Kirjoitin Länsi-Uusimaa-lehden Kirjoittajavieras-vuorollani pohdintojani miksi virheiden myöntäminen ja päätösten taustalla olevien tietojen kattavuus ovat tärkeitä erityisesti silloin, kun kyse on merkittävistä, kauaskantoisista päätöksistä, kuten koulujen lakkautuksista.

Mitä päätöksenteossa pelätään?

Viimeisin kaupunginvaltuuston kokous jätti minut miettimään päätöksenteon perimmäisiä kysymyksiä: Miksi virheitä ei haluta myöntää? Miksi emme halua katsoa peiliin ja tarkastella päätöksiämme kriittisesti?

Esitin valtuustossa, että koulujen lakkautuksia koskeva aloite tulisi käsitellä uudelleen. Käsittelyn aikana minulle valkeni, että vaikka taloudellisia vaikutuksia oli arvioitu osittain, laskelmat olivat epätäydellisiä, ja kokonaisvaltaiset vaikutukset lasten ja perheiden hyvinvointiin sekä kyläyhteisöjen elinvoimaisuuteen jäivät huomiotta.

Tämä herättää kysymyksen: kuinka voimme tehdä perusteltuja päätöksiä, jos emme tiedä kaikkia vaikutuksia?

Pelko myöntää virheitä?

Miksi päätöksentekijät usein karttavat perusteellisempaa itsetutkiskelua? Joskus kyse voi olla siitä, että myönnetään puutteellisten tietojen vaikutus. Ehkä on pelottavaa tunnustaa, että päätöksiä tehdään keskeneräisten tietojen pohjalta.

Tämä ei kuitenkaan saa estää meitä vaatimasta tarkempia selvityksiä. Jos taloudelliset ja sosiaaliset vaikutukset jäävät vajavaisiksi, kuka siitä kärsii? Lapset, perheet, ja kyläyhteisöt. Päätöksentekijöinä meillä on vastuu varmistaa, että vaikutukset on arvioitu kokonaisvaltaisesti, ennen kuin päätämme kaupungin tulevaisuudesta.

Päätöksenteon inhimillinen puoli

Lopulta kyse ei ole vain numeroista. Päätöksenteko on myös ihmisten arkeen vaikuttamista. Meidän täytyy kysyä itseltämme: teemmekö päätöksiä, jotka palvelevat kaikkien kaupunkilaisten etua? Jos emme voi tähän varmuudella vastata, on pysähdyttävä, tarkasteltava kokonaisuutta ja tarvittaessa suunnattava takaisin perusteellisemman selvityksen äärelle.

Voit lukea kolumnini 18.10.2024 julkaistusta verkkolehdestä: https://www.lansi-uusimaa.fi/paakirjoitus-mielipide/7978811

Tai alta:

Katse peiliin – Päätösten vastuu ja vaikutukset

Viimeisin kaupunginvaltuuston kokous jätti pohtimaan, miksei virheitä haluta myöntää ja miksi päätöksenteossa vältetään syvällisempää itsetutkiskelua. Esitin, että koulujen lakkautusten vaikutuksia koskeva valtuustoaloitteen vastaus palautettaisiin uudelleen valmisteluun, sillä aloitetta ei oltu käsitelty riittävän kattavasti, eikä taloudellisia vaikutuksia arvioitu perusteellisesti.

Vaikka vastauksessa huomioitiin osittain taloudellisia vaikutuksia, kuten koulukuljetusten kustannuksia ja säästöjä, kokonaiskuva jäi vajaaksi. Lakkautusten vaikutukset lasten hyvinvointiin ja kyläyhteisöjen elinvoimaisuuteen sivuutettiin ja laskelmat koulukuljetusten sekä tyhjien kiinteistöjen ylläpidon todellisista kustannuksista olivat puutteellisia.

Tällaisessa tilanteessa on mahdotonta tehdä perusteltuja päätöksiä. Ilman kattavaa selvitystä lakkautusten taloudellisista ja sosiaalisista vaikutuksista riskinä on, että päätökset nojaavat epätäydellisiin tietoihin. Nämä ovat merkittäviä päätöksiä, joilla on kauaskantoisia seurauksia. Siksi on tärkeää tarkastella vaikutuksia laajemmin – ei vain taloudellisesti, vaan myös inhimilliseltä kannalta.

Virheiden välttely tai piiloutuminen epätäydellisten tietojen taakse ei palvele kaupunkilaisten etua. Onko niin, että valtuutetut eivät halua katsoa peiliin ja myöntää, että päätöksentekoon tarvitaan laajempaa selvitystä?

On huolestuttavaa, että valtuuston enemmistö katsoi, ettei perusteellisia laskelmia tai vaikutusten arviointeja tarvita. Päätöksenteon pitäisi kuitenkin perustua siihen, että ymmärretään päätösten kaikki seuraukset. Ilman kattavia selvityksiä lasten hyvinvoinnista, kyläyhteisöjen elinvoimasta tai taloudellisista realiteeteista, on vaikea väittää, että päätökset ovat aidosti harkittuja.

Päätöksenteko ei ole vain numeroiden pyörittelyä, vaan myös ihmisten arjen ja yhteisöjen huomioimista. Meidän on katsottava peiliin ja kysyttävä, teemmekö päätöksiä kaikkien kaupunkilaisten parhaaksi. Jos vastaus on epävarma, on aika pysähtyä, korjata suuntaa ja palata takaisin perusteellisemman selvityksen äärelle – juuri lasten ja perheiden hyvinvoinnin vuoksi.

Kirjoittaja on kaupunginvaltuutettu ja aluevaltuutettu (kesk.).