Kevätjuhlia ja viimeisten muistelua

Kirjoitin Länsi-Uusimaa lehteen kolumniin terkut valmistuville

https://www.lansi-uusimaa.fi/blogi/774490-lotta-paakkunainen-valmistuville

Kirjoituksellani halusin muistuttaa jokaista nuorta ja valmistuvaa siitä, että jokainen on tärkeä. Jokainen. Halusin muistuttaa siitä, että kaikki on hyvin, vaikka siltä aina ei tuntuisi. Toisilla kotona voi olla vaikeaa, oma itse voi olla kadoksissa, oppimisen kanssa voi olla haasteita ja pelkkä todistuksen saaminen voi olla todella suuri saavutus. Ei tarvitse aina suorittaa, ei aina tarvitse olla huippu tai paras. Elämä ei ole täydellistä. Ikinä. Kenenkään kohdalla. Joskus on todella vaikeaa, joskus voi tuntua siltä, ettei kuulu joukkoon eikä tulevaisuus ole varmaa. Muista, että kaikki ei aina ole susta kiinni, mutta hyvin usein voit tehdä asialle jotain.

Pidäthän silmäsi auki ja mielesi avoimena. Vaikka olisitkin nyt valmis, on koko työelämä oppimista ja kehittymistä. Muista pitää ikuisen kehittyjän mieli. Ole rohkea. Ole ystävällinen toisille. Nauti elämästä.

Pian on kesä, nautitaan siitä, nautitaan eksymisestä, etsimisestä ja löytymisestä.

Koulun kevätjuhlissa mietin ajatustani siinä kirjoituksessa. Koulullamme on kolmet juhlat, koska kaikki eivät mahdu samaan aikaan juhlasaliin, kahden koulun lakkautuksen jälkeen. Tai mahtuisivat, mutta paloturvallisuussäädösten vuoksi juhlat on kolmessa osassa ja meillä lapset sattuvat melkein kaikki juhlimaan eri juhlissa. Pääsin siis nauttimaan kaikista juhlista ja esityksistä. Koulujen juhlat on ihania. Ihanaa intoa ja jännitystä, esitykset ovat täynnä iloa, naurua, laulua ja odotusta.

On upeaa, miten lapsia palkitaan ja kannustetaan. Harmi on se, että niin moni ansaitsisi kannustusta, huomioimista ja stipendiä. Harmi on myös se, että yleensä vuosi toisensa perään samat lapset saavat stipendit. On sitä vaihtuvuuttakin, mutta yleensä huomionosoitukset saavat samat lapset. Osa lapsista ei välitä siitä, osalle vanhemmista sillä ei ole väliä. Moni kannustaa kotona erittäin paljon lapsiaan, osoittaa rakkauttaan ja iloitsee lapsen tsemppaamisesta, numeron nostosta tai siitä, että pääsi eteenpäin. Toisia lapsia harmittaa. Toiset ymmärtävät tehneensä kovasti töitä ja toivovat kovasti palkitsemista stipendillä, huomioimista. Kevätjuhlien aika on myös pettymysten aika. On kuitenkin todella upeaa, että järjestöt ja yhdistykset haluavat muistaa ja lahjoittaa lahjakkaille lapsille, mutta voisiko ajatella uudella tavalla? Voisiko stipendejä kohdistaa uudella tavalla? Voisiko niitä kohdistaa niin, että hyötyjinä voisi olla useampi lapsi? Esimerkkinä vaikka tämä upea lahjoitus: tänä vuonna Petter ja Margit Forsströmin säätiö juhlavuotensa kunniaksi lahjoitti jokaiselle Lohjan yläkoululaisille geologisen kierroksen Tytyri Elämyskaivoksessa. (https://www.epressi.com/tiedotteet/kaupungit-ja-kunnat/petter-ja-margit-forsstromin-saation-juhlavuosi-75-vuotta.html)

Koulun kevätjuhlassa mietin myös juhlia, joissa olen ollut aiemmin. Omia kevätjuhlia, lasteni edellisiä juhlia, lakkautettujen koulujen viimeisiä juhlia. Niissä olen hyvin monessa ollut mukana. Monet itkut on itketty, monet nenäliinat kulutettu. Miten juhlat voivatkaan olla erilaisia, miten tunnelmat voivat olla erilaisia, mutta vaikka juhlat ovat olleet erilaisia, on lasten ilo ollut kauneinta.

Kirjoitukseni viimeisistä viimeisistä juhlista, joissa haikeus oli pakahduttavaa:

https://lottapaakkunainen.wordpress.com/2018/06/05/viimeinen-kevatjuhla/

Nummi-Pusulan lukion viimeiset lakit

Saukkolan päiväkodin väistö tuo muutoksia koulun arkeen ja palautetta

Saukkolan päiväkodin lapset pääsevät pian väistöön Nummen yhtenäiskoulun tiloihin ja alueelle. Tämä on herättänyt keskustelua todella paljon puolesta ja vastaan.

Alunperinhän lautakunnan esityslistalla päätösesityksenä oli lasten hajasijoittaminen Muijalaan, Mäntynummelle tai Oinolaan. Perheiltä oli kysytty, mikä näistä vaihtoehdoista olisi se paras. Toisilla perheillä arjen sujuminen olisi voinut hankaloitua paljonkin. Vaikka aikuisille se koukkaus työmatkalla Muijalaan tai Mäntynummelle ei olisi ollut kynnyskysymys, olisi se lisännyt lasten autossa istumisaikaa tunnilla, lisännyt onnettomuusriskiä ja näinä päivinä, kun tiedostamme istumisen vaarat ja haitat, lasten ylimääräinen istuttaminen autossa ei ole lasten terveyden kannalta tarkoituksenmukaista eikä kyllä toivottavaakaan. Aikuisten ylimääräisestä ajamisesta ei ole kyse, se on tässä asiassa viimeisenä tärkeysjärjestyksessä.

Lasten, nuorten ja perheiden lautakunta päätti kokouksessaan 22.8.2018

Lasten, nuorten ja perheiden lautakunta päättää:

1. Siirtää Saukkolan päiväkodin lapset Nummen ja Pusulan alueen päiväkoteihin tai perhepäivähoitoon, kunnes Nummen alueella on toimiva ja asianmukainen päiväkoti

2. siirtää esioppilaita, jotka ovat vain esiopetuksessa, Oinolan päiväkodin tiloista viereiseen Tähtitaloon.

Asiaa tutkittuaan koululla huomasivat, että yhtenäiskoululle mahtuisi kaikki, varsinkin jos tilaelementti voidaan pitää väistön ajan, muutenhan tilaelementti poistuisi käytöstä, kun esikoululaiset siirtyvät alakoulun tiloihin. Tästä olivat jo edellisen kauden kasvatus- ja opetuslautakunta ja kaupunginvaltuusto tehneet päätöksen, nyt sitä vain nopeutettiin, jotta saatiin väistö toteutumaan.

Muutoksia koulun arkeen tulee. Koulu tiedotti vanhempia, että nelosluokkalaiset siirtyvät yläkoulun kiinteistöön ja toinen tokaluokka muuttaa yläkertaan. Tällä päiväkodin väistöllä on luonnollisesti myös koulun alueella liikennöintiin lisäävä vaikutus.

Olen saanut paljon yhteydenottoja niin päiväkotilasten vanhemmilta kuin koulun vanhemmilta. Osa viesteistä ei ole edes painokelpoisia.

Ymmärrän molempien huolia omista lapsistaan. Meillä tokaluokkalainen siirtyy myös päiväkotilasten väistön vuoksi. Hän tosin siirtyy vain alakerroksesta ylimpään, mutta se on silti iso muutos lapselle, joka ei pysty käsittelemään kovinkaan hyvin muutoksia, tai jolla kestää kauan muutosten käsittely.

Nelosluokkalainen ei vielä kuulu yläkouluun. Ei kuulu vielä viitos- eikä kuutosluokkalainenkaan. Pyysin silti, että voisiko harkita sitä, että viidesluokkalaiset siirtyisivät. Oma tyttäreni on viidennellä. Siihen sain hyvät perusteet, miksi sitä ei koettu hyväksi ja tässä luotan kasvatus- ja opetusalan ammattilaisiin. Silti toivoisin tyttäreni luokan siirtyvän. Nummen yhtenäiskoulun yläkoulun kiinteistön peruskorjaus on juuri valmistunut ja koulussa on terveellinen oppimisympäristö. Saukkolan päiväkodissa sitä ylellisyyttä ei ole.

Olin saanut aiemmin todella paljon viestejä päiväkodin vanhemmilta lasten oireista, kysymyksiä, mitä voi tehdä, kertomuksia lasten sairasteluista, oireista, hirveitä lääkelistoja. Vanhempien luvalla olin listannut erään lapsen diagnooseja edelliseen kirjoitukseeni aiheesta (https://lottapaakkunainen.wordpress.com/2018/08/23/vihdoin-saukkolan-paivakodin-lapset-vaistoon-taustaa-vastaesityksen-teosta/) ja tätä vasten seison esitykseni takana, vaikka esitykseni jälkeen toimintatapa väistön suhteen muuttuikin. Yhdenkään, varsinkaan pienen lapsen, ei tulisi joutua olemaan sairastuttavissa tiloissa. Ei yhdenkään.

Minulle on myös annettu kaikkivaltiaan rooli tässä tapauksessa. Sitä en tietenkään ole, mutta minä tein vastaesityksen. Minä tosiaan sen tein. Yksin en päättänyt, päätös syntyi äänin 8-5. Minä tein vastaesityksen, sillä koin sen velvollisuudekseni asuinaluettani kohtaan ja sairastuneita ja oireilevia lapsia kohtaan. Minä tein vastaesityksen ja kannan vastuuni.

Kiitän moninaisesta palautteesta. Ja olen onnellinen, että pian päiväkodin lapset pääsevät terveempään ympäristöön.