Lasten kanssa Kiasmassa

Kiasma!

Tutkailimme 9v lapsen kanssa, mihin museoon voisimme tänään mennä ja kaikkein kiinnostavimmaksi nettiselailussa näyttelyiden perusteella nousi Kiasma. 9v ja minä odotimme eniten Alma Heikkilän näyttelyä, sillä 9v on täysin täpinöissään mikroskooppisen pienistä bakteereista, jäkälistä, levistä ja lahopuun sisässä elävistä eliöistä ja sitä Heikkilän näyttely tuntui olevan täynnä.

Alma Heikkilä: aistien ensisijainen rajapinta ulkomaailmaan

Heikkilän näyttely oli kiinnostava ja osoittautui näyttelyn päätteeksi, että se oli 9v lemppari.

11v piti eniten Hrafnhildur Arnardóttir eli Shoplifter ’in Nervescape VIII teoksesta.

Nervescape VIII’ta tutkiessa menikin tovi.

Kiasman näyttelykokonaisuus oli kiinnostava ja sinänsä hauska. Tai siis seurani teki siitä hauskaa. Lasten suora palaute on arvokasta ja ihan mahtavaa, muutamassa paikassa sanoivatkin, että ”mennään pois, tämä ei ole kiinnostavaa”.

Pysähtyessämme kuuntelemaan kasveja (kyllä, kasveista oli saatu ääntä ja kuulokkeilla pääsi kuuntelemaan niitä), juttelimme vähän jo kokemastamme. Lapset totesivat minulle kyllä, että on aivan liian aikaista puhua kierroksesta, sillä se oli vielä kesken. Puhutaan kotimatkalla, kuten yleensä (kotimatkalla sanoivat, että nykytaide on välillä vähän outoa). Sen malttoivat sanoa, että näyttely oli kuulemma pitkä. Erehdyin olettamaan, että pitkä tarkoittaa samaa kuin tylsä. Lapset korjasivat nopeasti, että ei missään tapauksessa tylsä, ainoastaan pitkä.

Lauri Ainala ja Kalle Hamm: Emigranttitarha-teoksellaan toivat kasvien äänet kuuluvaksi. Äänitykset on tehty suoraan kasveista tallentamalla niiden sähkökentän vaihtelua.

Kiasmassa oli paljon muutakin nähtävää, mutta itse häikäistyin Iiu Susirajasta.

Iiu Susiraja toteaa valokuvanäyttelystään Los Angelesissa, että tavoitteena hänellä oli rohkaistua esiintymään alusvaatteillaan. Ei ollut helppoa, koska mielestään hänen alusvaatteensa olivat aika kamalia. ”Monesti ajatellaan, että kuvissa pitäisi olla kaunis. Olen ajatellut, että taiteen tehtävä on totuus, ne eivät olisi totta, jos joku muu näyttelisi kuvissa.”

Teokset herättävät näkemään kulttuurisesti latautuneet käsityksemme kehonkuvasta, seksuaalisuudesta ja naiseudesta. Näyttely on Susirajan ensimmäinen kattava museonäyttely Suomessa. Valokuvien ja videoteosten lisäksi esillä on yksi installaatio.

Jos et ole kiinnostunut muuten käymään Kiasmassa, käy katsomassa Iiun näyttely ”Kuivakka Ilo”.

Jätä kommentti

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s