Kirjoittajavieras-kolumni Länsi-Uusimaassa: Sadan vuoden kehitys

Kirjoitin Länsi-Uusimaan Kirjoittajavieras-kolumniin (8.1.2021) pikkaisen huutolaisuudesta ja lastensuojelusta.

Sadan vuoden kehitys

Huutolaisuus oli Suomessa vielä 1800-luvun alusta 1920-luvulle voimassa ollut järjestelmä, jossa kunta luovutti ilman elatusta olevan lapsen tämän ylläpidosta vähiten rahaa vaatineelle perheelle tai henkilölle. Järjestelmä lopetettiin virallisesti vuonna 1923 köyhäinhuoltolain myötä, silti vielä vuonna 1935 kauppa kävi. Huutolaislapsilla ei juuri ihmisarvoa ollut. Orpo tai muista syistä vanhempiensa huolenpidon menettänyt lapsi saattoi päästä hyvien ihmisten hoiviin, mutta useimmiten huutolaislapsen kohtelu oli julmaa, yleensä huutolaiskauppoja käytiin nimenomaan palvelusväen hankkimiseksi.

Monet tutkimukset osoittavat, että huono-osaisuudella on taipumus siirtyä sukupolvelta toiselle. Varsinkin lapsi, joka on jäänyt vaille vanhempiensa huolenpitoa, on vaarassa syrjäytyä ja joutuu kokemaan samaa osattomuutta kuin vanhempansa.

Tänä päivänä sosiaalitoimen tehtävänä on katkaista syrjäytymisen tai huono-osaisuuden kierre. Nykyisin voimassaolevan Lastensuojelulain tarkoituksena on turvata lapsen oikeus turvalliseen kasvuympäristöön, tasapainoiseen ja monipuoliseen kehitykseen sekä erityiseen suojeluun. Lastensuojelulaki liittyy hengeltään YK:n lapsen oikeuksia koskevaan yleissopimukseen, jonka Suomi ratifioi vuonna 1991.

Lastensuojelupalvelut kaipaavat lisää tuki- ja sijaisperheitä. Perheitä kaivataan niin pitkä- kuin lyhytaikaiseen toimintaan. Vaikka perhehoidosta koituu kunnalle vähemmän kuluja kuin laitoshoidosta, tulee silti miettiä ensisijaisesti lapsen etua. Perhehoito olisi sekä edullisin että lapselle paras tapa sijaisasumiseen. Parhaassa tapauksessa lapsen oma perhe voisi saattaa hänet sijaisperheeseen yhteistyössä lastensuojelun kanssa. Näin käy kuitenkin yhä harvemmin. Vaikka tiedetään, että ennaltaehkäisyyn laitetut rahat säästävät pidemmällä tähtäimellä, säästetään taloutta arvioidessa ja tasapainottaessa juuri ennaltaehkäisevästä työstä, ja perheiden ongelmiin päästään puuttumaan vasta, kun ne ovat todella pahoja ja tarvitaan kiireellistä sijoitusta.

Lohjallakin etsitään jatkuvasti uusia sijaisperheitä sekä tukiperheitä, jotka pystyvät hoitamaan lapsia omassa kodissaan joko lyhyt- tai pitkäaikaisesti. Mukaan tulevat perheet koulutetaan, aiempaa koulutusta tai kokemusta ei tarvitse olla. Riittää, kun on tasainen elämäntilanne ja omat asiat kunnossa.

Lotta Paakkunainen

Kirjoittaja on

lohjalainen kaupunginvaltuutettu (kesk)

lasten, nuorten ja perheiden lautakunnan jäsen

lapsiasiahenkilö

Jätä kommentti

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s