Lomalla – Sivu 2 – Lotta Paakkunainen

Amos Rex – Generation2020 lasten kanssa

10 vuotias poikani on vuoden odottanut pääsevänsä Amos Rexiin. Olin iloinen myös siitä, että kaikki lapseni halusivat mukaan. Mikäs sen parempi kohde äidin loman ensimmäisenä päivänä.

Amos Rex avattiin elokuun 2018. Amos Rex on taiteen ja kaupunkikulttuurin kohtaamispaikka, joka koostuu uusista maanalaisista näyttelytiloista, vanhasta, vuonna 1936 rakennetusta Lasipalatsista ja elokuvateatteri Bio Rexistä, sekä Lasipalatsin aukiolla näyttelytilan kattona kumpuilevasta tapahtuma-aukiosta. (https://museot.fi/museohaku/index.php?museo_id=60818&gclid=CjwKCAjwxev3BRBBEiwAiB_PWJxuFNJccuCjrN7dUzM_3GztL9py2CEew5iefoiiUiyu0PHM9e8uPRoCeyYQAvD_BwE)

Olimme käyneet jo edellisenä kesänä kiipeilemässä tapahtuma-aukiolla ja pojalla oli kova halu päästä tutkimaan taloa myös sisältä. Eikä Amos Rex tuottanut pettymystä.

Meitä on monenlaisia taiteenkuluttajia ja taidenäyttelyissä kiertäjiä ja neljän lapsen kanssa voit uskoa, että siinä porukassa on neljä erilaista taidenäyttelyn kiertäjää.

– onks tässä pakko seistä näin kauan? Mennään jo. Mä en enää ikinä tule sun kanssa taidemuseoon.

-milloin lähdetään?

-Mihin …. jäi? (jäi katsomaan vielä edellistä teosta)

-käydään äiti vielä tuolla tuon teoksen luona uudestaan

Yksi lapsistani tuskaili ja ihmetteli, miten voi mennä niin kauan tuijottaessa jotain ihme pillihässäkkää. Juttelimme siinä tovin taiteesta ja sen merkityksestä ihmisille. Sanoin, että ei haittaa, vaikka ei ajattele samalla tavalla,vaikka ei tykkäisi kierrellä taidenäyttelyissä. Kaikki eivät tykkää. Sanoin myös, että taiteen kuuluu kyseenalaistaa yhteiskuntaa, mutta taidetta itsessäänkin saa kyseenalaistaa ja on hyvä, että haluat jutella siitä. Tästä kehkeytyikin tosi hyvä keskustelu ja kikatustuokio, pidemmäksikin aikaa.

Kaiken kaikkiaan vierailumme Amos Rexissä oli todella hyvä ja tulemme käymään uudestaankin. Ei ehkä kaikkien lasten kanssa, mutta tullaan kuitenkin.

Seurasaaressa paljon koettavaa ja nähtävää lasten kanssa

Yksi lapsistani oli pitkään toivonut pääsevänsä Seurasaareen ja päätimmekin tämän retken suunnata sinne. Nuorin oli hieman epäileväinen, kuulostaa tylsältä. Päästyämme saarelle johtavalle sillalle, olikin jo aivan eri ääni kellossa.

Lipunmyynnistä saimme kartan, johon oli hyvin merkitty talot, johon sai mennä ja jokaisessa talossa oli omat oppaat. Oppaat olivat todella ihania, jokainen toivotti jokaisen meistä erikseen tervetulleeksi ja tulivat apuun, jos huomasivat, että kaipasimme apua tai tietoa paikasta. Ihan mielettömän upeita oppaita!

Lapsille oli kivaa perinteikästä tekemistä, kuten kaarnalaivojen tekoa sekä pääsi kokeilemaan matonkudontaa.

Karunan kirkon opas oli ehkä huipuin, jota olemme ikinä vielä tähän mennessä tavanneet. Hän kertoi pitkät tarinat kirkon historiasta, yleensä kirkosta Suomessa, istumajärjestyksistä, lapset kävivät kokeilemassa köyhien penkkejä, innostuivat oppaan kertomuksesta unilukkarista ja lopuksi opas laittoi tyttäreni häpeäjalkapuuhun (kysyi kyllä haluaako kokeilla). Opas jäi varmasti lasten mieleen, otti todella hyvin heidät huomioon ja eleettömällä tavallaan kertoessaan sai lasten mielikuvituksen lentoon.

Lämmin suositus Seurasaarelle! Paljon jäi vielä nähtävää ja varmasti menemme uudestaan.

Kiva päivä Zoolandiassa

Äidin loman ensimmäisenä päivänä saimme päähänpiston lähteä Lietoon. ” Puuhapuisto, huvipuistolaitteita ja kotieläinpiha – Zoolandiassa on kaikki avaimet hauskaan päivään perheen, kavereiden tai luokkakavereiden kesken. Zoolandia on valloittava yllätyspaketti huvipuistolaitteita, sisäleikkipuistoa, eläimiä ja hyvää mieltä. Zoolandia levittäytyy laajalle alueelle, joten tässä puistossa aikaa ei tuhlata odotteluun ja jonotteluun. Päivään kannattaa kuitenkin varata aikaa, sillä nähtävää ja koettavaa riittää – kaikenikäisille. ”mainostetaan Zoolandian sivulla.

Totta oli se, että jonotella ei tarvinnut, vaikka väkeä olikin ihan kivasti. Paikka on vähän ajanpatinoima, laitteet hieman vanhahkoja ja pienemmälle väelle tarkoitettu, mutta onneksi oli benjijuoksu, kauhutunneli ja yllättäen hauskaa, perinteistä tekemistä, kuten renkaiden heittoa. Ei sen aina niin ihmeellistä tarvitse olla, että se on huippukivaa!

Benjijuoksu oli esiteinin ja teinin suosikki

Zoolandian henkilökunta oli nuorta, erittäin ystävällistä ja avuliasta sekä pieniä huomioivaa. Todella iso plussa siitä!

ja kyllä se nyt vaan on niin, että vettä lähistöllä = poika kastuu

Hyvin saimme päivän kokonaan kulutettua, ei oikeastaan edes huomannut ajankulua, ei vaikka yksi porukasta oli vähän märkä.

Lasten kanssa Kiasmassa

Kiasma!

Tutkailimme 9v lapsen kanssa, mihin museoon voisimme tänään mennä ja kaikkein kiinnostavimmaksi nettiselailussa näyttelyiden perusteella nousi Kiasma. 9v ja minä odotimme eniten Alma Heikkilän näyttelyä, sillä 9v on täysin täpinöissään mikroskooppisen pienistä bakteereista, jäkälistä, levistä ja lahopuun sisässä elävistä eliöistä ja sitä Heikkilän näyttely tuntui olevan täynnä.

Alma Heikkilä: aistien ensisijainen rajapinta ulkomaailmaan

Heikkilän näyttely oli kiinnostava ja osoittautui näyttelyn päätteeksi, että se oli 9v lemppari.

11v piti eniten Hrafnhildur Arnardóttir eli Shoplifter ’in Nervescape VIII teoksesta.

Nervescape VIII’ta tutkiessa menikin tovi.

Kiasman näyttelykokonaisuus oli kiinnostava ja sinänsä hauska. Tai siis seurani teki siitä hauskaa. Lasten suora palaute on arvokasta ja ihan mahtavaa, muutamassa paikassa sanoivatkin, että ”mennään pois, tämä ei ole kiinnostavaa”.

Pysähtyessämme kuuntelemaan kasveja (kyllä, kasveista oli saatu ääntä ja kuulokkeilla pääsi kuuntelemaan niitä), juttelimme vähän jo kokemastamme. Lapset totesivat minulle kyllä, että on aivan liian aikaista puhua kierroksesta, sillä se oli vielä kesken. Puhutaan kotimatkalla, kuten yleensä (kotimatkalla sanoivat, että nykytaide on välillä vähän outoa). Sen malttoivat sanoa, että näyttely oli kuulemma pitkä. Erehdyin olettamaan, että pitkä tarkoittaa samaa kuin tylsä. Lapset korjasivat nopeasti, että ei missään tapauksessa tylsä, ainoastaan pitkä.

Lauri Ainala ja Kalle Hamm: Emigranttitarha-teoksellaan toivat kasvien äänet kuuluvaksi. Äänitykset on tehty suoraan kasveista tallentamalla niiden sähkökentän vaihtelua.

Kiasmassa oli paljon muutakin nähtävää, mutta itse häikäistyin Iiu Susirajasta.

Iiu Susiraja toteaa valokuvanäyttelystään Los Angelesissa, että tavoitteena hänellä oli rohkaistua esiintymään alusvaatteillaan. Ei ollut helppoa, koska mielestään hänen alusvaatteensa olivat aika kamalia. ”Monesti ajatellaan, että kuvissa pitäisi olla kaunis. Olen ajatellut, että taiteen tehtävä on totuus, ne eivät olisi totta, jos joku muu näyttelisi kuvissa.”

Teokset herättävät näkemään kulttuurisesti latautuneet käsityksemme kehonkuvasta, seksuaalisuudesta ja naiseudesta. Näyttely on Susirajan ensimmäinen kattava museonäyttely Suomessa. Valokuvien ja videoteosten lisäksi esillä on yksi installaatio.

Jos et ole kiinnostunut muuten käymään Kiasmassa, käy katsomassa Iiun näyttely ”Kuivakka Ilo”.

Kansallismuseo on lastenkin museo

Vierailimme lasten kanssa Kansallismuseossa. Tällä kertaa syynä oli äidin itsekäs toive nähdä Nick Brandtin valokuvanäyttely ”Inherit the dust”, mutta se ei haitannut lastenkaan menoa.

Nähtävää ja tutkittavaa heti ulko-ovella

Nick Brandtin valokuvanäyttely Kansallismuseossa 2019

Kuvat olivat juuri niin seisauttavia ja ajatuksia herättäviä kuin olin odottanutkin, mutta sitä en odottanut, että lapset myös pysähtyivät niiden äärellä ja keskustelimme kuvista ja sain jälleen uusia näkökulmia, opin paljon jälleen lapsistani ja heidän viisaudestaan.

Toki kesken näyttelyn kiinnostivat muutkin asiat, kuten kuinka penkin saa auki

Nick Brandtin valokuvanäyttely on 1.9.2019 saakka Kansallismuseossa, suosittelen lämpimästi.

Kansallismuseossakin on lapset huomioitu erityisen hyvin ja meillä menikin lähes koko päivä kohteessa, emmekä edes ehtineet nähdä kaikkea.

Vintti-kerroksessa on lapsille aivan oma maailmansa, jossa osa vanhemmista istuivat tyynyillä ja lukivat, rentoutuivat, kuuntelivat musiikkia ja lapset saivat kokea, tutkia ja kokeilla aivan itse.

Kun oli Vintissä saanut purettua energiaa ja leikittyä, siirryimme takaisin alakertaan ja kiersimme lisää.

Virtuaalikierros keisarillisella vastaanotolla

Keisarin poissaollessa valtaistuin muistutti kansaa siitä, kuka hallitsee

Kansallismuseossa on paljon nähtävää ja koettavaa, henkilökunta on ystävällistä ja auttaa mielellään ja upeita näyttelyjä vielä tulossa, esimerkiksi ”Maailma, jota ei ollut” (18.10.2019-15.3.2020) ja Meeri Koutaniemen, Lea Pakkasen ja Santeri Pakkasen näyttely ”Inkeriläiset-unohdetut suomalaiset” (24.1.-19.4.2020) Niitä odotellessa!

Rehndahlissa saavat lapset ja eläimet olla vapaasti

Viime viikolla lupasin lapsille päivän, jolloin olen ihan koko päivän heidän kanssaan, ilman työ- tai luottamushenkilöasioita. Se päivä oli torstaina ja oi, mikä päivä olikaan!

Aamulla valittiin paikka, jossa kävisimme ja paikaksi valikoitui meille uusi Rehndahlin kotieläintila.

Ihana paikka käydä lasten kanssa! Eläimiä kävelee vapaana alueella, niitä saa paijata, syöttää ruoholla ja saa mennä aitauksiin. Toki on paikkoja, joihin ei saa mennä, mutta niistä onkin hyvät ja selkeät ohjeet.

Kanilinnakkeeseen sai mennä silittämään kaneja

Haltiapolku oli upea, kekseliäs ja hauska kokemus.

Polun varrelta löytyi paljon opasteita, ettei varmasti eksytty

Kotieläinpihalla tapasimme ihan hyvin läheltä äiti-tytär aasit, joilla juttua riitti. Ne liikkuvat toistensa näköetäisyydellä lähes kokoajan, mutta nyt oli toinen niistä päättänyt ahneuksissaa juosta työntekijän perään. Tai oikeastaan työntekijällä olleen leipä-ämpärin perään. Pian toinen huomasi, ettei enää nähnyt toista ja huuto kuului kaukaa. Ne huutelivat toisilleen ja juoksivat kohti.

Kotieläinpihalla on myös falabelloja

Kaiken kaikkiaan ihan mielettömän ihana paikka, henkilökunta oli todella ystävällistä, paikka oli kiinnostava ja innostava, sai kulkea vapaasti, niin lapset kuin eläimetkin. Lämmin suositus. Ainoa pieni miinus oli se, että kahvilassa ei ole kuin jäätelöä, pillimehua, limua ja kahvia sekä grillimakkaraa grillattavaksi. Omat eväät siis kannattaa ottaa ja niitä voi nauttia erittäin monessa paikassa, voi siis jopa grillata.