Omaishoitajien vierailevan bloggaajan kirjoitus Lapsen oikeuksien päivänä

Hiiden Omaishoitajat ry:ltä pyydettiin minulta kirjoitusta lapsiasiahenkilönä heidän facebook-sivulleen Lapsen oikeuksien päivänä. Olin todella otettu kunniasta. Kirjoitin pari ajatusta, joita se päivä (20.11.) tuo mieleeni ja mitä se minulle merkitsee.

Kansainvälistä Lapsen oikeuksien päivää vietetään vuosittain 20. marraskuuta. Päivää on vietetty aina eri teemalla ja tänä vuonna teemana on lapsen oikeus tulevaisuuteen. Ja se mikä on lapsen oikeus, on aikuisen velvollisuus. Meillä on velvollisuus taata lapsen oikeus tulevaisuuteen. Meillä on myös vastuu kuulla lapsia ja nuoria.

Olen lasten, nuorten ja perheiden lautakunnan valitsema lapsiasiahenkilö ja tälläkin mandaatilla pyrin aina kaikkia päätöksiä tehdessä miettimään lapsen näkökulmaa ja lasten tulevaisuuden näkökulmaa. Usein törmään tässä roolissa käsitteiden erilaisuuden kynnykseen. Päättävissä elimissä jokin asia saatetaan ymmärtää eri tavalla puhuttaessa vaikkapa nuoresta, joka kantaa huolta sairastavasta läheisestään. Suomessa kun ei lain silmissä ole lapsiomaishoitajia. Jotta me saisimme lapsille ja nuorille hoivaajille heidän tarvitsemaansa tukea, meidän tulee saada heille enemmän näkyvyyttä ja huomiota. Tähän pyrkii omaishoitajien liiton erinomainen jangsterit-kampanja.

Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulussa tehtiin opinnäytetyö Erityislasten omaishoitajien hyvinvoinnista (2015) ja tässä tutkimuksessa kävi ilmi, että hyvinvoinnissa koettiin olevan puutteita kokonaisvaltaisesti kaikissa hyvinvoinnin osa-alueissa. Suurimmassa osassa vastauksia koettiin omaishoitajuus raskaaksi ja aikaa vieväksi. Ajanpuutteen takia monet muut osa-alueet elämässä kärsivät ja joutuivat vähemmälle huolenpidolle. Lapsen vamman laatukin vaikutti siihen, kuinka raskaaksi omaishoitajuus koettiin. Jos lapsi tarvitsi paljon hoitamista ja läsnäoloa kaiken aikaa, koettiin se raskaaksi. Tulosten mukaan tuella oli erityisen suuri merkitys omaishoitajille. Varsinkin vertaistuki on merkittävä voimavara monelle. Tulosten mukaan omaishoitajat haluaisivat enemmän tukea lapsensa hoidossa. Tämä ei ole juuri muuttunut viidessä vuodessa, ainakin tähän johtopäätökseen olen itse tullut keskustellessani ja lukiessani asiasta lohjalaisten palautteiden perusteella. On myös sydäntäsärkevää kuulla ja kokea kuinka työpaikoilla saatetaan olla jopa kateellisia erityislapsen omaishoitajahuoltajalle, joka tekee sopeutettua työaikaa lastenhoidollisista syistä. Tähänkin lääke olsi näkyvyys ja huomio erityislasten omaishoitajien arvokkaaseen ja toisinaan raskaaseen arkeen. Tätä työtä yhdistys tekee upeasti.


20.11 on minulle henkilökohtaisestikin tärkeä päivä. Esikoiseni syntyi tuona päivänä, jo kaksikymmentä vuotta sitten. Päivän lähestyessä huomaan aina kerääväni itselleni liikaa töitä ja tekemistä, jotta en muistaisi päivää. Ja joka vuosi huomaan, että älä huoli, äiti. Kyllä sä muistat surra. Poikani eli vain kuusi viikkoa. Pojallani, Pyryllä löydettiin ruumiinavauksessa HLHS, sydämen vasemman kammion hypoplasia. Eli vasen kammio ja eteinen olivat kehittymättömiä, käytännössä puuttuivat. Lääkäri ”lohdutti” sanomalla, että sairasta lastahan tässä surraan. Ihan sama, meille hän oli terve ja meille hän oli meidän rakas lapsemme.


Lapsen oikeuksien päivä on omasta kokemuksestani johtuen mielestäni oikealla paikalla. Mikä olisikaan paras hetki vuodessa keskittyä kunnolla lasten oikeuksien juhlistamiseen ja kehittämiseen kuin keskellä synkintä syksyä? Juhlitaan lasta ja lasten oikeuksia! Hyvinvoiva omaishoitaja on jokaisen lapsen perusoikeus.

Jätä kommentti

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s