaa, mutta se on vain yksi paino vaa’alla.

Nykyistä puheenjohto pyrin katsomaan siltä kannalta, että kaksi vuotta ei ole pitkä aika olla puheenjohtajana.

onko puheenjohtajan vaihdos ratkaisu? Ratkaiseeko vaihdos tällaisen murroksen kohdalla? Mentäisikö eteen- vai taaksepäin? Kuinka paljon vaihdos ratkaisee tai muuttaa kulkua? Uusi puheenjohtaja joko aloittaa alusta tai jatkaa samaa linjaa. Vai olisiko edellinen puheenjohtaja oppinut jotain ja ottaa uutta otetta, saa uutta puhtia tuesta? Onko puheenjohtajan vaihto muutama kuukausi ennen kuntavaaleja viisas ratkaisu? Onko se ainoa ratkaisu?

Arvostan ehdokkaiden suoria yhteydenottoja, ne tosin saattavat ehdokkaille itselleen olla liukuhihnasoittoja, joista ei heille jää käteen juuri mitään, mutta minulle se toi mahdollisuuden kuulla ja sanoa asioita, joita ei mahdollisesti muuten kuule, tai saa tilaisuutta sanoa. Ja se antoi myös mahdollisuuden sekä tilaisuuden täydelliseen rehellisyyteen. Stubbille ja Orpolle molemmille totesin paikallisyhdistykseni olevan todennäköisesti Orpon kannalla, mutta pitäväni silti mieleni avoimena. Mitä enemmän olen keskustellut, kuunnellut ja lukenut, sitä vaikeammaksi ratkaisu tulee.

Tämä on hyvin vakava ja tarkasti mietittävä asia, sillä Kokoomus ei tule valitsemaan vain omaa puheenjohtajaansa, vaan myös suunnan koko Suomelle. Se on asia, jota ei voi unohtaa. Jota ei saa unohtaa. Mitä me haluamme tulevaisuudelta? Mitä me haluamme tulevaisuudelle?

Se on varmaa, että viikonloppu tuo monta vastausta moneen kysymykseen, mutta myös luo uusia kysymyksiä. Viikonlopun jälkeen työ alkaa. Uusi työ, mutta alkaako se täysin alusta, on vain meistä kiinni.

 

#kokoomus #puoluekokous2016 #ylihuomenta #yhdessäpuolue #visio2030 #mukanaollaan