Valtuustoaloite lähikoulujen lakkautusten vaikutusten selvittämiseksi

Pohdin Länsi-Uusimaan Kirjoittajavieras kolumnissa 14.8.2020 sitä, tuoko keskittäminen autuutta.

Tekeekö keskittäminen autuaaksi

Koulujen lakkautuksia pohdittaessa tulisi miettiä tähän mennessä kokemaamme ja seurauksia aiemmista lakkautuksista. Nimenomaan lasten ja perheiden kannalta.

Esimerkkinä Koisjärven ja Hyrsylän lakkautukset. Oppilaat siirrettiin Oinolan kouluun (nykyään Nummen yhtenäiskoulu). Lakkautuksia perusteltiin mm. opetuksen laadulla ja opetusryhmien koolla. Keskustelua herätti paljon koulujen välinen tasa-arvo, sillä pienemmissä kouluissa saattaa olla pienemmät luokat, eivätkä näin ollen resurssit riittäisi tasaisesti. Mitä sanoisitte siitä, että viime lukuvuonna Nummella kuudennella luokalla oli 35–36 oppilasta, samoin tänä lukuvuonna kuudennella luokalla on 35 oppilasta. Toki luokalla on paljon jakotunteja, mutta paljon on myös koko luokan tunteja. Kuinka työrauha säilyy? Kuinka tämän päivän vaatimukset turvaväleistä säilyy? Minkälainen osa oppitunneista tullaan käyttämään siirtymisiin? Paljonko on pulpetteja käytävillä?

Onko suuret, 35 oppilaan luokat sitä, mitä lapsemme tarvitsevat? Kuinka tasa-arvo nyt toteutuu?

Meillä on erinomainen opetushenkilökunta, mutta kuinka kauan heidän selkärankansa kestää? Kouluavustajien määrästä ollaan mahdollisesti säästämässä, vaikka juuri nyt meidän pitäisi kuroa viime kevään vajetta ja tukea tarvitaan todella paljon. Oppilashuolto toimii äärirajoillaan, liian vähäisillä resursseilla, koulupsykologeista on pula.

Nyt voisi ehkä ajatella, että kyllä. Juuri siksi pitää keskittää, että saadaan isommissa yksiköissä kaikille lapsille oppilashuolto, kunnon opetus ja paljon vaihtoehtoja. Voisiko ehkä myös ajatella, että toisilla se suuri aiheuttaa sen tarpeen oppilashuollolle? Voisiko ehkä myös ajatella, että isossa hukkuu joukkoon? Oppilaamme ovat yksilöitä, pieniä ihmisiä, joilla on erilaiset tarpeet. Toisille sopii isompi oppimisympäristö, toisille pienempi. Se, että me suljemme vaihtoehtoja pois, ei auta meitä ketään. Vaihtoehtojen vähentäminen myös kaventaa tulevaisuutta. Se on meidän lapsiltamme pois. Se on meiltä pois.

Kirjoittaja on lohjalainen kaupunginvaltuutettu (kesk.), lapsiasiahenkilö.

Oppilaamme ovat yksilöitä, pieniä ihmisiä.

Voit lukea kirjoitukseni myös Länsi-Uusimaan verkkolehdestä (maksumuurin takana): https://www.lansi-uusimaa.fi/paakirjoitus-mielipide/2428035

Tähän liittyen olimme Ana Soraisen ja Jaana Silanderin kanssa keskustelleet aloitteen tekemisestä koskien jo lakkautettujen lähikoulujen taloudellisten ja muiden vaikutusten selvittämistä ja valtuustokokouksessa 26.8.2020 Jaana kävikin esittelemässä aloitteemme. Itse ikävä kyllä olin estynyt kokouksesta, eikä Anakaan varavaltuutettuna tällä kertaa ollut läsnä, joten Jaana esitteli aloitteen. Asia on niin tärkeä, että sen eteneminen on pääasia.

Aloitteesta lisää Anan blogissa: https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/amgs/valtuustoaloite-lahikoulujen-lakkautusten-vaikutusten-selvittamiseksi/?fbclid=IwAR0aCCWCnjKI8_4obmaRGRURMBPaicZa2EhAxg5oxOnMrfuSNugXOTeXRLM

Kiitos kaikille valtuutetuille, jotka allekirjoittivat aloitteen!

Jätä kommentti

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s