Saimme valtuustoinfossa eilen kiinnostavan esityksen Pirjo-Leena Forsströmin (sd) aloitteen pohjalta tilaamastamme selvityksestä organisaatiouudistuksen onnistumisesta. Pirjo-Leena teki 2018 ryhmien puolesta aloitteen, jossa esitettiin tehtäväksi ”objektiivinen selvitys” organisaatiouudistuksen onnistumisesta. Selvityksen teki hallintotieteen emeritusprofessori Risto Harisalo.
Selvitys perustui kyselyihin, jotka tehtiin Lohjan kaupungin poliittisille (valtuutetut, hallituksen, lautakuntien ja jaostojen jäsenet) ja hallinnollisille johtajille, toimistosihteereille ja työntekijöille.
Olin yllättynyt siitä, että kyselyyn vastasi vain 49% luottamushenkilöistä. Itse koin sen velvollisuudekseni, ME olimme tilanneet selvityksen, ME valitamme organisaation toimimattomuudesta, ME olemme vastuussa kuntalaisille. MEIDÄN tulee vastata.
Selvityksen pohjalta saimme kuulla, että luottamushenkilöiden näkökulma on väärä. Meidän tulisi luottaa hallintoon (kone toimii hyvin), he kokevat onnistuvansa työssään ja kokevat saavansa kolleegoiltaan tukea. On todella hyvä, että työyhteisö toimii paremmin, mitä se on toiminut.
Onko meillä peiliin katsomisen paikka? Tulisiko omaa näkökulmaa hioa? Tulisiko luottaa enemmän? Todennäköisesti kyllä, mutta silti en tätä ihan purematta niele.
Yhdessä puheenvuorossa pohdittiin kuntalaisten näkemystä, kuinka se tällaisessa vaiheessa on mahdoton saada. Totta. Toisaalta, luottamushenkilöt ovat kuntalaisia, jotka kuulevat toisia kuntalaisia ja edustavat heitä. Saan useita yhteydenottoja kuntalaisilta, perheiltä, omaisilta ja minä olen heille vastuussa. Enkä ota sitä vastuuta kevyesti.
mistä sitten johtuu syvä epäluottamus?
Tähän ei ole yksiselitteistä vastausta. Omalta osaltani voin sanoa sen, että koen hiukan hankaluutta luottaa täysin. Syynä mm
- virheellisiä esityslistoja,
- virheellisiä tekstejä esityslistojen pykälissä,
- oikaistaan päätösehdotuksissa,
- Lohjalla on lähikuntiin verrattuna ylivoimaisesti eniten vireillä olevia oikaisuvaatimuksia ja valituksia,
- virheet päätöksenteon tueksi tehdyissä laskelmissa,
- avoimuuden puute,
- asioiden kiireesti päätettäväksi tuominen,
- toisinaan pakon edessä päättäminen,
- ristiriitaiset päätösesitykset
- toisinaan päätettäväksi esim tarveselvityksessä olevia piilopäätöksiä
- seminaarin (joka ei ole päättävä elin) hypoteettisena äänestyksenä esitetty äänestystulos esitetty virallisena linjauksena
- talouden toteutumisen seuraamisen mahdottomuus (koska siirrellään rahoja yhdeltä palvelualueelta toiselle oma-aloitteisesti)
- viranhaltijat eivät aina vastaa kysymyksiin
- siinä nyt vain muutama. Toisaalta myös se, että esim koulujen lakkautuksia tuodaan uudestaan ja uudestaan esityksiin. Eikä arviointeja edellisten lakkautusten toteutuneista säästöistä ole esitetty. Lautakunnalle on esitetty Koisjärven, Hyrsylän, Lohjansaaren ja Nummi-Pusulan lukion lakkautusten tuomat toteutuneet säästöt (jotka muuten kuulemma kumuloituu), mutta näissä ns säästöissä ei ole huomioitu lakkautuksista koituneita kuluja, koska niitähän nyt ei seurata. Tämän lisäksi ne putoavat pääosin perheiden maksettavaksi. Keskustelin muuten eilen kaupassa käydessäni myymälänhoitajan kanssa ja hän totesi, että lukion lakkautus näkyy myös myynnissä. Arkiaamujen myynti on laskenut.
Meidän luottamushenkilöiden tulisi siis luottaa hallintoon (kone toimii hyvin), he kokevat onnistuvansa työssään ja kokevat saavansa kolleegoiltaan tukea. On todella hyvä, että työyhteisö toimii paremmin, mitä se on toiminut. Silti kaupungilla on jatkuvasti henkilöstöä, joka hakee muualle, johtoasemassa olevia katsoo kokoajan kuntarajojen ulkopuolelle, lastensuojelussa on henkilöstöpula, lastensuojelun kulut ovat korkeita, kotihoidossa on henkilöstöpula… viranhaltijat esittävät jatkuvasti palvelujen huonontamista tai lakkauttamista. Sekin saattaisi olla aika iso syy siihen, että luottamuspulaa on.
Nyt en tarkoita sitä, että en luota lainkaan valmisteluun enkä viranhaltijoihin. Yleensäottaen valmistelu on ihan hyvää, hallinnon sihteerit ja toimihenkilöt tekevät työnsä hyvin, lastensuojelun ja kotihoidon henkilöstö on upeaa ja ammattitaitoista (heitä on vain aivan liian vähän), nämä vain nyt näistä, joita nostin itse esiin. Suurin osa viranhaltijoista vastaa kysymyksiini.
Meille todettiin, että päättäjien tulisi keskittyä strategisiin asioihin. Poliittisen johdon arvo mitataan sillä, miten se käsittelee asioita tulevaisuuden kannalta. Kyllä. Tätä haluaisinkin tehdä. Se olisi vain huomattavasti helpompaa, jos pohja olisi kunnossa. Jos asiat tehtäisi oikein.
Kyselyyn perustuva selvitys on varmasti hyvä, ajatuksia herättävä, mutta käytäntöön nähden asioiden tulee muuttua myös hallinnossa polittisiin päättäjiin päin. Valmisteluiden pitäisi olla avoimempaa poliittisiin päättäjiin päin. Prosessissa on kehitettävää. Haluaisin luottaa.
Harisalo peräänkuulutti myös poliittisen yhteistyön kehittämistä. Minulle on ollut alusta lähtien selvää, että yksin tässä ei pärjää ja olen keskustellut asioista etukäteen aina eri ryhmien edustajien kanssa ja ainakin lautakunnassa teemme tiivistä yhteistyötä lähes kaikkien ryhmien edustajien kanssa. Yhteistyön kehittämisen aloittaminen on aloitettu jo kesällä. Olen hieman skeptinen sen suhteen. Kabinettiin on kutsuttu poliittisia johtavia luottamushenkilöitä tekemään yhteisiä raameja ja se on ehkä hyvä alku poliittisten päättäjien yhteistyön kehittämiseen, mutta kabineteissa ei tulisi tehdä päätöksiä. Oma epäluottamukseni ei siis liity pelkästään hallintoon.
Ohessa Länsi-Uusimaan artikkelit aiheesta (ainakin toinen taitaa olla maksumuurin takana)
Lotta Paakkunainen 