Kevätjuhlia ja viimeisten muistelua

Kirjoitin Länsi-Uusimaa lehteen kolumniin terkut valmistuville

https://www.lansi-uusimaa.fi/blogi/774490-lotta-paakkunainen-valmistuville

Kirjoituksellani halusin muistuttaa jokaista nuorta ja valmistuvaa siitä, että jokainen on tärkeä. Jokainen. Halusin muistuttaa siitä, että kaikki on hyvin, vaikka siltä aina ei tuntuisi. Toisilla kotona voi olla vaikeaa, oma itse voi olla kadoksissa, oppimisen kanssa voi olla haasteita ja pelkkä todistuksen saaminen voi olla todella suuri saavutus. Ei tarvitse aina suorittaa, ei aina tarvitse olla huippu tai paras. Elämä ei ole täydellistä. Ikinä. Kenenkään kohdalla. Joskus on todella vaikeaa, joskus voi tuntua siltä, ettei kuulu joukkoon eikä tulevaisuus ole varmaa. Muista, että kaikki ei aina ole susta kiinni, mutta hyvin usein voit tehdä asialle jotain.

Pidäthän silmäsi auki ja mielesi avoimena. Vaikka olisitkin nyt valmis, on koko työelämä oppimista ja kehittymistä. Muista pitää ikuisen kehittyjän mieli. Ole rohkea. Ole ystävällinen toisille. Nauti elämästä.

Pian on kesä, nautitaan siitä, nautitaan eksymisestä, etsimisestä ja löytymisestä.

Koulun kevätjuhlissa mietin ajatustani siinä kirjoituksessa. Koulullamme on kolmet juhlat, koska kaikki eivät mahdu samaan aikaan juhlasaliin, kahden koulun lakkautuksen jälkeen. Tai mahtuisivat, mutta paloturvallisuussäädösten vuoksi juhlat on kolmessa osassa ja meillä lapset sattuvat melkein kaikki juhlimaan eri juhlissa. Pääsin siis nauttimaan kaikista juhlista ja esityksistä. Koulujen juhlat on ihania. Ihanaa intoa ja jännitystä, esitykset ovat täynnä iloa, naurua, laulua ja odotusta.

On upeaa, miten lapsia palkitaan ja kannustetaan. Harmi on se, että niin moni ansaitsisi kannustusta, huomioimista ja stipendiä. Harmi on myös se, että yleensä vuosi toisensa perään samat lapset saavat stipendit. On sitä vaihtuvuuttakin, mutta yleensä huomionosoitukset saavat samat lapset. Osa lapsista ei välitä siitä, osalle vanhemmista sillä ei ole väliä. Moni kannustaa kotona erittäin paljon lapsiaan, osoittaa rakkauttaan ja iloitsee lapsen tsemppaamisesta, numeron nostosta tai siitä, että pääsi eteenpäin. Toisia lapsia harmittaa. Toiset ymmärtävät tehneensä kovasti töitä ja toivovat kovasti palkitsemista stipendillä, huomioimista. Kevätjuhlien aika on myös pettymysten aika. On kuitenkin todella upeaa, että järjestöt ja yhdistykset haluavat muistaa ja lahjoittaa lahjakkaille lapsille, mutta voisiko ajatella uudella tavalla? Voisiko stipendejä kohdistaa uudella tavalla? Voisiko niitä kohdistaa niin, että hyötyjinä voisi olla useampi lapsi? Esimerkkinä vaikka tämä upea lahjoitus: tänä vuonna Petter ja Margit Forsströmin säätiö juhlavuotensa kunniaksi lahjoitti jokaiselle Lohjan yläkoululaisille geologisen kierroksen Tytyri Elämyskaivoksessa. (https://www.epressi.com/tiedotteet/kaupungit-ja-kunnat/petter-ja-margit-forsstromin-saation-juhlavuosi-75-vuotta.html)

Koulun kevätjuhlassa mietin myös juhlia, joissa olen ollut aiemmin. Omia kevätjuhlia, lasteni edellisiä juhlia, lakkautettujen koulujen viimeisiä juhlia. Niissä olen hyvin monessa ollut mukana. Monet itkut on itketty, monet nenäliinat kulutettu. Miten juhlat voivatkaan olla erilaisia, miten tunnelmat voivat olla erilaisia, mutta vaikka juhlat ovat olleet erilaisia, on lasten ilo ollut kauneinta.

Kirjoitukseni viimeisistä viimeisistä juhlista, joissa haikeus oli pakahduttavaa:

https://lottapaakkunainen.wordpress.com/2018/06/05/viimeinen-kevatjuhla/

Nummi-Pusulan lukion viimeiset lakit

Jätä kommentti

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s