Koronakevät toi ihmisille laajasti hyvän tahdon, auttamishalun ja talkoohengen. Maailmanlaajuinen pandemiakriisi täytti somen apuilmoituksista, perustettiin auttamisrinkejä, soiteltiin iäkkäille ja peräänkuulutettiin yhteistä hyvää, tsempattiin toisiamme, silti pidettiin vaadittua etäisyyttä. Se toi meidät yhteen.
Syksyn saapuessa saapui myös väsymys. Someraivo, huonot käytöstavat ja ylimielisyys toisia kohtaan. Raivotaan ja pilkataan, solvataan ja huudellaan. Tsemppiviestejä ei enää juuri näy. Toisinaan näyttää siltä, että emme aina muista olevamme aikuisia.
Some on olohuoneissamme, olemme sen taistelun jo hävinneet. Mihin voimme itse vaikuttaa on se, kuinka käyttäydymme somessa ja paljonko itse käytämme sitä. Asiallista käytöstä, myös somessa, on oikeus odottaa meiltä jokaiselta. Vaikka kaikki me aikuiset emme ole diginatiiveja, on esimerkkimme tärkeää heille, jotka sitä ovat. Esimerkkimme määrittelee sen, kuinka tulevassa some on hallussa ja kuinka sitä jo voidaan käyttää toivottavasti enimmäkseen hyvään.
Erityisesti näin lasten oikeuksin viikolla meidän tulisi muistaa lasten oikeus hyvään lapsuuteen. Meidän tulisi muistaa, että lapsi imee vaikutuksia lähiympäristöstään. Lapsi elää ja hengittää elinympäristöään. Kuinka sinä puhut toisista aikuisista lasten kuullen? Kuinka sinä puhut toisille? Arvosteletko vai arvostatko?
Aikuinen, sinä ja minä, me olemme vastuussa omista sanoistamme, omista teoistamme. Sanamme ja tekomme näkyvät myös nuoremmille. Sinä ja minä olemme esimerkkinä.
Olen aikaisemminkin Kirjoittajavieraassa haastanut sinua, nyt haastan jälleen. Haastan sinua kannustamaan toista aikuista, esimerkiksi työkaveria, puolisoa tai lapsen harrastuksen toista kuskaavaa aikuista. Älä odota, että toinen kannustaa ensin.
Lapsi näkee ja kuulee sinut. Tekosi ja sanasi vaikuttavat lapseen. Sinä olet (some)vaikuttaja.
Lotta Paakkunainen
Kirjoittaja on
lohjalainen kaupunginvaltuutettu (kesk)
lapsiasiahenkilö
Lotta Paakkunainen 