Lasten kaupungissa päästiin kouluun

Helsingin kaupunginmuseon Lasten kaupunki.

Ihan huippuvierailupaikka!

Lasten mukaan parasta oli se, että kaikkeen saa koskea ja museossa saa leikkiä. Poikani, tuleva tokaluokkalainen, viihtyi erittäin hyvin Lasten kaupungin koulunpenkillä, vaikka ennen kesälomaa oli sitä mieltä, että koulu voisi olla jo hänen osaltaan ohi.

Museon koulun liitutaulu, Jonnet ei muista – kirjoituksella

Koulunpenkki ei rasittanut tällä kertaa

Mummolan ovi

Mummolan olohuoneen kirjahylly

Mummolan radio ei toiminut

Lasten kaupungin Mummola oli ihana paikka. Seitsemänkymmentälukulainen olohuone ajanmukaisine televisio-ohjelmineen houkutti istumaan sohvalle ja ihmettelemään pysähtynyttä aikaa. Mutta nyt ei ehtinyt, piti korjata radiota, tutkia keittiötä, juosta rappukäytävällä, mennä takaisin kouluun, ja oh. Aikakone! Sinne!

Aikakone

Aikakone vei sadan vuoden taakse – vai veikö?

Virtuaalilasit veivät sadan vuoden taakse – vai veikö?

Virtuaalilasit veivät sadan vuoden taakse – vai veikö?

Aikakoneeseen astuttuamme vastaan tuli heti ummehtunut haju. Haisiko Helsingissä sata vuotta sitten moiselta, vai oliko jokin putki rikki? Oli miten oli, reissu oli mahtava. Kannattaa käydä itse katsomassa, museoon on vapaa pääsy aina. Allaolevasta linkistä löytyy lisää tietoa Lasten kaupungista ja aukioloajat.

http://www.helsinginkaupunginmuseo.fi/nayttelyt/lasten-kaupunki/

Museokierroksen jälkeen vielä piti juosta yhdet portaat.

Helsingin tuomiokirkon portaat

Helsingin tuomiokirkon portaat on juostava ylös

Helsingin tuomiokirkon portailla

Kotimatkalla kasivee sanoi, että olisi halunnut käydä vielä yhdessä museossa.