Kaikkina näinä vuosina, kun ollut aktiivinen alueeni kehittämisessä, kun olen tehnyt vapaaehtoistöitä, olen saanut kivasti palautetta. Suurin osa on ollut kannustavaa ja myönteistä, tukea ja kauniita sanoja, joista olen syvästi kiitollinen.
Toisenlaisiakin on.
Kouluverkon vaikuttajaraadin vaikutustyön ollessa hektisimmillään, sain ensi kertaa viestin, joka pysäytti minut ja aloin oikeasti miettimään minkään tekemisen mielekkyyttä. En kuitenkaan halunnut ajatella sitä viestiä uhkaavana, halusin sulkea sen pois mielestäni ja jätin asian sikseen.
Tänä päivänä olemme joutuneet lukemaan paljon maahanmuuttajataustaisten ehdokkaiden ja poliitikkojen saamista herjaus- ja uhkausviesteistä. Olemme joutuneet todistamaan heitä puolustaviin kohdistuvia uhkailuja. Uhkailu ja vihapostit ovat arkipäiväistyneet. Toisaalta toisista ne saattavat tuntua kaukaisilta, suurin osa meistä tuomitsee nämä teot ja sanat. Valtakunnan korkean profiilin poliitikoille uhkailu ja käsittämättömät viestit on todennäköisesti arkipäivää, vaikka se ei saisi olla. Varmasti moni poliitikko saa vihapostia, mutta se ei tee siitä sen hyväksyttävämpää, eikä se saisi tehdä siitä näkymättömämpää. Tuollaiset viestit ovat väärin, kohdistuivat ne kehen tahansa. Me emme saa turtua vihaan.
Mitä mä haluan kertoa tällä on se, etteivät he ole ainoita, jotka saavat uhkaavia ja herjaavia viestejä, tai vihapostia. Olen hämmentynyt siitä, että tällainen ihan tavallinen, keski-ikäinen perheenäiti saa uhkaavia, herjaavia viestejä ja vihapostia. Ihan tavallinen lohjalainen äiti, joka ei kolisuttele suuria tunteita herättäviä muureja, vaan aivan tavallinen äiti, joka yrittää tehdä ympäristöstään vähän paremman paikan olla. Jos jopa tällainen ihan tavallinen äiti, siis minä, joka en ole kukaan, nobody, saa vihapostia, mikä meidän tulevaisuutemme on?
Haluan tuoda esiin myös sen, että vaikka tässä en laita esille niitä viestejä, joita olen saanut, on minulla ne tallella ja tulen olemaan poliisiin yhteydessä, jos nämä viestit jatkuvat. En tuo niitä tähän julki, koska olen kuitenkin sitä mieltä, että me jokainen teemme virheitä ja meille kaikille pitäisi antaa toinen mahdollisuus. Tiedän itse tehneeni virheitä, mutta toivoisin oppineeni niistä ja oppiminen varmasti vielä jatkuu.
Mä olen kauan miettinyt, mitä tehdä tälle asialle, näille viesteille. Voisin vain poistaa viestit ja kovettaa nahkani, mutta miksi? Siksikö, että vihapuhetta ja uhkailuja saa jatkaa, koska se on vain puhetta? Kuinka pitkä matka siitä on toimintaan? Kuinka kauan meidän pitää kestää vihaa? Ketään kohtaan?
Viha ei ole lääke. Uhkaus ei ole lääke.
Lotta Paakkunainen 