Kun perheiden ja nuorten tukiverkkoja puretaan, puramme samalla oman tulevaisuutemme
Hallituksen suunnittelemat leikkaukset tuettuihin perhelomiin ja nuorten tuettuun asumiseen eivät ole irrallisia yksittäisiä päätöksiä. Ne heijastavat laajempaa arvopohjaa ja ymmärrystä, tai ymmärtämättömyyttä siitä, miten suomalaiset perheet elävät, miten nuoret kiinnittyvät yhteiskuntaan ja miten hyvinvointia oikeasti rakennetaan.
1. Tuetut perhelomat eivät ole etuoikeus, vaan ne ovat korjaava ja ennaltaehkäisevä tukitoimi
Tuetut perhelomat on suunnattu perheille, jotka elävät kuormittavissa elämäntilanteissa: taloudellisesti tiukilla, sairauksien keskellä, arjen kriisien runtelemana tai monin tavoin jaksamisen äärirajoilla.
Monelle lapselle nämä lomat ovat:
- vuoden ainoa yhteinen lepohetki
- mahdollisuus nähdä vanhemmat ilman jatkuvaa stressiä
- hetki, jolloin arjen huolten paino väliaikaisesti hellittää
- kokemus, joka vahvistaa perheen yhteenkuuluvuutta
Ne ovat siis ennen kaikkea lapsiin kohdistuva tuki.
Kun tästä leikataan, viesti on pysäyttävä:
jos olet köyhä, et ansaitse lomaa perheesi kanssa.
Tämä ajattelutapa sivuuttaa täysin sen, mitä hyvinvointi on. Se ei ole pelkkää kustannusten karsimista; se on investointia turvallisiin lapsuuksiin, toimiviin perheisiin ja tulevaisuuden hyvinvointiin.
Ennaltaehkäisy maksaa vähemmän kuin korjaavat toimet
Kaikki hyvinvointialueet ja yleensä poliittiset päättäjät tietävät, ainakin pitäisi tietää, että ennaltaehkäisy on moninkertaisesti halvempaa kuin kriisiytyneiden perhetilanteiden korjaaminen:
- vanhempien uupuminen
- lasten oireilu
- lastensuojelun kasvu
- mielenterveyspalvelujen tarve
Kun perhe saa hengähdystauon ajoissa, moni ongelma ei ehdi kasvaa kriisiksi.
2. Leikkaus nuorten tuettuun asumiseen: lyhytnäköistä, kallista ja vastoin kaikkea tutkimustietoa
Nuorten tuettu asuminen ei ole “ylimääräistä tukea”, vaan monelle nuorelle silta itsenäiseen elämään.
Tuen kautta nuori:
- saa ensimmäisen turvallisen kodin
- oppii arjen taitoja
- selviää opinnoista tai työelämään kiinnittymisestä
- pystyy rakentamaan omannäköistä tulevaisuutta
Kun tätä tukea heikennetään, seuraukset ovat usein vakavat:
- lisää syrjäytymistä
- enemmän asunnottomuutta
- mielenterveysongelmien kärjistymistä
- vaikeuksia opiskella tai työllistyä
- pahimmillaan pitkäaikainen tuen tarve aikuisuudessa
Kaikki tämä on taloudellisesti moninkertaisesti kalliimpaa kuin se tuki, jota nyt ollaan purkamassa.
Politiikka, joka katsoo vain tätä päivää
Kun päätöksiä tehdään vain sen perusteella, mitä ne maksavat ensi vuonna, ei huomata, mitä ne maksavat viiden tai kymmenen vuoden kuluttua.
Hyvinvointitalous toimii juuri päinvastoin: sijoitetaan nuorten ja perheiden tukeen nyt, jotta tulevaisuudessa ongelmat ja kustannukset eivät kasva.
3. “Kuka meidät hoitaa?” on irvokas kysymys, jos emme huolehdi nuorista nyt
Suomessa kannetaan suurta huolta ikääntyvien määrästä ja työvoiman puutteesta.
Silti samaan aikaan tehdään päätöksiä, jotka:
- heikentävät nuorten mahdollisuuksia pärjätä
- kaventavat heidän hyvinvointiaan
- vaikeuttavat kiinnittymistä opintoihin ja työelämään
- vähentävät luottamusta yhteiskuntaan
On ristiriitaista pohtia tulevia hoivahaasteita, jos samaan aikaan rakennetaan politiikkaa, joka käytännössä sanoo nuorille: selviydy itse, me emme tue sinua.
4. Leikkaukset kohdistuvat samoihin ryhmiin, joita retoriikassa luvattiin auttaa
On huomionarvoista, että sekä perhelomia että tuettua asumista tarvitsevat usein juuri ne ihmiset, jotka tämän hallituksen vaalipuheissa mainittiin:
- pienituloiset perheet
- yksinhuoltajat
- erityistä tukea tarvitsevat lapset
- nuoret, joilla ei ole vahvaa tukiverkkoa
- perheet, joilla arki on jatkuvaa selviytymistä
Leikkauslistat ovat kertomus siitä, että poliittiset lupaukset ja käytännön päätökset eivät kulje käsi kädessä.
5. Tällaisten palveluiden purkaminen ei rakenna säästöjä vaan ongelmia
On olemassa päätöksiä, jotka voivat olla kipeitä mutta välttämättömiä.
Sitten on päätöksiä, jotka ovat:
- lyhytnäköisiä
- heikosti valmisteltuja
- yhteiskunnallisesti vahingollisia
- kustannuksia lisääviä
Perhelomiin ja nuorten asumiseen kohdistuvat leikkaukset kuuluvat valitettavasti näihin kaikkiin kategorioihin.
Nämä ovat pieniä menoja isossa budjetissa, mutta niiden vaikutukset ovat yhteiskunnallisesti suhteettoman suuria.
Ne koskettavat heikoimmassa asemassa olevia ja juuri heissä pienetkin leikkaukset tuntuvat kaikkein eniten.
6. Lopuksi: yhteiskunta määritellään sen mukaan, miten kohtelemme heikoimmassa asemassa olevia
Perhelomien ja nuorten tuetun asumisen leikkaaminen ei ole vain talouskysymys.
Se on arvovalinta.
Se kertoo, minkälaista yhteiskuntaa haluamme rakentaa:
sellaisen, jossa vain vahvimmat pärjäävät, vai sellaisen, jossa jokaisella on mahdollisuus hyvään elämään taustastaan riippumatta.
Meidän pitäisi vahvistaa perheiden ja nuorten tukirakenteita, ei purkaa niitä. Koska kun autamme kaikkein haavoittuvimpia, rakennamme samalla vakaampaa, turvallisempaa ja inhimillisempää yhteiskuntaa kaikille.