Kävin viikko sitten tutustumassa Nummenkylän kouluun ja nyt olenkin tutustunut lähes jokaiseen lohjalaiseen kouluun (lukuunottamatta Harjun ja Ristin kouluja) joko päivällä koulun päivän aikaan tai Lokovan kokouksen yhteydessä ilta-aikaan. Lohjan aivan ehdoton rikkaus on erilaiset koulut ja monimuotoinen kouluverkko!
Päättäessään toukokuussa talouden tasapainottamisohjelmasta kapunginvaltuusto päätti samalla myös Nummenkylän koulun lakkautuksesta äänin 34-17 (itse äänestin lakkautusta vastaan). Toki lakkautus tulee vielä erikseen päätöksentekoon, sillä koulua ei voi lakkauttaa talouden tasapainottamisohjelman yhteydessä, vaan se pitää päättää omana asianaan. Talouden tasapainottamisohjelman mukaan koulun lakkautus olisi vuonna 2021.
Koulun arkeen talousohjelma vaikuttaa esimerkiksi niin, että koulussa joudutaan pohtimaan jo ensi tammikuuta ja syksyä: tammikuussa on ensi syksyn ekaluokkalaisten ilmoittautuminen. Ilmoittautuvatko ekaluokkalaiset yhdeksi vuodeksi Nummenkylään? Tulevatko vain yhdeksi vuodeksi? Tätäkin ajatellen prosessin pitäisi tulla päätöksentekoon tämän syksyn aikana, sillä päätös vaatii lapsivaikutusten ja ennakkovaikutusten arviointeja, eikä prosessi ole nopea.
Tällä hetkellä lähes jokainen oppilas on koulukuljetuksen piirissä ja Nummenkylän koululta seuraavaksi lähimpään kouluun on kuuleman mukaan noin seitsemän minuutin ajomatka. Lautakunnan päätös muuttaa tuntikehyskaavaa ja leikata tuntikehystä on vaikuttanut kaikkiin pieniin kouluihin, niin myös Nummenkylän kouluun. Nummenkylän koulussa on kahden opettajan ja resurssiopettajan lisäksi avustaja, luokat ovat yhdysluokkia, 1-3 ja 4-6 ja erityisopettaja käy noin 5 tuntia viikossa.
Pienten koulujen kohdalla kuulee yhä useammin ennustamani lause ”resurssit eivät riitä/tuntikehys ei riitä”. Tuolloin vastalauseeni meni täysin kuuroille korville. https://lottapaakkunainen.wordpress.com/2019/08/06/tuntikehyksesta-sen-leikkauksesta-ja-laskutavasta/
Nummenkylän koulu sijaitsee hyvällä alueella, keskellä omakotiasutusta, valtateiden varrella, kuitenkin keskellä rauhaa ja ”ei-mitään”.
Saadessani tutustumiskierrosta koululla kävin myös parilla oppitunnilla. Oppilaat olivat kiinnostuneita vieraasta aikuisesta ja sainkin samalla myös jutella lasten kanssa. Vastailin lasten kysymyksiin ja esittelin itseni. Tuntien jälkeen käytävällä minulta jälleen kysyttiin, kuka olen. Vieraillessani kouluilla olen huomannut, että enemmän pienille kouluille ominaista on lapsille kysyä vierailta aikuisilta, kuka olet.
Lotta Paakkunainen 