edullista tekemistä lasten kanssa

Seurasaaressa paljon koettavaa ja nähtävää lasten kanssa

Yksi lapsistani oli pitkään toivonut pääsevänsä Seurasaareen ja päätimmekin tämän retken suunnata sinne. Nuorin oli hieman epäileväinen, kuulostaa tylsältä. Päästyämme saarelle johtavalle sillalle, olikin jo aivan eri ääni kellossa.

Lipunmyynnistä saimme kartan, johon oli hyvin merkitty talot, johon sai mennä ja jokaisessa talossa oli omat oppaat. Oppaat olivat todella ihania, jokainen toivotti jokaisen meistä erikseen tervetulleeksi ja tulivat apuun, jos huomasivat, että kaipasimme apua tai tietoa paikasta. Ihan mielettömän upeita oppaita!

Lapsille oli kivaa perinteikästä tekemistä, kuten kaarnalaivojen tekoa sekä pääsi kokeilemaan matonkudontaa.

Karunan kirkon opas oli ehkä huipuin, jota olemme ikinä vielä tähän mennessä tavanneet. Hän kertoi pitkät tarinat kirkon historiasta, yleensä kirkosta Suomessa, istumajärjestyksistä, lapset kävivät kokeilemassa köyhien penkkejä, innostuivat oppaan kertomuksesta unilukkarista ja lopuksi opas laittoi tyttäreni häpeäjalkapuuhun (kysyi kyllä haluaako kokeilla). Opas jäi varmasti lasten mieleen, otti todella hyvin heidät huomioon ja eleettömällä tavallaan kertoessaan sai lasten mielikuvituksen lentoon.

Lämmin suositus Seurasaarelle! Paljon jäi vielä nähtävää ja varmasti menemme uudestaan.

Lasten kanssa Kiasmassa

Kiasma!

Tutkailimme 9v lapsen kanssa, mihin museoon voisimme tänään mennä ja kaikkein kiinnostavimmaksi nettiselailussa näyttelyiden perusteella nousi Kiasma. 9v ja minä odotimme eniten Alma Heikkilän näyttelyä, sillä 9v on täysin täpinöissään mikroskooppisen pienistä bakteereista, jäkälistä, levistä ja lahopuun sisässä elävistä eliöistä ja sitä Heikkilän näyttely tuntui olevan täynnä.

Alma Heikkilä: aistien ensisijainen rajapinta ulkomaailmaan

Heikkilän näyttely oli kiinnostava ja osoittautui näyttelyn päätteeksi, että se oli 9v lemppari.

11v piti eniten Hrafnhildur Arnardóttir eli Shoplifter ’in Nervescape VIII teoksesta.

Nervescape VIII’ta tutkiessa menikin tovi.

Kiasman näyttelykokonaisuus oli kiinnostava ja sinänsä hauska. Tai siis seurani teki siitä hauskaa. Lasten suora palaute on arvokasta ja ihan mahtavaa, muutamassa paikassa sanoivatkin, että ”mennään pois, tämä ei ole kiinnostavaa”.

Pysähtyessämme kuuntelemaan kasveja (kyllä, kasveista oli saatu ääntä ja kuulokkeilla pääsi kuuntelemaan niitä), juttelimme vähän jo kokemastamme. Lapset totesivat minulle kyllä, että on aivan liian aikaista puhua kierroksesta, sillä se oli vielä kesken. Puhutaan kotimatkalla, kuten yleensä (kotimatkalla sanoivat, että nykytaide on välillä vähän outoa). Sen malttoivat sanoa, että näyttely oli kuulemma pitkä. Erehdyin olettamaan, että pitkä tarkoittaa samaa kuin tylsä. Lapset korjasivat nopeasti, että ei missään tapauksessa tylsä, ainoastaan pitkä.

Lauri Ainala ja Kalle Hamm: Emigranttitarha-teoksellaan toivat kasvien äänet kuuluvaksi. Äänitykset on tehty suoraan kasveista tallentamalla niiden sähkökentän vaihtelua.

Kiasmassa oli paljon muutakin nähtävää, mutta itse häikäistyin Iiu Susirajasta.

Iiu Susiraja toteaa valokuvanäyttelystään Los Angelesissa, että tavoitteena hänellä oli rohkaistua esiintymään alusvaatteillaan. Ei ollut helppoa, koska mielestään hänen alusvaatteensa olivat aika kamalia. ”Monesti ajatellaan, että kuvissa pitäisi olla kaunis. Olen ajatellut, että taiteen tehtävä on totuus, ne eivät olisi totta, jos joku muu näyttelisi kuvissa.”

Teokset herättävät näkemään kulttuurisesti latautuneet käsityksemme kehonkuvasta, seksuaalisuudesta ja naiseudesta. Näyttely on Susirajan ensimmäinen kattava museonäyttely Suomessa. Valokuvien ja videoteosten lisäksi esillä on yksi installaatio.

Jos et ole kiinnostunut muuten käymään Kiasmassa, käy katsomassa Iiun näyttely ”Kuivakka Ilo”.

Kansallismuseo on lastenkin museo

Vierailimme lasten kanssa Kansallismuseossa. Tällä kertaa syynä oli äidin itsekäs toive nähdä Nick Brandtin valokuvanäyttely ”Inherit the dust”, mutta se ei haitannut lastenkaan menoa.

Nähtävää ja tutkittavaa heti ulko-ovella

Nick Brandtin valokuvanäyttely Kansallismuseossa 2019

Kuvat olivat juuri niin seisauttavia ja ajatuksia herättäviä kuin olin odottanutkin, mutta sitä en odottanut, että lapset myös pysähtyivät niiden äärellä ja keskustelimme kuvista ja sain jälleen uusia näkökulmia, opin paljon jälleen lapsistani ja heidän viisaudestaan.

Toki kesken näyttelyn kiinnostivat muutkin asiat, kuten kuinka penkin saa auki

Nick Brandtin valokuvanäyttely on 1.9.2019 saakka Kansallismuseossa, suosittelen lämpimästi.

Kansallismuseossakin on lapset huomioitu erityisen hyvin ja meillä menikin lähes koko päivä kohteessa, emmekä edes ehtineet nähdä kaikkea.

Vintti-kerroksessa on lapsille aivan oma maailmansa, jossa osa vanhemmista istuivat tyynyillä ja lukivat, rentoutuivat, kuuntelivat musiikkia ja lapset saivat kokea, tutkia ja kokeilla aivan itse.

Kun oli Vintissä saanut purettua energiaa ja leikittyä, siirryimme takaisin alakertaan ja kiersimme lisää.

Virtuaalikierros keisarillisella vastaanotolla

Keisarin poissaollessa valtaistuin muistutti kansaa siitä, kuka hallitsee

Kansallismuseossa on paljon nähtävää ja koettavaa, henkilökunta on ystävällistä ja auttaa mielellään ja upeita näyttelyjä vielä tulossa, esimerkiksi ”Maailma, jota ei ollut” (18.10.2019-15.3.2020) ja Meeri Koutaniemen, Lea Pakkasen ja Santeri Pakkasen näyttely ”Inkeriläiset-unohdetut suomalaiset” (24.1.-19.4.2020) Niitä odotellessa!

Linnanraunioissa

Törmäsin eilen kysymykseen ”missä olit, kun Helsingissä oli Yhdysvaltain presidentin Trumpin ja Venäjän presidentin Putinin huippukokous”. Kysymys tulee todennäköisesti olemaan yksi suomalaisten tärkeimmistä ”missä olit, kun…” kysymyksistä.

Mun vastaus on ”parhaassa seurassa, vanhoja kaivelemassa”.

Raaseporin linnanrauniot 16.7.2018 — Raaseporin linnanrauniot

Linna on rakennettu 1370-luvulla läntisen Uudenmaan hallintokeskukseksi ja sen tehtävänä oli valvoa Suomenlahden merenkulkua ja kauppaa. Linna oli myös tärkeä sotilaallinen tukikohta sekä Tallinnan vastapariksi tarkoitettu kaupallinen keskus. Linna hylättiin vuonna 1558 Helsingin ja Tammisaaren kaupunkien perustamisen jälkeen. Se seisoi autiona yli 300 vuotta ja kasvillisuus sai vallata linnan, kunnes rauniolla aloitettiin restaurointityöt ensimmäisen kerran 1880-luvulla. Lisää linnasta tästä linkistä.

Polku linnanrauniolle

Silta linnaan

Päivä oli hyvin kuuma, onneksi repussa oli mukana juotavaa ja linnan infosta kävimme ostamassa vähän lisää.

Linnan opasteet olivat hyviä, oli hauskaa lukea tietoja, mitä linnan alueella on ollut, katsoa kartasta, missä oli keittiö, tai miettiä, missä ne kaikki lehmät ovat olleet. Lasten mielikuvituksella saimme monenlaisia juttuja ja seikkailuja aikaiseksi raunioissa. Oli hauskaa ja jännittävää miettiä, onko linnassa kummitellut, sillä linnassa kuului kaikenlaisia ääniä, naksumisia ja kolahteluja.

Oli ihana vierailupaikka ja paljon jäi vielä nähtävääkin. Emme vielä käyneet Forngårdenin talomuseolla, lemmenpolulla ja kiinnostavaa olisi myös osallistua opastettuun Helene Schjerfbeckin vaiheista kertovaan kierrokseen Snappertunassa.

Raaseporin linnanrauniot

Lasten kaupungissa päästiin kouluun

Helsingin kaupunginmuseon Lasten kaupunki.

Lasten kaupunki - Helsingin kaupunginmuseo — Lasten kaupunki – Helsingin kaupunginmuseo

Ihan huippuvierailupaikka!

Lasten mukaan parasta oli se, että kaikkeen saa koskea ja museossa saa leikkiä. Poikani, tuleva tokaluokkalainen, viihtyi erittäin hyvin Lasten kaupungin koulunpenkillä, vaikka ennen kesälomaa oli sitä mieltä, että koulu voisi olla jo hänen osaltaan ohi.

Museon koulun liitutaulu, Jonnet ei muista – kirjoituksella

Koulunpenkki ei rasittanut tällä kertaa

Mummolan ovi

Mummolan olohuoneen kirjahylly

Mummolan radio ei toiminut

Lasten kaupungin Mummola oli ihana paikka. Seitsemänkymmentälukulainen olohuone ajanmukaisine televisio-ohjelmineen houkutti istumaan sohvalle ja ihmettelemään pysähtynyttä aikaa. Mutta nyt ei ehtinyt, piti korjata radiota, tutkia keittiötä, juosta rappukäytävällä, mennä takaisin kouluun, ja oh. Aikakone! Sinne!

Aikakone

Aikakone vei sadan vuoden taakse – vai veikö?

Virtuaalilasit veivät sadan vuoden taakse – vai veikö?

Aikakoneeseen astuttuamme vastaan tuli heti ummehtunut haju. Haisiko Helsingissä sata vuotta sitten moiselta, vai oliko jokin putki rikki? Oli miten oli, reissu oli mahtava. Kannattaa käydä itse katsomassa, museoon on vapaa pääsy aina. Allaolevasta linkistä löytyy lisää tietoa Lasten kaupungista ja aukioloajat.

http://www.helsinginkaupunginmuseo.fi/nayttelyt/lasten-kaupunki/

Museokierroksen jälkeen vielä piti juosta yhdet portaat.

Helsingin tuomiokirkon portaat

Helsingin tuomiokirkon portaat on juostava ylös

Helsingin tuomiokirkon portailla

Kotimatkalla kasivee sanoi, että olisi halunnut käydä vielä yhdessä museossa.

Edullisuus ja loma täyttävät museot

Luonnontieteellisessä museossa heinäkuun alussa oli aivan kauhea ryysis. Kuulutuksessa kerrottiin meitä olevan paikalla arviolta yli 700. Veikkaan puolen tunnin päästä tästä vierailijoita olleen reilusti yli 1000.

Vaikka luonnontieteellinen museo on kiinnostava, syy väenpaljouteen löytyy myös siitä, että joka kuukauden ensimmäinen perjantai-iltapäivä on maksuton. Ja tämän päälle vielä lomakauden alku. On upeaa, että vierailijoita riittää!

Luonnontieteellinen museo

Kaksipäinen vasikka syntyi Hyvinkäällä 1930-luvulla, Luonnontieteellinen museo

Luonnontieteellinen museo

Museo on aina ollut yksi suosikkikohteistamme, mutta tällä kertaa kierroksemme kesti vain puolitoista tuntia, ihan väenpaljouden vuoksi. Kiertäminen kyllä sujui, väen mukana ja virrassa. Omaa valintaa ei ollut. Sovimme lasten kanssa uudesta käynnistä syksymmällä, kun on vähän väljempää.

Museon myymälästä piti kuitenkin käydä hakemassa dinosauruksen muna, kivisetti tutkijalle ja banaanista virran saava kello.