Yksi lapsistani oli pitkään toivonut pääsevänsä Seurasaareen ja päätimmekin tämän retken suunnata sinne. Nuorin oli hieman epäileväinen, kuulostaa tylsältä. Päästyämme saarelle johtavalle sillalle, olikin jo aivan eri ääni kellossa.
Seurasaaren silta
Lipunmyynnistä saimme kartan, johon oli hyvin merkitty talot, johon sai mennä ja jokaisessa talossa oli omat oppaat. Oppaat olivat todella ihania, jokainen toivotti jokaisen meistä erikseen tervetulleeksi ja tulivat apuun, jos huomasivat, että kaipasimme apua tai tietoa paikasta. Ihan mielettömän upeita oppaita!
Kaarnalaivojen tekoa
Lapsille oli kivaa perinteikästä tekemistä, kuten kaarnalaivojen tekoa sekä pääsi kokeilemaan matonkudontaa.
Seurasaaressa häpeäjalkapuussa
Karunan kirkon opas oli ehkä huipuin, jota olemme ikinä vielä tähän mennessä tavanneet. Hän kertoi pitkät tarinat kirkon historiasta, yleensä kirkosta Suomessa, istumajärjestyksistä, lapset kävivät kokeilemassa köyhien penkkejä, innostuivat oppaan kertomuksesta unilukkarista ja lopuksi opas laittoi tyttäreni häpeäjalkapuuhun (kysyi kyllä haluaako kokeilla). Opas jäi varmasti lasten mieleen, otti todella hyvin heidät huomioon ja eleettömällä tavallaan kertoessaan sai lasten mielikuvituksen lentoon.
Vaivaisukko
Lämmin suositus Seurasaarelle! Paljon jäi vielä nähtävää ja varmasti menemme uudestaan.
Vierailimme lasten kanssa Kansallismuseossa. Tällä kertaa syynä oli äidin itsekäs toive nähdä Nick Brandtin valokuvanäyttely ”Inherit the dust”, mutta se ei haitannut lastenkaan menoa.
Nähtävää ja tutkittavaa heti ulko-ovellaNick Brandtin valokuvanäyttely Kansallismuseossa 2019
Kuvat olivat juuri niin seisauttavia ja ajatuksia herättäviä kuin olin odottanutkin, mutta sitä en odottanut, että lapset myös pysähtyivät niiden äärellä ja keskustelimme kuvista ja sain jälleen uusia näkökulmia, opin paljon jälleen lapsistani ja heidän viisaudestaan.
Toki kesken näyttelyn kiinnostivat muutkin asiat, kuten kuinka penkin saa auki
Nick Brandtin valokuvanäyttely on 1.9.2019 saakka Kansallismuseossa, suosittelen lämpimästi.
Kansallismuseossakin on lapset huomioitu erityisen hyvin ja meillä menikin lähes koko päivä kohteessa, emmekä edes ehtineet nähdä kaikkea.
Vintti-kerroksessa on lapsille aivan oma maailmansa, jossa osa vanhemmista istuivat tyynyillä ja lukivat, rentoutuivat, kuuntelivat musiikkia ja lapset saivat kokea, tutkia ja kokeilla aivan itse.
Hirsi- ja tiilirakentamista
Kun oli Vintissä saanut purettua energiaa ja leikittyä, siirryimme takaisin alakertaan ja kiersimme lisää.
Virtuaalikierros keisarillisella vastaanotollaKeisarin poissaollessa valtaistuin muistutti kansaa siitä, kuka hallitsee
Kansallismuseossa on paljon nähtävää ja koettavaa, henkilökunta on ystävällistä ja auttaa mielellään ja upeita näyttelyjä vielä tulossa, esimerkiksi ”Maailma, jota ei ollut” (18.10.2019-15.3.2020) ja Meeri Koutaniemen, Lea Pakkasen ja Santeri Pakkasen näyttely ”Inkeriläiset-unohdetut suomalaiset” (24.1.-19.4.2020) Niitä odotellessa!
Otimme varaslähdön kesän museokierrokseen ja kävimme jo ensimmäisellä vierailulla. WeeGee-näyttelykeskus on upea kokonaisuus, jossa viihdymme lasten kanssa erittäin hyvin. Keskuksessa on upeita, erilaisia näyttelyjä ja parasta luonnollisesti on se, että hyvin moneen teokseen saa ”astua sisään”, tuntea, kokea ja koskea. Emma-museosta voit lukea lisää täältä https://emmamuseum.fi/ ja tutustua nykyisiin näyttelyihin.
Lapset halusivat jotain kivaa tekemistä kanssani, sillä olin tehnyt paljon töitä ja olin luvannut viettää aikaa heidän kanssaan. Ennen lähtöä lapset kysyivät mitä tehtäisi. Ehdotin museoon lähtöä, johon lapset vastasivat epäröimättä JOOOO!
Lelumuseon henkilökunnalla ihana huumori ja ajantasainen Mörkö lätkäpelissä mukanaFuturossa piti tietenkin jälleen käydä!
Halusin käydä jo nyt Emmassa, sillä kesän aikana vaihtuu näyttelyt ja vielä ehti näkemään vuoden alusta olleet. Ja ne olivat sykähdyttäviä. Yksi niistä sellainen, johon olisi voinut tutustua ilman lapsia. Tosin saipahan taas jutun juurta ja hyviä keskusteluja. Ei ehkä olisi muuten tullut samalla tavalla puhuttua.
Lasten mukaan parasta oli se, että kaikkeen saa koskea ja museossa saa leikkiä. Poikani, tuleva tokaluokkalainen, viihtyi erittäin hyvin Lasten kaupungin koulunpenkillä, vaikka ennen kesälomaa oli sitä mieltä, että koulu voisi olla jo hänen osaltaan ohi.
Museon koulun liitutaulu, Jonnet ei muista – kirjoituksella
Koulunpenkki ei rasittanut tällä kertaa
Mummolan ovi
Mummolan olohuoneen kirjahylly
Mummolan radio ei toiminut
Lasten kaupungin Mummola oli ihana paikka. Seitsemänkymmentälukulainen olohuone ajanmukaisine televisio-ohjelmineen houkutti istumaan sohvalle ja ihmettelemään pysähtynyttä aikaa. Mutta nyt ei ehtinyt, piti korjata radiota, tutkia keittiötä, juosta rappukäytävällä, mennä takaisin kouluun, ja oh. Aikakone! Sinne!
Aikakone
Aikakone vei sadan vuoden taakse – vai veikö?
Virtuaalilasit veivät sadan vuoden taakse – vai veikö?
Virtuaalilasit veivät sadan vuoden taakse – vai veikö?
Aikakoneeseen astuttuamme vastaan tuli heti ummehtunut haju. Haisiko Helsingissä sata vuotta sitten moiselta, vai oliko jokin putki rikki? Oli miten oli, reissu oli mahtava. Kannattaa käydä itse katsomassa, museoon on vapaa pääsy aina. Allaolevasta linkistä löytyy lisää tietoa Lasten kaupungista ja aukioloajat.
Joao Maria Gusmao ja Pedro Paiva: Jänis ja sylinteri
Lelumuseon nallet
Lelumuseo
Lelumuseon lasten uutiset
Löylymäki
Futuromanian näyttelyssä pääsi itse mukaan suunnittelemaan unelmiensa taloa
Mediainstallaatiota katsomassa
Kari Caven: Edes mainoksia kiitos
Inka Nieminen: Mustat lampaat
Meret Oppenheim
John Korner: Tripoli – Lampedusa
Maria Rubinke: Mielenrauha
Chantal Joffe
Anne Koskinen: Patricia
Heippa
Näyttelykeskus WeeGeessa, Emma-museossa on upea tunnelma. Museo on selkeä, henkilökuntaa on runsaasti, he ohjaavat ja opastavat mielellään ja asiantuntevasti.
Museokäynnin alkuun lapset halusivat heti Futuroon käymään ja saimmekin hauskan ja kiinnostavan opastuksen majan sisällä.
Futurossa
Futuro heti museovierailun alkuun
Futurosta kiersimme Saastamoisen säätiön kokoelman. Kokoelma oli hyvin mieleenpainuva, pysäyttävä ja ristiriitaisia tunteitakin herättävä. Osittain kokoelma oli perheemme pienimmälle ahdistava ja näin ollen jätimme osan teoksista väliin. Hienoa, että kokoelma oli aseteltu niin, että oli mahdollista välttää ahdistavimmat ja pelottavimmat. Jälkikäteen puhuimme näyttelystä ja pelottavimmista teoksista. Puhuimme myös kivoimmista ja lasten mielestä hienoimmista teoksista.
Huomasin jälleen lapsissani erilaisia piirteitä ja opin heistä taas paljon uutta. Oli upea nähdä, miten he kokevat taiteen eri tavalla ja kuinka herkkyys näkyy eri tavalla. Toinen jää miettimään teosta, toinen katsoo ja siirtyy seuraavaan, yksi hengähtää jonkun teoksen kohdalla ja yksi kysyy ”mennään jo, milloin mennään”.
Emma-museon nettisivuilta lisää Saastamoisen säätiön kokoelman näyttelystä allaolevasta linkistä.
Kivaa museossa on myös se, että lelumuseo ei ole pelkästään näyttely, vaan saa myös koskea ja saa leikkiä.
Ruutuhyppelyä
Äitikin pääsi hyppelemään (ja nolaamaan lapset)
Löylymäki
Futuromania-näyttely (-17.8.2019) kannattaa kokea ja tämä myös oli aseteltu todella kivasti lapsia ajatellen niin, että heti lelumuseosta pääsi suunnittelemaan unelmiensa taloa.
Korttitalo – Company: Aamu Song, Johan Olin, Aija Hannula
Unelmien talon suunnittelua
Bryk-Wirkkala
Bryk-Wirkkala
Näiden lisäksi museossa ehtii vielä näkemään Meret Oppenheimin Mielen peilit-näyttelyn (-12.8.2018 saakka) ja John Kørnerin Tripoli-Lampedusa teoksen (-29.7.2018 saakka). Oli muuten molemmat lastenkin mieleen, varsinkin Tripoli-Lampedusa.
Meret Oppenheim
John Kørner
Oli todella mieleenpainuvat ja hienot näyttelyt. Lapsiperheelle iso plussa se, että alle 17 vuotiat pääsevät maksutta koko näyttely- ja museoalueelle.
Lapset(kin) odottavat innolla seuraavaa museovierailua.
Lotta Paakkunainen 