Kiva päivä Zoolandiassa

Äidin loman ensimmäisenä päivänä saimme päähänpiston lähteä Lietoon. ” Puuhapuisto, huvipuistolaitteita ja kotieläinpiha – Zoolandiassa on kaikki avaimet hauskaan päivään perheen, kavereiden tai luokkakavereiden kesken. Zoolandia on valloittava yllätyspaketti huvipuistolaitteita, sisäleikkipuistoa, eläimiä ja hyvää mieltä. Zoolandia levittäytyy laajalle alueelle, joten tässä puistossa aikaa ei tuhlata odotteluun ja jonotteluun. Päivään kannattaa kuitenkin varata aikaa, sillä nähtävää ja koettavaa riittää – kaikenikäisille. ”mainostetaan Zoolandian sivulla.

Totta oli se, että jonotella ei tarvinnut, vaikka väkeä olikin ihan kivasti. Paikka on vähän ajanpatinoima, laitteet hieman vanhahkoja ja pienemmälle väelle tarkoitettu, mutta onneksi oli benjijuoksu, kauhutunneli ja yllättäen hauskaa, perinteistä tekemistä, kuten renkaiden heittoa. Ei sen aina niin ihmeellistä tarvitse olla, että se on huippukivaa!

Benjijuoksu oli esiteinin ja teinin suosikki
Renkaanheittoa
Pomppisliukumäki
pallonheittoa
Eläimiäkin oli
alpakka oli vähän väsynyt

Zoolandian henkilökunta oli nuorta, erittäin ystävällistä ja avuliasta sekä pieniä huomioivaa. Todella iso plussa siitä!

ja kyllä se nyt vaan on niin, että vettä lähistöllä = poika kastuu

Hyvin saimme päivän kokonaan kulutettua, ei oikeastaan edes huomannut ajankulua, ei vaikka yksi porukasta oli vähän märkä.

Kansallismuseo on lastenkin museo

Vierailimme lasten kanssa Kansallismuseossa. Tällä kertaa syynä oli äidin itsekäs toive nähdä Nick Brandtin valokuvanäyttely ”Inherit the dust”, mutta se ei haitannut lastenkaan menoa.

Nähtävää ja tutkittavaa heti ulko-ovella
Nick Brandtin valokuvanäyttely Kansallismuseossa 2019

Kuvat olivat juuri niin seisauttavia ja ajatuksia herättäviä kuin olin odottanutkin, mutta sitä en odottanut, että lapset myös pysähtyivät niiden äärellä ja keskustelimme kuvista ja sain jälleen uusia näkökulmia, opin paljon jälleen lapsistani ja heidän viisaudestaan.

Toki kesken näyttelyn kiinnostivat muutkin asiat, kuten kuinka penkin saa auki

Nick Brandtin valokuvanäyttely on 1.9.2019 saakka Kansallismuseossa, suosittelen lämpimästi.

Kansallismuseossakin on lapset huomioitu erityisen hyvin ja meillä menikin lähes koko päivä kohteessa, emmekä edes ehtineet nähdä kaikkea.

Vintti-kerroksessa on lapsille aivan oma maailmansa, jossa osa vanhemmista istuivat tyynyillä ja lukivat, rentoutuivat, kuuntelivat musiikkia ja lapset saivat kokea, tutkia ja kokeilla aivan itse.

Hirsi- ja tiilirakentamista

Kun oli Vintissä saanut purettua energiaa ja leikittyä, siirryimme takaisin alakertaan ja kiersimme lisää.

Virtuaalikierros keisarillisella vastaanotolla
Keisarin poissaollessa valtaistuin muistutti kansaa siitä, kuka hallitsee

Kansallismuseossa on paljon nähtävää ja koettavaa, henkilökunta on ystävällistä ja auttaa mielellään ja upeita näyttelyjä vielä tulossa, esimerkiksi ”Maailma, jota ei ollut” (18.10.2019-15.3.2020) ja Meeri Koutaniemen, Lea Pakkasen ja Santeri Pakkasen näyttely ”Inkeriläiset-unohdetut suomalaiset” (24.1.-19.4.2020) Niitä odotellessa!

Rehndahlissa saavat lapset ja eläimet olla vapaasti

Viime viikolla lupasin lapsille päivän, jolloin olen ihan koko päivän heidän kanssaan, ilman työ- tai luottamushenkilöasioita. Se päivä oli torstaina ja oi, mikä päivä olikaan!

Aamulla valittiin paikka, jossa kävisimme ja paikaksi valikoitui meille uusi Rehndahlin kotieläintila.

Ihana paikka käydä lasten kanssa! Eläimiä kävelee vapaana alueella, niitä saa paijata, syöttää ruoholla ja saa mennä aitauksiin. Toki on paikkoja, joihin ei saa mennä, mutta niistä onkin hyvät ja selkeät ohjeet.

Kanilinnakkeeseen sai mennä silittämään kaneja
Kanien kaupungintalossa oli ruuhkaa

Haltiapolku oli upea, kekseliäs ja hauska kokemus.

Polun varrelta löytyi paljon opasteita, ettei varmasti eksytty
Pieniä hippusia tietoa kylteistä..
…ja vähän kansantaruja
Kertomusta polun varrelta

Kotieläinpihalla tapasimme ihan hyvin läheltä äiti-tytär aasit, joilla juttua riitti. Ne liikkuvat toistensa näköetäisyydellä lähes kokoajan, mutta nyt oli toinen niistä päättänyt ahneuksissaa juosta työntekijän perään. Tai oikeastaan työntekijällä olleen leipä-ämpärin perään. Pian toinen huomasi, ettei enää nähnyt toista ja huuto kuului kaukaa. Ne huutelivat toisilleen ja juoksivat kohti.

Aasi keppariradalla
Falabelloja sai harjata

Kotieläinpihalla on myös falabelloja

Falabellainfoa

Kaiken kaikkiaan ihan mielettömän ihana paikka, henkilökunta oli todella ystävällistä, paikka oli kiinnostava ja innostava, sai kulkea vapaasti, niin lapset kuin eläimetkin. Lämmin suositus. Ainoa pieni miinus oli se, että kahvilassa ei ole kuin jäätelöä, pillimehua, limua ja kahvia sekä grillimakkaraa grillattavaksi. Omat eväät siis kannattaa ottaa ja niitä voi nauttia erittäin monessa paikassa, voi siis jopa grillata.

ei syljetty
Tulivat ihan iholle paijattavaksi
Yksi leikkipaikoista
Kissanpentujen kanssa lapset olisivat viihtyneet pidempäänkin
Keppareita

Kiitos Rehndahl, saatte meistä varmasti uudestaankin vierailijoita!

Ja illalla ehdimme vielä luonnollisesti uimaan.

Äiti, juostaan museoon!

WeeGeen portaat
WeeGeen portaat kutsuivat nopeaan nousuun

 

Näyttelykeskus WeeGeessa, Emma-museossa on upea tunnelma. Museo on selkeä, henkilökuntaa on runsaasti, he ohjaavat ja opastavat mielellään ja asiantuntevasti.

Museokäynnin alkuun lapset halusivat heti Futuroon käymään ja saimmekin hauskan ja kiinnostavan opastuksen majan sisällä.

Futurossa
Futurossa

Futuro
Futuro heti museovierailun alkuun

 

Futurosta kiersimme Saastamoisen säätiön kokoelman. Kokoelma oli hyvin mieleenpainuva, pysäyttävä ja ristiriitaisia tunteitakin herättävä. Osittain kokoelma oli perheemme pienimmälle ahdistava ja näin ollen jätimme osan teoksista väliin. Hienoa, että kokoelma oli aseteltu niin, että oli mahdollista välttää ahdistavimmat ja pelottavimmat. Jälkikäteen puhuimme näyttelystä ja pelottavimmista teoksista. Puhuimme myös kivoimmista ja lasten mielestä hienoimmista teoksista.

Huomasin jälleen lapsissani erilaisia piirteitä ja opin heistä taas paljon uutta. Oli upea nähdä, miten he kokevat taiteen eri tavalla ja kuinka herkkyys näkyy eri tavalla. Toinen jää miettimään teosta, toinen katsoo ja siirtyy seuraavaan, yksi hengähtää jonkun teoksen kohdalla ja yksi kysyy ”mennään jo, milloin mennään”.

Emma-museon nettisivuilta lisää Saastamoisen säätiön kokoelman näyttelystä allaolevasta linkistä.

http://emmamuseum.fi/kosketus

 

Lelumuseo oli pieni ja kiva museo.

20180705_120135
Lelumuseon nallet

Lelumuseon lelunäyttely
Lelumuseon lelunäyttely

Kivaa museossa on myös se, että lelumuseo ei ole pelkästään näyttely, vaan saa myös koskea ja saa leikkiä.

Ruutuhyppelyä
Ruutuhyppelyä

Äitikin pääsi hyppelemään (ja nolaamaan lapset)

Löylymäki
Löylymäki

 

Futuromania-näyttely (-17.8.2019) kannattaa kokea ja tämä myös oli aseteltu todella kivasti lapsia ajatellen niin, että heti lelumuseosta pääsi suunnittelemaan unelmiensa taloa.

 

 

 

 

 

Näiden lisäksi museossa ehtii vielä näkemään Meret Oppenheimin Mielen peilit-näyttelyn (-12.8.2018 saakka) ja John Kørnerin Tripoli-Lampedusa teoksen (-29.7.2018 saakka). Oli muuten molemmat lastenkin mieleen, varsinkin Tripoli-Lampedusa.

 

Oli todella mieleenpainuvat ja hienot näyttelyt. Lapsiperheelle iso plussa se, että alle 17 vuotiat pääsevät maksutta koko näyttely- ja museoalueelle.

Lapset(kin) odottavat innolla seuraavaa museovierailua.