Näin heinäkuun helteillä ajatukset kääntyvät koulujen alkuun. Ja koulukyyteihin.
Koulukyyti on aina ongelmainen logistiikan alussa ja muutosten käynnistyessä. Kouluavustajat ovat tärkeänä osana kuljetusten toimimisessa koulussa, tarkistamisessa, että jokainen on oikeassa kyydissä ja he tekevät parhaansa juuri niissä puitteissa, mitä heillä on ja niillä ohjeilla, jotka saavat.
Tähän asti linja-autot ovat olleet aamuisin melkein joka aamu niin täynnä, että pienimmät ovat seisseet kuljetuksen ajan. Lähes joka aamu.
Tiedustellessani aiemmin tätä matkustajamäärää ja lasten seisomisesta bussissa, sain vastaukseksi, että satunnaisesti matkustajamäärä voi ylittyä 30%:lla. Onko melkein joka aamu satunnaisesti?
Olen entistä enemmän huolissani tästä asiasta, varsinkin nyt matkustajamäärien kasvaessa. Valtuusto päätti lakkauttaa Karstun koulun 1.8.2018 alkaen. Vanhemmat, minä ja moni muu ovat tuoneet esille useaan otteeseen huolen koulukyytien sujuvuudesta ja koulumatkan kestosta. Karstun koululaisten lähikoulun lakkautuksen myötä siirtyy koulukyydityksen piiriin lähes jokainen Karstun alueen lapsi.
Entä se, että bussit eivät aina kulje? Esimerkiksi lasten päästessä klo 13.30, tulee seuraava bussi klo 14.30. Mikäs siinä odotellessa, talvipakkasella tai räntäsateessa. Mikäs siinä.
Toisten mielestä tunnin odottelu ei ole kohtuuton. Ei se varmaankaan ole. Pääasiahan on se, että kyyti on. Toivottavasti koulu järjestää niin, että odotusajoille on tekemistä ja/tai valvontaa, että vältyttäisi kiusaamisilta ja muilta ikäviltä tylsästä odottamisesta johtuvista seurannaisista.
Ai mutta, katsoppa vaan. ”Koulukuljetusta odottavalle oppilaalle on järjestettävä mahdollisuus ohjattuun toimintaan.”
Perusopetuslaki, pykälä 32
Onpa huoltajille todettu myös, että voi koulusta lähteä kymmenen minuuttia aiemmin, että ehtii bussiin. Ei siinä ajassa jää jälkeen. Mitä jos jääkin? Mitä, jos lähtee monta kertaa viikossa 10 minuuttia aiemmin? Mitä, jos se on aina sama aine, jolta lähtee aiemmin? Mitä yhden tai useamman oppilaan lähtö kesken tunnin tekee luokan työrauhalle? Eikö tarkoitus olekaan, että opetus on oppilaslähtöistä? Mietitään aikuisten ja vuoroliikenteen tarpeet ensin?
Voisi kuvitella, että kaupungissa, jossa 5521:sta oppilaasta 1500 on kuljetusoppilaita (20.5.2015), sujuisi koululaisten kuljetukset ongelmitta, tai ainakin syyslukukauden alkuvaikeuksien jälkeen hienosti. Kokemusta ainakin luulisi olevan. Viime vuonna logistiikka palkkasi yhden määräaikaisen työntekijän kesälomien yli lokakuuhun. Se on hyvää reagointia ruuhkautuneeseen ja ongelmaiseen palveluun, mutta se ei ikävä kyllä ratkaise kaikkia ongelmia.
Ymmärrettävästi vuoroliikenteen linja-autot ovat ensisijainen kuljetusmuoto, mutta mitäs sitten, kun liikennöitsijä ilmoittaa vuorojen lopettamisesta? Yleisin ratkaisu on se, että lapset odottavat seuraavaa bussia. Koulujen on huolehdittava tässä tapauksessa koululaisille valvottu odotustila tai valvottua toimintaa.
Mielestäni on hyvä opettaa lapsia käyttämään vuoroliikennettä, meidän perheessämme käyttöä olisi enemmänkin, mutta meillä päin vuoroliikennettä ei ole. Ei ole kuin arkipäivisin ja silloinkin rajattuina aikoina. Viikonloppuisin on turha kuvitella liikkuvansa muulla kuin omalla autolla.
Viime vuosina ikävästi on vanhemmat joutuneet turhan paljon valitusten kautta vaatimaan lapsilleen turvallista koulumatkaa. Toimistopöydän takaa ja netin tarjoamien karttapalvelujen turvin on helppo pistää lapsia kulkemaan teitä, joita ei kaikki aikuisetkaan halua kulkea, tai joille ei taksiyrittäjät halua tai pysty autojaan laittaa kulkemaan. Miksi valitusten kautta joutuu vaatimaan turvallista kulkua koulumatkoille?
Olen vuosien varrella kirjoittanut usein koulukyydeistä ja niiden toimimattomuudesta. Odotan päivää, kun koulukyydeistä voi kirjoittaa toisin, mieluisinta olisi, jos voisi kehua.
Koululiitu
Yksi suurimmista ongelmista on edelleen koululiitu, tai oikeastaan se, miten sitä käytetään. Valtakunnallisen Koululiitu-ohjelman mukaan arvioidut koulumatkojen vaarallisuudet jätetään kuntien itsensä viime kädessä arvioitavaksi.
ote https://koululiitu.fi/# :
Koululiitu pyrkii olemaan objektiivinen laskentamenetelmä, joka asettaa lapset tasavertaiseen asemaan muuntamalla heidän koulumatkansa vaarallisuuden matemaattiseen mitattavaan muotoon. Koululiitu on vain yksi menetelmä arvioida koulukuljetuksen tarvetta. Ohjelma ei huomioi lasten yksilöllisiä eroja eikä myöskään matkan rasittavuutta ja pelottavuutta muutoin kuin liikenteen lähtökohdista.
Koululiitu ottaa huomioon muuttujina seuraavat tekijät:
- Liikennemäärä (arkivuorokausiliikenne)
- Raskaan liikenteen määrä (arkivuorokausiliikenne)
- Nopeusrajoitus
- Tien pientareen leveys
- Tien päällystetty piennar
- Tien leveys
- Tien päällystelaji
- Tien liikenneverkollinen asema
- Tien näkemäprosentti (300 metrin pysähdysnäkemä)
- Tien toiminnallinen luokka
- Tien kunnossapitoluokka
- Valaistus
- Kevyen liikenteen väylä
Koululiitu laskennoissa ovat mukana vain yleiset tiet. Koska Koululiitu on rekisteritietoihin perustuva ohjelma, se ei pysty huomioimaan kaikkia muuttuvia tekijöitä tien päällä ja tuloksien tulkinnassa on aina huomioitava tarpeen mukaan paikalliset ongelmat. Esimerkiksi sesonkiluonteinen liikenne, poikkeuksellisen huonot näkemät, tietyöt tai vesistösillat ovat kohteita, joissa on tarpeen mukaan paikallisesti arvioitava koulumatkan turvallisuus. Myöskään rautateiden tasoristeyksien tai linja-autopysäkkien turvallisuutta ei tällä ohjelmalla voi arvioida.
Eräs mielestäni aivan oleellinen kysymyskin on esitetty Koululiidusta puhuttaessa: Tulisiko riskiluvun olla alhaisempi talvella?
Koululiitu-ohjelman orjallinen tulkitsemattomuus haittaa vaarallisuusmääritelmiä ja koulumatkojen turvallisuuden parantamista. Arviolta 130 kuntaa käyttää matemaattista Koululiitu-ohjelmaa arvioidessaan lasten koulutien vaarallisuutta. Koululiitu ei ota huomioon kaikkia tiellä vallitsevia olosuhteita ja siksi se on kehitetty ainoastaan apuvälineeksi koulutien vaarallisuuden arviointiin. Useissa kunnissa ohjelmaa kuitenkin käytetään väärin.
(http://yle.fi/uutiset/koulutien_vaarallisuutta_arvioidaan_virheellisesti_useissa_kunnissa/6400502)
Se on tehty ainoastaan työvälineeksi ja avuksi, ei täydellisesti noudatettavaksi. Näitä vaarallisuusmääritelmiä lukiessani välillä tulee mietittyä, miksi sitä yleensäkään on tehty? Se estää myös ns maalaisjärjen käytön ja saattaa myös vähentää niitä teihin oikeasti tutustumisia, paikan päällä.
Koulutien vaarallisuutta arvioivassa työryhmässä on yksi poliisi ja viisi viranhaltijaa. Poliisilla on hyvä käsitys teiden turvallisuudesta tai turvattomuudesta, mutta hän on vain yksi jäsen. Jälleen esitän kysymyksen, kuten monen edellisenä vuonna, että olisiko asiallista, että olisi myös esim aluetoimikunnan tai Lohjan koulujen vanhemmista (Lokova ry) edustaja mukana? Tai että olisi kuultu ennen kokousta aluetoimikuntaa tai Lokovaa? Pyydetty vaikka kuvia, jos ei kokousväki ole käynyt itse paikalla. Ja enpä muuten kauheasti usko, että käyvät paikalla. Eivät ainakaan pöytäkirjojen mukaan. On todettu, että työryhmä käy tarvittaessa paikalla tutustumassa tiehen. Ilmeisesti tarvetta ei useinkaan ole havaittu, on luotettu matemaattiseen ohjelmaan, josta jopa oma kehittäjä on todennut, ettei se huomioi kaikkea tien, eikä tien ympäristön ominaisuuksia.
Kaupungilta on kerrottu, että kaupunki käyttää katuliitu-ohjelman lisäksi toista ohjelmaa koulukyytejä suunnitellessaan, jossa huomioidaan valaistus ja muut olosuhteet, jotta he saisivat mahdollisimman hyvän ja tasapuolisen kyydityksen. Vaikkakin, jos esim kaupunkitaajamassa kävelet 2,7 km valaistua tietä ja valaisematonta saman verran maaseutualueella, ovat ne samanarvoisia. Valaisematon ei kuulemma ole turvaton.
Otetaanpa esimerkiksi kuvissa oleva Pusulantie. Auringonpaisteessa tie näyttää suhteellisen hyvältä, mutta pian on syksy ja talvi. Aika, jolloin lapset kulkevat kouluun suurimman osan ajasta, tie ei näytä tuolta. Tie on valaisematon, eikä piennarta yleisesti ottaen ole. Tie kuitenkin on luokiteltu koululiidussa turvalliseksi nelosluokkalaisille, joista suurin osa on kymmenvuotiaita.
JOKAINEN on oikeutettu TURVALLISEEN koulumatkaan. Paperilla kuljetukseen oikeuttavat kilometrirajat saattavat näyttää kaikkien kaupungin lasten kannalta tasapuolisilta, mutta todellisuudessa valaistua kevyenliikenteen väylää on IHAN eri asia kuin sama matka valaisematonta kiemuraista tietä, jossa ei ole edes piennarta. Jos ryhmä lapsia, alakoululaisia, seisoo vilkkaasti liikennöidyn valtatien varrella, jossa nopeusrajoitus on 80 km/h, jossa rekkaliikennettä riittä, onko se kaupungin mielestä ok? Jossa rekkojen ilmavirta heiluttaa isompaakin odottajaa? Onko se samojen periaatteiden noudattamista? Jos lapsi kävelee samaista kapeaa tietä pimeässä, raskaan ajoneuvoliikenteen määrän läpiajon kokoajan kasvaessa? Onko se samojen periaatteiden noudattamista?
Vuonna 2014 tehdyn brittiläistutkimuksen mukaan alle kymmenvuotiaat ovat lähes sokeita liikenteelle. Linkki Hesarin juttuun aiheesta http://www.hs.fi/hyvinvointi/a1405400607926.
”Omien tutkimuskokemusteni perusteella olen samoilla linjoilla. Noin kymmenen vuoden ikään saakka lasten liikkumista liikenteessä leimaa arvaamattomuus ja leikki. Lapset kulkevat omissa maailmoissaan, menevät pitkin ojan pohjia ja keksivät oikoreittejä”, sanoo lasten liikenneturvallisuutta tutkinut Juha Heltimo liikenteen ja maankäytön suunnittelutoimisto Strafica Oy:sta. Heltimo on kysynyt tutkimuksissaan lapsilta, mikä liikenteessä pelottaa eniten. Vastaukset liittyvät useimmiten liikenteen vilkkauteen. Pieniä koululaisia pelottaa suojatien ylittäminen, kun autot eivät pysähdy. Myös maantien varressa käveleminen pelottaa.
Vaikka varmasti kaikki haluavat tehdä parhaansa ja haluavat, että homma toimii, ei se riitä.
Vaikka kaikki varmasti tekevät tosi paljon töitä, että kaikki tämä toimisi. Ei se riitä.
Katuliitu ei riitä. Sen pitäisi olla vain yksi työkaluista, ei se määräävä.
Toistan taas viime ja edellissyksyinä toteamani:
On aika monta muuttujaa, mutta koulujen osoitteet harvemmin muuttuvat, lasten määrä on suunnilleen samoissa luvuissa ja asuinalueet ovat yleensä aika pysyviä. Muutoksia toki on, mutta kuinka paljon ne voivat vaikuttaa, joka vuosi? Muuttujia tässä yhtälössä on, mutta se tiedetään joka vuosi, että niitä on ja joka vuosi ne koulut alkaa. Vieläpä jopa suunnilleen samaan aikaan. Yllätyksinä ne eivät siis tule. Ihan aidosti kysyn, että voisiko näihin varautua?
Viime vuosina näitä ongelmia kasaantui ja kasaantui. Kuljetukset ovat olleet joissain paikoissa pitkälle joulun tienoille (ja itse asiassa joissakin paikoissa jopa pitkälle kevääseen) sekaisin.
Kuinka tämä huomioidaan? Mitä tehdään, että lasten ei tarvitse pelätä kouluunmenoa?
Se on päivänselvää ja ymmärrettävää, että ensimmäisinä päivänä kaikki ei mene aivan putkeen, että saadaan reitit sujuviksi, opitaan rutiinit kotonakin, alku on aina hankalaa, myös näissä ja varmasti päivittäiset käytännön asiat alkavat mennä ihan hienosti, toivottavasti jo koulun toisella viikolla, tai sen jälkeen, mutta näille lasten turvallisuutta huonontaville asioille tulee tehdä jotain, heti.
Alla muutama vanhempi kirjoitukseni koulukyydeistä.
http://nummentie.blogspot.com/2016/10/turvallinen-koulutie-on-ilmeisesti.html
http://nummentie.blogspot.com/2016/08/taas-se-alkaa-toivottavasti-vain.html
http://nummentie.blogspot.fi/2017/01/me-emme-ota-enaa-lapsia-kyytiin.html
http://nummentie.blogspot.fi/2016/01/koulukuljetusten-toimimisen-pitaa-olla.html
http://nummentie.blogspot.com/2016/01/vanhempien-vastuu-koulukyydeista-ja.html
http://nummentie.blogspot.com/2015/11/koulukyydit-marraskuussakin-viela.html
….ja vanhempiakin tekstejä riittää. Ikävä kyllä.
Lotta Paakkunainen 