Politiikka on yhteistyötä ja varsinkin puolueiden välinen yhteistyö on erittäin tärkeää yhteisistä asioista keskusteltaessa ja niistä päätettäessä.

Kirjoitimme yhdessä arvostamieni Vihreiden Laura Skaffarin ja Vasemmistoliiton Birgit Aittakummun kanssa mielipidekirjoituksen, sillä koimme tarpeelliseksi osallistua ja antaa omat panoksemme yhdessä kuumana käyvään keskusteluun.

Mielipide: Kouluverkkomme – vetovoima, työntövoima vai pelkkä kuluerä

Kouluverkkomme on jälleen päätöksenteon kohteena. Koulut ovat olleet ns. nuijan alla jo lukemattomia kertoja. Moni koulu on nuijan alle myös jäänyt. Haluamme osaltamme nostaa keskusteluun mukaan muutaman meille erityisen merkityksellisen näkökulman.

Tulevaisuus. Meidän tulee tehdä päätöksiä, jotka ovat kuntalaisten edun mukaisia vielä 10–20 vuoden kuluttuakin. Uusimmat selvitykset osoittavat, että ihmiset haluavat yhä enemmän väljyyttä asumiseen. Etätöiden yleistyminen on vähentänyt tarvetta asua lähellä työpaikkoja. Lohja ei voi kilpailla pääkaupunkiseudun kanssa keskustan kauneudella runsaine palveluineen. Sen sijaan voimme kilpailla luonnonläheisyydellä ja kohtuullisen hintaisilla tonteilla. Ja lähikouluilla. Viime vuosina lapsiperheitä on muuttanut runsaasti pois Lohjalta. Olisiko meidän syytä pysähtyä pohtimaan, olemmeko markkinoineet kaupunkiamme oikein? Tarjoammeko sitä, mitä lapsiperheet haluavat? Uusimaa on alueena muuttovoittoinen. Lohjan olisi napattava tästä osansa. Meidän mielestämme kylät lähikouluineen ovat tässä avainasemassa.

Koulukuljetukset. Kouluja lakkautettaessa koulukuljetusten määrä kasvaa. Onko lasten edun mukaista, että heidän valveillaoloajastaan kuluu 10–20 % koulumatkoihin, pääosin bussissa istumiseen? Eikö tuo aika pitäisi käyttää ulkoiluun, leikkimiseen tai harrastamiseen? Bussit ovat täysiä, turvaväleistä ei voi edes haaveilla. Aikuista ei ole läsnä luomassa turvaa. Takapenkit täynnä kovaan ääneen huutelevia teinejä. Miltä tämä tuntuu alle 10-vuotiaasta lapsesta?

Kylät. Eräs viranhaltija kysyi kerran, onko kaupungin tehtävä pitää kyliä elossa. Mielestämme kyllä. Kyliä tulisi myös kehittää, sillä uskomme kylien potentiaaliin lapsiperheitä houkuttelevana vetovoimatekijänä. Ollakseen vetovoimainen, kylä tarvitsee koulunsa, jonka ympärille syntyy kylän yhteisöllisyys.

Opetuksen laatu. Usein esitetty huoli on, että opetus pienemmissä kouluissa ei olisi laadukasta. Yhdysluokkia pidetään pedagogisesti haastavina. Mikäli yhdistämme nyt esillä olevien esitysten mukaisesti kouluja, emme kuitenkaan pääse yhdysluokista eroon. Yhdysluokka vain siirtyy kyläkoulusta kaupunkikouluun ikäluokan kasvaessa puolikkaan luokan verran. Samoin väite, että pienempien koulujen opettajat eivät olisi muodollisesti kelpoisia ei pidä Lohjalla paikkaansa. Vaihtelevuutta kelpoisuuksissa on, mutta se ei korreloi koulujen kokoihin. Tutkimusten mukaan opetuksen laatu ei ole sidoksissa koulun kokoon. Opetuksen digitalisoituminen tasoittaa myös osaltaan koulujen välisiä laatueroja.

Suuruus. Lohjalla on tehty päätöksiä uusien, suurten yhtenäiskoulujen rakentamisesta. Samaan aikaan kiirivät toisista kaupungeista huhut siitä, että suuret yhtenäiskoulut eivät olekaan tuoneet toivottuja säästöjä. Erityisopetuksen ja oppilashuollon tarpeet ovatkin lisääntyneet. Useammassa yhteydessä on myös todettu, että yli 500 oppilaan kouluissa levottomuus lisääntyy, yksilöllisyyden huomioiminen vähenee ja niin opettajien kuin oppilaidenkin hyvinvointi heikkenee. Me olemme keskittämässä lapsiamme juuri tällaisiin suuriin yksiköihin. Yksiköihin, jotka ovat lisäksi haavoittuvaisempia myös esim. sisäilmaongelmien, tartuntatautien sekä melun suhteen.

Luonto. Kokemuksemme mukaan lapset nauttivat luonnosta, missä leikkiä. Tästä esimerkkinä luontoeskareiden suuri suosio kautta maan. Monet nyt lakkautusuhan alla olevat koulut sijaitsevat upean luonnon keskellä. Luonnon läheisyys tukee niin leikkejä kuin opetussuunnitelman toteuttamista. Luonnon läheisyydestä voi tehdä myös koulun painopistealueen. Toiset koulut erikoistuvat musiikkiin, toiset liikuntaan. Jotkut voisivat nostaa erikoisalakseen suomalaisen luonnon.

Todelliset säästöt. Suuri haaste päätöksenteolle on se, että jo lakkautettujen koulujen tuomista säästöistä ei ole kaikilta osin yksiselitteistä näyttöä. Tyhjiä kiinteistöjä jää kaupungin haltuun eivätkä ylläpitokustannukset silloin laske nollaan. Myyntituloa voi tulla tai olla tulematta. Opetusresurssi siirtyykin vain koulusta toiseen, jolloin palkkakustannuksista ei tulekaan säästöä. Koulukyytien kustannukset kasvavat. Mikä on siis todellinen säästö ja siten mikä on lakkauttamisen aito arvo?

Monimuotoinen kouluverkko voi mielestämme olla merkittävä pito- ja vetovoimatekijä. Pelkät suuret yhtenäiskoulut kaupungin ydinalueilla eivät luo mitään sellaista, millä Lohja erottuisi edukseen muista kaupungeista. Sen sijaan erilaiset koulut, suuremmat ja pienemmät sekä erilaiset asumisen mahdollisuudet maaseudulta ydinkeskustaan ovat parasta, mitä kaupunki voi tarjota. Jokaiselle jotakin, ei kaikille samaa.

Lohjan kaupunginvaltuutetut

Birgit Aittakumpu (Vas.)

Lotta Paakkunainen (Kesk.)

Laura Skaffari (Vihr.)

Tämän kirjoitimme ennen kaupunginhallituksen puheenjohtajan vastausta lohjalaiselle kansanedustajalle.

Kansanedustaja Slunga-Poutsalo (PS) kirjoitti mm., että ”Koulujen lopettamispäätös on yksinomaan poliittinen päätös. Taloudellinen päätös se ei ollut. Opettajat siirtyvät opettamaan toisiin kouluihin. Lapset eivät lakkaa syömästä ja sotkemasta. Kiinteistöistä tuleva säästö tulee ainoastaan, jos niistä päästään välittömästi eroon…. 1960 31 –70-luvun betonikouluthan ovat tunnetusti kovaa valuuttaa kiinteistömarkkinoilla (anteeksi sarkasmini) ja purkamisellakin on hintansa. Jotain tällä kuitenkin saadaan. Saadaan hinku-kuntaan kumipyöräralli kuskaamaan lapsia päivät pääksytysten pitkin Lohjaa. Niin ja tosiaan, mitä sitä pitämään koulua pystyssä, jos tilastollisesti näyttää siltä että lapsimäärä on 2027 alueella liian pieni.”

Tähän kaupunginhallituksen puheenjohtaja Pekka Luoma (kok) vastasi mm., että ”Perjantain Länsi-Uusimaassa oli luettavissa perussuomalaisten kuntavaaliavaus, jossa nk. pienet koulut on päätetty ottaa vaaliteemaksi. Kuten kirjoittaja ilmoitti, ihan populistisin perustein. Lapset ja koulut ovat niin tärkeitä asioita, että näitä asioita pitää lähestyä faktoilla, ei mielikuvilla.” Samassa kirjoituksessa hän myös kertoo, että lakkautusket tuovat säästöjä, vaikka juuri valtuuston talousarvioseminaarissa on kerrottu kuinka kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Joona Räsänen kertoo, että yllättäen kaupungilla jääkin ilmeisesti ylijäämää (ellei jälleen ole laskettu ja arvioitu väärin)

Koska olimme Skaffarin ja Aittakummun kanssa jo kirjoittaneet mielipidekirjoituksemme, en ollut aikonut vastata kokoomuksen kirjoitukseen, vaikka kirjoitimmekin eri perusteita. Muutin mieleni keskusteltuani muutaman vanhemman kanssa. He toivoivat vastinetta myös minulta. Kirjoittajavieras-kirjoitukseni on poikkeuksellisesti ainoastaan verkkolehdessä, sillä lehden mielipidekirjoituspalsta oli jo täynnä (luonnollisesti kouluverkkoasiaa) ja keskiviikon lehteen ei julkaista valtuutettujen kolumneja. Keskiviikon lehden jakelu on kaikkiin talouksiin ja julkaisu ei olisi tasavertaista valtuutetuille.

Koska kirjoituksen on vain verkkolehdessä, tässä sinulle kokonaisuudessaan se luettavaksi:

Kirjoittajavieras Lotta Paakkunainen: Kouluverkko ja lapsimäärään tuijottelu

Lotta Paakkunainen

Kouluverkkokeskustelu käy jälleen kuumana ja minäkin olen osallistunut siihen jo vuosia, ennen valtuustoon valitsemistakin. Hämmästyttävää tämän päivän keskustelussa on se, että argumentit eivät ole muuttuneet kummallakaan osapuolella. Kaupunginhallituksen puheenjohtaja kirjoitti 3.10.2020 mielipidekirjoituksen, jossa hän toteaa, että kouluja ei pidä perustaa eikä sulkea yhden ikäluokan ja yhden vuoden perusteella. Olen samaa mieltä hänen kanssaan. Samaan hengenvetoon hän kuitenkin toteaa, että Pullissa ei tänä vuonna ole yhtään ekaluokkalaista. Totta, ei olekaan, mutta eskareita on 13.

Koulujen lakkautuksia perustellaan huolestuttavalla lapsimäärän laskulla ja muuttotappiolla. Kuitenkin jos vertaillaan laskutapoja, voi lapsimäärien muutokset olla erilaisia eri laskijoilla. Esimerkiksi Tilastokeskuksen 12.8. datan mukaan pelkästään Asemanpellolla ja Veijolassa on koululaisia vuonna 2024 edelleen 103 ja vielä vuonna 2027 lapsia Tilastokeskuksen arvion mukaan 90. Kaupungin ennusteet eroavat Tilastokeskuksen arvioista, sillä kaupungin mukaan vaikka Pulli, Lehmijärvi ja Asemanpelto yhdistettäisi Mäntynummeen, lasten määrä vuonna 2024 jäisi alle 200.

Karstun koulua lakkauttaessa yhtenä vahvana perusteena oli yhdysluokkien pedagoginen haastavuus. Tuolloin Routiolle perustettiin yhdysluokka, joka nyttemmin on purettu. Nummen yhtenäiskoulun alakoulussa taas Hyrsylän ja Koisjärven koulujen lakkautukset vaikuttaa edelleen niin, että viime vuonna kuudesluokalla oli 35–36 oppilasta ja tänäkin vuonna 35 sekä kahden vuoden ajan on ollut yhdysluokka.

Helsingin Sanomat uutisoi 3.10.2020, että Tutkijaryhmä uskoo syntyvyyden lähtevän maltilliseen kasvuun, sillä lasten saannin lykkäys ei voi jatkua loputtomiin. Heidän mukaansa syntyvyyteen tuijottamisen sijasta ratkaisuja tulisi siis etsiä myös muualta. ”Täytyy pystyä hakemaan ratkaisuja muistakin trendeistä”

Koulujen lakkautuksista on äänestetty uudestaan ja uudestaan. Jos valtuusto on päättänyt, että koulua ei lakkauteta, on lakkautus tuotu uudestaan päätettäväksi, samoin perustein kuin aiemminkin. Talous ei kuitenkaan ole pelastunut aiemmilla lakkautuksilla.

Viisaus ei asu meissä, onko tosiaan näin? Minä haluan uskoa, että asuu. Minä tiedän, että luottamushenkilöissäkin on paljon heitä, jotka hakevat muutosta, jotka näkevät pidemmälle kuin valtuustokauden loppuun tai seuraaviin vaaleihin.

Kirjoittaja on lohjalainen kaupunginvaltuutettu (kesk).

Talous ei ole pelastunut aiemmilla lakkautuksilla.

Ps. on muuten jännä juttu, että edelleen koulujen lakkautuksia ajavat puhuvat vaikeiden päätösten tekemisestä ja siitä, että niitä pitää nyt tehdä. Olisikohan se niin, että ne vaikeat päätökset oikeasti ovatkin niitä, joilla kouluja ei lakkauteta?